Useimmat ateistit eivät millään voi ymmärtää uskovaa. Siksi on helppo arvostella ja kritisoida. Jos olisi jonkinlaista ymmärrystä ja myötäelämistä, voisi syntyä keskustelua. Mutta vinkkinä psykologiaa tuntemattomille ateisteille, että mikään hallusinaatio tai joulupukki ei muuta ihmisen elämää.
Usko_on_ vaikea juttu
pöplölöl__
31297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Vinkkinä teille teisteille. Mikään paimentolaismiehen keksimä mielikuvitusjumala tai paimentolaismiehen satuilema raamattu ei muuta ihmisen elämää :D
Aika moni ateisti ja agnostikko on entinen uskovainen. Eli uskovan nahoissa oleminen voi olla hyvinkin konkreettisesti koettua.
Monilla jopa on koettuna kaari uskonnoton-uskovainen-uskonnoton.
Mielenkiintoista että pistät tuolla tavoin vastakohdat, uskonnoton-uskovainen.
Ne eivät nimittäin ole vastakohtia. Uskonto on asia erikseen. Usko Jumalaan tai tieto Hänestä on eri asia. Niillä on kyllä yhtymäkohtia, mutta niin on kuten todellisuus osoittaa, myös suunnattoman paljon eroa. Seurakuntalaiset hilluvat miten sattuu ja pahat papit raiskaavat jälkeläisiä. Kaiken taloudellisen riistonsa lisäksi. Uskonnot eivät toteuta käytännössä useinkaan sitä, mitä niiltä voisi odottaa, oppiensa puitteissa.
Tuo kaari uskonnottomasta, ateistista, hänestä jolla ei ole mitään havaintoa Jumalasta, joka uskovaiseksi tultuaan liittyy uskontoon, uskoo uskontoon, sallii uskonnon, sallii siis sen pahan myös, ja katuu, kenties huomaa hyvin syvällisesti seurakunnan pahuuden. Sellaista tietenkin tapahtuu. On vain tervettä karvaiden kokemustensa jälkeen pysytellä mahdollisimman loitolla niistä pahoista vaikutteista, joille ei anna itseään enää altistaa. Viha on normaali olotila siinä tilanteessa, jossa on joutunut pettymään.
Ja vihan syrjäyttää yksin Jumalan rakkaus, ja jos se tarkoittaa uskonnottomuutta, niin sama se. Tai sitäkin parempi, voisi sanoa.
Kalju_pitkätukka sanoi kyllä asian just niin kun se on. Usko ja uskonto erottelu on pelkkää höpötystä, oikeita skotteja ja muuta sellaista paskaa. Entiset uskovat tietävät tämän ja ikänsä uskonnottomana olleet tietävät tämän.
Kyllä usko ja uskonto kuuluvat yhteen. Ei voi olla samaan aikaan uskonnoton ja uskoa Jumalaan. Jo johonkin jumalaan uskominen on uskontoa. Ei uskontoa ole vain tietyn määritellyn uskonnon, esim. kristinuskon, islamin tai hindulaisuuden, "harrastaminen".
Kyllä olen minäkin tavannut ihmisiä, jotka sanovat olevansa uskonnottomia, mutta uskovansa Jumalaan.
Tällä he tarkoittava yleensä sitä, että he ovat päätyneet uskonnollisiin näkemyksiin,
jotka eivät ole yhtäpitäviä minkään uskonnon teologisten koukeroiden kanssa.
Olin itsekin tuollainen, joskaan en käyttänyt itsestäni tuollaista nimitystä.
"Tunsin" Jumalan läsnäolon ja johdatuksen, rukoilin,
luin paljon Raamattua, alleviivailin mielestäni olennaisia kohtia.
En kuitenkaan koskaan sulattanut monia kristinopin omituisuuksia.
Sanalla uskovainen on monin paikoin vahva leima, ja se yhdistetään yleensä kullakin paikalla voimakkaimmin näkyvään/näkyviin uskonnollisiin ryhmiin.
Täälläpäin sana "uskovainen" tarkoittaa vanhoillislestadiolaista.
Mutta Jumala on uskonnollinen käsite.
Henkilö, joka uskoo Jumalan olevan olemassa ja tuon Jumal-usko jotenkin vaikuttaa hänen elämässän(rukoukset, rituaali jne. oletetun Jumalan tahdon noudattaminen...) on mielestäni uskovainen.
Käsitteet ovat ihmisten luomuksia ja alttiita debatille. Jumala itsessään ei ole uskonnollinen, samoin kuin Kristus ei ole kristitty.
Uskonnollisuuden voi menettää elämässään, muttei välttämättä menetä hengellisyyttä. Yhdysvalloissa on tutkittu että uskonnottomuus lisääntyy, mutta Jumalaan uskominen ei kuitenkaan samassa suhteessa vähene. Uskonnottomia uskovaisia, hengellisiä ilman uskontoa, on siellä enemmän kuin ateisteja.
http://www.theguardian.com/commentisfree/2015/nov/09/many-non-religious-people-believe-in-god
Suomessa ei ole taidettu tätäkään asiaa tutkia, ja tietyssä mielessä ihmisten henkilökohtaisten vakaumusten tutkiminen on vaikeaa. Ihmisen on mahdollista olla uskonnossa olematta uskovainen, ja sama on mahdollista toisin päin. Käytännön erot ratkaisevat, mutta käytännön erojen tutkiminen on vaikeaa. Uskonnottomillakin ihmisillä on kaikenlaisia rituaaleja, ja uskomuksiakin, jotka eivät noudata muun yhteiskunnan mielestä sallittua uskonnottomuutta, epähengellisyyttä. Sikäli asian ratkaisu on vaikea että uskonnon piirissä on hengellisyyttä, mutta uskonnon piirissä on myös epähengellisyyttä.
Tässä yksi suomenkielinen kirjoitus aiheesta:
http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/355136/Usko ja uskonto ovat kaksi eri asiaa
>>"Käsitteet ovat ihmisten luomuksia ja alttiita debatille. Jumala itsessään ei ole uskonnollinen, samoin kuin Kristus ei ole kristitty."
Yleensä käsitteet tarkoittavat sitä, mitä ne tarkoittavat. Lahkolaisuskiksilla vain on usein tapana määritellä käsitteet "tavallisten ihmisten" määritelmistä poikkeavilla tavoilla. Se tuntuu johtuvan halusta erottautua ympäristön "virallisesta" uskonnosta, yleensä juuri lahkolaiset erottavan uskon uskonnosta.
>>"Uskonnollisuuden voi menettää elämässään, muttei välttämättä menetä hengellisyyttä. Yhdysvalloissa on tutkittu että uskonnottomuus lisääntyy, mutta Jumalaan uskominen ei kuitenkaan samassa suhteessa vähene. Uskonnottomia uskovaisia, hengellisiä ilman uskontoa, on siellä enemmän kuin ateisteja."
"Uskonnollisuuden" menettäminen voi tarkoittaa tuossa vain uskonnon harjoittamisesta luopumista ja/tai sitä, että henkilö määrittelee itse "oman jumalansa" virallisesta uskonnosta poikkeavasti (jokin yliluonnollinen voima <> kristinuskon jumala).
>>"Suomessa ei ole taidettu tätäkään asiaa tutkia, ja tietyssä mielessä ihmisten henkilökohtaisten vakaumusten tutkiminen on vaikeaa. Ihmisen on mahdollista olla uskonnossa olematta uskovainen, ja sama on mahdollista toisin päin. Käytännön erot ratkaisevat, mutta käytännön erojen tutkiminen on vaikeaa. Uskonnottomillakin ihmisillä on kaikenlaisia rituaaleja, ja uskomuksiakin, jotka eivät noudata muun yhteiskunnan mielestä sallittua uskonnottomuutta, epähengellisyyttä. Sikäli asian ratkaisu on vaikea että uskonnon piirissä on hengellisyyttä, mutta uskonnon piirissä on myös epähengellisyyttä."
En tiedä, onko asiaa tutkittu Suomessa, luultavasti onkin. Ihminen voi olla tapakristitty (noudattaa Suomessa olevia uskonnollisia tapoja ja käytäntöjä vaikka ei ole erityisen kiinnostunut uskonnosta tai jopa käy kirkossa julkisuuskuvan takia, ei ehkä nykyään hirveän yleistä) tai ihminen voi uskoa Jumalaan mutta ei harrasta uskontoa julkisesti (ihmisiä ei panna Suomessa jalkapuuhun, jos he eivät käy kirkossa). Tietenkin uskonnottomilla ihmisillä voi olla "rituaaleja ja uskomuksia", mutta ei niillä tarvitse olla mitään tekemistä uskonnon kanssa.
>>"Tässä yksi suomenkielinen kirjoitus aiheesta:
http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/355136/Usko ja uskonto ovat kaksi eri asiaa"
Tuo on "vain" mielipidekirjoitus, jonka on kirjoittanut henkilö, joka ajattelee samoin kuin sinä, luultavasti jokin lahkolaisuskis...
Leimaat minut lahkolaisuskikseksi. Näkemysteni tähden.
En ole ikinä kuulunut mihinkään lahkoon enkä valtakirkkoon.
Ainakin puhut siihen malliin... :)
Oletko katolilainen? Oletko ateisti? Eikö sinua ole kastettukaan mihinkään "kirkkoon"?
En ole mikään isti. Olen uskonnoton uskovainen, spiritual but not religious.
https://en.wikipedia.org/wiki/Spiritual_but_not_religious
En ole kastettu paitsi Pyhässä Hengessä. Niin sanotusti uudesti syntynyt. Hengen valon nähnyt. Voihan sitä noita leimoja läiskiä, mutta ei niistä mitään kostu jos ei niitä ymmärrä, eikä niitä ihmiset ymmärrä, et ainakaan sinä.
Oletko itse keksinyt uskosi/uskontosi?
Jos sanot olevasi Pyhässä Hengessä kastettu ja uudesti syntynyt, se viittaa kyllä kovasti uskislaisuuteen eli lahkolaisuuteen... :)
En ymmärrä, miksi ei voi suoraan kertoa "ryhmäänsä", mitä ihmeen salattavaa siinä oikein on?
"Oletko itse keksinyt uskosi/uskontosi?"
En. Olen saanut sen suoraan Hengeltä.
"Jos sanot olevasi Pyhässä Hengessä kastettu ja uudesti syntynyt, se viittaa kyllä kovasti uskislaisuuteen eli lahkolaisuuteen... :)"
Tuo on sinun ymmärtämättömyyttäsi ja luultavasti haluasi lokeroida asioita. Pyhän Hengen kaste on hengellinen tapahtuma. Siihen ei uskontoja tai lahkolaisuuksia tarvita.
"En ymmärrä, miksi ei voi suoraan kertoa "ryhmäänsä", mitä ihmeen salattavaa siinä oikein on?"
Minun ryhmäni on hengellinen ryhmä joka on Jumalassa. Muihin ryhmiin en kuulu.
Uskovaisten logiikka on uskomatonto, tai oikeastaan jopa olematonta...
Jos uskot Pyhään Henkeen, et voi olla uskonnoton. Se, että uskoo johonkin (yliluonnolliseen), on uskontoa. Sitä uskonto tarkoittaa...
Olet "spiritual but not religious" eli haet inspiraatiota useista uskonnoista eikä sinulle ole yhtä pyhää kirjaa?
"Se, että uskoo johonkin (yliluonnolliseen), on uskontoa. Sitä uskonto tarkoittaa..."
Ei vaan uskonto tarkoittaa vakiintunutta (uskonnollista) oppijärjestelmää. Uskonnoilla on tietyt pyhät kirjoitukset ja rituaalit. Jumalaan voi uskoa ilman uskontoa jos ei ole kiinnittynyt mihinkään erityiseen oppijärjestelmään joita siis uskonnoiksi kutsutaan.
Tuo antamasi määritelmä on varsinkin jonkin yksittäisen uskonnon määritelmä, johon kuuluu myös uskonnon oppi (teologia) ja harjoittamisen yhteisölliset muodot.
Minun antamani määritelmä on uskonnon ydin, joka on se uskominen.
Wikipedia: "Uskonto tarkoittaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan uskoa jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaoloon ja siihen liittyvää pyhyyden kokemusta. Usein uskonto on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina."
Ja vinkkinä psykologiaa tuntemattomalle aloittajalle, että hallusinogeenit voivat muuttaa ihmistä.
Psykoosit myös.
Myös ei- patologiset muuntuneet tajunnantilat voivat olla erittäin vahvoja kokemuksia, esimerkiksi unihalvaus.
Listalle pääsee myös traumat ja jopa niin arkipäiväinen asia kun tiedon lisääntyminen. Pelkkä vanheneminen sisältää paljon ihmistä ja sen elämää muuttavia asioita.
Useimmat uskovat eivät millään voi ymmärtää ateistia. Siksi on helppo arvostella ja kritisoida. Jos olisi jonkinlaista ymmärrystä ja myötäelämistä, voisi syntyä keskustelua.
Mutta vinkkinä psykologiaa tuntemattomille uskoville, että mikään perusteeton jankutus ei muuta perusteettomia väitteitä miksikään vaan ainoastaan ärsyttää, eikä jatkuva ateistien solvaaminen muka täysin moraalittomaksi paranna asiaa millään tavalla.
"Monilla jopa on koettuna kaari uskonnoton-uskovainen-uskonnoton."
Synnymme ilman uskontoa. Uskonnon perusteet pelotellaan meihin lapsena, josta ne saattavat putkahtaa esiin niin voimakkaasti, että ihminen tulee "uskoon". Samoin jokin toinen usko saatetaan korvata toisella mutta siinäkään prosesissa ei uhri kykene luopumaan yliluonnollisuuden uskosta.
Taikauskonnottomuuden löytää kun alkaa ajattelemaan itse. Sitten kun alkaa seuraamaan todisteita ja järkeä. Sitä mikä on oikeasti totta.
Kun keskustelukumppani on sitä mieltä että olen matkalla ikuiseen liekkimereen käristymään vain sen vuoksi etten ajattele kuten hän, voitko edes odottaa ymmärtämistä? Tuollainen tekopyhyys lähinnä huvittaa.
Kuinka hyvin aloittaja ymmärtää ateisteja?
"Useimmat ateistit eivät millään voi ymmärtää uskovaa. Siksi on helppo arvostella ja kritisoida."
Toisinpäin näyttää ainakin toimivan mainiosti!
"Mutta vinkkinä psykologiaa tuntemattomille ateisteille, että mikään hallusinaatio tai joulupukki ei muuta ihmisen elämää."
Hallusinaatio voi hyvinkin muuttaa ihmisen elämää, usein se muuttaa myös näiden ihmisten läheisten elämää.
Hallusinaatio on todellisuudelle vieras ja olematon. Jumala taas herättää todellisuuteen. Hallusinaatioista kärsivät ihmiset ja heidän läheisensä vieraantuvat todellisuudesta ja saavat aikaan kaaosta. Jumalan kutsun kuullut taas huomaa kaiken järjestyksen ja saa nähdä todellisuuden sellaisena kuin se on.
Ei eroa hallusinogeenien tuottamista kokemuksista.
"Jumalan kutsun kuullut taas huomaa kaiken järjestyksen ja saa nähdä todellisuuden sellaisena kuin se on."
Kuvittelee näkevänsä todellisuuden sellaisena kuin se on, mutta hänellä ei ole todisteita että hän olisi oikeassa. Usein väittää vielä joitain tunnettuja tosiasioita vääräksi. Esimerkiksi ei tiedä luonnossa muilla kuin ihmisillä esiintyvästä homoseksuaalisuudesta tai luulee että Raamattu ei ole muuttunut tai sisällä ristiriitoja vaikka todisteita on pilvin pimein. Itse raamatuissakin!
Usko on uskomaton juttu. Sitä kun ei kukaan tosissaan usko. Tietenkään kukaan ei voi tosissaan uskoa uskomattomiin juttuihin. Ei voi muuta kuin luulla ja sitten toivoa juttujen olevan totta, vaikka hyvin tietää, etteivät aasit ja käärmeet puhu eikä mitään Jumalaa ole yhtään missään. Itseä on niin hauska huijata. On hauska kulkea narsistisesti ajatellen, että joku tarkkailee juuri minua kaiken aikaa tässä maailmankaikkeudessa, jossa olen mitättömämpi ja pienempi kuin hyttysen pieru Saharassa. Kyseisellä mielikuvitusjullilla on silti kaikki maailman aika tiirailla juuri minua. On se uskomatonta!
Aika sivaltavaa tekstiä. Joku uskova saattaa jopa lukea tuon mutta jokin itserakkauteen liittyvä torjuntareaktio estää ymmärtämästä.
Uskoville tiedoksi, kun aivonne prosessoi Jumalaan liittyviä käsitteitä niin se on juuri sama osa päästä, joka prosessoi "minää". Siksi Jumalalla ja sinulla on samat mielipiteet, siksi se tuntuu sinulle oikealta ja henkilökohtaiselta.
Kirja asiasta
http://www.godpart.com/
Pidätkö uskonnommien uskon tyrkyttämistä kristityiltä oikeana? Eikö se ole mielestäsi ollenkaan väärin? Eikö uskonnoton saa puolustautua mitenkään? Ihminen kun sattuisi olemaan paljon onnellisempi ilman minkäänlaisia uskontoja tai sitä muuta siihen liittyvää sekoilua!