Onko kaikilla palstanaisilla äpärä/äpäröitä?
Palstanaisten äpärät?
Äpärätön
61727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Jos äpärällä tarkoitat avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta (kuten ennen on ollut termin määritelmä), niin minulla kyllä on. Samoin miehelläni. ;)
Komppaan tätä kirjoitusta.
En ihmettele yhtään että juttusi ovat niin typeriä kun olet onnistunut äpärän tekemään.
En ihmettele yhtään, että olet atm, kun logiikkasi on noinkin "loistavaa". Bravo!
Et voi itse päättää että äpärälapsesi olisi jotenkin moraalisesti oikea teko ja että juttusi olisivat idioottimaisen nimimerkkisi mukaisesti totuuksia. Bravo!
Nonono, mikäs nyt nyppii?
Monenko miehen käyttämä huora olet?
Ai sekö? Voi poloista. Monenko naisen talloma kurpparaivoava vässykkä olet?
Paljonko olet ottanut ja otat edelleen maksua siitä että elät miesten rahoilla ja jaat pillua?
Hmm... että ottaisi maksua siitä että elää miesten rahoilla... mielenkiintoinen skenaario! Kuka siitä maksaisi, että elän jonkun miehen, tai siis joidenkin miesten rahoilla? Ja miksi siitä maksettaisiin? Ja miksi sinua kiinnostaa oletetut summat? Vertailisitko sitä siihen mitä itse olet maksanut siitä että joku nainen elää miesten rahoilla?
Paljonko miehesi maksaa siitä että saa pitää sinua parisuhdehuorana?
Paljonko sinulle maksetaan, että kirjoittelet yksinkertaisia viestejä?
Aina parempia viestejä kirjoitan kuin sinä. Olet yksinkertainen äpärän äiti, jonka ei olisi pitänyt ikinä lisääntyä.
"minulla kyllä on. Samoin miehelläni"
No huh huh, sehän tekee jo kaksi äpärää. Mahtaa "sisarukset" olla ylpeitä vanhemmistaan.
Ei kakarat nykyään sellasia murehdi. Millä vuoskymmenellä sä oikein elät?
Kuten yllä, jos avioliiton ulkopuolella syntyneitä tarkoitat, niin kyllä on. Avoliitossa, yhteiset lapset ja yhdessä. Naimisiin tuskin koskaan mennään. Ei koeta instituutiona eikä henkilökohtaisella tasolla tärkeäksi. Toki en sanoisi eikään, jos kosisi mutten sellaista vaadi saati odota. :)
ihmettelen itse ainakin jos toinen on se oikea ja oikeasti rakastan häntä niin haluan naimisiin haluan hänestä vaimon sitä ei joka tytölle tehdä vaan sille rakkaimmalle naisista parhaimmalle minusta se on tärkeä juttu minusta vaimo on kunnia osoitus mieheltä naiselle eli jos mies haluaa naimisiin niin silloin mies rakastaa pyyteettömästi naistaan joka on elämän tärkein ihminen en osaa selittää mutta tosi tärkeä juttu se on
Juu, meillä taas on näkemys ettei se avioliitto tekisi meidän välisestä suhteesta yhtään parempaa. Se on ilman tätä juridistakin puolta meille hyvä. Ero varmaan on juuri siinä millaiseksi instituutioksi avioliiton kokee. Toiset kokee sen jonkinlaisena lujana yhteen nitovana lukkona, osoituksena luottamuksesta ja rakkaudesta. Rakastan sinua niin paljon, että haluan virallisen paperin rakkaudestani. :)
Kun taas toiset näkee sen vain tapana hoitaa juridiset asiat helpommiksi. Muttei sillä henkilökohtaisella tasolla muuta vaikutusta tai merkitystä olisi. Ei siis lisäisi suhteessa mitään mitä siinä ei jo ole. Vastuuntunto on sisällä olemassa, toisin kun jotkut sanovat että naimisiin ei mene ne jotka haluavat paeta vastuuta. No pätee ehkä joihinkin, muttei suinkaan kaikkiin. Ja rakkautta ei avioliittokaan takaa. :)
Kerran naimisissa olleena puhun tietysti oman kokemuksenkin kautta. Joka osaltaan vaikuttaa siihen, miksi minua ei haitaa olla avopari alusta loppuun, mutten myöskään pelkäisi mennä naimisiin, jos siltä tuntuisi että se jotenkin meitä parina auttaisi. Yhtään enempää se ei kuitenkaan tunnepuolelle toisi mitään. Se olisi tosiaan juridiikkaa, kuten vaikka varmuus omaisuuden siirtymisestä puolisolle kun kuollaan, toki lapsien lakiosalla. Joku leskeneläke, minkä varaan nyt ei muutenkaan laskettaisi.
jos kosisin ja enkä saisi myöntävää vastausta niin kai ero tulisi ja jotain kuolisi siinä suhteessa pois kyllä minusta toinen sanoo silloin etten rakasta sinua ja sanoo en halua että olet mieheni niin en näkisi yhteistä tulevaisuutta sen jälkeen ja jos en kosi niin voisinko olla loukkaavampi naiselle jota rakastaisin tai jos en kosisi niin onko se viesti etten halua häntä vaimokseni ja odotan ja etsin yhä sitä oikeaa josta vaimo
Ei se välttämättä olisi loukkaava, vaikket kosisi. Jos pystyy puhumaan kaikista asioista suhteessaan, niin myös tuosta asiasta on hyvä puhua avoimesti. Puhua ja kertoa miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Voihan hyvinkin olla, että se oma mielitietty ja kulta ajattelee asioista ihan samoin, eikä avioliitosta tai sen solmimattomuudesta synny silloin ongelmaa.
Ongelmahan tulee vasta, jos toinen haluaa ja toinen ei, eikä varsinkaan pysty edes perustelemaan miksi. :)
Nykyään varsinkin monet ihmiset ymmärtää, että aito rakkaus ei vaadi avioliittoa. Eikä avioliitto vaadi aitoa rakkautta. Avioliitto on ennekaikkea yhteiskunnassa helpoin väylä, kun halutaan taata puolison oikeuksia ja velvollisuuksia. Silloin helpottuu myös prosessi juridiikan puolella. Virastossa voidaan lukea asetuksia avioliittolaista ja sen tuomista velvollisuuksista, oikeuksista niin puolisolta kuin yhteiskunnaltakin jne. Käytännössä tietyt asiat helpottuu käsittelyssä, vaikka monesti eroavat sanovatkin että helvetti mikä rumba ja paperishow. :)
Käytännöntasolla siis avioliitto selkeyttää joitain asioita.
Ja lisättäköön, että jos ei pysty puhumaan avoimesti suhteessaan kaikista asioista, niin kannattaako silloin naimisiinkaan mennä. Onko se ihminen sitten se oikeakaan? :)
Kun tulee tiukka paikka, niin onko se sitten ylitsepääsemätön juttu. Itse opin avioliittoni aikana, että kaikista asioista pitää kyetä puhumaan ja varmistua että toinen ymmärtää asiat joista puhutaan kokolailla samalla tavoin. Nimittäin on helpompaa erota, jos tärkeät asiat ei kohtaakaan eikä puhumallakaan aukea tai korjaannu, kun järjestää se eroprosessi kaikkine tahoineen ja lippulappuineen. :)
Että ainakin pikaliitto ja humussa meno voi kostautua. Se 3-vuottakin on aika lyhyt aika jos on ollakseen, että toisen tuntee hyvin. helposti käy niin, että kun menee hyvin ei olla tietoisia niistä piirteistä ja ominaisuuksista joita toisessa on, kun ei sitten menekään enää hyvin. Jolloin ne voikin olla niin isoja juttuja ettei niistä selvitä jankuttamallakaan.
Toki sitten on nämä 30 vuotta aviossa ollet, jotka vaan kasvoi erilleen oma lukunsa. :)
kyllä kaikista asioista pystyy puhumaan ja sopimaan paitsi pettämisestä mutta enpä ole ajatellut asiaa naiseni ei haluaisi naimisiin ja minä haluaisin mutta silti kosisin mutta nyt täytyy lopettaa on menoja jatketaan taas illemmalla tai kun ollaan täällä moikka lento suukon kera
Jeps. Reipasta päivää sulle. :)
Ei ole
Ennen lapset äpäriä
Jos eivät syntyneet avioliitossa
Lapseni ei ole syntyneet avioliitossa vaan avoliitossa
Ovat tunnustettuja
Eli isä on tunnustanut lapsensa
Äpäriä eivät
Ei nykyisin ole määritelmää sille, mikä on äpärä. Se on enemmänkin haukkumasana. Ihan alunperin se on ollut vain yleensäkin samaa tarkoittava ja samantasoinen sana kuin "lapsi". Tuo on ihan oma määritelmäsi, että jos isyys on tunnustettu, ei olisi äpärä.
No yks lysti
RAKKAUDELLA TEHTYJÄ (*_*)
Rakkaudella tehtyjä äpäriä. :)
Åpärä on inhottava ja ruma nimi lapselle, joka ei ole koskaan inhottava ja ruma (ennen kuin aikuiset opettavat olemaan). Ennen aviottomia lapsia kutsuttiin ko. nimikkeellä, mutta on olemassa nätimpikin vaihtoehto: lehtolapsi.
Isyyden tunnustaminen tekee avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta no. saman arvoisen aviossa syntyneen kanssa lain ja kaiken virallisen suhteen.
Äpärälle tulisi aina antaa nimeksi SIKA.
Sanat ovat sanoja, ihminen antaa niille merkityksen. Ennen äpärä on ollut ihan normaali, neutraalihko termi avioliiton ulkopuolella syntyneelle. Se merkittiin kirkonkirjoihinkin. Äpärä sanana on aika vanhentunut, ei sitä juuri missään kuule käytettävän. Jossain tällaisilla hassuilla palstoilla kyllä. Joskus juurikin halventavasti, mutta kulttuurialueesta riippuen myös leikillisenä nimenä lapsesta kuin lapsesta.
Nykyisin varsin suuri osa lapsista syntyy avoliitossa, eikä siten äpäryyttä pidetä mitenkään pahana ja hävettävänä enää. (Paitsi super-atm:in kaltaiset syvästi uskonnolliset, kateelliset ja ymmärtämättömät ihmishylkiöt.) Vielä 1970-luvulla, jopa seuraavalla vuosikymmenellä saatettiin halveksua ihan jo avoliittoakin, saati siinä syntyneitä lapsia.
Seuraavaksi voitaisiin kenties ottaa keskustelun aiheeksi salavuoteus. :)
Mitä hemmetin pahaa lapsi, "äpärä", on tehnyt että sitä pitäisi siaksi nimitellä? Ei lapsi pyydä lupaa tulla, ns. aikuiset 'kutsuvat' sen omilla puuhillaan. Sulla taitaa olla pasmat sekaisin - vai puurot ja vellit.
"Paitsi super-atm:in kaltaiset syvästi uskonnolliset, kateelliset ja ymmärtämättömät ihmishylkiöt."
Hahahah :D
Montako vajaaälyistä äpärälasta olet tehnyt? Miksi olet epäonnistunut elämässäsi?
Miksi olet epäonnistunut elämässäsi? Miksi et ole onnistunut saamaan yhtäkään naista? Miksi et ole onnistunut saamaan perhettä? ;)
En ole parisuhteessa, koska en suostu feministinaisten hypergamiaan. Sinä olet epäonnistunut elämässäsi koska ole niin yksinkertainen ja synnyttänyt jotain vielä tyhmempiä äpärälapsia.
Lisäksi sinulla ei ole mitään sisältöä elämässäsi, koska kirjoitat päivästä toiseen sinkkupalstalle vaikka et ole sinkku. Olet vajaaälyinen, koska et ymmärrä että täällä on erikseen parisuhdepalsta.
;) ;) ;)
ei ole, ovat avioliitossa ollessani syntyneitä molemmat
Ei ole, toivottavasti joskus tulee.
Vauva kuumeeeen ensi oireita... ;P
"Äpärä" on ilmaus kaukaa menneestä ajasta, melkein pimeältä keskiajalta saakka. Oletko sinä aloittaja myöskin sieltä?
Ei tarvitse mennä kuin 1960-luvulle, niin äpäristä puhuttiin yleisesti. 1970-luvalla tilalle tuli termi AU-lapsi.
Nooo olihan siellä se melkein-sana. Eix 60-luku ole melkein ...
Eräänä iltana raahasin baari reissultani kotiin hiekan värisen etno nussijan ja asiat vain "tapahtuivat". Myöhemmin mies kuitenkin joutui palaamaan koti maahansa lukuisista eri rikoksista epäiltynä. Nyt Mahmoud ja Mohamed ovat ilman perheen isää eikä tunnollista aisuri elättäjää tahdo oikein mistään löytyä.
Ei, ainoa lapseni on avioliiton aikana saatettu alulle ja syntynyt.
Ei ole, koska miehet eivät ymmärrä omaa tasoaan. Niin pitkälle ei ole päästy.
naiset ei ymmärrä. sulla oli kirjoitus tai ajatus virhe.
Ei ollut. Miehillä on uskomattomia supermieskuvitelmia itsestään. Esimerkkinä eräskin atm (jonka neitsyyden vein btw), ei ymmärtänyt millaisen naisen oli onnistunut saamaan suhteeseen ja tuli sitten 1,5 vuotta myöhemmin itkemään, kun ei saanutkaan yhtään ketään (yritys oli tietty vaihtaa parempaan). Taitaa olla edelleen sinkku. Tämä ei valitettavasti ole ainoa esimerkki, miehet haaveilevat mielettömistä megabeibeista vaikka omat rahkeet eivät sitten riitäkään (ei ulkonäöllisesti eikä henkisiltä ominaisuuksilta), omantasoinen ei riitä.
Jos on joillain naisilla harhakäsityksiä omasta tasostaan niin on kyllä miehilläkin (ja niillä vasta onkin!). Eli voidaan todeta, että miesten hypergamian takia olen sinkku. ;)
Ai yritti käyttää sua "plonkkuna"..no karma iski sitten oikeaan osoitteeseen, vaikka ei se sun oloa ehkä helpotakkaan..ihme jantteri....ai niih meinasin jo unohtaa mistä höpisimme siis..."kyllä neeeee naiseet vasta sellaaaasia hybereitä ovatkin"..ja tämä ei ollut vitsi, vaikka olikin puettu ja nätisti paketoitu hjuumorin kääreeseen..;P
Valitettavasti näitä plonkuttelijoita on osunut kohdalle kahdestikin eli itseensä on täytynyt mennä ja miettiä missä on vika, kun sellaisia löydän. Voi olla karmassa (oon varmaan tehnyt jotain tosi pahaa edellisessä elämässä), mutta todennäköisesti kuitenkin minussa.
Eniten harmittaa se, että nämä ovat olleet niitä naisten kanssa avuttomia, omanoloisia, näennäisesti kilttejä miehiä, joiden kanssa henkinen yhteys on löytynyt, jotka ovat lopulta pahiten kusseet linssiin. Tietyssä mielessä isku on pahin, kun ei sitä osaa odottaa. Kiillotettu pelimiehet sentään ovat liikkeellä useimmiten puoliavoimin kortein, what u see is what u get.
Mutta mitä tulee hypergamiaan, pysyn lausunnossani. ;) Myös miehet ovat hypergamisia. Tämä on individualistista aikaa, jokainen haluaa parhaan mahdollisen, jonka voi saada. Ja siinä ei aina ole realismi ja tunteet mukana. Naurettavaa väittää, että tähän syyllistyisivät pelkästään naiset.
No sitten olen vaan outo ja erillainen, enkä pysty muodostamaan rehellistä kokonaiskuvaa tilanteesta, mutta se on ainakin varmaa, että suuri(n) osa naisista on hybersuperniitäjustiinsajaniinpoispäin... ;P
En ole mielestäni hyberi vaikka vaatimukseni voivatkin olla suuremmat kuin jollakin muulla, koska minun vaatimukset perustuvat vain ja ainoastaan molemminpuoliseen yhteen sopivaan fyysiseen ja henkiseen kemiaan...sisältäen tietenkin persoonan/luonteen/arvot ja ajatusmaailman....eli saman taajuuden..mahdollisimman lähellä toisiaan.
En ajattele vain itseäni, vaan vielä tärkeämpää on että se toinenkin saa juuri sitä mitä on hakemassa ja etsimässä, koska jos huomaan että näin ei ole...niin en itsekään voi hyvin sellaisessa suhteessa....
"En ajattele vain itseäni, vaan vielä tärkeämpää on että se toinenkin saa juuri sitä mitä on hakemassa ja etsimässä, koska jos huomaan että näin ei ole...niin en itsekään voi hyvin sellaisessa suhteessa...."
Tämä se onkin se mitä ihan kaikki ei pysty ymmärtämään. Ja tämä sitaatti "niin en itsekään voi hyvin sellaisessa suhteessa...." on joillekin aivan hepereaa. Ja puhun nyt niistä ihmisistä tai ihmisestä jonka kanssa itse olen tämän asian tiimoilta vääntänyt. Eli ex-kumppanin.
Minä en tajua, kuinka toinen voi elää hymyssä suin ja mennä eteenpäin umpi sokeana ja kuurona, kokea että kaikki on mainiosti, vaikka toinen vieressä huutaisi että "PYSÄHDY, KUUNTELE, KESKUSTELLAAN, MINÄ EN VOI HYVIN!".
Lopputulos, tekeydytään sokeaksi ja kuuroksi, jos tai kun ei ole välineitä millä asioita osaisi ja pystyisi käsittelemään. Henkinen ihmissuhde työkalupakki on siitä lokerosta tyhjää täynnä missä jollain toisella on työkaluja millä ryhtyä asioita korjaamaan. Mitä siitä sitten tulee, jos toinen vielä puhuu hepreaa ja toinen pistekirjoitusta? Eikä yhteistä ymmärrystä eikä kieltä tämän asian ympäriltä löydy.
Olen niin samaa mieltä kanssasi jälleen kerran..ja jotenkin kun ihmisiä seuraa ja heidän kanssaan keskustelee, niin täällä kuin IRL, niin sellainen mutu tuntuma on, että meitä on vähemmistö..siitä en tiedä kuinka pieni, mutta toivottavasti ei liian pieni..muuten se tekee ainakin joillekin suhteen muodostamisen erittäin vaikeaksi, jos ei jopa mahdottomaksi..
No onneksi ainakin itse olen jo hieman kässänyt millaisia yksilöitä nämä ovat ja persoonan/luonteen takia on työkaluja heidän tunnistamiseen..mutta kuten sanottua tiedosta on hyötyä ja haittaa..mutta hyödyt kyllä voittavat haitat, koska en voi päätyä enää itselleni sopimattomaan suhteeseen, koska tiedän että parempi ilman, kuin... ;P
Miehillä ja naisilla on erilainen tapa arvottaa tasokkuutta.
Miesten mittarit ovat suhteessa enemmän absoluuttisia, naisten relatiivisia. Jos kaikki miehet olisivat ytmejä, nainen pitäisi ytmeinä vain miehiä jotka nousevat toisten miesten yläpuolelle. Jos kaikki naiset olisivat kauniita malleja, miehet pitäisivät kaikkia naisia ytneinä.
Kiitos feminismin, tuon Marxismin sukulaisen, naiset elävät harhakuvitelmassa jossa kuviteltuja vääryyksiä oikaistaan sillä että miesten on parannettava miehekkyyttään joka osa-alueella kun taas naiset voivat lopettaa ponnistelun naisellisuuden eteen.
Lopputuloksena on se että kun naiset menettävät nuoruuden hehkunsa, useimpien taso rysähtää maanpinnan alapuolelle. Vain harva viitsii pitää itsensä naisellisena, ja vain silloin kun palkkiona on YTM.
Blaablaa. Et nyt vastannut kommenttiini vaan kirjoitit tyypillistä palstan diipadaapaa. Tässä ei nyt kukaan ollut ytmiä tai ytniä vailla, paitsi ehkä mies.Kun puhutaan tavallisista miehistä ja naisista, pariutumisessa on enemmän harmaan sävyjä kuin mustaa ja valkoista. Kysymys oli nyt siitä, miten arvottaa _oman _ tasonsa.
Ymmärrän ja allekirjoitan ensimmäisen lauseesi, on varmasti totta, että miehet ja naiset arvostavat eri asioita vastakkaisessa sukupuolessa, mutta naisena en usko, että se tapahtuu kuvaamallasi tavalla, viittaan lähteenä itseeni.
En myöskään usko, että naiset kuvittelevat voivansa lopettaa itsestään huolehtimisen, kunhan miehet miehistyvät. Kyllä nykyään ymmärretään, että molempien (ja tässä paine kohdistuu ennen kaikkea naiseen, jonka rupsahtaminen iän myöitä muistetaan mainita joka välissä) tulee huolehtia viehättävyydestään vastakkaisen sukupuolen silmissä.
Ei. Ihan avioliitossa siitetty ja synnytetty. Kunnes mieheltä loppui rakkaus. Ja ajatella, ruutupaitahissukkanörtti tuokin petturipaska oli. Vaikka nehän on niitä Kilttejä ja Kunnollisia.
eivät ruutupaitahissukkanörttit ole sen parempia, ehkä jopa pahempia käyttämään tilanteet hyväkseen joita vastaan tulee. se riippuu ihan täysin aina yksilöstä kokonaisuudessaan ja ei ne sanat vaan ne teot..sutta ei vaatteista tunnista, eikä myöskään asemasta yms.
No kiitos tästä! "Kiltit ja kunnolliset" ovat omankin kokemuksen mukaan just niitä pahimpia..
Valitettavasti näin on.
Tätä olen pohtinut pitkään miksi tuo asetelma tavismies(atm) ja tavisnainen-suhde yleensä päättyy miehen pettämiseen tai "rakkauden loppumiseen" <- kun on nostanut parisuhdestatuksella kuviteltua tasoaan ja alkaakin kelvata "paremmille, tasokkaammille naisille" ainakin hetkellisesti.
Mutta mikäli jompikumpi suhteessa on selkeästi "eri tasoinen", niin nuo suhteet vaikuttavat kestävän paremmin. Vrt. räikeä esim.YTM lääkärimies elää lähärivaimonsa kanssa hautaan asti (mikäli nainen ei ala haikailemaan jotain muuta..). - käytän noita eräitä sanoja vain siksi, että osa lukijoista osaa ymmärtää paremmin ns.omaa kieltään.. ;) :P
Nuoresta lähtien olen sortunut niihin "kiltteihin ja kunnollisiin", vähemmän komeisiin (osaan nähdä sisimmän ja olivat komeita omalla tavallaan silmissäni aina). Ja tässä ollaan. :D Lapseton, kohta nelikymppinen. Ei ole niitä "äpäriä" siis, koska huolehdin ex-avioliitossakin tunnollisesti ehkäisystä, odotin sopivaa aikaa koska sitä lupailtiin miehen puolelta. Luultavasti olisin perheellinen nainen, mikäli olisin uskaltanut lähteä treffeille niiden "ytmien" kanssa jotka vonkasivat.
(Myöhemmin kun tajusin itse olleeni AINA se aloitteentekijä niille ujoille, hijaisille vähemmän suosituille miehille.. korjasin heidät suhteeseen pois kuleksimasta. )
Mutta kun luulin liian erilaisten taustojen olevan ongelma. Viimeksi hiljattain mukava hammaslääkäri pyysi treffeille fb:n kautta seuraavana päivänä, sama lukko iski kuten nuorenakin.. huoh ja huoh.
Ne miehet, joilla on ns.varaa valita eivät mitä ilmeisemmin päädy suhteeseen ilman vahvoja tunteita. Mutta ne "ätmitpä" ottaakin sen naisen, joka osoittaa kiinnostusta.. vaikkeivat tunne mitään rakkautta tai ihastumista siihen naiseen. "kunhan vaan on joku". Sitten kun varattuna se muiden naisteen kiinnostus herää.. jätetään se nainen kylmästi kuin nallikalliolle. Vaikka yleensä "ätmi" muuttuukin nopeasti epäkiinnostavaksi sen ns.paremman naisen silmissä :D
Sellaista..
Oli tuossa varmasti ihan ajatustakin, mutta myös yleistystä ja se on nyt ihan selvä, että jos kelpaa vaan "joku" niin ei se silloin hyvältä kuunnosta mistään suunnasta katsottuna, eikä myöskään ole.
Tuo pettämis juttu ja sitoutuminen toiseen on sitten ihan taas täysin yksilöstä kiinni ja minä olen tullut siihen tulokseen, että loppujen lopuksi niitä täydellisesti sitoutuvia, "lahjomattomia" on vain pieni osa ihmisistä..eli on täysin sidottu yksilön persoonaan ja luonteeseen tämä asia, eikä mihinkään muuhun.
Aivan loistava kirjoitus! Kuulostipa kyllä erittäin tutulta. Itsekin olen aina ajatellut, että sisin ratkaisee ja olen tietoisesti etsinyt samanlaista historiaa ja ns tavallista miestä. Se on johtanut samantyyppiseen elämäntilanteeseen kuin sinulla, on ollut vaikea ymmärtää miksi. Kun tarkemmin ajattelen, niin itseasiassa minäkin olen ollut näissä tilanteissa aloitteellinen (...onko se siis huono asia!!??).
Olen kiinnittänyt jälkikäteen huomiota siihen, kuinka tämäntyyppisen miehen itsetunto ja miehekkyys kasvaa kohisten suhteessa, kun saa varauksetonta huomiota, ihailua ja rakkautta naiselta. Jostain syystä tässä kohtaa miestä alkaakin usein kiinnostaa baareissa käynti ja alkaakin tuntumaan, että koska on niin mahtava, kelpaa varmasti muillekin naisille. Siinä kohtaa sitten jätetään (jos on selkärankaa) tai petetään.
Henkilökohtaisesti musta kyseessä ei ole tason nostaminen (ns varattu -status), joka näennäisesti "nostaa tasoa" vaan suhteen antama itsetuntoboosti ja itsevarmuus, jonka ansiosta mies voi nyt kokea olevansa Uros. Kuten tuolla aiemmin kirjoitin, nämä supermieskuvitelmat eivät aina vastaa todellisuutta eikä uutta naista saakaan, mutta toisinaan suhteesta kuoriutuukin ihan toisenlainen mies kuin mistä lähdettiin liikkeelle eikä niin hyvässä mielessä.
Vaikeus onkin siinä, mistä tunnistaa ne miehet, joiden sydän on oikeasti kultaa ja jotka aidosti haluavat olla kanssasi eivätkä vain tyydy saadakseen edes jonkun (mistä voi seurata em kuvio). Ehkä ratkaisu on lakata olemasta aloitteellinen ja hakeutua vain sellaisten miesten seuraan, jotka osoittavat kiinnostusta ja ovat aloitteellisia (ja joista luonnollisesti on itsekin kiinnostunut myös syvemmällä tasolla).
Ei, eikä palstalla ole nyt muita kuin sinä, saatanan äpärä.