Black Metal

Enpä nyt tiedä, että mille palstalla laittaisin tämän, niin laitan tänne.
Suora lainaus sivulta http://fi.wikipedia.org/wiki/Black_metal



Black metal on heavy metal-musiikkisuuntauksen alalaji, johon kuuluu olennaisesti antikristilliset ja satanistiset piirteet. Tyylisuunta alkoi 1980-luvulla kristinuskoa pilkkaavista laulunsanoistaan tunnetusta Venomista ja on laajentunut yhdeksi suurimmista heavy metalin alalajeista. Black metal on kylmää, julmaa ja elämään kielteisesti suhtautuvaa musiikkia, jota monet pitävät jopa elämäntyylinä tai aatteena. 1990-luvun alussa sen avoimen propagandistinen sanoma vaikutti nuoriin niin, että Norjassa poltettiin useita vanhoja puukirkkoja Mayhem-yhtyeen esimerkin valossa.

Black metal synnyttää ristiriitaisia tunteita jopa kannattajiensa joukossa, sillä usein elitistisesti ja nietzscheläisesti ajattelevat black metal -aatteen suosijat halveksivat niitä, jotka kuuntelevat black metal -tyylin rajamaille sijoitettavia yhtyeitä (esim. Cradle of Filth, Dimmu Borgir tai Children of Bodom). BM-aatteen tukipilarien mielestä nämä yhtyeet ovat kaupallista, aatteetonta tai romantisoitua roskaa, eivätkä todellista nk. underground-black metalia (esim. Darkthrone, Mayhem, Horna tai Watain), joka paitsi julistaa ihmisvihaa tihkuvaa ja darwinistista aatettaan, on myös usein kaupallisesti tuottamatonta, äänimaisemaltaan kylmää ja nauhoituslaadultaan karua ja huolittelematonta.

Black metal on musikaalisesti nopeatempoista, päällekäyvää ja säröistä. Underground-tyylin kitarat kuulostavat sirkkelimäisiltä, bassokitara on heikkoa, rummutus kattilamaista, epätahtista ja nopeaa ja laulu on kähisevää kurkusta ulos kurlattua ärinää tai kuiskailevaa julistusta. Pidemmälle kehittyneessä ja suositummassa black metalissa laulu on kehittyneempää vaikkei siltikään ole kovin miellyttävää tavalliseen lauluun tottuneille, soittimet vahvempia ja mukana on monesti kolkkoa goottilaista tunnelmaa luomassa naissopraanoja ja/tai kosketinsoittaja.

Lyriikat eli sanoitukset vaihtelevat paljonkin eri tyylien välillä, mutta useimmiten black metalin sanat vaihtelevat puhtaasta kristinuskon tai muidenkin uskontojen parjaamisesta, saatanallisten tai pahuutta edustavien hahmojen kutsumisesta (erityisesti okkultistinen musiikki) kauhuromantiikkaan tai elämän arvottomuuden ja kaiken turhuuden toteamiseen. Black metal ei ole missään nimessä elämänmyönteistä musiikkia, ja se jakaantuu kahteen myös henkilökohtaiseen voimaan suhtautumisessa; useimmat kuuntelijat/muusikot arvostavat suurta fyysistä ja henkistä voimakkuutta, jota Saatana usein kuvastaa, mutta doom metal-sävytteisen haaran kannattajat pitävät kaikkea ihmisten aikaansaannosta turhana ja elämää pakollisena kärsimysnäytelmänä, jonka päättymisen jälkeen pääsee sylkemään luojaansa kasvoille.

Tyylilajin erottaminen muista heavy metalin äärilajeista voi olla vaikeaa, ja yhtyeet sekoittavat musiikissaan usein niin death metalia, doom metalia kuin power metaliakin, ja monet ovat siirtyneet black metalista elektroniseen tai synteettiseen musiikkiin (esim. ...and Oceans ja Summoning)

Luokat: Heavy metal

-------------------------------------------------
Näinkö se sitten on?
3534
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Niinhän se taitaa olla. Toki tuosta on karsittu monia tärkeitä asioita pois, mutta pääpiirteittäin? Vai, itse en ole tuon tyylilajin suurimpiä ystäviä, mutta menee muun joukossa...

Äänestä

Miltä sivulta tämän oikeen kopsasit?

Äänestä
  • Katoppa tuosta linkistä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Shadow_of_Satan kirjoitti:

Enpä nyt tiedä, että mille palstalla laittaisin tämän, niin laitan tänne.
Suora lainaus sivulta http://fi.wikipedia.org/wiki/Black_metal



Black metal on heavy metal-musiikkisuuntauksen alalaji, johon kuuluu olennaisesti antikristilliset ja satanistiset piirteet. Tyylisuunta alkoi 1980-luvulla kristinuskoa pilkkaavista laulunsanoistaan tunnetusta Venomista ja on laajentunut yhdeksi suurimmista heavy metalin alalajeista. Black metal on kylmää, julmaa ja elämään kielteisesti suhtautuvaa musiikkia, jota monet pitävät jopa elämäntyylinä tai aatteena. 1990-luvun alussa sen avoimen propagandistinen sanoma vaikutti nuoriin niin, että Norjassa poltettiin useita vanhoja puukirkkoja Mayhem-yhtyeen esimerkin valossa.

Black metal synnyttää ristiriitaisia tunteita jopa kannattajiensa joukossa, sillä usein elitistisesti ja nietzscheläisesti ajattelevat black metal -aatteen suosijat halveksivat niitä, jotka kuuntelevat black metal -tyylin rajamaille sijoitettavia yhtyeitä (esim. Cradle of Filth, Dimmu Borgir tai Children of Bodom). BM-aatteen tukipilarien mielestä nämä yhtyeet ovat kaupallista, aatteetonta tai romantisoitua roskaa, eivätkä todellista nk. underground-black metalia (esim. Darkthrone, Mayhem, Horna tai Watain), joka paitsi julistaa ihmisvihaa tihkuvaa ja darwinistista aatettaan, on myös usein kaupallisesti tuottamatonta, äänimaisemaltaan kylmää ja nauhoituslaadultaan karua ja huolittelematonta.

Black metal on musikaalisesti nopeatempoista, päällekäyvää ja säröistä. Underground-tyylin kitarat kuulostavat sirkkelimäisiltä, bassokitara on heikkoa, rummutus kattilamaista, epätahtista ja nopeaa ja laulu on kähisevää kurkusta ulos kurlattua ärinää tai kuiskailevaa julistusta. Pidemmälle kehittyneessä ja suositummassa black metalissa laulu on kehittyneempää vaikkei siltikään ole kovin miellyttävää tavalliseen lauluun tottuneille, soittimet vahvempia ja mukana on monesti kolkkoa goottilaista tunnelmaa luomassa naissopraanoja ja/tai kosketinsoittaja.

Lyriikat eli sanoitukset vaihtelevat paljonkin eri tyylien välillä, mutta useimmiten black metalin sanat vaihtelevat puhtaasta kristinuskon tai muidenkin uskontojen parjaamisesta, saatanallisten tai pahuutta edustavien hahmojen kutsumisesta (erityisesti okkultistinen musiikki) kauhuromantiikkaan tai elämän arvottomuuden ja kaiken turhuuden toteamiseen. Black metal ei ole missään nimessä elämänmyönteistä musiikkia, ja se jakaantuu kahteen myös henkilökohtaiseen voimaan suhtautumisessa; useimmat kuuntelijat/muusikot arvostavat suurta fyysistä ja henkistä voimakkuutta, jota Saatana usein kuvastaa, mutta doom metal-sävytteisen haaran kannattajat pitävät kaikkea ihmisten aikaansaannosta turhana ja elämää pakollisena kärsimysnäytelmänä, jonka päättymisen jälkeen pääsee sylkemään luojaansa kasvoille.

Tyylilajin erottaminen muista heavy metalin äärilajeista voi olla vaikeaa, ja yhtyeet sekoittavat musiikissaan usein niin death metalia, doom metalia kuin power metaliakin, ja monet ovat siirtyneet black metalista elektroniseen tai synteettiseen musiikkiin (esim. ...and Oceans ja Summoning)

Luokat: Heavy metal

-------------------------------------------------
Näinkö se sitten on?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu