Olen elättänyt naisen yli 46-vuotta mutta siitä huolimatta minulle tulee näitä yksinolon jaksoja vuosittain useamman kerran.
Tällä kerralla kolkkous katoaa sunnuntaina.
Säilyttääkseni mielenrauhani ajattelin vetää päivittäin kahdet treenit. Aamupäivisin tehon ja iltapäivisin palauttavan.
Katson boxilta "kulttuurivideoita" ja lauantaina teen suursiivouksen.
Jossakin välissä pesen autosta talven suolat ja piet.
Onneksi olen jo tottunut tähän kolkkouteen joka on pahimmillaan aamuisin, herätessäni kalmistonomaiseen hiljaisuuteen.
Kohtalotoverini ovat varmaan kehittäneet itselleen viihdyttävämpää ajanvietettä?
Tällä kerralla kolkkous katoaa sunnuntaina.
Säilyttääkseni mielenrauhani ajattelin vetää päivittäin kahdet treenit. Aamupäivisin tehon ja iltapäivisin palauttavan.
Katson boxilta "kulttuurivideoita" ja lauantaina teen suursiivouksen.
Jossakin välissä pesen autosta talven suolat ja piet.
Onneksi olen jo tottunut tähän kolkkouteen joka on pahimmillaan aamuisin, herätessäni kalmistonomaiseen hiljaisuuteen.
Kohtalotoverini ovat varmaan kehittäneet itselleen viihdyttävämpää ajanvietettä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
niinpä tuo sanontasi kuulostaa oudolta elättänyt 46v tuntuu siltä että et ole rakastanut naistasi vain elättänyt jotain sitten pahasti pielessä otan osaa
Minä nautin yksinolosta ja minulla ei ole tarvetta keksiä viihdykkeitä tai tekemist, osaan olla jouten. Pitkä parisuhde meilläkin, noin 40 vuotta, eikä enää tarvitse toisen kyljessä nyhrätä vaikka mukavaahan sekin on. Luultavimmin kumpikin olemme elättäneet toisiamme monella tasolla eikä sillä verukkeella voi syyllistää toista yhtikäs mistään.
Ja jälleen. Tämän viikon tiistaina alkoi 10:n vuorokauden kolkko jakso.
Onhan näihin tottunut mutta ei "tottunut".
Kerro, mikä on tilanne. minua kiinnostaa.
Mikä ihmeen kolkko jakso ? Lähtikö pois himasta vai mitä nää jaksot on ? Lähteekö pois 10 vuorokaudeksi ilmoittamatta ? En ymmärrä.
Viimeinen poissaolo johtui kutsusta tulla katsomaan lapsenlapsia, 1v ja 4v kunnes tenavat pääsevät päivähoitopaikkaan.
Normaalit poissaolot ovat vaimon matkoja naisystävänsä kanssa pk-seudulle, Tallinnaan ja Keski- ja Etelä-Eurooppaan.
Minusta nuo irtiotot ovat moneltakin kannalta suotavia.
Kolkointa ovat aamuiset yksin heräämiset täysin hiljaisessa makuuhuoneessa.
Paikalla ollessa vaimoni hengityksen tuhinaa ei edes huomaa.
Olemme olleet eläkkeellä 15 vuotta ja kotona ollenkin meillä on omat, päivittäiset harrastukset ja menot mutta kuitenkin eniten yhteistä aikaa joka sekin kuluu rattoisasti. Ehkä juuri tuo "rattoisuuden" puuttuminen on osa kolkkoutta.
Heinä- ja elokuussa tulee kaksi, mutta vain vuorokauden mittaista yksineloa.
Hei
Oletko kertonut puolisollesi, että olosi tuntuu kolkolta kun hän ei ole tuhisemassa vieressäsi? En tarkoita syyllistämistä, vaan sen sanomista ääneen, että huusholli tuntuu kalmistolta aamuisin. Että niin paljon hän merkitsee sinulle..
Ajattelen kyllä , että omat matkat ja jutut ovat hyvä asia. Varsinkin eläkkeellä kun ollaan päivät pääskytysten yhdessä, voi pieni irtiotto tuoda hyvää tullessaan. Liika liimautuminen yhteen ei ole hyvä, koska me kuitenkin olemme yksilöitä, emme siamilaisia kaksosia.
Niinä päivinä sinulla on omaa aikaa miettiä mitä sinä haluat, missä vaiheessa olet elämäsi suhteen ym. Ja ehkä myös parisuhteen merkityksen näkee silloin selvemmin. Muuten, matkusteletteko myös yhdessä?
Iloa kesään !
Pappi Elisabet
Olen kertonut ja siitä huolimatta kannustan häntä reisuihin.
Yksinolot ovat todellakin teveellinen muistutus vaihtoehtoisesta elämästä.
Tavanomainen vuotemme yhteisten matkojen merkeissä on keväät ja syksyt 4 - 6 viikkoa Espanjassa. Kesällä viikon kaupunkimatka Keski-Eurooppaan, Saksan joulutorit ka. 5vrk, joulut kylpylässä tai urheiluopistolla.
Noiden lisäksi useimmiten sekä talvinen tai syksyinen viikon risteily tai/ja kiertomatka.
Vuosi sitten Kuuban kierto ja syksyllä viikko Välimerellä.
Riittää minulle mutta vaimolla on vielä menohaluja jota pidän merkkinä elinvoimasta. Sitä paitsi, minä en, jukopliuta, lähde millekään rättien hypistelyreisulle. Kesäiset yhteiset kaupunkimatkat riittävät koska silloin rätit ovat sivuosassa ja hypistelyajoiksi minulla on omaa ohjelmaa.
Otsikoin aloituksen hieman härnäävästi.
Iltahei
Tuntematta sinua ja puolisoasi paremmin, kuulostaa, että teillä on oikeastaan tosi toimivan ja antoisan tuntuinen avioliitto. Pidä siitä kiinni.
Lämpimin terkuin, myös vaimollesi,
pappi Elisabet
Kiitoksia toivotuksesta!
Touhuamme niin kauan kuin jalka nousee ja henki pihisee.
Meillä kummallakin on syöpäkotrollit menossa. Vaimolla 4 - 6:n viikon välein lopun elämäänsä. Touhottaa oireettomana mutta ei ole pienintäkään paranemisen mahdollisuutta. Nytkin on maksimiennuste ylitetty 3:lla vuodella.
Olen itse hyväkuntoinen muutenkin kuin vain ikäisekseni. 5 vuotta sitten leikatun syövän kontrollit 3kk:n välein. Eiköhän nuo kohta loppune.
Tuosta ja iästäni, 72v, huolimatta menossa on kahden hammasimplantin ja niiden välisen sillan rakentelu, 4400€, joten kuvittelen tarvitsevani purukalustoa vielä vastaisuudessakin.
Asiasta vakavasti. Ensimmäinen vuosi oli vaimoni kohdalla molemmille henkisesti rankka. Lisäksi sytostaattipiikit aiheuttivat todella inhottavat sivuvaikutukset.
Vuoden jälkeen siirtyminen kapseleihin muutti olon täydellisesti.
Terveiset menevät vaimolleni. Kiitos!
Mottoni. On asioita joihin voi vaikuttaa ja niitä joille ei mahda mitään. Viimeeksi mainittujen kanssa ei kannata puristella kiveksiään.
Olemme elänet tällä periaatteella viimeiset 15 vuotta.
Luulen että juuri tuo "touhottaminen" on se mikä vaimosi on pitänyt hengissä, mielekäs tekeminen. Jos sinne "sängyn pohjalle" olisi jäänyt rypemään niin tilanne voisi olla toinen. Nähtävästi olette osanneet elää rikasta ja antoisaa elämää, onnittelut siitä! Itse näin keski-ikäsenä ajattelen, että tavoittele pitkää elämää, vaan rikasta elämää. Enkä tarkoita sillä lompakon paksuutta. On ollut onni kohdata kaltaisensa ihminen, saada hyvä suhde. Näin ilmeisesti teilläkin. Toivon teille vielä paljon yhteisiä onnellisia hetkiä.
Korjaus: etten tavoittele...
" Otsikoin aloituksen hieman härnäävästi. "
No hyvä että kerrot ja selvennät. Ajattelin nimittäin otsikon perusteella että jälleen yksi, joka on paapattanut puuta heinää monissa kohdissa suhteestaan, sen kestävyydestä ja hyvyydestä omasta erilliselämästä huolimatta.
pisti silmään pahasti sana .. elättäminen.
tosi ikävästi sanottu.
ihan kuin vaimosi ei olisi tehnyt itsensä ja ruokansa eteen minkäänlaista työtä 46 vuoteen. Saa sellaisen kuvan, että vaimosi on loisinut sinun siivelläsi koko elämänsä.
Itse elän terminaalivaiheessa ja tiedätkö, minusta on todella kamalaa, kun en koskaan tule näkemään lastenlasteni kasvamista aikuiseksi. se surettaa kaikkein eniten.
Vaimollasi on vielä mahdollisuus olla lastenlastensa kanssa. Se on jotain sellaista, mihin kannustaisin sinuakin. Miksi et mennyt mukaan? Eikö sinua kiinnosta olla mukana heidän elämässään?
Elättäminen oli provosoiva sananvalinta.
Kahdessa jaksossa oli vuosien mittaisia kausia jolloin vaimoni hoiti käytännössä kaiken muun paitsi perhekassan täydentämisen.
Oli täydellisiä 0-vuosia ja runsaasti "niukasti täydentäviä" vuosia.
Tietenkin tuo epäsuhta näkyy eläkkeissämme mutta se oli tiedossa jo aikanaan.
Nykyisin yleisen "omat rahat" ajattelun mukaan vaimoni todella olisi loisija mutta emme kumpikaan ajattele siten.
Poikamme oli juuri muuttanut perheineen kahdesta paikasta ja pitkistä matkoista. He joutuivat myös mukautumaan tilavan ok:n ja suuren pihan jälkeen hieman yli 100m2:n kaksikerroksiseen rivitaloon.
Toki tilaa olisi ollut minullekin mutta melkein kaksi viikkoa oli liian pitkä aika. Vaimoni aika kului penskojen kanssa touhutessa.
Tuon jälkeen katras oli meidän luonamme 4 vuorokautta.
Yksin tänne yleensä synnytään, ja monesti yksin lähdetäänkin... Hyvä on sekin huomio, että vieraan kanssa sitä välimaastoa monesti liikutaan, elämässä- ja jokainen käy vaiheitaan läpi omaan tahtiinsa.
Itsenäisenä ihmisenä tuntuisi kauhean vaikealta jokaikisenä aamuna syödä aamupala rakkaani kanssa. Ja jokaikisenä elämäni iltana en halua nukkua tämän ihmisen viereen.
Muutakin on. Työ. Työhön valmistautuminen, työn jälkeen paperitöitä, muuta työhön liittyvää. Ja lemmikit, pyykki, tiski- sitä loputonta naisen tekemistä. arkena huomaan usein kellon, vasta joskus 21 jälkeen illalla, kun alkaa se oma aika. Korjaanko vaatteita väsyneenä? Kyllä. Toisina iltoina teen ruokaa pakkaseen, tai käsityönä muutamalle ihmiselle sukkia ym- ettei kylmä kalva sitten talvella.
Ihan kokonaisista vapaapäivistäkin karkaa osa kodin huoltamiseen. Lopun ajan pyrin niistä sitten olemaan liikkeellä luonnossa, talvisin mm. pilkillä, kesäisin luonnontutkintareissuilla, syksyä kohti marjastaen.
Asumme eri paikkakunnilla. Silti on ihan ylellisyyttä saada rauhallinen oma ilta, lemmikin kanssa- usein sitä ei tapahdu.
Joskus ajattelen, ettei miespuolisko ymmärrä. Hiljaisen elämän kaipuuta, vaan jatkuvasti pitäisi lohkaista yhtaikaa muun ohessa hänelle- jokin osa, jota minussa ei ole annettavaksi, ihan erilainen ihminen, kuin mitä olen. aikuiselle adhd tyypille! Seksiseksiseksi. Seksikkäästi. No, olen ajatellut... Mitähän tuumisi jos kertoisin että en muuta miestä ole edes kaivannutkaan, ettei kyse ole paosta vaan arjen väsymisestä? Kerran yritin puhua asiasta, mutta syyllisti minut siitä että teen elämäni asioita. Vaikenin sittemmin kun mitä sitä... Toinen rakentakoon elämänsä ihan itse, en minä voi irrottautua jotta saan jotain euroja sentään matalapalkka alalta. Milläs ilmankaan voisi elää? Laskut on maksettava.
Siippa lähtee aamuyöstä ja jään nukkumaan silloin. Kahvit keittelen itselleni klo 6-8, joten en sen myöhempään osaa nukkua. Kaipaan kyllä yhteisiäkin aamuja.
En ole keksinyt mitään "raflaavaa" tekemistä; kaupassa käyn, siivoilen ja nyt juuri poimin marjoja. Käsitöitäkin teen vaatimattomasti.
Toi elatuspuoli sujuu jo, vaikken nyt töissä olekaan. Mennessäni 90-luvulla töihin työttömyysjakson jälkeen tuumasin siipalle jotain "mitähän siitä tulee?" Siippa sanoi, että niinhän se on puhe ollut, että molemmat käyvät työssä! Silloin lapset olivat pieniä ja energia kului heihinkin (ja tietty rahaa). Nyt ollaan tyytyväisiä siitä, ettei ole (suurempia) raha- tai terveyshuolia. Siipalla tosin on jotain terveysongelmaa enkä itekään ole mikään maratoonari t. huippukuntoinen. Itellä terveysongelma osui samaan talveen kuin irtisanominen pitkäaikaisesta työpaikasta. Elämässä ongelmat joskus kasaantuu. Lapset ovat opiskelleet ja elävät siippansa kanssa. Heidän työtilanteensa on parempi kuin minulla.
Ymmärrän, että suhdetta aloittaessa on vaikeaa rahankin kanssa ja hyvä, jos ei toinen ole riippuvainen toisesta kaikessa. Tässä vaiheessa on sikäli helpompaa.
Siippani lähti melkein aamuyöstä. Kello herätti 6:lta ja ennen 7:ää kadun varteen odottamaan koplan bussia.