Tämä on erikoinen avaus, mutta mummoni kuoli kuukausi sitten ja minua on jäänyt häiritsemään, ettei minulle kerrottu mahdollisuudesta mennä katsomaan häntä viimeisen kerran. Eli vanhempani eivät kertoneet. Lähes kaikki muut sukulaiset läheltä ja kaukaa olivat olleet siellä.
Hölmistyneenä kuuntelin kun vanhemmat soitti muutama tunti kuoleman jälkeen (kun olivat soittaneet tärkeimpiä puheluita ensin :(( ) että kävivät edellisenä päivänä hyvästelemässä mummoni omien sisarien ja lapsenlapsien (joka minäkin olen, mutta en ollut kutsuttu mukaan) kanssa.
Minulla nousi valtava suru, mutta samalla suuttumus. Miksei minulle annettu mahdollisuutta hyvästellä? En asu kaukana ja mummo oli minulle tärkeä, vietin hänen kanssaan jouluja ja juhannuksia. Kävin katsomassa häntä sairaalassa. Minuakin tämä suretti!
Vanhemmat sanoivat, no että hän oli jo tajuton ja että no sinullahan oli flunssa. Ja että oli kaikenlaista hässäkkää, niin ei ehtinyt (???)~mutta mitä väliä jos on flunssa?? Olisin halunnut nähdä hänet.
Jos paikalle tuli katsomaan (kaukaakin) kymmenkunta ihmistä, tajutonta henkilöä, niin.. Jotenkin tuntuu että vanhemmat päättivät puolestani asian. Olen jo yli 25 v. Halusivatko he etten "murru" vai olisinko ollut tiellä vai eivätkö he ajatelleet että olen yhtä tärkeä tai suruni on yhtä tärkeää? Paikalle kutsuttiin kuitenkin muut lapsenlapset joista osa pääsi.
Tuntuu hölmöltä edes kirjoittaa tällainen avaus, mutta on jotenkin kumma ja loukkaantunut olo tästä. On sellainen olo, että haluan haudata mummon yksin, siis etten osallistu hautajaisiinkaan sitten jos minun suruni on jotenkin arvottomampaa.
Hölmistyneenä kuuntelin kun vanhemmat soitti muutama tunti kuoleman jälkeen (kun olivat soittaneet tärkeimpiä puheluita ensin :(( ) että kävivät edellisenä päivänä hyvästelemässä mummoni omien sisarien ja lapsenlapsien (joka minäkin olen, mutta en ollut kutsuttu mukaan) kanssa.
Minulla nousi valtava suru, mutta samalla suuttumus. Miksei minulle annettu mahdollisuutta hyvästellä? En asu kaukana ja mummo oli minulle tärkeä, vietin hänen kanssaan jouluja ja juhannuksia. Kävin katsomassa häntä sairaalassa. Minuakin tämä suretti!
Vanhemmat sanoivat, no että hän oli jo tajuton ja että no sinullahan oli flunssa. Ja että oli kaikenlaista hässäkkää, niin ei ehtinyt (???)~mutta mitä väliä jos on flunssa?? Olisin halunnut nähdä hänet.
Jos paikalle tuli katsomaan (kaukaakin) kymmenkunta ihmistä, tajutonta henkilöä, niin.. Jotenkin tuntuu että vanhemmat päättivät puolestani asian. Olen jo yli 25 v. Halusivatko he etten "murru" vai olisinko ollut tiellä vai eivätkö he ajatelleet että olen yhtä tärkeä tai suruni on yhtä tärkeää? Paikalle kutsuttiin kuitenkin muut lapsenlapset joista osa pääsi.
Tuntuu hölmöltä edes kirjoittaa tällainen avaus, mutta on jotenkin kumma ja loukkaantunut olo tästä. On sellainen olo, että haluan haudata mummon yksin, siis etten osallistu hautajaisiinkaan sitten jos minun suruni on jotenkin arvottomampaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Outoa, mutta kun en tunne tilannetta, niin vaikea kommentoida ulkopuolisena. Pitivätkö itsestään selvänä, että tiedät tilanteen. Kun ole 25-vuotias, niin olettavat että olet ehkä käynyt lähiaikoina katsomassa ja olet tietoinen että mummu kuolee pian ja sitten on tullut siinä hässäkässä infokatkos. Ymmärrän että mummon lapsilla on ollut hämmentynyt olla ja ei siinä silloin kaikki aistit raksuta.
Minulla ja siskolla oli samanlainen tunne, kun meitä ei kutusuttu läheisimmän enon hautajaisiin. Tähän asti olemme saaneet tulla kaikkiin vanhempiemme sisarusten hautajaisiin, mutta enon tytär, siis serkkumme oli napakasti sanonut enon siskolle, siis tädillemme, että vain lähiomaiset kutsutaan ja ei edes kappeliin siunaustilaisuuteen ei ole kutsumattomat mielellään tervetulleita. Oli myös pyydetty välittämään tieto eteenpäin.
Emme toki olisi menneet muistotilaisuuteen (kun tilaisuus oli pienessä tilassa), mutta kukkaset olisimme mielellämme laskeneet, olleet läsnä siunaushetkessä. Se siinä oli outoa, kun enon kauempana asuville serkuille oli ilmoitettu ja myös muutama enon veljen vaimon sukulainen oli ollut hautajaisissa.
Suunnittelimme siskon kassa että viemme pienen kukkakimpun illalla haudalle enon muistoa kunnioittaen, mutta se olisi ollut piikki lähiomaisille. Ei halua alkaa riitelemään suvun kanssa enon kuoleman kustannuksella. Niinpä kävimme paikalla illalla ilman kukkia.
Emme ole olleet mitenkään riidoissa serkun ja enon perheen kanssa, mutta aikuisena ei ole yhteyksiä kovin paljon tullut pidettyä.
Kyllä tuollainen loukkaa. Kyllä asiaa pohdimme siskoni kassa jälkeenpäin, mutta emme anna sen jäädä kaivertamaan vaan on päästävä yli.
Ehkä ne sukulaiset eivät aina tule ajatelleeksi tarpeeksi toisten tunteita, kun se heille läheinen kuolee. Olen sen jälkeen tavannut serkkua ja hänen lapsiaan ohimennen ja hän ei näytä mitenkään noteeraavan tapahtunutta. Ajattelin kyllä silloin kysyä häneltä joskus, että miksi emme saaneet tulla saattamaan äitimme veljeä viimeisellä matkalla.
Niin, sinä et tiedä millaista siellä oli ja millaista oli soittaa kaikille tuollaisessa hätä-tilanteessa! Se on aivan kamalaa, ei voi olettaa aivot eivät toimii kuten normaalisti, kun on itse surun murtama ja pitäisi äkkiä tehdä kumminkin jotakin. Siinä on aivan paniikissa. Sinun terveydentilasi ja jaksamisesi otettiin huomioon, ja vanhemmillesi ei tullut mieleen että kykenisit flunssaisena menemään minnekkään. Voit syyttää heitä niin paljon kuin haluat, mutta totuus on se että sinusta välitetään, eikä kukaan halua että tuntisit itsesi tai surusi jotenkin halveksituksi.
"Lapsellistaajattelua"
^Tekstiäsi lukiessa mietiskelin että mistähän sinä tiedät mikä se "totuus" on ja mitä he ovat tai eivät ole ajatelleet ? :o entiedä yrititkö "lohduttaa" mutta se että laitat sanoja aloittajan vanhempien suuhun ei hyödytä mitään...
Itsekään en tilannetta ap:n kohdalta tunne joten mitään ei ikinä varmaksi voi sanoa, mut luulishan sitä että vanhemmat ilmottaisivat ensimmäisenä lapsilleen jos mummo kuolemassa parin päivän sisään... mutta mistäs sitä ikinä tietää kenenkään ajattelutavasta :/ toivottavasti kuitenkin kerkesit mummoasi nähdä lähiaikoina ennen poismenoa :(
Hei nimimerkki, mitätehdä
Otan osaa suruusi. Ikävä tilanne tuo, josta kerrot, ettei sinulle kerrottu mummosi lähestyvästä kuolemasta. Asia vaivaa sinua, eikä se olekaan ihme. Toki olisi odottanut, että vanhempasi kertovat sinulle ja pääset hyvästelemään mummon, joka oli sinulle tärkeä. Voisitko rauhallisesti ja ystävällisesti kysyä vanhemmiltasi miksi he toimivat kuten toimivat ja kertoa, että sinua vaivaa ja ihmetyttää asia? Ehkä heillä kuitenkin on ollut joku syy toimintaansa. Ajattelen, että asia olisi ehkä hyvä "puhua pois" saman tien, ettei se jää vaivaamaan mieltäsi pitkäksi aikaa.
Hyvää kevättä,
kaikesta huolimatta,
Pirkko-pappi