Hyvä kirjoitus

Tasa-arvo nääs..kaikki on valintoja ja usko pois se toimii myös toiseen suuntaan, vaikka voi ollakin harvinaisempaa niin päin.. ;P

Nm.kokemusta on..

Laastarisuhde sopii modernille älypuhelinnaiselle jolle miehet ovat appeja ja elämä on palvelukokemus jossa eri miehiä käytetään eri tilanteissa. Ei sitouduta mihinkään, eikä ole mitään moraalia vaan jälkikäteen kaikki oli just oikein koska just silloin tuntui siltä.

laastari.peikko kirjoitti:

Tasa-arvo nääs..kaikki on valintoja ja usko pois se toimii myös toiseen suuntaan, vaikka voi ollakin harvinaisempaa niin päin.. ;P

Nm.kokemusta on..

Varmasti toimii molempiin suuntiin, jos sukupuolia tarkoitat. Mutta ei sillä ole merkitystä, ihmiset kun ovat yksilöitä - ja yksilötasolla olen huomannut että on laastareita ja laastaroitavia.

Monikin laastaroitava on kertonut miten laastarista oli suuresti iloa ja kuinka he saivat mitä halusivat. Mutta harvemmin kuulee vastaavia tarinoita laastareilta. Toinen saa mitä haluaa...toinen ei.

Omia valintoja kyllä, elämä on epäreilua ja sitä rataa. Mutta voi silti pyrkiä olemaan reilu, ei vain sodassa vaan myös rakkaudessakin.

Neitsytsetä kirjoitti:

Varmasti toimii molempiin suuntiin, jos sukupuolia tarkoitat. Mutta ei sillä ole merkitystä, ihmiset kun ovat yksilöitä - ja yksilötasolla olen huomannut että on laastareita ja laastaroitavia.

Monikin laastaroitava on kertonut miten laastarista oli suuresti iloa ja kuinka he saivat mitä halusivat. Mutta harvemmin kuulee vastaavia tarinoita laastareilta. Toinen saa mitä haluaa...toinen ei.

Omia valintoja kyllä, elämä on epäreilua ja sitä rataa. Mutta voi silti pyrkiä olemaan reilu, ei vain sodassa vaan myös rakkaudessakin.

Et sinä nyt ihan käsittänyt..olen siis itsekin tukenut myös täysin platonisesti..mutta olen myös kokenut suhteen, jossa molemmat olivat enemmän tai vähemmän toistensa laastareita...ihan niin kuin tuossa kertomuksessa, jos sen oikein käsittää.

Molemmat olivat siis toisilleen laastareita ja jos molempien toiveet ja haaveet olisi kohdannut paremmin, niin siitä olisi voinut tulla todella hyvä suhde, mutta kun ei kohdannut..olimme liian erillaisia ja väärissä vaiheissa siinä hetkessä toisillemme....en antanut sen syventyä liikaa ja hän oli koko ajan tietoinen missä mennään, siis pyrin kertomaan hänelle koko ajan ajatuksistani, vaikka hänellä oli toivetta enempään, niin se ei olisi vain onnistunut...

Kun huomasin aika pian, että olemme liian erillaisia, eikä suhde olisi sitä mitä minä haluan ja tarvitsen, eikä myöskään hän olisi mielestäni saanut välttämättä sitä mistä kaikesta hän haaveili ja unelmoi, niin irrottauduin niin pehmeästi kuin vain voi....on vain pakko ottaa toisenkin takia tarpeeksi etäisyyttä, että toinen saa rauhan purkaa tunnesiteensä....jonka jälkeen ehkä voi taas olla ainakin jossain määrin toisen tukena ihan platonisesti ja huolta, että toinen ihastuu uudelleen tai lähellä olo sattuu toista...

En siis harrasta irtosuhteita yms. ja tuokin oli opettavainen kokemus, että pitää ihan itsensä ja toisen takia yrittää edetä tarpeeksi rauhassa, ettei tule loukattua toista tai itseään..ainakaan liikaa...

Olen edelleen samaa mieltä kuin kirjoittaja, eli kaksi laastaria vailla olevaa voivat mielestäni sitoutua toisiinsa jopa kiinteämmin, jos vain persoonat/luonteet/arvo/ ajatusmaailmat ovat yhteensopivat ja myös sitä fyysistä molemminpuoleista kemiaa löytyy tarpeeksi..

laastari.peikko kirjoitti:

Et sinä nyt ihan käsittänyt..olen siis itsekin tukenut myös täysin platonisesti..mutta olen myös kokenut suhteen, jossa molemmat olivat enemmän tai vähemmän toistensa laastareita...ihan niin kuin tuossa kertomuksessa, jos sen oikein käsittää.

Molemmat olivat siis toisilleen laastareita ja jos molempien toiveet ja haaveet olisi kohdannut paremmin, niin siitä olisi voinut tulla todella hyvä suhde, mutta kun ei kohdannut..olimme liian erillaisia ja väärissä vaiheissa siinä hetkessä toisillemme....en antanut sen syventyä liikaa ja hän oli koko ajan tietoinen missä mennään, siis pyrin kertomaan hänelle koko ajan ajatuksistani, vaikka hänellä oli toivetta enempään, niin se ei olisi vain onnistunut...

Kun huomasin aika pian, että olemme liian erillaisia, eikä suhde olisi sitä mitä minä haluan ja tarvitsen, eikä myöskään hän olisi mielestäni saanut välttämättä sitä mistä kaikesta hän haaveili ja unelmoi, niin irrottauduin niin pehmeästi kuin vain voi....on vain pakko ottaa toisenkin takia tarpeeksi etäisyyttä, että toinen saa rauhan purkaa tunnesiteensä....jonka jälkeen ehkä voi taas olla ainakin jossain määrin toisen tukena ihan platonisesti ja huolta, että toinen ihastuu uudelleen tai lähellä olo sattuu toista...

En siis harrasta irtosuhteita yms. ja tuokin oli opettavainen kokemus, että pitää ihan itsensä ja toisen takia yrittää edetä tarpeeksi rauhassa, ettei tule loukattua toista tai itseään..ainakaan liikaa...

Olen edelleen samaa mieltä kuin kirjoittaja, eli kaksi laastaria vailla olevaa voivat mielestäni sitoutua toisiinsa jopa kiinteämmin, jos vain persoonat/luonteet/arvo/ ajatusmaailmat ovat yhteensopivat ja myös sitä fyysistä molemminpuoleista kemiaa löytyy tarpeeksi..

Sehän on sitten eri asia jos molemmat toimivat laastareina.

...tai jos kyse on kamupojasta/kamutytöstä. Ja siitähän minulla onkin vankasti kokemusta ;)

Neitsytsetä kirjoitti:

Sehän on sitten eri asia jos molemmat toimivat laastareina.

...tai jos kyse on kamupojasta/kamutytöstä. Ja siitähän minulla onkin vankasti kokemusta ;)

Jeps, se pitää vain olla molemminpuolisesti reilua ja avointa kokonaisuudessaan, eikä niin että annetaan ymmärtää jotain muuta ja käytetään toista enemmän tai vähemmän ns."hyväksi"..sitä en hyväksy....eri asia on tietenkin jos toinen (laastari/tuppo) tietää mikä on homman nimi ja itse päättää ottaa roolin vastaan..

Hyvähän se naisen on sanoa että rakastakaa itseänne kun naisia aina rakastetaan vaikka olisi minkä näköinen niin ei nainen saa pakkeja ja ain löytyy joku joka haluaa naisen vaikka ei olisi niin nätti.

Sulla on ilmeisen korkeat standardit kirjoituksille. Olisiko sulla vielä linkittää joku Me Naisten artikkeli vaikka?

Ei se ihan noinkaan ole..ainoastaan silloin parisuhteessa on vahvempi, jos se on molemminpuolisesti hyvä suhde..ei todellakaan muuten..paitsi tietenkin tietyille persoonille käy myös se vaihtoehto, että he itse voivat hyvin ja toinen ei..

Ja kyllähän noissa kahdessa mainitsemassasi ajatuksessa omat hyvät puolensa on niille kenelle ne sopivat ja siihen tarkoitukseen mitä varten ne on olemassa..

Jotenkin puhut niin höpsöjä, että on vaikea ottaa sinua ihan tosissaan..

mitä.sinä.taas.höpötät kirjoitti:

Ei se ihan noinkaan ole..ainoastaan silloin parisuhteessa on vahvempi, jos se on molemminpuolisesti hyvä suhde..ei todellakaan muuten..paitsi tietenkin tietyille persoonille käy myös se vaihtoehto, että he itse voivat hyvin ja toinen ei..

Ja kyllähän noissa kahdessa mainitsemassasi ajatuksessa omat hyvät puolensa on niille kenelle ne sopivat ja siihen tarkoitukseen mitä varten ne on olemassa..

Jotenkin puhut niin höpsöjä, että on vaikea ottaa sinua ihan tosissaan..

Ketään, jonka mielestä joku naistenlehden artikkeli on oikeasti hyvä kirjoitus, on hieman vaikea ottaa vakavasti. Voin toki yrittää, mutta haasteellista se on.

mitä.sinä.taas.höpötät kirjoitti:

Ei se ihan noinkaan ole..ainoastaan silloin parisuhteessa on vahvempi, jos se on molemminpuolisesti hyvä suhde..ei todellakaan muuten..paitsi tietenkin tietyille persoonille käy myös se vaihtoehto, että he itse voivat hyvin ja toinen ei..

Ja kyllähän noissa kahdessa mainitsemassasi ajatuksessa omat hyvät puolensa on niille kenelle ne sopivat ja siihen tarkoitukseen mitä varten ne on olemassa..

Jotenkin puhut niin höpsöjä, että on vaikea ottaa sinua ihan tosissaan..

Olisin tietysti voinut tarkentaa, että _toimivassa_ parisuhteessa ihminen on vahvempi... Nuo nettifilosofiat sopivat harvoille. 9/10 miehistä tekee itselleen palveluksen jos baarikaatojen tavoittelun ja/tai oman riippumattomuuden julistamisen sijaan etsii itselleen sopivan vakikumppanin.

Tietysti ihmisen psyyke varioi niin paljon, että joillekin baaripokailu/vapaaehtoinen yksinäisyys varmasti sopii. Väite, että se sopisi useimmille, on täyttä huuhaata kaiken tieteellisen evidenssin ja vakiintuneiden tieteellisten teorioiden nojalla.

viittoileva_keisari kirjoitti:

Ketään, jonka mielestä joku naistenlehden artikkeli on oikeasti hyvä kirjoitus, on hieman vaikea ottaa vakavasti. Voin toki yrittää, mutta haasteellista se on.

Siis eihän tuokaan kirjoitus päde, kuin niihin joista se tuntuu omalta..ihan sama asia, kuin ns. ohjeet ja vinkit yms., ne toimii vain osalle..ei mistään ole yleisohjeeksi(vinkiksi) yms., koska yksilöitä on niin erillaisia...