Natoon liittymisemme suhteen kenenkään ei voida sanoa olevan ilman muuta oikeassa
tai väärässä, sillä tulevaisuutta eikä ratkaisujen seurauksia ei voida ennustaa.
Suomen virallista kantaa sotilaallista liittoutumista vastaan perustellaan usein sillä,
että kukaan ei uhkaa meitä ja että Pohjolan tilanne on vakaa.
Monet jättävät tosin Natoon liittymisen option avoimeksi eli tulevaisuudessa
saatetaan pyrkiä jäseneksi, jos muuttunut tilanne sitä edellyttää. On kuitenkin
otettava huomioon se mahdollisuus, että jos Suomea koskettava kansainvälinen kriisi
joskus syntyy ja tarvetta liittoutumiseen ilmenee, pääsyä Natoon ei enää olekaan,
koska sotilasliitto haluaa välttää sekaantumista akuuttiin kriisiin.
Maamme kannalta liittymisessä olisi luonnollisesti kyse varautumisesta epävarmaan
tulevaisuuteen. Se toimisi hieman samaan tapaan kuin palovakuutus,
joka on luonnollisesti otettava ennakolta. On väitetty,
että palovakuutusmetafora on tässä tapauksessa ontuva,
sillä vakuutus ei estä tulipaloa. Tämä metafora on kuitenkin tarkoitettukin
kuvaamaan Nato-kytkennästä vain tulevaisuuteen varautumista koskevaa puolta.
Natoon liittyminen on todellisuudessa palovakuutusta parempi keino:
se saattaa suorastaan estää "palon" syttymisen.
Meillä on totuttu edelleen katselemaan Venäjän tilannetta varsin
toivorikkaaseen sävyyn ja aliarvioitu siellä esiintyvien ongelmien laajuutta sekä kestoa.
Optimismi on tiettyyn rajaan saakka hyve, mutta näyttää kuitenkin siltä,
että Venäjän yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne on ilmeisesti vielä pitkään
hyvin epävakaa ja kriisialtis. Jää nähtäväksi, minkälaista politiikkaa Vladimir Putin alkaa
harjoittaa. Erään viitteen hänen näkemyksistään antaa se,
että hän on solminut hyvät yhteydet armeijaan. Venäjällä on tunnetusti piirejä,
jotka katsovat maallaan olevan oikeutettuja vaatimuksia "lähiulkomaiden" suhteen.
Tällaisten mahdollisuuksien huomioon ottaminen on realismia, ei pirun maalaamista seinälle.
Meillä on Natoon liittymistä usein arvosteltu sen varsin suoraviivaisen ajattelun pohjalta,
että sota Venäjän ja Naton välillä välttämättä syttyy ja maamme joutuu taistelukentäksi.
Tämä olisi tietenkin onneton vaihtoehto. Tärkeää on kuitenkin tajuta,
että mahdollinen Natoon liittymisemme tähtäisi sodan uhkan vähentämiseen,
ei lisäämiseen – se voisi nimenomaan ehkäistä maahamme kohdistuvaa sotilaallista
ja muutakin painostusta sekä samalla vähentää sodan syttymisen mahdollisuutta.
Jos suursota Euroopassa kuitenkin syttyisi,
meidät todennäköisesti vedettäisiin mukaan olimmepa Naton jäsenenä tai emme.
Jo maamme liittyminen Euroopan Unioniin ratkaisi tässä mielessä varsin paljon,
ja monet pitivät liittymisen tärkeimpänä syynä juuri turvallisuutemme lisääntymistä.
Kun Venäjä ei tätä liittoa vastustanut, ratkaisu oli poliitikoillemme loppujen lopuksi
varsin helppo.
tilanne Venäjällä voi ajautua maatamme uhkaavaksi hyvin nopeasti
ja hallitsemattomasti esimerkiksi ääriainesten voittaessa vaalit.
Samalla Nato-ovi saattaisikin meiltä lopullisesti sulkeutua.
Nykyisen liittoutumattomuuspolitiikkamme perusongelmana on juuri se,
että ei ole varmaa, että tilanne säilyy jatkossakin rauhallisena kunhan
emme vain liittoudu sotilaallisesti, emmekä muutoinkaan ärsytä itäistä naapuriamme.
tai väärässä, sillä tulevaisuutta eikä ratkaisujen seurauksia ei voida ennustaa.
Suomen virallista kantaa sotilaallista liittoutumista vastaan perustellaan usein sillä,
että kukaan ei uhkaa meitä ja että Pohjolan tilanne on vakaa.
Monet jättävät tosin Natoon liittymisen option avoimeksi eli tulevaisuudessa
saatetaan pyrkiä jäseneksi, jos muuttunut tilanne sitä edellyttää. On kuitenkin
otettava huomioon se mahdollisuus, että jos Suomea koskettava kansainvälinen kriisi
joskus syntyy ja tarvetta liittoutumiseen ilmenee, pääsyä Natoon ei enää olekaan,
koska sotilasliitto haluaa välttää sekaantumista akuuttiin kriisiin.
Maamme kannalta liittymisessä olisi luonnollisesti kyse varautumisesta epävarmaan
tulevaisuuteen. Se toimisi hieman samaan tapaan kuin palovakuutus,
joka on luonnollisesti otettava ennakolta. On väitetty,
että palovakuutusmetafora on tässä tapauksessa ontuva,
sillä vakuutus ei estä tulipaloa. Tämä metafora on kuitenkin tarkoitettukin
kuvaamaan Nato-kytkennästä vain tulevaisuuteen varautumista koskevaa puolta.
Natoon liittyminen on todellisuudessa palovakuutusta parempi keino:
se saattaa suorastaan estää "palon" syttymisen.
Meillä on totuttu edelleen katselemaan Venäjän tilannetta varsin
toivorikkaaseen sävyyn ja aliarvioitu siellä esiintyvien ongelmien laajuutta sekä kestoa.
Optimismi on tiettyyn rajaan saakka hyve, mutta näyttää kuitenkin siltä,
että Venäjän yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne on ilmeisesti vielä pitkään
hyvin epävakaa ja kriisialtis. Jää nähtäväksi, minkälaista politiikkaa Vladimir Putin alkaa
harjoittaa. Erään viitteen hänen näkemyksistään antaa se,
että hän on solminut hyvät yhteydet armeijaan. Venäjällä on tunnetusti piirejä,
jotka katsovat maallaan olevan oikeutettuja vaatimuksia "lähiulkomaiden" suhteen.
Tällaisten mahdollisuuksien huomioon ottaminen on realismia, ei pirun maalaamista seinälle.
Meillä on Natoon liittymistä usein arvosteltu sen varsin suoraviivaisen ajattelun pohjalta,
että sota Venäjän ja Naton välillä välttämättä syttyy ja maamme joutuu taistelukentäksi.
Tämä olisi tietenkin onneton vaihtoehto. Tärkeää on kuitenkin tajuta,
että mahdollinen Natoon liittymisemme tähtäisi sodan uhkan vähentämiseen,
ei lisäämiseen – se voisi nimenomaan ehkäistä maahamme kohdistuvaa sotilaallista
ja muutakin painostusta sekä samalla vähentää sodan syttymisen mahdollisuutta.
Jos suursota Euroopassa kuitenkin syttyisi,
meidät todennäköisesti vedettäisiin mukaan olimmepa Naton jäsenenä tai emme.
Jo maamme liittyminen Euroopan Unioniin ratkaisi tässä mielessä varsin paljon,
ja monet pitivät liittymisen tärkeimpänä syynä juuri turvallisuutemme lisääntymistä.
Kun Venäjä ei tätä liittoa vastustanut, ratkaisu oli poliitikoillemme loppujen lopuksi
varsin helppo.
tilanne Venäjällä voi ajautua maatamme uhkaavaksi hyvin nopeasti
ja hallitsemattomasti esimerkiksi ääriainesten voittaessa vaalit.
Samalla Nato-ovi saattaisikin meiltä lopullisesti sulkeutua.
Nykyisen liittoutumattomuuspolitiikkamme perusongelmana on juuri se,
että ei ole varmaa, että tilanne säilyy jatkossakin rauhallisena kunhan
emme vain liittoudu sotilaallisesti, emmekä muutoinkaan ärsytä itäistä naapuriamme.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä tuossa pointtiakin oli, enemmän kuin yllättävästi.
Mahdollisen sodan ajan raadollisuus kuitenkin poistaa sopimuksilta pohjaa. Edelleen jäljelle jää -Suomen tilanteessa- maan vähäinen merkitys, arvo.
Muiden apuun tukeutuminen mahdollisimman suuren välinpitämättömyyden hetkellä ei ole viisasta.
Eikö konfliktien sarja lopulta johda parhaiden aseiden käyttöön?
Suomen asema isojen leikeissä, puolensa valinneena ei voi olla turvallinen.
FSCDE4 pläjäytti kyllä asiallisen, kiihkottoman, aloituksen. Kiitos siitä.
Suomelle paras tilanne on luonnollisesti niin uskottava puolustus, että "vihollinen kukistetaan ilman varsinaista taistelua". -Shun Tzu-, Sodankäynnin taito.
Tämä on mahdollista saavuttaa huippuunsa koulutetulla johdolla ja miehistöllä ja parhailla mahdollisilla teknisillä valineillä. Tärkein osa-alue on tietysti murtumaton, yhtenäinen maanpuolustustahto. Jälkimmäisestä on riittävästi "näyttöjä" ... kahdesta "maaottelusta". Sen tietää myöskin "naapuri", mutta uskooko vieläkään ja riittävätkö Suomen resurssit ... se jää nähtäväksi. IMO.
Maaotteluista on kulunut jo niin paljon aikaa, että joukkueet on jouduttu uusimaan, kun ihmiselo on lyhyt.
Suomen nykyinen joukkue on varjo vain maaotteluiden aikaiseen verrattuna. Ja maanpuolustustahto on vähän sitä ja tätä, kun aktiiviupseeritkin haluaisivat ulkoistaa Suomen puolustuksen. Maanpuolustustahtoa voi löytyä pieninä pitoisuuksina jostain, mutta suuri osa ainakin ruuhkasuomen nuorista miehistä on helppoon elämään tottuneita ja isänmaattomia pakenijoita, joten puolustaudu nyt sitten sellaisten avustuksella.
Natokaan ei ole todellinen vaihtoehto, koska Suomi ei ole mielenkiintoinen tai arvokas, joten tosipaikan tullen Nato ottaisi passiivisen roolin. Ja luultavsti koko Suomen Natojäsenyys on pelkkä illuusio, ei Venäjä Suomea Natoon päästä, eikä Nato Suomea huoli.
Ainoaksi vaihtoehdoksi paljastuukin siis yllättäen taitava diplomatia. Siinäkin Suomella on perinteitä, olihan eräs entinen erittäin pitkäaikainen Suomen presidentti loistava diplomaatti, joka lähes yksinään piti Suomen turvassa.
Minusta tuntuu, että niin paljon pahaa kuin Venäjän nykyjohdosta puhutaankin, niin niin kauan, kuin siellä nykyjohto päättää, niin Suomella ei ole vaaraa joutua kriisiin.
Erinomainen aloitus, aiheesta jota moni pohtii.
Suomen on huolehdittava omista puolustusvoimistaan ja asejärjestelmistään selvästi nykyistä paremmin.
Sijaintinsa takia suomalaiset eivät koskaan voi kuvitella maallaan olevan vain vähäinen merkitys tai arvo. (itsepetosta)
Suomen asema ja puoli on valittu, olemme länsimaa ja osa länttä.
Turvattomin ja vaarallisin vaihtoehto on jäädä "isojen leikeissä" kuvitelmaan, että voisimme olla ulkopuolinen ja sivussa.
Valitettavasti meille ei tuollaista mahdollisuutta annettaisi. (kumpikaan osapuoli ei antaisi.)
Naton jäsenyys on ylivoimaisesti paras vaihtoehtomme, kunhan vain itse ymmärrämme, että silloinkin Suomea puolustavat suomalaiset. (Ystävämme ja liittolaisemme ovat silloin sitoutuneet auttamaan ja tukemaan puolustautumistamme.)
Nato on nimenomaan tulevaisuusvakuutus, jota ei kannata olla ottamatta. (Ei muuta)
Tuo palovakuutus metafora ontui enemmän kuin aloittaja ymmärsi. Hän sanoi että se voisi estää palon, mutta tosiasiassa se voi aivan yhtä hyvin sytyttää sen.
Tilanteessa jossa Suomi elää rauhallista rinnakkaiseloa naapurinsa kanssa, joku muu NATO maa keksiikin aloittaa kahinan. Kukas siitä ensimmäiseksi kärsii ? Ne jotka ovat lähimpänä kahinan aloittaneesta sotilasliitosta.
Monesti unohtuu tämä järkevä aspekti kokonaan tästä NATO keskustelusta. Ei NATOn laajenemisella itään ole saavutettu sotilaallista voimaa tähänkään asti. Mutta sillä on luotu kyllä puskurivaltioita NATOn voimakkaiden valtioiden ja Venäjän väliin.
Se, miltä suomen liittyminen näyttäisi venäläisin silmin on kysymys jota sivutaan mutta ei käsitellä. Tarvitsisi uuden keskusteluketjun, -pitkän.
Sanonta, pessimisti voittaa aina, on mielestäni sodankäyntiin sopiva. Lienee todettu jonkin konfliktin jälkeen?
Liittolaisiin turvautuminen on optimismia, uskomus. Onko tilanne jo niin paha, lähes toivoton että muuta ei ole jäljellä? Mielestäni ei ole.
Oman valmiuden nostamiseen on aikaa. On myös varallisuutta.
Todelliset toimenpiteet saisivat aikaan työpaikkoja. Puolustusjärjestelmien rakentaminen, kaikki asiaan liittyvä toiminta ja tuotanto olisi valtava operaatio jos edes jotain merkittävää haluttaisiin saada aikaan.
Pessimismillä ei omaa peliä voiteta mutta se on pidettävä mielessä.
NATO vaatii jäsenmaitaan käyttämään vähintään 2% BKT:sta puolustusvoimien budjettiin, Suomi käyttänyt tähän mennessä noin 1.3% per vuosi.
Miten Suomi voisi kustantaa NATO:n ? Ottamalla lisää velkaa, pankeilta. NATO:sta hyötyy lähinnä pankit ja USA:n aseteollisuus, koska kalusto pitää olla NATO yhteensopiva, ja käyttää näitä kalliita USA:n tekemiä aseita.
USA itse on alkanut hylkäämään miehitettyjä aseita, ja siirtyy miehittämättömiin lennokkeihin, laivoihin ja sukellusveneisiin entistä enemmän. NATO jäsenille kauppaavat maailman kalleimmiksi tulleita F-35 susi hävittäjiä, sekä niihin liitettäviä järjestelmiä ja yli-kalliita hyökkäys aseiksi suunniteltuja risteilyohjuksia.
NATO on harrastanut syntymästään asti vain hyökkäys sotaa, yhtäkään maata se ei ole tähän mennessä puolustanut, aina hyökätty ei-jäsen valtioihin.
NATO = Hyökkäys liitto Venäjää ja venäjämielisiä maita kohtaan, sekä liitto millä taataan jäsenmaiden velkavankeus ja loputtomat rahahanat USA:n sotateollisuudelle.
Tuo NATO:n vaatima 2% BKT sijoittamisesta "puolustukseen" tähtää lähinnä hyökkäyksen rahoittamiseen, ja tulis Suomen kansalaisille erittäin kalliiksi, nostetaan heti veroja 0,7% että saataisiin USA:sta ylikalliita hyökkäys aseita, koska Venäjä ei meille enää myy 3 kertaa halvempia ja kustannustehokkaampia maailman parhaita IT ohjuksia, NATO-isäntämaa sopimuksen takia. Suomi on jo NATO:n velka suossa, tästä ei enää nousta, siihen suohon Suomi tulee hukkumaan.
Ja höpö, höpö. Tunnepohjaista argumentointia. IMO.
Eikö tuo 2% BKT pidäkään paikkaansa?
Minusta Nato-tuputus on tunnepohjaista pelon levitystä, jossa ei ole mitään reaalitaustaa.
Kun Natojäsenyydestä puhutaan, pitää muistaa kaksi faktaa:
1) Suomella ei ole varaa Natoon
2) Natojäsenyys ei ole Suomelle mahdollinen, siis oikeasti. Se on pelkkä illuusio, jonka toteutumisen esteenä on sekä Venäjä että Nato itse
Eli tähän on hyvä päättää tämä ketju, mutta
Mietitään lisää, uudella, puhtaalla ketjulla.
Kyllä voidaan sanoa, että kaikki sotilasliittojan kannattajat ovat väärässä!