Mahdottomalta tuntuva tilanne

Sain eilen illalla kuulla, että mieheni ei ole varma haluaako enää seurustella vai olla mielummin yksin. suhdetta on takana kohta 3 vuotta, ja olen ollut onnellisempi kuin koskaan.

Aiemmissa suhteissa olen jarrutellut ja tiennyt, että suhde tulee jossain vaiheessa loppumaan. Tässä suhteessa olen ollut täysillä mukana. Enkä uskonut, että tulen ikinä löytämään itselleni näin sopivaa kumppania. Ero toiveet tulivat täysin yllätyksenä. Emme ole riidelleet eikä mikään olen muuttunut aiemmasta huonompaan. Luulen, että kumppanini osasyynä on hänen nuori ikänsä minuun verrattuna. Itse olen aiemminkin asunut avoliitossa ja pitkiä aikoja itsekseni. Kumppanilleni tämä on ensimmäinen avoliitto ja yksin hän ei ole asunut. Olemme toisin sanoen luultavasti eri elämäntilanteissa.

Tämä epätietoisuus on kamalaa. Olin suunnitellut tulevaisuutta, ja ajatukseni oli lähteä syksyllä opiskelemaan. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan tule olemaan taloudellisesti mahdollista, mikäli ero tulee nyt. Ajattelin antaa miehelle esim. kaksi kuukautta aikaa päättää että joko tai. Erotaan tai ollaan tosissaan yhdessä. Ettei tarvitse joka päivä pelätä milloin se lopullinen ero päätös häneltä tulee.

Aiemmin olen ollut tarkka omista tavaroistani enkä ole niistä luopunut, että eron tullessa minulla on huonekalut. Nyt olemme ostaneet paljon tavaroita puoliksi ja mieheni on ostanut esim. uuden sohvan meille, jonka takia luovuin omastani. Nyt harmittaa niin pirusti, että kun kaiken oli itselleen ostanut, niin joutuu kaiken aloittamaan alusta.

Tiedän että tulen pärjäämään, mutta kokemuksesta myös tiedän, että ylipääseminen tulee viemään paljon aikaa ja energiaa.

Turhauttaa kun on aivan kaikkensa antanut ja tässä on lopputulos.