Hyvä asia.

Ei ole moittimista pitemmänkään päälle.

Näin se on. Kaikki paikoillaan. Asiat järjestyksessä, pilke silmässä.

Mahtavia nämä onnelliset asiat ovat ja on se mahtavaa.

Elämän perusasiat ovat liiton asioita. Liitossa liidellen, hetken huumassa. Mahtavia asioita.

Kaksi asiaa joita en vaihtaisi... toinen on vaimo.

Juuu, ainakin mieähille; pysyvät hengissä pidempään.

Aloittajalle, perustele miksi se on hyvä??...en näe mitään kirsikkaa kakun päällä.

Jos hyväilyjen, läheisyyden ja seksin loppumista pitää hyvänä asiana, niin sittenhän avioliitto on hyvä asia.
Itse avioituessani kuvittelin ihan muuta.

Paritiimi. Työtä. Luotettavaa koskettamista. Molemmilla oma elämä.

Kenen kannalta hyvä asia? Puolison? Lasten? Sukulaisten? Rakastajien? Lemmikkien? Verottajan? Vakuutusyhtiön? Terveydenhuollon? Oman rauhan? Naapurin? "Oikea" vai "leikitty" avioliitto? Seksillä vai ilman? Salasuhteilla vai ilman? Avioehdolla vai ilman? Julkinen vai ei? Ystävillä vai ilman? Saa luottaa vaiko ei saa luottaa.
Aiheilla vai ilman aiheita?

Pitemmän päälle tehty työ menee minun/hänen/heidän hyväkseen. Mikä jää, mikä lähtee?
Ajan myötä viritettävät tarpeet. Mitä puretaan, mitä ei? Mikä yhteistä, mikä ei?
Mikä faktaa, mikä fiktiota?

Kaunista katseltavaa? Hyvää koettavaa? Korjattavissa vai ei korjattavissa?
Kenen pesä?

Rasti siihen ruutuun, kun on tilanne omassa avioliitossa. Seuraukset, jos on.
Paljonko maksaa aikaa, vaivaa, euroja?

Täysin samaa mieltä. Mutta uskon ettei kaikille sovi avioituminen tietenkään.
Avioehto tehtiin "jos jompikumpi hairahtuu ja haluaakin eron" mutta tarkoitus olla sinne hautaan asti yhdessä vieläkin ja kuolemantapauksessa ei avioehto ole voimassa. :)

Ollaan toistemme lähiomaiset ym etuja. Ei tarvi miettiä monia juttuja kun naimisissa.
Seksi on vain parantunut vuosien myötä ja läheisyyttä riittää. Omaa aikaakin saa halutessaan. Onneksi on libidot samankaltaiset. Yhden pihtarimiehen jälkeen tiesin varmaksi jotta fyysinen yhteensopivuus on tärkeää oman hyvinvointini kannalta.. Miehellä oli samat aatokset kokemustensa perusteella.

Kukin tekee toki liitostaan minkä haluaa. Jos suostuu kylmään liittoon niin kai sekin mukavaa voi olla, ainakin sen puolesta jonka sääntöjen mukaan eletään.

On se silloin jos on onnistunut löytämään kumppanin jonka kanssa elämä sujuu ja arki hoituu loistavasti. Näin on itselläni. En onneksi erehtynyt kehenkään narsisti psykopaattiin, väkivaltaiseen alkoholistiin. Säälin ihan hirveästi sellaisia liittoja joissa toinen manipuloi, alistaa, uhkaa, tms. Jokaisella hyvällä ihmisellä olisi oikeus hyvään liittoon.

Hyvään liittoon mahtuu koviakin kokemuksia, eikä se hajoa myrskyssä. Kestää myötä ja vastamäet. Vaatii sisua. Otatko Sisun vastaan?