taas on viikonloppu ja yksinäisyys iskee oikein kunnolla... vaikka on kavereita ja ystäviä kuinka paljon silti elämästä puuttuu jotain, se on kunnollinen suhde, jossa voi rakastaa ja saa itse myös rakkautta. tänään olisin ihan hyvin voinut jonnekkin lähteä mutta ei kiinnosta kun ei se etsimällä tule, joten päätin jäädä kotiin löhöämään. silti mielessäni liikkuu pitäisikö sittenkin lähteä katsomaan mitä "ulkona" tapahtuu..
Kertokaahan missä olette itse tavanneet "puolisoitanne" ja mistä kaikki lähti!
Kertokaahan missä olette itse tavanneet "puolisoitanne" ja mistä kaikki lähti!
Vastaukset 10
Vanhimmat
on vielä pahempi.Perjantaisin töissä ja
treeneissä ja ajattelin vielä lähteä
kaupungille katsastamaan tilannetta.
Huomenna kuitenkin töihin,ja sitten taas
treeneihin.Mutta kun tulee se sunnuntai-aamu
ja herää yksin..
Noh,yrittänyttä ei laiteta.Lähde ihmeessä
ulos,ei sieltä kotoa tulla hakemaan.
Sopiva fiilis vain päälle,ei niinkään
haku-päällä-meininki vaan katsotaan nyt vain
mitä ilta tuo tullessaan
Niin,ja exäni tapasin autokauppojen yhteydessä,
ja oli tuolloin varattu,mutta siitä se
kuitenkin lähti.Kaikkein odottamattomimmat
asiat ne on jotka käyvät toteen.
Yksinäinen olo minullakin, vaikka olenkin sattumalta sen tänään ihan tietoisesti valinnut.. Olisin voinut lähteä jo nyt mökille sukuni kanssa, mutta halusin viettää ihan rauhallisen koti-illan. Nyt on jo myöhäistä, ja vähän kaduttaa. Ystävät ovat kaikki jo parisuhteessa, osa naimisissakin, joten en haluaisi häiritä heidän rauhallisia koti-iltojaan.
Minäkin kyllä olen sinkku, mutta parisuhde saattaa kuitenkin olla lähellä.. Yhtä naista olen treffaillut jonkin aikaa, ja lupaavalta näyttää, mutta juuri siksi olo onkin niin epävarma. Nyt kun olisi viimein toivoa siitä, että saisi jonkun tuohon viereen, ihan lähelle... Niin epäilyttää: voisikohan asiat mennä sittenkin hetkessä ihan päälaelleen, jolloin olen taas ihan yksin, ilman mitään toivoa. Hänellä kun on tänäänkin tärkeitä menoja, ja tapaamme varmaan vasta ensi viikolla.
Eli: yksinäisyys on vielä kaksi kertaa "normaalia" kauheampi, kun häilyy toivon ja epätoivon rajamailla. Tai sitten vain tyypilliseen tapaan ylidramatisoin tilannetta aivan liikaa =)... Yksinäisyyden syytä sekin.
En halua mitenkään vähätellä yksinäisyyden tunnetta. Toivon, että onnelliset hetket odottavat teitä kaikkia ihan kulman takana=) Halusin kuitenkin tuoda toisen näkökannan asiaan. Itse en ole sinkku vaan elän avoliitossa. Olemme mieheni kanssa molemmat melko kiireisiä ja vaikka vietämme aikaa erillämmekin ei ole useinkaan sellaista tilannetta, että olisin kotona yksin. Tänään mieheni lähtee kavereittensa kanssa saunaillan kautta baariin. Ja nautin yksinäisyydestä. Teen kaikkea ja en mitään, luen suomi 24:n keskusteluja, tein juuri itselleni kreikkalaista salaattia, juon sen kanssa pari lasillista siideriä, piirtelen, katselen televisiota, keskityn viimein rauhassa lukemaan Mannerheimin muistelmia (opiskelen historiaa) jne jne. ja NAUTIN yksinäisyydestä. Toivon, että pystytte nauttimaan ihan omasta itsestänne, mutta myönnän kyllä, että yksinäisyydestä tekee niin mukavaa osittain se, että tietää kullan heräävän viereltäni. Siksi toivonkin, että kun tapaatte (ja varmasti tapaatte) kumppaninne niin nautitte hänestä ja edelleen myös yksinäisyydestä. Molemmat tärkeitä voimavaroja=) Onnellista viikonloppua kaikille.
Minäkin ehdin pitkän suhteeni aikana nauttia tällaisista illoista, jolloin sain tehdä ihan mitä halusinkaan.. Mutta kun ihminen ei ole koskaan mihinkään tyytyväinen, sinkkuna sitä haluaa jonkun ihmisen lähelleen, suhteessa taas haluaa välillä tilaa ympärilleen :).
Eikä sinänsä, kyllä tällaisetkin illat ovat monesti mukavia, mutta juuri nyt tämä enemmänkin ärsyttää. Takana on jo yli vuosi täynnä tällaisia viikonloppuja, haluttaisi jo ärsyyntyä välillä siitäkin, että joku roikkuisi liikaa ympärilläni ;).
Kyllä mä olen ihan tarpeeksi saanut nauttia tästä yksinäisyydestä. Kato, jos on koko elämän ollut yksin, niin se alkaa pikkuhiljaa potuttamaan. Ymmärrän sun pointin, mutta MINÄ kaipaan ihmisten seuraa, en mitään yksin oloa, jota olen saanut nähdä ihan TARPEEKSI.
Jos kaipaa ihmisiä, täytyy ottaa riski ja vääntäytyä ulos kotikolostaan. Pitää uskaltaa kokeilla heittää marttyyrinviitta harteiltaan, häivyttä itsesäälinen ilme kasvoiltaan, ja yrittää tavoittaa ajatus, että ketään ei tulla kotoa noutamaan, eikä yrmeä -sääliminua,mutta älä tulelähelle-sinä kuitenkaan et välitä minusta- ilme vedä ketään puoleensa. Jospa siinä vaiheessa kun valitus on purkaantumassa huuliltanne muistaisitte, ettette vielä ole eläneet koko elämäänne, joten ikisinkkuasenne nurkkaan. Eikö voisi keskittyä jonkin muuhun, kun tuijoittelemaan omaan napaansa, surkuttelemaan kun kaikki kaverit on jo parisuhteessa. Ei kukaan jaksa sellaisia katsella. Mielummin sitä on yksin, kuin alkaa masentunutta vetämään perässään. Piristykää hyvät immeiset. Yksi tärkeä pointti on muistaa, että nyt on näin, huomisesta ei kukaan tiedä.
Sitä vaan ei aina jaksa, ei ainakaan tällasella luonteella.. Minä olen parhaimmillani iloinen ja sosiaalinen, ja olen sitä ollut välillä myös sinkkukauteni aikanakin. Aina en vaan jaksa.
Ensimmäiseen törmäsin ekaksi Children of Bodomin keikalla ja sit näin hänet puistossa siitä jonkin aikaa eteenpäin ja meninpä vaan juttelemaan.
Sit seuraavaan törmäsin... *repeää nauramaan* tais olla taas Children of Bodomin keikka ja se alko sieltä käsin.
sen jälkeen törmäsin baarissa yhteen tyttöön jonka jälkeen ujuttauduin varovasti sen kaveripiiriin ja aloin "sattumalta" törmäillä siellä ja täällä. Tyttö meni mut kaverit jäi.
Viimesimpään tapaukseen törmäsin ekankerran hotellin pihalla aamuyöllä neljän aikaan. Tai olinhan minä nähnyt häntä silloin tällöin mut ei se tunnistanu mua lainkaan sit törmättiin uudelleen baarissa ja juteltiin niitä näitä, mut kaupasta se tais sit alkaa se flirttailu vaihe.
Omat kokemukset nettitreffeistä on ihan positiiviset. Ehdin tavata muutaman mukavan ihmisen ennen kuin tämä oikea sattui kohdalle. Kun lähtee liikkeelle ei-niin-vakavalla asenteella tutustumaan uusiin ihmisiin niin se oikeakin voi tulla vastaan. Tai sitten ainakin tapaa muuten mukavia ihmisiä ja voi sopia tekemistä viikonlopuksi.
Ei jaksa tavata katsastamismielessä enään ketään treffeillä,ei viikonlopputäytteitä enään!