Monella naisella kuullun perusteella oma kumppanini mukaan lukien on mielenkiintoinen ajatus omasta suhteestaan mieheen. Seurustelu aikana nainen pitää omasta tasostaan kiinni...on huoliteltu, seksikäs, haluttava ja hyvää seuraa miehelle kaikin puolin. Kun miehen saa ns. Verkkoon ja saa varmistettua ettei välttämättä enää muut naiset kiinnosta, seksiä piisaa hellyyden ohella...sitten tulee se lapsen aika. Ja kun jälkikasvu on saatu maailmaan niin miehellä ei niin väliä enää olekkaan kuin isänä ja perheen raha sampona. Vähitellen alkaa naisella ajattelutapa että kyllähän tässä voi hompsolta näyttää ja olla eikä sekilläkään niin väliä kyllähän se mies tuossa pysyy kun perhe on. Oma kumppani päästi itsensä "rupsahtamaan" jos karskisti sanotaan...painoa alkoi kertyä tasaiseti ja eihän ylipainoinen ihminen ketään sytytä, läskiä kun ei kukaan varmaan ihannoi. Ulkoinen olemus muuttui täysin ja sitten ihmeteltiin satunnaisesti kun mies ei halua. No nyt noin lähes kolmen vuoden seksittömän ajan jälkeen kumppani on herännyt...on alkanut tarkkailla syömistään ja alkanut myös huolehtimaan ulkonäöstään ja käymään salilla...mahtoiko terveystarkastus tuoda muutoksen...oli mennyt herne nenään kun terveydenhoitaja oli huomauttanut ylipainosta ja pitäisi kuulemma harrastaa liikuntaa ja vähentää herkkujen syömistä. Eikä varmaan ylipainoinen mieskään ole haluttava naisen mielestä, tosin en sitä olekkaan lähimainkaan. Pidän hyvää terveyttä ensisijaisena ja kun on hyvä olo sitä jaksaa kiinnostua toisestakin eri lailla.
Tason lasku
yksi_mies_täällä
44735
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tuon 3 seksittömän vuoden aikana sanoitko koskaan naiselle rehellisesti mitä ajattelit?
Sanoin kauniisti jotta ei pahenna asiaa mutta ei tuottanut tulosta ennenkuin ulkopuolinen (terveydenhoitaja) huomautti asiasta. Nyt on sitten seksikin jo maistunut muutamaan kertaan kun jaksaa vähän peuhata jo sängyssäkin eikä vaan maata paikallaan ja odottaa toisen tekevän kaiken.
Ei voi kukaan ainakaan pinnalliseksi haukkua jos sietää ylipainoista naista kolme vuotta. Itse olisin kyllästynyt tilanteeseen paljon nopeammin.
Jos mies pitää itse huolta kropastaan niin voisi olettaa naisen tekevän samoin. (Varsinkin naisen jonka markkina-arvo koostuu pitkälti kropasta)
Mitä oikein ajattelit? Luulitko suhteen alussa, että juuri tämä nainen ei voi koskaan lihoa? Senkö takia valitsit juuri hänet?
Missäs se rakkaus on? Koostuuko tosiaan naisen arvo puolisona ulkoisesta habituksesta- pelkästään.
Entä mitä hänestä voisi ajatella, jos hän onkin äiti miehen omille lapsille, ja mahdollisesti toinen yhteisen omaisuuden- esimerkiksi talo- kartuttaja?
Tuleeko läski siitä kun nainen ehtii, voi toteuttaa elämäänsä? Tuskin. se voi tulla aluksi raskauskiloina, jotka eivät pikkuisia hoitaessa lähde- jos äiti on sidottu kotiin, ja pelkästään lapsiin miehen eläessä täyttä omaa elämäänsä.
Miksi aloittaja muuten meni avioon? Tuskin kukaan itserakkaudesta niin tekee. Tarkoitan tässä sitä että seksi ei ole rakkautta. Rakkautta on se että tahtoo elää toisen kanssa hyvin monenlaisina aikoina- hyvinä, ja huonoina. Ja jättäisin itse miehen, jonka ajattelumallit lähtevät siitä, että sängyssä peuhataan. Kun paino on jossain tasossa- eikä siitä rakkaudesta.
Minä olisin mielummin yksin ja sellaisena kuin olen. Tälläkin hetkellä painoni on noin 64 kiloa. Kymmenen kiloa on tullut 27 vuoteen lisää. Hullunkurista, mutta muutun jätkämäisemmäksi vaihdevuosien edetessä. Kesäisin en juuri pidä t-paitoja. Rinnat löytyy, mutta ne käsivarret on ongelma. Kuin remonttireiskalla- lähinnä. Samoin pohkeet pullistelee, eikä ketään varmasti innosta. Ensin luulibn että painonnousu on läskiä. Mutta kun entiset koot kumminkin mahtuvat päälle, pääsääntööisesti, niin nykyiseen työn varjopuoliin tämän miesmäisesti muokkautuvan kropan saa lukea.
Mieskamu on. Kevyempi, hintelämpi. En tiedä ottaisiko tämmöisestä amatsoonista ikinä vaimoa- pitääkin kysyä sitä varsinaista naisihannetta häneltä. Muutamaan vuoteen ei ole vielä kertonut millainen nainen saa ja ei saa olla. Minusta mies itse sopisi ihan hyvin puolisoksikin- ei ulkoisten syiden takia- vaan kun on niin kiinnostava ihminen. Ja hauska, erilainen. Lempeä.
"miehellä ei niin väliä enää olekkaan kuin isänä ja perheen raha sampona"
Miehenä sanoisin että noin asioiden kuuluukin olla. Ihan arvokas rooli ja ainoa mahdollinen jos on lapsia päättänyt hankkia.
" eihän ylipainoinen ihminen ketään sytytä"
Ai miten niin? Itse tunnen monia etenkin miehiä, jotka eivät halua vaimonsa laihduttavan. Läski on kiihottavaa, suorastaan fetissi. Afrikassa myös arvostetaan läskiä.
Kumppani on kumppani, ihminen, ei lelu tai omien fantasioiden ja mieltymysten toteuttaja.
Nyt ei olla Afrikassa, eihän...en ainakaan minä kiihotu läskistä, mielummin täyteläinen kuin ylipainoinen.
Hoh hoijaa. Tason lasku muka. Naisesta tuli äiti. Hän kantoi lapsen kohdussaan ja kesti synnytyskivut, hoiti kodin ja kasvatti lapsen. Tason lasku muka! Taso ei ole mistään kiloista kiinni vaan sydämen hyvyydestä, rakkaudesta, uskollisuudesta, epäitsekkyydestä. Kun näitä miesten juttuja lukee, niin silloin kyllä tulee tunne, että onneksi ei ole miestä maasta, jossa naisen arvo on jostain kiloista kiinni. Itse olen ratkaissut painoasian vaihtamalla tyyliä ja yrittämättä olla enää mahtumatta piukkoihin farkkuihin vaan ostelen mekkoja arabinaisten liikkeistä kun nuo mekot istuvat kauniisti myös epätäydelliselle vartalomallille ja taas voin kokea olevani naisellinen vaikka en ehkä länsimaisen miehen mieleen olekaan painoindeksillä 25 :).
Te naiset olette käsittämättömän tekopyhiä.
Miehet toivoo naisilta pelkästään hyvää ulkonäköä ja mukavaa luonnetta, molempiin asioihin voi myös vaikuttaa.
Naiset vaativat miehiltä pitkää ruumiinpituutta, miesmallin kasvoja, isoa penistä, matalaa ääntä, leveitä hartioita, korkeaa koulutusta, korkeasti palkattua työtä, sosiaalista ekstroverttiluonnetta ja lista jatkuu.. Lähes kaikki naisten vaatimat asiat ovat myöskin perintötekijöistä kiinni joten niihin ei voi vaikuttaa.
Mistä sinä olet nuo vaatimukset repäissyt ehdottomina totuuksina? Vaimoni ei ole minulta mitään noista vaatinut eikä minulla niitä ole mutta ihan hyvin olen 15 vuotta kelvannut.
Älä nyt ole noin pettynyt. Netistä voit katsella pornotähtiä, eivätkä ne valita tai hauku sinua läskiksi luuseri pervoksi vaikka niitä katsellessasi vetelet handuus.
Ilmaisu "tason lasku" ilmaisee osaltaan varmasti myös provokatiivista ilmaisua sille, että toivoisi kumppanin pitävän huolta itsestään myös ulkoisesti suhteen vakiintuessakin.
Toisaalta pinnallista ja toisaalta ymmärrettävääkin.
Mitä minun avioliitossani kävi? Mies osoitti rakkauttaan teoin - tekemällä ruokaa. Toinen toistaan herkullisimpia aterioita. Tavatessamme olin hoikka, mies hieman ylipainoinen. Minun silmissäni miehekäs ja upea. Lisäbonus oli se, että mies osasi tehdä ruokaa. Olin otettu, kun kaikki ei jäänyt keittiössä kontolleni. Mutta.... Sitten asia kääntyi niin, että aina halutessaan huomioida minua, mies teki ruokaa. Ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Ensin en halunnut loukata miestä, vaan söin edes vähän hänen todella maukkaita aterioitaan.
Huomasin painon nousseen n. 4 kg ja peräännyin ja pyrin palaamaan normaali ruokavaliooni - mies loukkaantui. Hänhän osoitti rakkautta teoilla. Ruualla. Muta kun minun elimistöni ei kyennyt polttamaan kaloreita samassa tahdissa kuin miehen kroppa, niin peräännyin. Mies harmistui.
Minun 4kg pysyi tiukasti kropassani, miehelle kertyi 20 kg. Seksuaalisuutemme kärsi, koska mies ei halunnut enää. Minä himoitsen häntä, koska näin hänessä haluamani miehen eikä miehen isolla vatsalla ollut mitään vaikutusta siihen miten koin hänet ihmisenä.
Miehen haluttomuus heijastui suhteeseemme suurena haasteena. Lopulta haluttomuus sai selityksen. MIes ei halunnut minua, koska olin lihonnut 4kg ja aivan liian iso hänelle. Miehelle, joka osoitti rakkauttaan ruualla ja loukkaantui kun en syönyt hänen mittapuullaan riittävästi.
" MIes ei halunnut minua, koska olin lihonnut 4kg ja aivan liian iso hänelle."
Mies jonka mielestä 4 ylimääräistä kiloa tekee naisesta "liian ison" on monella tavalla ongelmainen, ei vain ruoanlaiton osalta.
Pakko tunnustaa, etten pidä tuota miehen selitystä realistisena. Mutta jos toinen niin kivenkovaa vakuuttaa, niin enhän minä hänen kokemuksiaan voi kiistää. Se, mitä sisälläni hänen analyysistaan ajattelen, on ihan eri asia. Eikä sisäiset ajatukseni kovin kaukana ole sinun havainnoistasi:)
No, joka tapauksessa tuo räjähtänyt painon nousuni eli 4 kg sai aikaan vuosien seksittömyyden ja mihen haluttomuuden. Se taas heijastui kaikkeen muuhun ja toi kireyttä välillemme. Lopulta suhde oli aika haasteellinen ja olemme sittemmin eronneet.
Mutta kärjistäen kuitenkin voi ajatella, että vastaanottaessani miehen rakkaudentekoa painoni nousi 4kg, josta taas seurasi ongelmia, jotka johtivat avioeroon. Eli ei kannta lihoa:) Avioeron jälkeen painoni on palautunut ennalleen, kun mies ei enää tee ruokaa, jota "kuuluu syödä, kun olen sen sinulle tehnyt".
"Pakko tunnustaa, etten pidä tuota miehen selitystä realistisena. "
Kyse ei ole oikeastaan siitä vaan että jos mies on niin pikkutarkka että pieninkin muutos naisessa saattaa laukaista hänessä vaikka täyden haluttomuuden niin hän on kovin epävakaa persoona elämään pitkässä parisuhteessa. Kukaanhan ei koskaan voi tietää mitä muutoksia elämässä sattuu vuosien varrella joten minä en ainakaan uskaltaisi laittaa koko tulevaisuuttani noin ailahtelevan miehen varaan.
Hän ei minusta kuullosta ihan normaalilta.
"Kyse ei ole oikeastaan siitä vaan että jos mies on niin pikkutarkka että pieninkin muutos naisessa saattaa laukaista hänessä vaikka täyden haluttomuuden niin hän on kovin epävakaa persoona elämään pitkässä parisuhteessa."
Tulkintasi osui kyllä meidän kohdalla ainakin kohdalleen. Tasoittava tapani toimia hioi miehen särmiä, mutta epävakaus ja tietty hallinnantarve olivat melko voimakkaita.
Suhde jatkui n.12 vuotta, kunnes lopulta lyötiin hanskat tiskiin ja haettiin eroa.
Kun oma vaimo ei halunnut seksiä niin otin eron. ymmärtäähän se että jos nainen lihoo niin ei se pidä itseään enää seksikkäänä eikä halua näyttäytyä alasti ja se johtuu huonosta itsetunnosta sitten mutta lihominen on pelkkää laiskuutta.
Tuo on osin totta. Näin naisena odotan kyllä innolla miten paljon paskaa sataa niskaan, ne koirat kun älähtää johon kalikka kalahtaa. :-)
Sehän on puhdas totuus että raskaus ja lapset ei lihota! Ensinnäkin imetys ja ulkoilu vaunujen kanssa ja myöhemmin leikkipuistossa juokseminen kyllä kuluttaa sitä energiaa ihan hitosti. Nämä jotka lihovat yksinkertaisesti syövät enempi mitä kuluttavat!
Mulle ulkonäkö on aina ollut tärkeä asia oman hyvinvoinnin ja mielenvirkeyden takia. Ei paljon aikaa vie suihku, tukan pesu ja pieni kaunistautuminen. Ja etupäässä olen sen aina itseni takia tehnyt, en miehen. Kiva on kuitenkin ollut kuulla (vaikkakin harvoin) positiivisia huomioita siitä mieheltä.
Pidän seksikkäistä alusvaatteista ja mielelläni pukeudun niin että se toista miellyttää. Itselläni ainakin se synnyttää molemmin puolista halua ja intohimoa.
Seksi on mielestäni parisuhteessa tärkeää. Toki on kausia jos elämässä on murheita ja huolia, mutta silloinkin seksi voi toimia hyvänä energian antajana.
En suoraan sanoen ymmärrä tuota jeesustelua että aina vedotaan siihen rakkauteen ja aivan kuin ulkonäkö olisi ihan sivuseikka. No ei ole. Se joka tykkää pyöreydestä ja ylipainosta sitten varmaan jo alun alkaen valitsee pyöreän kumppanin. Ymmärrän toki esim sairauden tuomat muutokset ja painon nousun. Ikävä kyllä se suurella osalla on vain täysin omista elintavoista johtuvaa kuin mistään sairaudesta.
Ja sanon kyllä suoraan että en minäkään kyllä oman mieheni lihomisesta pitäisi. Tuskin häntä kovin haluttavana pitäisin roikkovatsaisena... puuskuttamassa ja etsimässä asentoa missä jaksaa "touhuta". :-) Johan siinä sydäriä saisi pelätä koko ajan.
Kyllä meilläkin aikaa vietetään myös vanhoissa verkkareissa ja kulahtaneissa t-paidoissa, mutta ei kaiket vapaa-ajat.
"Kyllä meilläkin aikaa vietetään myös vanhoissa verkkareissa ja kulahtaneissa t-paidoissa,"
Eli tekään ette jaksa olla täydellisiä kaiken aikaa. Miksi sitten et voi olla vähän armollisempi myös niille jotka eivät jaksa koko ajan ajatella vain timmiä kroppaa ja painoaan?
Jokainen elää tavallaan ja pieni armollisuus niin itseän kuin kumppaniaankin kohtaan on juuri sitä rakkautta. Minä ainakin loukkaantuisin jos kumppanini tykkääminen minusta olisi kiinni juuri kiinteästä vatsasta tai parista kilosta.
Ja nuorena muuten usein kuvittelee että se oma kroppa on kone joka vain tottelee kun sitä käsketään. Näin 40 vuotta ylittäneenä voin kertoa että näin ei ole. Nuorempana pysyin hoikkana todella helposti ja muutama joskus kertynyt kilo oli helppo karistaa vain vähän liikuntaa lisäämällä. Nyt harrastan säännöllisesti juoksua ihan tavoitteellisesti ja kulutan kymmeniä tuhansia kaloreita kuussa treeneissä. Silti paino on nyt vain jämähtänyt noin 4 kg korkeammalle kuin 10 vuotta sitten eikä lähde siitä laskemaan, ei sitten millään. Aivan samoilla elintavoilla vastaava treeni pudotti minulta 5 kg, siis siitä jo alemmasta painosta.
Viimeinen lause siis piti olla:"Aivan samoilla elintavoilla vastaava treeni pudotti minulta 5 kg kymmen vuotta sitten, siis siitä jo alemmasta painosta."
Eihän kyse siitä olekaan että kenenkään pitäisi olla "täydellinen kaiken aikaa".
Ja jos sitä omaa painoaan (tai toisen) ja timmiä kroppaa ajattelisi koko ajan niin se olisi jo jonkin sortin neuroosi!
Mutta pitääkö se kokonaan unohtaa...
Ja eikö tuo 4 kg ole aika merkityksetön asia. Ehkä enemmänkin sillä olisi merkitystä jos puhuttaisiin 14 kilon, 24 kilon, tms painon noususta!
"Monella naisella kuullun perusteella oma kumppanini mukaan lukien on mielenkiintoinen ajatus omasta suhteestaan mieheen. " Hohhoijaa.... Yhtä monella naisella on toisaalla kuullun perusteella halua pitää itsestään huolta ja kuntoilla sun muuta, naimissa ollessaan.
Mieheni jojoili. Minä en. Vuosikymmenten saatossa mieheni paino on käynyt kahdesti reippaissa lukemissa mutta ne eivät vaikuttaneet minun seksihaluihini. Sitä vastoin mieheni oli niinä vuosina laiskempi.
Emme puhuneet koskaan hänen painostaan mutta aistin kyllä asian vaivaavan häntä.
Mieheni ei ollut vielä 40 vuotinenkaan kun hän ryhdistäytyi ensimmäisen kerran ja pudotti reippaasti painoaan. Vaatteet menivät uusiksi senkin vuoksi, että entisen voimailijan mittasuhteet muuttuivat muutenkin kuin keskivartalon osalta.
Viriliteetti parani.
Seuraava painonnousu käynnistyi tupakoinnin lopettamisen vauhdittamana muutamaa vuotta myöhemmin. Nyt tilanne ei päässyt yhtä pitkälle kuin edellisellä kerralla.
Seurasi reipas pudotus ja paino on pysynyt niissä lukemissa.
Kahden synnytyksen jälkeen minulle jäi pari kiloa mutta huolimatta alkuperäisestä hoikkuudestani kilot eivät näkyneet kuin korkeintaan pienenä ihonalasena pehmeytenä.
Mieheni ulkonäkö ei ole ollut seksihalujani ajatellen mitenkään tärkeä asia. Mieheni oma itsekritiikki on ollut suurempana mutta ei pahana jarruna.
Mieheni on erittäin hyväkuntoinen ja täynnä virtaa. Minulle on kertynyt tyttövuosiin verrattuna painoa noin 10kg mutta miestäni se ei tunnu haittaavan. Minua itseäni kylläkin.
Ovatko meidän asiamme sitten päälaellaan? Kumppanin ylipaino, runsas kuten miehelläni joskus, tai lievä kuten minulla viimeisinä vuosina, ei haittaa mutta oma tilanne kiusaa hieman meitä itseämme.
Menit naimisiin vain ulkokuoren kanssa, älä huoli kyllä se aika sinuakin pehmittää kunhan vanhenet, harva pysyy noin pinnallisena vanhainkotiin asti :)
Kun en tarkemmin tapaustasi tunne, niin en osaa kantaa ottaa... Esimerkiksi se että onko painoa tullut 10 kiloa lisää vai 60 kiloa lisää, ovat tyystin eri asioita. Ne jotka eivät pidä kumppaniaan haluttavana enää vähäisenkään painon nousun jälkeen, ovat pinnallisia. Olkoot sitten miehiä tai naisia. Sen sijaan jos ylipainoa tulee niin huomattavasti että on terveydelle vaarallista, niin asiaan kuuluukin puuttua.
Se että parisuhteen aikana "päästää itsensä rupsahtamaan" ei tapahdu vain naisille, vaan myös miehille. Ja harva tekee sen tietoisesti, vaan se on osa elämää kun aika kuluu lapsiperheen ruuhkavuosiin. Siinä en kovin monella ole päällimmäisenä mielessä että syönkö terveellisesti ja kuinka usein jumppaan. Tämä on luonnollista, ja jos parisuhteessa on rakkautta, niin nämä muutokset kummassakaan eivät laivaa hetkauta. Ulkonäkö menettää osaltaan merkitystä myös ihmisen kypsyessä, joten asialla ei suurimmalle osalle ole enää niin suurta merkitystäkään. Mutta tässäkin painotan, että kohtuus kaikessa. Kyllä ihmisen aina pitää huolehtia siitä, että kehtaa ulos lähteä. Hygienia, siisteys. Mutta siis 35v kiireisen äipän ei tarvitse käyttää aikaa rakennekynsiin tai fitnessjumppaan. Ja samanikäisen isukin ei tarvitse viettää alkuiltojaan salilla tai murehtia syökö kiireessä lihiksen vai salaatin.
Minä olen kolmen lapsen äiti. 170cm ja 65kg. Minulla ei siis ole yhtään ylipainoa, vaan olen ihannepainossani terkkarinkin mukaan. Ennen lasten saantia painoin 59kg. Ja jos tästä lihoisinkin vielä vaikka 70 kiloon, niin olettaisin kyllä, että mieheni edelleen pitäisi minua haluttavana. Sen sijaan jos painoni huitelisi jossain 80 päälle, niin asia olisi huolestuttava... Samalla tavalla minulle on ihan ok että aivan upea mieheni painaa tällä hetkellä 88 kg. Näyttää ja tuntuu hyvältä, isukkimassunsa kanssa. Häntä itseä se tosin tuntuu häiritsevän, mutta minua ei pätkääkään! Mutta jos hän painaisi sadan huiteilla, niin varmasti kauniisti patistaisin lenkille. Hellyyttä ja läheisyyttä en siltikään lopettaisi.
Parasta huomaavaisuutta kumppaniaan kohtaan on pitää huolta omasta kunnostaan ja terveydestään! On eräs mottoni.
Jo se, että henkilö itse on tietoinen omasta olotilastaan, on toista rauhoittava asia ja merkki huolenpidosta ja kiintymyksestä.
Hankalia vaiheita esiintyy. Kun päätoimen ohella reuhasin ympäri Etelä -Suomea irtomarkkojen perässä oli ruokailu epäsäännöllistä ja epäterveellistä eikä kuntoiluun todellakaan ollut aikaa. Useamman vuoden kestävänä seuraukset olivat arvattavissa. Kotona ollut vaimoni ymmärsi noiden vuosien tarpeellisuuden ja hyödyn.
Välinpitämättömyys omasta hahmostaan, enkä tarkoita vain ulkonäköä, on kumppanin halveksimista!
Kyllä miehenä sen ymmärrän jos huolehtii kumppaninsa kiloista terveyden nimissä, mutten oikein käsitä miten se vaikuttaa omiin haluihin? Mulla ainakin halut tulee ja kasvaa ajan kuluessa ihan, vaikkei olisi yhtäkään naista näköpiirissä.
Halut syntyy ihan niinkuin sisäsyntyisesti, jopa sairaana ollessa huomaa miten vaan pikkuhiljaa alkaa jäykkyyttä tulla esille herkemmin ja herkemmin.
Olenko sitten poikkeustapaus miesten joukossa? Immuuni ulkoisille ärsykkeille siinä mielessä?
Tuskin olet poikkeus ja immuunikaan.
Jos meidän seksimme 72v / 68v ikäisinä olisi ulkonäöstä kiinni niin koetuksella se olisi jo luonnollisistakin syistä.
On hyvä kun huolehtii itsestään kohtuullisesti mutta vuosien vaikutukselle ei tavis mahda mitään.
Kyllä kai sekä naiset, että miehet kiristelevät ja tekevät ties mitä ja ehkä täyttelevät sieltä ja täältä mutta sellainen ei liene jokahenkilön touhua?
Niinpä.... niin mietin itsekin. Vaikuttaa kuin ketjun aloittajalla olisi jonkinlaisia ongelmia oman viriiliytensä suhteen, josta hän syyttää puolisonsa kiloja.
Silloin oikea osoite halukkuutensa kuntoon hoitamiseen on mieluummin joku lääkäri tms. ammatti-ihminen, kuin vaimon kuntokuuri ja dieetti-ohjelma. Kuntokuuri vaimolle tietysti voi olla paikallaan ihan terveyssyistä, muttei sillä miehen haluttomuutta kuntoon laiteta.
Aivan! Olen itse vasta 43v mies, mutta nyt jo hyvin huomannut, että naisen ulkonäöllä on hyvin vähäinen vaikutus minun haluihini. Nykyisen pitkäaikaisimman puolisoni kanssa olen elänyt vasta 4 vuotta, ja hän sattuu olemaan todella nätti. Mutta aiemmin kaikki kumppanini eivät ole erityisen nättejä olleet. Joukossa on ollut myös reheviä naisia, tai kasvoiltaan kaikenlaisia. Siltikin minua on haluttanut silloin kun on haluttanut. Niin kamalaa ei ainakaan omalle kohdalle ole sattunut, etten suhteessa ollessani olisi halunnut naisen kanssa halujani tyydyttää.
Toki kun oma nätti puoliso näyttää paljasta pintaa, niin jakovälissä herkästi tapahtuu. Mutta vaikka hän pukeutuisi säkkiin tai oltais pimeässä peiton alla, niin kyllä siltikin minua haluttaisi.
Aloittajalla tuntuu olevan jonkin sortin ongelma omassa arvomaailmassaan sekä ihan biologisesti halujenkin synnyn suhteen.
Muistelen että joskus ihan teininä sitä oli enemmän naisten visuaalisuuden suhteen vietävissä, kun panettikin kolme kertaa päivissä. Silloin sen saattoi aiheuttaa vilahtava tissi, pyöreä pakara tai vaikka heilahtavat naisen hiukset. Mikä milloinkin. Halutus tuli milloin mistäkin visuaalisuudesta. Nykyään halut syntyvät tarpeesta, seksuaalisuudesta, hellyyden kaipuustaki -jopa miehellä.
Kyllä ulkoinen olemus mulle ainakin merkkaa...jos nainen lihoo jatkuvasti ja näyttää läskiseltä kasalta tuskin kenenkään miehen silmä siinä lepää eikä ole kyllä terveydellekään hyväksi...mutta totta, monet naiset paisuu raskausaikana mikä ihan luonnollista mutta mikään ei estä pääsemästä takaisin siihen kuntoon kun on ollut. Hyvänä esimerkkinä oma Vaimo, halusi näyttää lähes samalta kuin ennen raskauttakin ja edelleen silmä viipyy hänen vartalollaan ja muodoissaan.
Naurattaa noi muutamat kommentoinnit...tuskin on syynä miehen erektio ongelmat jos oma kumppani on ylipainoinen ja läskinen, tuskin siinä hirveesti halut herää. Jos toinen miellyttää ulkoisesti niin se voi jo herättää halut yksistään mutta jos "norsu" istahtaa sohvalle tuskin siinä halut herää.
Jep, naisten yritys syyllistää miehiä ihan kaikesta. Kaikki pitäisi sallia ja miesten pelkästään valehdella että "näytät täydelliseltä kultaseni!"
Naiset ei sitten vaadi miehiltä mitään?
Kummasti jatkuvasti valitetaan, että naiset lihoo kun saavat lapsia yms. Kyllä sitä väkisinkin lihoo, mutta voi myös laihtua jos siihen annetaan mahdollisuus. Harva jaksaa laihduttaa ja kuntoilla jos ainut mahdollisuus kuntoiluun on maaanantaina klo 22, kun miehen menot ja oma työ, kotityöt ja lastenhoito vievät muun ajan. Yleensä mies kulkee matkat autolla, mutta nainen käy kaupassa jalan tai bussilla, Samalla haetaan lapset tarhasta. Sitten kokataan ja siivotaan. Miettiikö mies koskaan, että hän haluaa ruokansa olevan valmista ennen kuin vaimo on ehtinyt edes kotiin lasten haku ja kauppareissulta. Ihmeitä pitää tehdä, jotta mies pääsee ajallaan kavereiden kanssa salille tai pelaamaan. Jos molemmilta vaaditaan samaa ulkoista olemusta, niin siihen pitäisi siis olla yhtäläiset mahdollisuudet..kun mies tarpeeksi sitten mäkättää yms..vaimo lopulta kuntoutuu ja laihtuu kun lapset kasvavat ja äidillekin jää aikaa liikuntaan ..sitten mies parahtaa, kun vaimo lähtee juuri kun on timmissä kunnossa..läks hyvän näköinen nainen, kokki ja kodinhoitaja kerralla...
Jaa-a toiset lihoo ja toiset laihtuu lasten myötä. Itse olen laihtunut jo odotusaikana kiloja. En syönyt sen eenmpää odotusaikana, kun normaalistikaan. Joskus jopa heikommin, koska pahoinvointi haittasi pitkän aikaa. Kuvotti moni ruoka.
Ymmärrän, kyllä ettei vauva ja pikkulapsi aikana naisellakaan kaikkeen riitä energiaa, varsinkaan jos vastuu lapsista ja kodista jää naiselle. Helpompaa on, jos mies jakaa kaikesta vastuun ja näin naisellekin jää omaa aikaa harrastaa ja pitää kunnostaan huolta. :)
Eli jeesatkaa isät äiskää aina, kun mahdollista että äiskällä on intoa panostaa sinuun ja itseensä. Jos kaikki voimat kuluttaa loppuun lasten ja kodin kanssa, osa työn kanssa vielä lisäksi niin eihän se kauheasti enää innosta hääräillä itsensä ympärillä. :)
Kuka vaan voi miehenä miettiä, että jos tapetoit huonetta vuosia putkeen, eikä valmista tunnu tulevan se alkaa viedä voimia. Rutiinit ja mahdollinen oman ajan puute syö energiaa ja voimia.
Lasten ja kodinhoito on pääasiassa rutiinien pyörittämistä, joten vaihtelua tarvitaan että taas jaksaa. Äitiä välillä lenkille ja mihin tykkää mennä, siitä se pirityminen lähtee. Äidin eikä isän pidä jaksaa kaikkea yksin! Jos yhdessä olette, yhdessä teette.
Vähiin jäi meillä vaimon vapaa-aika. Olimme siinä onnellisessa olotlassa, että anoppini ja vaimoni sinkku sisar olivat samalla paikkakunnalla.
Tenaviemme ikäero on 1v9kk joten nuoremman alkuvaiheessa minä touhusin vanhemman kanssa mahdollisuuksien mukaan.
Järjestin vaimolle silloin, tällöin muutaman vapaatunnin jotka hän käytti menemällä johonkin keskusta kahvilaan ja istuskelemalla.
Vaimoni sisaren ollessa kotivahtina olimme yhden pitkän viikonlopun lähipaikkakunnan motellissa.
Samoin muutaman vuorokauden etelässä, Tallinnassa.
yms. pientä.
7:n kotivuoden jälkeen vaimoni ilmoitti menevänsä iltatöihin virkistymään.
Pieni palkka oli tervetullut lisä perhebudjettiin ja jäi sellaisenaan säästön puolelle.
Emme ole myöhemminkään katuneet ratkaisuja vaikka muutamana vuotena oli taloudellisesti todella tiukkaa.
Onhan se niin, että omien lapsien eteen tekeminen ja yleensä oman perheen eteen tekeminen ei koskaan ole turhaa. :)
Sydämen asia.
Harvoin noita "uhrauksia" katuu. Itsekin olen välillä niin väsynyt arjen rumbaan ja lähinnä vuodesta toiseen rutiinien pyörittämiseen yksin, ilman irtiottoa hetkeksi. Mutta kuitenkin aina ajattelee, että tekisin kaiken yhä uudelleen lasteni vuoksi, perheen vuoksi. 1-vuotias ja 3-vuotias, vauhdikkaita yksilöitä. Toinen nyt nukkuu ekoja päikkyjään, toisen leikkiessä. Joten tämä hetki on paitsi laskujen maksamiseen, myös äidin kevennystä keskustelujen parissa. Muita harrastuksia ei nyt vielä ole.
Enhän minä ole väsymyksestäni huolimatta uhri, vaan äiti jolla on lapset ja mies joiden takia kannattaa venyä. Jotka olen itse itselleni ja elämääni haulunnut, onneksi. Paljon se joskus voimia vaatii, mutta paljon se antaa takaisinkin. :)
Ilmankaan en haluaisi päivääkään elää.
Ihanaa, jos on tukiverkkoa jolta voi välillä pyytää helpotusta arkeen. Juuri sukulaiset ja tuttavat. He ovat kultaakin arvokkaampia ihmisiä ja ihania kun auttavat. <3 Auttamiselle osaa antaa valtavasti arvoa, kun on oikeen väsy ja apua vailla.
Totean vain että itse hyvävartaloisena naisena ja varattuna sellaisena en haluaisi todellakaan olla ylipainoinen tai läskinen, oma terveys on tärkeää ja mielummin kuljen hyvin istuvissa ja vartaloani myötäilevissä vaatteissa kuin verkkareissa päivät pitkät kun lihavuus ei anna muuhun mahdollisuutta. Raskaus ei tuottanut minulle ongelmia eikä lapsen jälkeenkään koska aloitin kuntoilun ja katsoin mitä söin. Meillä on myös mieheni kanssa säännöllinen seksielämä, kumpikin haluaa usein ja paino ei ole kummallekaan ongelma ja seksi toimii...jos olisin ylipainoinen tai läskinen en usko että itsekään olisin halukas tai mieheni minua himoitsisi. Kyllä sillä ulkoisella olemuksella on aika suuri merkitys vaikka oltaisiin pitkäänkin oltu yhdessä.
Kyllä naisen koolla on merkitystä ainakin jos seksiä ajatellaan, ei isokokoinen jaksa eikä pysty moneen asentoon mihin normaalikokoinen nainen. Olen harrastanut nykyisen kumppanin kanssa autossakin seksiä, koon puolesta kun onnistuu hyvin. Ja onhan siinä myös yleinen hyvinvointi ja näkö kyseessä. Tuskin kukaan ylipainoinen nainen pitää itseään kovin kiihoittavana näkynä...voisin yhden tuntemani sinkku naisen sanoin kuvata mitä on olla lihava...miehet ei halua edes seksiä sekin pitää hoitaa itse käsillä. Nainen on XXl kokoa.
Nainen kuten mieskin pitää itseään kiihottavana silloin kun hän itse on kiihottunut. Pätee kaikenlaisiin vartalotyyppeihin.
Yksikin ystäväni valittaa, että hänellä oli lihavana sinkkuna paljon parempi seksielämä kuin hoikkana ja varattuna.
Itse olen "tavannut" normaalipainoisia miehiä > joillain vain ei polvet kestä, ei jaksa punnertaa jne. Hevimmillä miehillä taas seksi onnistuu vaikka miten päin.
Hmm, jaa. Onpa sinullakin ongelma.
Sanoisin tuohon muunneltuna sanonnan "kauneus on katsoja silmässä" muotoon "Seksikkyys on katsojan silmässä. Haluttavuus kumppanin mielessä". Sillä miten muuten kukaan lihava ihminen, mies tai nainen, saisi ikinä seksiä, vieläpä sellaista, josta nauttii?
Eipä silti, minullakin on ongelma. Olen "aasialaista kokoa" oleva nainen, ja sytyn seksuaalisesti isoista miehistä. Luiden päällä pitää olla muutakin kuin nahkaa. Varsinaista läskiä ei tarvita, mutta vaikka esim. 185 cm pitkällä miehellä on bodattu kroppa, niin hän painaa hyvinkin tuplaten sen mitä minä painan. Se on se ongelma. Silmäni ja mieleni on mieltynyt miehiin, jotka oikeasti ovat tällaiselle liian suuria. Siinäpä on seksielämälle haasteita. Mutta kun miestä rakastaa, ja hän rakastaa minua, niin haasteet on ratkaistavissa. Vielä. Kuinka kauan mies jaksaa "punnertaa" ja "jumpata" sekstaillessa. Kestääkö terveys. Parisuhde on aina riski.
Ai joo niin. Kirjoituksessasi pisti silmään (auts) "huoliteltu" ja "taso". Eli mitä ihmettä tarkoitat niillä? "huolitellulla" naisten lehtien meikkiohjeita? Muodostuuko "taso" huolittelun perusteella vai millä? Nuo sanat aiheuttaa minussa pahoinvointia. Nimittäin ne varsin pirullisesti esineellistävät naisen. Se ei ole tässä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa hyväksyttävää :D.
Sama ongelma, mutta hiukan toiselta kannalta. Minä haluaisin näyttää yhtä hyvältä kuin ennen lasten syntymään, mutta ei ole aikaa käydä säännöllisesti liikkumassa, kampaajalla, kosmetologilla ja laittaa itselle omaa kevyttä ruokaa samalla kun kokkaan perheelle muuta ruokaa. En edes ehdi meikata päivittäin, kun aina aamuisin on kauhea kiire, kun täytyy saada lapset kouluun ja hoitoon ja itse lähteä töihin. Olen yrittänyt mieheni kanssa sopia, että hän hoitaisi kotityöt ja katsoisi lapsia kahtena arki-iltana ja aina joka toinen lauantai, jotta pääsisin hoitamaan itseäni. Mutta kun ollaan tätä käytännössä testattu niin hän on kyllä katsonut lapsia ja voinut tehdä ruokaakin, mutta muuten on kaikki kotityöt ollut tekemättä, että olen sitten joutunut pesemään pyykkiä, siivoamaan, laittamaan seuraavan päivän tavaroita valmiiksi yms vielä myöhään illalla kun olen tullut jumpasta.