Kirkonkirjat olleet sekaisin jo kohta 3vuotta!

tähän.on.tultu kirjoitti:

Paasi Turusen blogi 3.6.2013

"Kesälomalla rapakon takana meinasi aamukahvit mennä väärään kurkkuun lukiessani kirkollisia uutisia Suomesta: Lähetysseura aikoo siunata lähetystyöhön rekisteröidyssä parisuhteessa elävän homoseksuaali pariskunnan! Helsingin piispa Irja Askola vihkii lähetysjuhlilla Helsingissä rekisteröidyssä parisuhteessa elävän henkilön papiksi! Suomen evankelisluterilainen kansankirkko on tänä kesänä tienhaarassa, jonka jälkeen ei ole paluuta. Ainakaan näköpiirissä.

Euroopan kenties merkittävin luterilainen teologi, emeritusprofessori Wolfhart Pannenberg, kirjoitti joitakin vuosia siten, että kirkko, joka poikkeaa Raamatun normistosta homoseksuaalisen käyttäytymisen suhteen ja alkaa pitää homosuhteita avioliittoon rinnastettavana hyväksyttävänä yhteiselämän muotona, on kirkko, ”joka ei enää seiso raamatullisella perustuksella, vaan toimii Raamatun selkeää todistusta vastaan.” Pannenberg päätti artikkelinsa sanoihin: ”Kirkko, joka ottaa tämän askeleen, lakkaa olemasta yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen kirkko.”

Painavia sanoja aikamme ehkä huomattavimmalta luterilaiselta yliopistoteologilta. Tosin jokainen Raamattua lukeva pystyy ilman yliopistokoulutustakin päättelemään, mitä Raamattu homoseksuaalisesta käyttäytymisestä opettaa.

Suomen Lähetysseuran johtaja Seppo Rissanen vähättelee, suomalaiskansalliseen tyyliin, päätöstä lähettää lähetystyöhön rekisteröidyssä parisuhteessa elävä pariskunta. ”Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kannanotto, saati provokaatio”, Rissanen selittää. Ja kuitenkin kyse on nimenomaan kannanotosta ja provokaatiosta, vaikka asiaa kääntelisi miten. Lähetyksen Herra, Jeesus Kristus, käski lähetyskäskyssä (Matt. 28:18-20) opettamaan ihmisiä pitämään se, minkä Herra itse on käskenyt pitää. Matteuksen evankeliumin luvussa 19 Herra opettaa miehen ja naisen muodostaman avioliiton olevan ainoa Jumalan tahdon mukainen parisuhdeinstituutio. Onko Lähetysseurassa käytössä ihan eri Raamattu?

Helsingin piispa Irja Askola kommentoi Kotimaa24 uutispalvelun jutussa rekisteröidyssä homoseksuaalisessa parisuhteessa elävän henkilön vihkimistä papiksi. Nyt papiksi vihittävä ei ole ensimmäinen papiksi vihittävä, rekisteröidyssä suhteessa elävä henkilö. ”Tiedän, että heitä on ollut. Olen itsekin vihkinyt sellaisen ihmisen papiksi. Ei rekisteröidyssä parisuhteessa eläminen ole este vihityksi tulemiselle tai pappina toimimiselle, jos muut kriteerit täyttyvät”, Askola kommentoi.

Vihkimällä rekisteröidyssä parisuhteessa elävä henkilö papiksi ja lähetystyöhön, siunaamalla hänet näihin kristillisen seurakunnan ydintehtäviin, on otettu kantaa siihen, onko homoseksuaalinen käyttäytyminen vastoin kristillistä opetusta, syntiä. Ilmeisesti kirkon nykyjohdon kannalta ei ole, koska on mahdollista jopa toimia pappina. Samalla on otettu suopean siunaava asenne myös tiettyä Raamatun kanssa ilmeisen yhteen sovittamattomassa ristiriidassa olevaa parisuhdemuotoa kohtaan. Jos rekisteröidyssä parisuhteessa eläminen, kuten Askola toteaa, ei ole este vihkiä papiksi, miksi se olisi este vihkiä avioliittoon? Jos rekisteröidyssä parisuhteessa ei ole mitään kirkon kannalta moitittavaa, niin mikä estää vihkimästä mihinkään?

Tähän samaan yhteyteen myös dosentti Juha Ahvion hiljattain sunnuntaiblogissaan kirjoittama analyysi arkkipiispa Kari Mäkisen kirkolliskokouksessa pitämästä puheesta olisi nyt jokaisen luettava huolella. ”Lyhyesti todettuna tässä on kysymys siitä, että arkkipiispa Kari Mäkinen kehottaa Kristukseen ja luomisen teologiaan vedoten kirkkoa suhtautumaan kriittisesti perinteiseen käsitykseensä avioliitosta ja hyväksymään kuvailemansa historialliset avioliiton ja homoseksualismin olemusta koskevat läntisen sekulaarin valtavirran asennemuutokset osaksi myönteistä kirkollista ajattelua ja teologiaa,” Ahvio kirjoittaa. Hän osoittaa Mäkisen näkemysten olevan ”yhteen sovittamattomassa ristiriidassa kirkkolaissa edelleen olevan tunnustuspykälän ja sen nimeämien luterilaisten tunnustuskirjojen sekä ennen kaikkea niiden perustana olevan Raamatun kanssa.”

Kaikki yhdessä viittaa sanojen ja tekojen tasolla siihen ilmeiseen seikkaan, että kirkon johtavilla paikoilla on käytännössä luovuttu kristillisestä Raamatun mukaisesta, ja myös luterilaisen tunnustuksen mukaisesta avioliittoteologiasta. Olkoonkin, että aika ajoin muodon vuoksi ja ekumeenisista syistä väkinäisesti toista vakuutellaan.

Mikään korkeakirkollinen selitysten määrä ei poista sitä tosiasiaa, että Suomen evankelisluterilainen kirkko on tänä kesänä käytännön toimenpiteillään tekemässä vakavia historiallisia linjauksia Jumalan sanaa vastaan.

Nykykirkon meno alkaa olla jo niin posketonta meininkiä, että sille ei jaksa enää edes nauraa.

Pannenbergin varoituksen valossa on melko ilmeistä, että Suomen evankelisluterilaisen kansankirkon aika kristillisenä kirkkona alkaa olla pian ohitse. "

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/459/nyt_ovat_suomessa_kirkonkirjat_sekaisin?comments_page=4

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä