Hei! En oikee tiiä minne purkaa näitä ajatuksia, joten kirjotetaanpa tänne. Eli ongelmana on se etten osaa puhua pojille tai olla luontevasti heidän seurassa. Olen tällä hetkellä 17-vuotias, eikä mulla oo kaveripoikia saati ollut poikaystävää (vaan yksi "säätö" mut sekin tapahtu netissä..)
Päiväkodissa mulla oli paljon kaveripoikia ja ala-asteen alkuun asti pystyin juttelemaan pojille normaalisti. Sitten en tiedä mitä tapahtui (murrosikä?), niin aloin olla epävarma itsestäni. Olin ja olen aina ollut ujo, eikä kukaan siitä ollut huomauttanut mut 5-luokalla aloin saamaan vittuilua joiltain pojilta ja se teki minusta epävarmemman.
Yläasteella kuljin suoraan sanottuna pohjalla ja edelleen sain kuulla millon mistäkin vittuilua ujoudestani. Kerran muistan kun pidin kahden luokkalaisen tytön kanssa esitelmää 7-luokalla ja jotku pojat vislasi kahdelle muulle heidän puheenvuoron aikana, ja kun tuli mun vuoro niin he naureskelivat sarkastisesti.. Pääasiassa minua "vainosi" kaksi poikaa, jotka selkeästi nautti siitä että saivat nimitellä, piilovittuilla jne. Rasittavinta tässä oli se, että aina kun en ollut kavereiden seurassa niin sillon he uskalsivat tehdä tätä. En uskaltanut puolustaa itseäni, koska olin niin heikko.
Nyt amiksessa olen edelleen epävarma itsestäni ja epätoivoinen, koska en tule luultavasti ikinä saamaan poikaystävää yhyy saatana. En ole edes ruma mielestäni ja olen hoikka.
Ja senkin nyt mainitsen, että minulla on isä ja veli eli olen ihan normaalin "miehen roolin" saanut.
Päiväkodissa mulla oli paljon kaveripoikia ja ala-asteen alkuun asti pystyin juttelemaan pojille normaalisti. Sitten en tiedä mitä tapahtui (murrosikä?), niin aloin olla epävarma itsestäni. Olin ja olen aina ollut ujo, eikä kukaan siitä ollut huomauttanut mut 5-luokalla aloin saamaan vittuilua joiltain pojilta ja se teki minusta epävarmemman.
Yläasteella kuljin suoraan sanottuna pohjalla ja edelleen sain kuulla millon mistäkin vittuilua ujoudestani. Kerran muistan kun pidin kahden luokkalaisen tytön kanssa esitelmää 7-luokalla ja jotku pojat vislasi kahdelle muulle heidän puheenvuoron aikana, ja kun tuli mun vuoro niin he naureskelivat sarkastisesti.. Pääasiassa minua "vainosi" kaksi poikaa, jotka selkeästi nautti siitä että saivat nimitellä, piilovittuilla jne. Rasittavinta tässä oli se, että aina kun en ollut kavereiden seurassa niin sillon he uskalsivat tehdä tätä. En uskaltanut puolustaa itseäni, koska olin niin heikko.
Nyt amiksessa olen edelleen epävarma itsestäni ja epätoivoinen, koska en tule luultavasti ikinä saamaan poikaystävää yhyy saatana. En ole edes ruma mielestäni ja olen hoikka.
Ja senkin nyt mainitsen, että minulla on isä ja veli eli olen ihan normaalin "miehen roolin" saanut.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No kerrankos sitä otetaan todesta kiusaajien vittuilut, vaikka tiedetään, että ne vaan kiusaa. Sinä tiedät kuka ja millainen olet, joten sama se mitä ne koulupojat sinusta sanoivat, ette te ole enää niitä koululaisia, vaan nuoria aikuisia.
Siispä eteenpäin, aikuisemmalla asenteella, niin itseä kuin muitakin kohtaan. Ujoudesta pääsee sillä, että siedättää itseään porukassa eikä vetäydy aina pois jos joku tulee juttelemaan. Keskustelunaiheethan liikkuvat yleensä aina itsessä ja omissa harrastuksissa, opiskelussa, työssä, perheessä, jne., joten niistä voi aina aloittaa, kun eteen tulee ihminen, johon haluaisi tutustua hieman tarkemmin.
Keskittymällä asiaan josta puhuu unohtaa itsensä tarkkailun, ja jätkien kanssa keskustellessa se on erittäin hyödyllinen taito. Flirttailu on sitten ihan päinvastainen asia. Se on huomion kiinnittämistä itseen.
Joo onneksi en ole enää yläasteella ja amiksessa on kypsempää porukkaa (or not?), silti pelkään että minua aletaan kiusaamaan. :I Pelkään etenkin isoja jätkäporukoita, koska aina kun he nauravat niin luulen et mulle nauretaan.
Joo olen kyllä siedättänyt paljon ujouttani tänä vuonna, koska piti alottaa uudelta pöydältä ja olen jopa ollut kesätöissä isossa kaupassa. Näytän ulkopuolisesti varmaan vittumaiselta niin olen lähinnä itse joutunut tyrkyttämään itseäni ihmisille. Luulin jo et epävarmuus lähtisi tänä vuonna, mutta en vaan pääse eteenpäin vaan yläasteen traumat on takaraivossa vieläkin.
Yleensä murrosikäiset pojat kiusaa sitä josta tykkää. Itsevarmuuden puutteeseen mieten seurassa helpottaa keskustelu asiasta. ”Harjoittelun” voi aloittaa vaikka veljen kanssa.
Haha, en usko et ihastuksesta ois ollu kyse. Minulla ja veljellä on ihan ok välit vaik nuorena tapeltii PALJON (10 vuoden ikäero)
heh, ne vittuilijat on itse epävarmoja ja peittää sen vittuilulla. joten ole avoimesti ujo, älä peitä sitä millään. ja pam, olet voittaja ja niiin haluttu että tulet yllättymään.
Tiedän ainakin et toisella mun "vainoajista" ei ollu itellä kaikki kunnossa, puhuihan hän paskaa muistakin mut minä olin se pahin kohde.. Näyttelin tietenkin ettei mua vittuakaan kiinnosta hänen vittuilut mut minkäs teet ku mun ujous on arin paikka. Vihaan sitä piirrettä itessäni niin paljon et oon harkinnut itsemurhaakin sen takia. (:D)
hmm, katsos, ihmisestä pursuaa ulos sitä mitä on sisällä. Tässä tapauksessa paskaa. No ei sekään henkilö varmaan ole syntynyt vittuilijana vaan on jotenkin kaltoinkohdeltu tai jotain. Ei kannata keskittyä siihen paskaan koska et ole mitenkään ansainnut tuollaista kohtelua. Se vaan on löytänyt jonkun "heikkouden" jonka nokkiminen tuo vahvuuden tunnetta. Siis heikko ihminen vahvistaa itsetuntoaan alentamalla muita. Sun pitää vaan tajuta, että olet rakastettava ja kallisarvoinen ihminen. Koska sitähän sinä oikeasti olet. Aika harva ihminen on niin henkisesti vahva, että olisi vittuiluille immuuni. Pitää vaan opetella käsittelemään asiaa. Ajattele että millaista on jos/kun löydät sellaisen ihmisen, joka arvostaa ja kunnioittaa sua. Nyt sulla on vaan toisenlaisia kokemuksia.
Pysähdy hetkeksi.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1986
Hyvää kevättä takatalven keskelle.
"Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi uuden metsähallituslain kumoamisesta"
haista nyt jo paska