Minussa on varmasti jotain kauheasti vialla, koska minua ei yli kolmekymppisenä pätkän vertaa kiinnosta seurustelu, perheen perustamisesta puhumattakaan?
Ongelma on siinä (toisten mielestä), että minä en näe asiassa mitään kummallista.
Toisin sanoen, olisinko minä jotenkin normaalimpi, jos alkaisin yht'äkkiä kauhistelemaan tätä minulle niin luontevaa elämäntapaa ja ryhtyisin etsimään itselleni seurustelukumppania, jonka kanssa sitten eläisin elämää, joka ei ole minulle luontevaa?
Ongelma on siinä (toisten mielestä), että minä en näe asiassa mitään kummallista.
Toisin sanoen, olisinko minä jotenkin normaalimpi, jos alkaisin yht'äkkiä kauhistelemaan tätä minulle niin luontevaa elämäntapaa ja ryhtyisin etsimään itselleni seurustelukumppania, jonka kanssa sitten eläisin elämää, joka ei ole minulle luontevaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ole tyytyväinen. Me ihmiset olemme kaikki niin erilaisia ja meillä on oikeus olla sitä.
Paljon kauheampaa ja mielestäni oikeasti kauheaa olisi se, että vastoin omaa tahtoasi pokaisit jonkun mimmin, menisitte giftikseen ja tekisitte pentuja. Ei silti, tottahan naisissa saa juosta, mutta että yhden illan venyttäminen aina ns. vakiintumiseen ja perheen perustamiseen asti "siksi että muillakin on..." ARGH! Minusta on ihan OK myös se, että jotkut pidättäytyvät kaadoista koska eivät saa siitä mitään irti.
Antaa toisten kauhistella elämääsi jos ei ressukoilla ole parempaakaan tekemistä. Pääasiahan on kiistatta se, että saat elää omaa elämääsi niin kuin itse haluat. Kuinkahan moni elämänmenoasi kauhistelevista ns. lähimmäisistä tekee samoin eli tekee sitä mitä haluaa ja on tyytyväinen omaan elämäänsä??
ole tyytyväinen siviilisäätyysi ja jätä ihmettelijät omaan arvoonsa. Mikä hienompaa kun saa itse päättää elämästään, menemisistään ja tulemisistaan, ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa yms. Veikkaampa että moni kyselijä on kateellinen.
Sinussa ei ole vikaa, mielestäni.
...minäkin olen sen järkeillyt. Eikä niitä kyselijöitäkään ole ennä viimeaikoina asia vaivannut siinä määrin kuin aikaisemmin.
Ei sinussa ole mitään vikana, tämä on elämäntapa jonka yhä useampi valitsee nykyään. Esim minä itse.
Suurin osa etsii alituisesti "sitä oikeaa".
Ei sellaista olekaan, on vaan enemmän tai vähemmän juuri sinulle sopivia ihmisiä.
Kaikkia niitä yhdistää yksi piirre - jos niiden kanssa haluaa elää / tulla toimeen, on pakko tinkiä hieman omista näkemyksistään / mielihaluistaan, tulla ns. vastaan, eikö totta.
Pakkohan ei ole kuin köyhän kuolla. Ei ole pakko ostaa rivitaloa, kesämökkiä, schäefferiä ja Mondeota ja tehdä liutaa kirkuvia lapsia.
Pakko ei ole olla vastuussa kenellekään mistään.
Mutta on siinä se toinenkin puoli, se että ikävöi toisen syliin, se että haluaa antaa ja saada rakkautta, vaikka se teettääkin välillä vaikeuksia.
Onko valinta sitten elämäntapa, vai onko kyseessä pelkkä kyllästyminen pinnallisuuteen, vaikeisiin ihmisiin ja jatkuvaan henkiseen turpasaunaan?
Tämä on jokaisen henkilökohtainen asia.