Opettaja miehellä hermo pinnassa

Mieheni on ollut opettajana jo kohta 20v, kärttyisyyttä ollut monen vuoden joka kevät.
Hyviäkin hetkiä on ollut. Nyt päällä myöskin raskas perunkirjoitusprosessi-sekä äitini edunvalvonta prosessi,joka on kesken.(miestäni ehdotettu äitini edunvalvojaksi ja mies on siihen suostuvainen.)
Olenkin ajatellut,että kun äidistäni aika jättää jätän myös mieheni. Tottakai toivon että äitini eläisisi mahdollisimman pitkään.

SADREALYSAD kirjoitti:

Mieheni on ollut opettajana jo kohta 20v, kärttyisyyttä ollut monen vuoden joka kevät.
Hyviäkin hetkiä on ollut. Nyt päällä myöskin raskas perunkirjoitusprosessi-sekä äitini edunvalvonta prosessi,joka on kesken.(miestäni ehdotettu äitini edunvalvojaksi ja mies on siihen suostuvainen.)
Olenkin ajatellut,että kun äidistäni aika jättää jätän myös mieheni. Tottakai toivon että äitini eläisisi mahdollisimman pitkään.

Lue lisää

Kerrot, että kärttyisyyttä on vain keväisin Huhti-Toukokuussa. Miten voit pistää suhteen poikki jos kärttyisyyttä on kokonaisen vuoden aikana vaan tiettynä aikana ottaen vielä miehen ammatti huomioon? Opettajan työ on raskas oli sitten kyseessä ala-aste, yläaste, ammattiopisto tai lukio tai vaikka yliopisto. Päivästä toiseen saa kuunnella oppilaiden nurinoita, tarkistaa tehtäviä, ''saarnata'' myöhästelijöille, merkata ylös poissaolot yms. Siihen päälle tulee kokeisiin valmistautuminen, pistareiden ja kokeiden tarkistaminen, tehtävien tarkistaminen, puhuttelut oppilaan kanssa joka on tehnyt väärin, vanhempainillat, koulun tapahtumat, mahdolliset ei niin mukavat suhteet työkavereiden kanssa, rasittavat vanhemmat jotka eivät millään halua myöntää muksunsa tehneen väärin vaan vika on opettajan, haistattelevat oppilaat jne. Jos miehellä on kerran vuodessa kärttykausi ja on vielä noin raskaan työn lisäksi valmis huolehtimaan äidistäsi ja sinä olet kärttykauden ja äitisi huolenpidon jälkeen valmis pistämään poikki niin se olet kyllä sinä joka tässä ei miestäsi rakasta, mutta mies kyllä sinua kun on valmis huolehtimaan äidistäsikin. Itse suunnittelet käyttäväsi miestä hyväksesi ja sitten jätät kun et tarvitse enää äidin huolehtijaksi. Mietippä kuule itse vähän asioita miehenkin näkökulmasta. Varmasti mukavaa kun tekee raskasta työtä jotta saa teille ruokaa pöytään, laskut maksettua, saatte rahaa säästöön yms. ja sitten joutuu hoivaamaan puolison äitiä ja kiitos kaikesta tulee olemaan se kun sinä käytit häntä hyväksesi ja jätit.

Niin ja useimmat opettajat on aikalailla kotonakin alati kärttyisiä kun ovat niin uupuneita töiden jälkeen ja pitäisi nurisevien oppilaiden jälkeen lisäksi kotona yrittää jaksaa hoitaa kotiakin joten tilanteesi on muihin nähden aika mitätön.

En aio laittaa suhdetta poikki. Tossa alempana joku mainitsi kesäloma stressin ja paniikin. Mutta mieheni on myös muulloinkin kiukkuinne ja ärtyinen. Totta kai opettajan työ on raskasta. Äitini edunvalvonta prosissahan työ jakaantuu siis käytännön asioista huolehtimiseen,kuljetukset,kauppa. Mieheni huolehtisi maksuliinkenteestä>tilityksistä maistraattiin,ei hän tule olemaan mikään 24/7 omaishoitaja. Olen kyllä ajatellut asioita myös hänenkin kannaltaan.Minun on ajateltava että keskiössä on mieheni ja hänen hyvinvointinsa. Enkä ole nyt ketään jättämässä. Mutta tapa jolla tämä kaikki stressi ym purkautuu, on hyvin mieltä alentavaa ja pistää pakostakin miettimään,onko välillämme enää rakkautta lainkaan. Tottakai oma tilanteeni on moneen muuhun ihmiseen verrattuna aika mitätön. Enhän esimerkiksi juuri tällä hetkellä ole työelämässä,en ole koskaan oikein ollutkaan. (jäin kotiin hoitamaan lapsia. ) Jotenkin tuntuu,että mieheni on kyllästynyt elättämään minua,mutta hän ei suostu 2 eri tiliinkään.(saan takuueläkettä). Mieheni ei joudu hoivaamaan äitiäni,hän siis vain tililttää äitini raha-asiat maistraattiin.

OLen yrittänyt pysyä etäällä. Pienenen kuin pyy maailmanlopun edellä. En ole tarpeeksi tomera a)puolustautuakseni.b)laittaakseni hänen kiukuttelulleen stoppia.
Avoin ja rehellinen kesksutelu-kääntyy aina minun tappiokseni.Hän alkaa vain syytellä ja puolustautua,puhe kääntyy häneen itseensä.

Jep, juuri näin. Kaikissa meissä on ajoittain kestämistä. Mies vaikuttaa vastuuntuntoiselta tyypiltä, jos työn lisäksi ottaa vielä muutakin vastuullista hommaa harteilleen. Kunnioitusta tuo mies ansaitsisi varmastikin enemmän kuin saakaan. Jos häntä yrittäisi kiitellä ja kunnioittaa hänen työtään niin vähentyisiköhän kiukuttelu. Joskus on raskasta aina vain raataa, kun kukaan ei edes huomaa. Huithapeleita miehiäkin riittää! Toki ymmärrän, että kiukuttelu ärsyttää, mutta joskus stressiä helpottaa, kun saa positiivista huomiota.

Ei se hänen kiukuttelunsa ärsytä,se vaan satuttaa.Se alkaa aamusta -jatkuu iltaan. Tottakai hän ansaitsee kunnioitusta. Niin voisi yrittää kiitellä,mutta kun sille ei voi sanoa mitään.Totta kai on raskasta vaan yksinään raataa. Mutta äitini edunvalvonta ei ole alkanut vielä ja perunkirjoituksessakin pahin jo takana(perunkirjoittaja on jo koonnut kaiken tarvittavan).

En ole huolissani,eikä hänen kiukuttelunsa huolestuta.Joskus tulee väkisinkin mieleen,että rakastaako hän enää ollenkaan/onko välillämme rakkautta ehkä koskaan ollutkaan. Rakastan,häntä,enkä haluaisi erota/enkä varmasti eroakkaan,koskaan hänestä. Hänen kiukuttelunsa on sellaista armotonta syyllistämistä,myönnän,että minussakin on syytä,en ole esim. maailman siistein ihminen ym. äskenkin oli väärä keittiönvalo päällä,auto väärällä paikalla,kaikki on väärin,mitä minä teen."Kun sää/kyllä mää/mää kun."Teki mieli kysyä oletko jokin märehtijä(muistin vasta myöhemmin että lammas&vuohieläimet eivät märehdi.)kun koko kuuluu.mää,mää,mää. Pitäisi ottaa itseäni enemmän niskasta kiinni ja pistää stoppi hänen kiukuttelulleen ja kertoa kuinka palkon arvostan häntä(varsinkin jos ja kun äitini edunvalvonta alkaa)Hänhän voi elää meitä kauemmin. Varmasti se voi olla myös jotain kesäloma ahdistusta ja paniikkia. Nämä 2kk:tä eivät todallakaan ole ainoita aikoja kun mieheni kiukkuaa aivan aamusta iltaan.

Just. Onpa hiton hieno neuvo siihen miten tällaiset tilanteet luovitaan parisuhteessa.

No,niin mitenkäs mieheni enää vaihtaisi ammattia.

Varmasti voi olla näinkin.Hän on varsin tunnollinen.

No,ehkä en,mutta mihin väliin minä tuon tsempaamisen oikein laitan?Kerrankin hänen äänensä kuulosti aivan suihkumoottorin ulvonnalta(ja sekin olisi jäänyt kakkoseksi)
No,luuletko etten tuota tiedä? Vikahan on varmaankin siinä että luulen kaiken olevan onnea ja auvoa. Olen masennukseen taipuvainen,mielummin vetäydyn kuoreeni ja olen hiljaa. Varmaan olen vain liian herkkä ja imen kaiken itseeni kuin pesusieni. Eihän hänellä ole muita kuin minä,jolle purkaa stressiään. Mutta jos se vie kaiken ajan yhdessä ololta,niin kyllä se syö sen vähän energian.
Välillä tulee sellainen..että pystyn vaivoin hillitsemään itseäni. En todellakaan tukea puolisoltani,eikä hän saa tukea minulta,enkä edes tiedä kuinka toista tueataan,juuri tsempaamallako?