Onko uskottomuus oikeutettua

Etkö tiedä Jumalan käskyjä, älä tee huorin? Joka haluaa seurata Jeesusta, se ottakoon ristinsä ja kieltäköön itsensä. Joka tahtoo maailmassa olla suurin, se olkoon toisten palvelija.

En ole kohtalotoverisi, mutta tiedän tunteen. Itselläni pitkä suhde ja täysin tunteeton. Kaipasin niin valtavasti toisen kosketusta, lämpöä. Se pelko, että ei enää koskaan kokisi miehen kosketusta. Suoraa vastausta ei voi antaa, mutta mielestäni elämässä saa nauttia ja tuntea toisen läheisyys. Joskus pitää vain tehdä itsekkäitä päätöksiä.

Siihenkin tottuu ettei läheisyyttä ole. Elämässä on niin paljon muitakin hyviä asioita. Voihan tietysti ajatella niinkin, että miltä se itsestäsi tuntuisi, jos tilanne olisikin toisinpäin. Entäpä avoimuus, jos kertoisit puolisollesi, että haluat pettää häntä? Voin kokemuksesta kertoa, että valehtelu satuttaa eniten uskottomuudessa.

Hienotunteisesti toimien voi tälläisessä tilanteessa pitää salasuhdetta. Avoimuus ei toimi. Totta kai se satuttaisi miestä jos tietäisi että vaimolla on suhde toiseen mieheen. Ymmärrän täysin myös naista. Kun suhde on hoitosuhde, aviosuhteeksi sitä on enää vaikea ymmärtää muuten kuin paperilla.

Mikäli nainen haluaisi erota, ei sekään ole hyvä vaihtoehto. Tekee tässä niin tai näin, joku kärsii. Vai kuka kärsii silloin, jos nainen saa salasuhteen kautta olla nainen eikä hoitaja. Aviomies saa silloin pitää vaimonsa hoitajana.
Omaishoitajana oleminen ei ole kevyttä kauraa. Jotkut eivät sitä jaksa, varsinkin mies omaishoitajana ja vähän reilu viisikymppisenä, varmasti harvinaisempi kuin nainen.

Arvokasta työtä teette omaishoitajat. Älkää unohtako omaa jaksamistanne.
Jos ap.n tapauksessa se on salaiset tapaamiset silloin tällöin, niin siitä hyötyy molemmat hoitaja ja hoidettava. Ja nyt kun puhutaan aina näistä säästöistä, jopa yhteiskuntakin.

Pystyisitkö puhumaan asiasta avoimesti miehesi kanssa? Olet kuitenkin sitoutunut elämään miehesi kanssa ja huolehtimaan hänestä. Moni muu ikäisesi, varsinkin miehet, jättäisivät puolisonsa tässä tilanteessa. Itse ainakin antaisin omalle puolisolleni samassa tilanteessa mahdollisuuden hakea muualta se mitä itse en pystyisi antamaan. En näkisi tätä pettämisenä.

Joillakin on vaikeaa pysyä uskollisena puolisolle vaikeuksien tullessa. Ikäänkuin olisi oikeutettu omiin kyseenalaisiin tekemisiin kun elämä koettelee. Omat halut ja himot nähdään tarpeellisemmaksi tyydyttää pettämällä. Seksin puutteeseen ei kukaan kuole, halunsa voi muullakin tapaa tyydyttää.
Attarilla on luvattu Jumalan ja ihmisten kasvojen edessä, että rakastetaan puolisoa myötä ja vastamäessä kunnes kuolema heidät erottaa. Aina Jumala näkee vaikka salaa teet ja siitä olet kerran vastuussa hänelle.
Salasuhde on pettäjän keino, niin myös muut "avoimet" parisuhteen ulkopuoliset suhteet. Puolustellaan omilla syillä ja haluilla, pettäjä on aina vain pettäjä joka loukkaa puolisoa ja hänen tunteitaan. Voiko siitä olla ylpeä ja kunnioittaa itseään. Rikos kumppania kohtaan jolle on tehty lupaus jota ei pidetä. Vain ihminen on lieventänyt tätä rikosnimikkeenä.

Kehottaisin ajattelemaantoisen kannalta. Miksi et tyydytä itse itseäsi. Dildot ym on keksitty. Jokainen on oman onnensa seppä myös noissa asioissa. Hanki jotain piristystä älä marttiydy. Ja sääli itseäsi Ole parhaassa iässä. :)

Sitä se teidän elämä nyt on. Nyt se teidän liittonne osapuolien luonne punnitaan ("... ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä"). Ajattelepa, jos sinä olisit se, joka olisi vakavasti sairastunut.
Ehkä parasta olisi, että juttelisit asiasta oman miehesi kanssa. Olethan luottanut ja uskonut häneen jo 35 vuotta. Miksi et voisi jutella tästäkin asiasta hänen kanssaan? Ehkä yhdessä te löydätte soveliaimman ratkaisun tähän pulmaan. Miehesi on kuitenkin yhä tunteva ja sinua rakastava ja sinuun luottava ihminen. Olet varmaankin hänen kanssaan ratkonut aiemmatkin ongelmat. Mikset voisi tehdä niin tämän nykyisenkin asian kanssa?

En anna neuvoja, mutta kerron kokemuksesta, että uuteen todellisuuteen sopeutuminen saattaa kestää vuosikymmenenkin. Toistuvasti masentuu ja kapinoi menetettyä elämää. Sitten jossain vaiheessa väsyy murehtimaan ja pikku hiljaa jaksaa suunnitella uusia kivojakin asioita.

Ota mielummin ero äläkä loukkaa puolisoasi, jos et kehtaa suoraan puhua näistä asioista hänelle. Ehkä hoitokodissakin on parempi olla puolison.. jos et osaa hoitaa juttuja hienotunteisesti. Mitään rakkautta sinullakaan ei ole enää selvästi puolisoasi kohtaan.

Esimerkkinä eräs hyvinkin läheinen sukulainen, joka otti rakastajakseen naapurin miehen.
Oma Mies pötkötteli olohuoneessa sairaalasängyssä ja vaimoke toteutti halujaan naapurinmiehen kanssa aviovuoteessa. :/ (sairas kuuli kaiken)
Välillä kuulemma verannalla touhusivat (nämä ikävä kyllä kertoi kaiken meille muille..) kun vähän olutta ottivat (mies jäi heittelille hoidon suhteen toki, oli jo siinä vaiheessa liikuntakyvytön ilman omaishoitajan apua, siellä makasi vaipat märkänä parhaimmillaan seuraavaan aamuun asti.. kun "minulla on oikeus nukkua yöni rauhassa, olkoot vaipoissaan" jne. Sattuu vieläkin kun en saanut tilannetta katkaistua)
Kehtasi vielä valittaa, kun mies oli tk:ssa kuiskannut korvaan "huora". Miksiköhän? Pää pelasi valitettavasti sillä miehellä. Kroppa ei. Mutta ne vaimon halut! En tiedä ilkeämpää tapausta. Mutta ei halunnut se nainen erota, koska olisi jäänyt perinnöttä.. Joten oli ns.omaishoitaja loppuun asti.

Nyt ns.äitini ihmettelee miksei lapset pidä yhteyttä.. Isän kunnioituksen vuoksi kuoleman jälkeen. :(

Pysy lujana, sammuta hakunappi ja muutenkin muistuta itsellesi, että olet varattu. Tee asiasta periaatepäätös. Pärjäät kyllä, auta itse itseäsi, apuvälineitäkin on. Puolisosi on edelleen tuttu ihminen, jonka iho on lämmin ja jossa veri kiertää ja joka tuntee. Tee niinkuin kissa, hyväile itseäsi häntä vasten ja anna hänelle omaa lämpöäsi jos pystyt.

En suosittele ulkopuolista suhdetta. Mitä jos kohdallesi osuukin rehellinen ok mies, joka on liikkeellä aidosti puolisoa etsimässä ja kiintyy sinuun ja sydämelläsi näin olisi kaksi ihmistä, tai mitä jos ihastutkin itsekin palavasti? Tekstisi perusteella sinulla on kuitenkin tunnesiteet mieheesi, eikä hän ole kohdellut sinua huonosti.
Vähiten kaipaat tilanteeseen jonkun k*settajan, joka hyvässä lykyssä alkaa kiristää tai muuten tekee elämäsi hankalaksi. Silloin ongelma voi moninkertaistua. Oikeasti en ole mikään ketään neuvomaan, sillä oma suhde-elämäni karahti kiville kauan sitten, mutta saman ikäluokan edustajana tiedän, että kaikkeen tottuu ja senhetkisen asiantilan hyväksyminen auttaa eteenpäin.Tietysti ihminen kaipaa kosketusta eikä missään kai pääse lähemmäksi toista kuin rakkauden täyttymyksessä, mutta sitä suuremmalla syyllä ei ehkä kannata hypätä tuntemattomaan.

Ongelmakuvaus tuossa vaikuttaa kovin teoreettiselta ja filosofiselta pohdinnalta, eikä niinkään todelliselta tapaukselta. Sillä todellisessa tilanteessa aniharva pohdiskelee tuollaisia, koska jokaisen elämän tärkeysjärjestys määrää ja ohittaa ylimääräiset huolehtimiset ja teoretisoinnit.

Elämä voi olla tosi hyvää ilman seksiäkin, siihen tottuu.

Puolisollesi on arvokkainta se että seisot rinnalla ja jaksat hoitaa häntä hyvillä mielein. Ihan epäolennaista mistä sen voiman ja elämänilon saat. Hoida asia kunnoittavasti niin että aloitat salashuteen joka hoidatte hyvin ja erittäin salaisesti. Mihesi ei tarvitse siitä tietää. En usko ettämiehesi halausi että koet luopuvasi elämästä hänen sairautensa takia. Antaisin itse puolisolleni mahdollisuuden käydä vieraissa, jos kyse on vain seksistä.

Paha paikka - ymmärrän Sinua. Tähän ei oikein löydy "oikeaa" tietä. Niin kuin joku jo mainitsikin, yritän aina ajatella vaikeissa tilanteissa, entä jos olisin itse kumppanin asemassa - miten silloin ajatelisin? Vaikka on se lähin ihminen kyseessä, jonka olet tuntenut vuosikymmeniä, tehtävä ei ole helppo. Minulle tulee ensimmäiseksi mieleen hylkäämisen pelko. Luottamuksen menettää yleensä vain kerran ja siksi se on niin kallisarvoista.
Seksistä sen verran... Pakkaa olemaan niin, että varsinkin Naisilla tunteet tulevat ennen seksiä (miehillä usein toisin päin). Eli älä petä itseäsi/miestäsi ajattelemalla, että jos vaan hieman sekstaan. Jos todella Rakastat miestäsi ja ymmärrät, että tuo nyt niin sairas ihminen on sairas vain ruumiltaan, henkinen minä pysyy aina samana kuolemaan saakka.
Teet sitten miten vaan, niin toivotan voimia elämääsi!

No minäkin laitan sormeni soppaan. Vaikka tää onkin jo vanha juttu. Minua ihmetyttää kun heti on toi seksi pää asiana.. Minä olen omaishoitaja vaimolleni. Hän sairastaa alzheimerin tautia.. On edennyt vaikeaseen vaiheeseen. Olemme olleet yhdessä jo 41 vuotta. Hänen tunne taso on tosi alhainen.
Käykää lukemassa juttuni ( omaishoitaja2015 )
Niin löysin ystävän, halikaverin, yleensä kaikkeen tekemiseen kun olen vapaalla. Nytten myös kun olen kotona vaimoni ja halikaverin kanssa
Emme harrasta seksiä. Siis silleen oikeesti. Pidämme toisiamme hyvänä. Joskus jopa organsmiin asti. Toi tapahtuu sormin ym. Mutta ei yhdynnän kautta.
Kait jumala minua tuosta rankaisee. Mutta jaksan hoitaa vaimoani koska minulla on myös nytten omaakin elämää.
Koska meillä ei ole kavereita eikä me kyläillä missään eikä meillä käy ketään muita kuin vaimon henkilökohtainen avustaja. En enään jaksanut. Kävin psykolokilla kaikki mahdolliset lääkärit. Tein tuon ratkasun. En voinut alkaa juopotteleen enkä alkaa käyttään mieliala lääkkeitä. Vaimon hoito olis jäänyt.
Koska minä päätin että salasuhde ei voi jatkua ainaiseen. Kerroin vaimolle tilanteen, ja kutsuin halikaverin meille kylään. Kaikki on mennyt tosi hyvin. Vaimoni ja halikaverini tulee hyvin toimeen. Tekevät juttuja yhdessä. Vaimoni jopa muistaa asioita jota he on yhdessä tehneet.
Nytten minun ei tarvitse viedä vaimoani hoitolaitokseen. Vain silloin kun lähden halikaverin kanssa jonnekin reissuun. Muuten elämme kolmisin onnellisesti. Halikaverini auttaa minua kotitöissä ja vaimoni hoidossa silloin kun hän voi olla meillä.

Halikaverin mies kuoli pari vuotta sitten. Hän on osa aika eläkkeellä. Joten on meillä puolet kuukaudesta. Lapseni myös hyväksyvät tämän meidän järjestyksen.
Rohkaisin teitä omaishoitajat etsimään halikaveri.. Jaksatte paljon paremmin kun on joku jota voi halata, suudella,pitää kädestä kiinni, jutella, tehdä yhteisiä juttuja.

Enkä pelkää jumalaa. Jos hän olis tätä vastaan niin ei antais tämän tapahtua.

Jos tämä jumalalla uhkaileva henkilö sattuu tään lukeen niin voisitko kertoa miten voi olla väärin tykätä rakastaa toista ihmistä.. Minä tykkään jopa ihmisistä jotka on meidät hyljännyt.
Kiitos. Saa ottaa vapaasti kantaa.

Osta vaikka lelu itelles, luulis auttavan pahimpaan hätään.

Jos jätät vaimosi hoitolaitosten armoille, tulet kokemaan tästä tunnontuskia kenties loppuikäsi. Seksittömyyteen tyytyminen olisi kohtuutonta, joten "halikaverin" hankkiminen lienee hyväksyttävä vaihtoehto. Onneksi sinun ei tarvitse asiaa salailla.

ehdottaisin aloittajaa harkisemaan kuitenkin pientä syrjähyppyä. Selkeästi haluja on enemmä kuin dildoilla voi paikata.
Itse olen ollut naimisissa 12v. Jo liiton alussa sovimme aika laajat ehdot seksin harrastamiseen. Minulla oli vuoden verran salarakas, hänen kanssaan harrastimme erittäin upeaa seksiä, avoimesti, juuri niin kauan kuin halusin. Voin sanoa että ne olivat kokemuksia, mihin en ehkä koskaan vaimoni kanssa pääse. Seksisuhteen voi pitää pekkänä seksinä, kunhan on tekemisissä "aikuisten" ihmisten kanssa.

Lue katekismusta niin ei tarvitse täältä kysellä.

Vaikka olen mies ja vailla sitä mitä suhteessa kaipaan niin en silti halua ainoastaan pelkkää seksiä vaan naisen sylin lämpö tekee hyvää ei pelkkä pussien tyhjennys. Naiseltani en ole saanut enää kumpaakaan...suhde on siis platoninen.

Paljonhan tuossa pitää laittaa painoa sille millainen teidän suhteenne on ollut ennen puolisosi sairastumista? Millainen se on nyt sairastumisen jälkeen? Mitä puolisosi sairastaa, onko sairaus parantumaton, pian huononeva? Minkä ikäinen hän on? Mitä suhteelta muuten saat, onko se vain seksi mitä kaipaat? Kuinka paljon joudut päivittäin hoitamaan miestäsi? Voitko keskustella hänen kanssaan?

Otan kantaa itse vakavasti sairastuneena ja petetyksi tulleena.
Puhu asiasta miehesi kanssa, koska pettäminen sattuu tosi paljon. Meillä väärinkäsitys ajoi seksitaukoon: luulin, ettei mieheni enää halua minua ja hän puolestaan oletti, etten ole kiinnostunut fyysisestä läsnäolosta.
Väliimme tuli tuttavanainen, joka myös naimisissa.
Nainen oli empaattinen miestäni kohtaan ja siitä juttu menikin sitten seksin puolelle.
Tunsin itseni sairaana tuolloin täysin arvottomaksi. Luisuin masennuksen syövereihin ja pitkä, kivikkoinen tie oli sieltä ponnistella ylös. Mikäli lapsia ei olisi, olisin varmaan päättänyt päiväni täällä maan päällä.
Itse sinä teet ratkaisusi mutta toivottavasti sinulla on myös voimia elää tekojesi seurausten kanssa. Miehelläni niitä ei ollut, vaan hän joutui sairaslomalle, kun juttu paljastui.
Naisella oli sensijaan kanttia yrittää vielä uudelleen lämmitellä suhdetta tekstareiden kautta...

Jumalilla hurskastelu tuskin auttaa ap:ta ja ne kannattaakin jättää sivuun. Tilanteesi on tosi vaikea ja minä en sinuna mieheltä kyselisi lupaa suhteeseen, se keskustelu voisi viedä asiat ojasta allikkoon. Ottaisin itselleni rakastajan ja kokisin näin jaksavani hoitaa miestäni, kun sehän ei oikein sinulle itsellesi ole riittävää elämää olla vain hoitosuhteessa. Eikä siitä sinun miessuhteestasi tarvitse kenenkään muun tietää, on paljon myöskin miehiä olemassa, jotka eivät saa kotona seksiä, syystä tai toisesta.

Ilmiselvää on että sinä kaipaat läheisyyttä ja voi olla että et saa puolisoltasi sitä koska hän on sairas. Ota omashoitajan lomaa ja toteuta läheisyydenkaipuusi.Kun puoliso ei tiedä-et voi loukata.Kaikki ei ole niin mustavalkoista-toisten on turha tuomita ja vedota raamattuun tms.Sinun elämäsi on tärkeä ja sinun pitää jaksaa.

Älä nyt ainakaan eroa. Eroaminen puolison sairastumisen vuoksi on julmaa. Jos pystyt kauttarantain juttelemaan asiasta puolisosi kanssa, voisit saada selville miten hän suhtautuisi sivusuhteeseen. Ihan varovasti ja nätisti kuitenkin kyselisin.

Jos puolisoa ei sivusuhde haittaa, ei ongelmaa ole. Sivusuhteen toiselle osapuolelle pitää tehdä selväksi suhteen laatu, ettei toinen osapuoli ala elättelemään turhia toiveita.

Jos puolisoa haittaa sivusuhde, en ehkä silti sulkisi sivusuhteen mahdollisuutta pois. Tarvitset paljon hienotunteisuutta ja pidät sivusuhteen niin visusti salassa, ettei puolisosi aavista mitään.

Sivusuhde voi olla se piristysruiske mitä tarvitset jaksaaksesi. Voi olla myös ettet edes tarvitse mitään sivusuhdetta. Pelkkä ajatus siitä että sallisit itsellesi tarvittaessa sivusuhteen, voi olla riittävä. Silloin et tunne olevasi niin vankilassa kuin mitä nyt ilmeisesti tunnet.

ihmiset pohjimmiltaan kuin eläimiä...halu paritteluun eri kumppanien kanssa...ihan ok mulle. Ihmiset erilaisia haluineen ja mieltymyksineen.