Kauankohan tätä ihminen kestää.aviossa ollaan ja vajaa 3v laps.
Koko syksyn on ollut kahnausta parisuhteessa,jossa viimein vaimo rupesi keskellä yötä vaatimaan eroa.
Minä tottaikai hätäänyin siitä ja jouduin jo tässä vaiheessa käymään lääkäriltä unilääkeitä.
Tilanne jatkui kireänä pitkälle syksyyn,asumme yhä yhdessä.
Viimein sain vaimon pitkin hampain lähtemään pariterapiaan,jossa pari ensimäistä kertaa oli suoraa huutoavaimon taholta,viime kerta menihyvin.
Mutta tälläviikolla taas asiat kärjistyivät oudosti,kotiin tullessani sain kauhen ryöpyn siitä että mikään ei ole hyvin (en muka liiku ja hoida kuntoani,en pidä lupauksiani),muka riiten ym,vaikka en ollut suutani kerennyt avata kotikynnyksen yli astutuani.
Mutta tilanne on oikeasti se että terapiassa sovimme muun muassa seuraavaa:en nauti alkoholia kotona,ei öisiä riitaisia keskusteluja,ja hän puolestaan ei uhkaile eroilla.
Mutta kuitenkin ilman mitään puoleltani lupausten rikkomisia hän kuitenkin taas on aloittanut uhkailla eroilla,SIIS ilman mitään syytä mielestäni,tosi turhautavaa ja masentavaa,ja AHDISTAVA,lupaukset hänen puoleltaan ei päde.
Niinpä hän läksi viikon lopuksi vanhenpiensa luo lapsen kanssa kun tuli riitaa siitä että mikä oikeus hänellä on rikkoa sopimukset noin vain.
EIkä usko että pysyn lupauksissani vaan etukäteen tyrmää yrittämiseni.
No,olen siis täällä kotosalla yksin epätietoisuudessa ett milloin saapuu kotiin ja pitääkö se vuoden yrittäminen paikkansa,vai olikose lopullinen lähteminen......
Kaljakauppaan meen minä,kerran ei hän ole kotona ja itse rikkoo sopimukset.
AHDISTAA AHDISTAA perkele jos tää tähän loppuu.
ps uhkailee vielä että lasta en saa niin vaan tavata,muuttaa toiselle paikkakunnalle?
vaikka olen kyllä kertonut hänelle ett lapsella on oikeus tavata isäänsä eikä häneltä kysytä mitään.
KOhta kai tässä pää pettää,kun ainainen epävarmuus ja huoli!
Koko syksyn on ollut kahnausta parisuhteessa,jossa viimein vaimo rupesi keskellä yötä vaatimaan eroa.
Minä tottaikai hätäänyin siitä ja jouduin jo tässä vaiheessa käymään lääkäriltä unilääkeitä.
Tilanne jatkui kireänä pitkälle syksyyn,asumme yhä yhdessä.
Viimein sain vaimon pitkin hampain lähtemään pariterapiaan,jossa pari ensimäistä kertaa oli suoraa huutoavaimon taholta,viime kerta menihyvin.
Mutta tälläviikolla taas asiat kärjistyivät oudosti,kotiin tullessani sain kauhen ryöpyn siitä että mikään ei ole hyvin (en muka liiku ja hoida kuntoani,en pidä lupauksiani),muka riiten ym,vaikka en ollut suutani kerennyt avata kotikynnyksen yli astutuani.
Mutta tilanne on oikeasti se että terapiassa sovimme muun muassa seuraavaa:en nauti alkoholia kotona,ei öisiä riitaisia keskusteluja,ja hän puolestaan ei uhkaile eroilla.
Mutta kuitenkin ilman mitään puoleltani lupausten rikkomisia hän kuitenkin taas on aloittanut uhkailla eroilla,SIIS ilman mitään syytä mielestäni,tosi turhautavaa ja masentavaa,ja AHDISTAVA,lupaukset hänen puoleltaan ei päde.
Niinpä hän läksi viikon lopuksi vanhenpiensa luo lapsen kanssa kun tuli riitaa siitä että mikä oikeus hänellä on rikkoa sopimukset noin vain.
EIkä usko että pysyn lupauksissani vaan etukäteen tyrmää yrittämiseni.
No,olen siis täällä kotosalla yksin epätietoisuudessa ett milloin saapuu kotiin ja pitääkö se vuoden yrittäminen paikkansa,vai olikose lopullinen lähteminen......
Kaljakauppaan meen minä,kerran ei hän ole kotona ja itse rikkoo sopimukset.
AHDISTAA AHDISTAA perkele jos tää tähän loppuu.
ps uhkailee vielä että lasta en saa niin vaan tavata,muuttaa toiselle paikkakunnalle?
vaikka olen kyllä kertonut hänelle ett lapsella on oikeus tavata isäänsä eikä häneltä kysytä mitään.
KOhta kai tässä pää pettää,kun ainainen epävarmuus ja huoli!
Vastaukset 25
Vanhimmat
kun luin juttuasi tuli mieleen , että vaimosi syyllistää tai yrittää syyllistää sinua koska tuntee itse huonoa omatuntoa, syystä että? et kuitenkaan menisi sinne kaljakauppaan, tiedät ettei se helpota oloasi. nyt varmaan tuntuu siltä, että pää räjähtää ajatuksista ja tuo juttu valtaa koko ajan ajatukset eikä siitä pääse eroon tai tule selvyyttä. voi olla laiha lohtu ja tuntua mahdottomalta mutta se helpottaa ennemmin tai myöhemmin. etäisyys tilanteeseen on mielestäni paras lääke, vaikka itse sitä on paras tekemään omat ratkaisut ja valinnat. tivon sinulle voimia ja jaksamisia.
.... kuulla puolisosi versio tilanteesta. Vasta sitten voisi jyrkästi ottaa kantaa suuntaan tai toiseen.
Hyvä että olette käyneet ja toivottavasti käytte terapiassa -- mutta ei sielläkään ihmeitä tapahdu (teidän se liittonne korjattava on), ja joskus tulemana voi olla neuvo harkita vakavasti avioeroa (näin meillä). Niin, ja se että saa toisen "pitkin hampain" terapiaan ei lupaa kovin hyvää lopputulosta.
Lapsen oikeudesta isäänsä asiassa olet oikeassa, mutta siitä kannattaa murehtia sitten jos/kun ero ns. käsissä (ja ottaa asioista hyvin selvää ennen tapaamisista, huoltajuudesta ja elatuksesta mennään sopimaan).
Eipä tuo kaljakaupassa käynti mitään auta, helpottaa hetkeksi korkeintaan. Kaksi väärää ei tee yhtä oikeata ... vaikuttaa hieman ettette te kumpikaan ihan oikeesti tahdo suhteenne korjautuvan -- kunhan arvailen.
Paha on tilanne jos tuntuu että pää hajoo ... oletko ajatellut sitä, että ehkä ero ja laajat tapaamiset olisi sittenkin kaikille paras ratkaisu. Noin kun jatkatte niin te kaikki kärsitte, eikä vähiten lapsi...
koska olen itsekin vastaavan kokenut.Meillä kaikilla on omat huonot kautemme, mitkä pahimmillaan aiheuttavat juuri kertomasi tapaisia reaktioita. Syitä voi hakea sekä henkiseltä että fyysiseltä puolelta. Meillä ihmisillä on omat masennus- ja alakuloisuusjaksomme jotka aiheuttavat juuri tyontyylistä käyttäytymistä, myös ainakin naisilla saattaa kilpirauhasen vajaatoiminta vaikuttaa yllättävän voimakkaasti henkilön käyttäytymiseen. Tyypillistä on että kaikki pahanolon tunteet ja vastoinkäymiset tuossa tilanteessa syydetään lähimpänä olevan eli aviopuolison niskaan . eikä auta vaikka kuinka yrittäisit asioista puhua saatika puollustautua, sekin koetaan negatiivisena asiana, kuin heittäisit suolaa haavoihin. Terapia on monessa tilanteessa hyvä asia, mutta tämäntyyppisessä tapauksessa ainakaan meillä siitä ei ollut hyötyä, koska sinne mennessä molempien asenne täytyy olla sellainen että sieltä todella apu halutaan ottaa vastaan. Vaikka terapeutit ovat varmasti puolueettomia keskustelutilanteessa, siellä väkisinkin kuulee niin halutessaan kommentteja mitä ei välttämättä haluaisi kuulla. En tiedä mihinkä ikäryhmään kuulutte, mutta uskallan väittää että tämänlaisesta "vaivasta" on kysymys. Se menee varmuusella ohi , kun vaan miolemmilla osapuolilla riittää kärsivällisyyttä, eikä mennä tekemään liian lopullisia siirtoja. Viinaa tai olusia älä tässä tilanteessa liikaa viljele, siitä helposti saadaan syy pyöräyttää puukkoa haavassa. Tämän asia hoitaminen on taitolaji, se kannattaa pelata varman päälle ja passaten koska pahimmassa tapauksessa lopputulos saattaa olla kaikkien osapuolien kannalta huono.
Mulla on n.37 ja vaimolla 32.tutustutiin v.94 ja naimisissa oltu v.97 lopulta.
vaimo akateeminen ja mä en........
Hänellä työsuhde päättynyt yllätäen ja sekös rassaa tätä hommaa omalta osaltaan.
erottu jo kerran,kesä erillään alkuvaiheessa ja taas yhteen mentiin.Eron jälkeen heti naimisiiin
nyt vaan tuntuu ett mikään ei toimi,lapsen syöttämisestä lähtien kaikki pielessä....
varsikin hän jo "tietää ett viimeistään kesällä en osaa olla hänen seurassaan erossa viinasta vaikka miten sen hänelle sanoisin ett osaanhan minä kun haluan.....vaikka vaikeetahan se on .....mökki reissut ym.....
Oon luvannu että en hänen seurassaan en ota,vaikka mikä ois......surullista....(ei tarvii käydä kapakoissa tanssimassa,katsomassa bändejä, viettämässä aikaa,rakastella,loppu vaiheessa rakasteltiin melkoisessa huppelissa,OSAANKOHAN edes selvinpäin,monasti ei oo viime aikoina ees kokeiltu aktia.
näin meillä.......
perusteella voi sanoa että ehkä ei vielä keski-iänkriisistä ole kysymys vaikka oireet hyvin siihen viittaavatkin, mutta mitä sitä sanotaankaan avioliiton vaikeimmasta vaiheesta ettei vaan olisi ollut 7:s vuosi , liekö taikauskoa vai ei mutta johonkin sekin väite perustuu... Omat epäonnistumiset hänen kohdallaan varmasti vaikuttavat kyseiseen käyttäytymiseen, oli kysymys epäonnistumisesta työelämässä, opiskelussa, missä tahansa niin vika löydetään aina kumppanista koska siinä mielentilassahan ei sellaista vaihtoehtoa ole missä oma osuus tilanteeseen myönnettäisiin... voi voi miten tuttua! Onko nuo viinakset olleet sinulle jossain vaiheessa ongelma mikä on häirinnyt teidän suhdettanne kun hän niin kärkkäästi sen käyttöön ottaa kantaa?
Voinhan sen jollain tavalla myöntääkin,katso yllä olevia nimimerkkejäni.
en jaksa muuta sanoa kuin että mielestäni viinan/siiderin käyttä on vaan hänen syy syyttää minua kaikesta.Esim pe iltana lasta nukutaessaan nukkui itsekkin.ok.hyväksyni sen.mutta la iltana sama homma toistui jollain kävin häntä herätelemässä viikon lopun viettoon ok olin parit siiderit ottanut ja odotin la illalta enemmän kuin pe "käämit paloi viikon lopun suhteen"ja keskusteltiin asiasta kahdestaan aamuyöllä.
Join samalla mielenosoituksellisesti siideritä.
ja lapsi heräsi keskusteluihimme ja taas oli syy minua syyttää sen suhteen.odotin vaimon palaavan asioihimme lapsen nukuttua,vielä mitä klo oli jo n.0500 jne ..siitä taas riitaa riitti...
saatua lisäselvyyttä haluan sanoa sinulle seuraavaa. Mikäli oikein käsitin on tissuttelu ellei peräti juopottelu tässä tilanteessa aika ratkaisevassa asemassa. Se pitää muistaa että näin isoja ja vakavia ongelmia mistä tässä on kysymys EI käsitellä siiderin voimalla, se on varmasti tärkeä ellei tärkein asia mikä vaikuttaa vaimosi käyttäytymiseen. Hyvä ystävä, nyt on korkein aika ottaa itseäsi niskasta kiinni jos haluat liittoasi pelastaa niinkuin olen ymmärtänyt...Pelasta se mitä pelastettavissa on!!! Toivottavasti tein oikeita johtopäätöksiä lyhyen mielipiteiden vaihtelun perusteella, jos näin on niin nyt on aika toimia! Voimia tilanteen selvittämiseen.
Voimia sinulle!Itse olen samassa jamassa mieheni kanssa.Äsken lähti kapakkaan sanaakaan sanomatta.Puhelimessa vaan kavereilleen rehvasteli "suunnitelmillaan".Meillä on kohta 5-vuotias poika, jolle iskä on kaikki kaikessa.Pojalla on ollut hieman vaikeuksia ujoutensa ja syrjäänvetäytyneisyytensä takia tarhassa (toiset lapset kiusaavat yms..)Pojan ja itseni takia haluaisin avioliittomme jatkuvan.Tunnen tämän talon ainoaksi kodiksemme ja uuden elämän aloittaminen muualla pojan kanssa kahdestaan ahdistaa jo ajatuksena.Olen sitoutunut perheeseeni ja elämäämme!Mies on uhkaillut erolla ja käyttäytyy ylimielisesti minua kohtaan.Mykkäkoulua ja minun sulkemista pois suunnitelmistaan...En tiedä mitä asian eteen voisin tehdä, kun mies ei halua kuunnella minua, eikä taida välittää avioliitostamme pätkääkään....
Voi ei! Tsemppiä sinulle! Uskon että rakastat vaimoasi ja lastasi ja että haluaisit suhteesi korjaantuvan. Tuntuu että sinua kohdellaan kaltoin vaimosi taholta ja että hän olisi jotenkin kyllästynyt sinuun. Mutta ole vahva! Älä menetä itseluottamustasi. Vaimosi mielipide sinusta ei ole kaikkien mielipide sinusta. Muista että yksin olemme tänne maailmaan tulleet ja yksin me täältä lähdemmekin.
Kerrankin löytyi joku ,jonka ajatukset ovat yksi yhteen.nimittäin vaimo vihjailee ett hän ois se one and only,mielestäni mullakin ois elämätöntä elämää jonkun paremmin sopivamman siipan kanssa.
ps.kattokaa aikaisemmat viestit onneton mies....
Minun fiba.....anteeksi
Minusta kyse ei ole ns. pikkuasioista, kuten miten paljon sinä juot tai niin edes päin. Vaimosi ei arvosta sinua ja tuntuu että hän löytää sinusta aina uusia ja uusia vikoja, jne. Akateemisuudella ei ole mitään väliä, muista se. Akateemisuuden voi tunkea vaikka perseeseen! :) Jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Minun mielestäni ihminen, jos on fiksu (oli akateeminen tai ei) ei kohtele ketään ylimalkaisesti sillä kukaan ei ole toinen toistaan ylempi tässä maailmassa ja kukaan ei ole itsestään selvyys kenellekään. Sinun akateeminen nainsesi on jopa niin hieno ihminen, että olisi valmis viemään lapseltaan isän. Mieti! Pistä kampoihin sille naiselle. Näytä missä kaappi seisoo. Juo kotona kaljaa ja sano, että "akka, turpa kiinni!" Se voisi tehdä sille naiselle hyvää. Äläkä anna hänen viedä sinun itseluottamustasi esim. sillä että hän on akateeminen. Koulutus on tänä päivänä helppo hankkia. Eikä hän ole edes fiksuutta osoittanut. Anteeksi kiukkuni, potuttaa lapsen puolesta!
"juo kotona kaljaa jne...."
En viitsi/kehtaa,kun heikkoina hetkinäni ehedyin lupaamaan ett en hänen läsnä ollessaan ota pulloakaan.
Tiedän ja uskon tietäväni ett ei se viinan määrä ratkaise tätä ongelmaa. Lue:join tai en ongelmat on samat kuitenkin,viina on vaan nimi ongelmille joita ei osata/haluta kohdata.
Muuten olen täsmälleeen samoilla linjoilla kanssasi
ps.uhkailee myös lapsen näkemisen vaikeuttamisella,joka on lapsen perusoikeus
Sinulla on oikeus olla todella vihainen. Jos hänellä on oikeus olla vihainen niinkin mitättömästä asiasta kuin kaljan juomisesta kotona, niin sinulla on syytä olla vihainen näistä asioista:
- halusi suhteeseen kanssasi ilmeisesti kuitenkin valheellisista lähtökohdista
- yrittää omia teidän yhteisen lapsen
- aliarvioi sinua
- yrittää viedä lapsen sinulta
- ei yritä, vaikka on luvannut
- jne.
Ja oikeesti mikä tuo kaljan juomis juttu on. Oletko sinä muka niin rahvaanomainen että juot kaljaakin, vai mitä hän ajattelee. Minä ja mieheni ollaan akateemisia molemmat ja kaljaa menee...
Sinun on syytä uhkailla takaisin hänelle lapsesta, että huoltajuus hankitaan oikeus teitse jos ei muuten. Isällä on oikeutensa.
Kyllä alkoholi on ilmeisesti todellinen ongelma.
Pitkään aikaan ei ole rakasteltu selvinpäin, mies epäilee osaakohan enää. Kuka haluaa jatkuvasti kaljakännisen miehen rakastelua?
Vaimo pelkää jo ensi kesää mökillä ja mies selittelee itselleen, että onnistuukohan se (iman kaljaa mökillä olo). On ilmeisesti ollut sellainen kesä, että mies ei ole ollut ajokunnossa paljoakaan, vaikka lapselle olisi sattunut jotain.
Iso puhe on ollut, jos terapeutillekin on luvannut olla selvinpäin, kun vaimo on läsnä.
Ja vielä lause, että pystyy olemaan, jos haluaa, miksi ei halua, kun on menettämässä perheensä, eikö ole syytä olla.
Tiedoksi vielä, että meillä kyllä käytetään alkoholia kohtuudella, mutta monessa perheessä tuo mäyräkoira on todellinen ongelma ja nimenomaan vaimolle.
Niin ... se minkä yksi kokee kohtuukäytöksi ei sitä toiselle välttämättä ole. Äiti saattaa pohtia millaisen isämallin tahtoo lapselleen ... tai pelkää tilanteen ajautuvan todella pahaksi alkoholismiksi ... naisilla (ja miksi ei miehilläkin) tarve kokea suhde turvalliseksi ... tissutteleva mies ei sitä ole.
Toisaalta, alkoholi myös "turvallinen syntipukki" ... ajatellaan suhteen korjautuvan kuin taikaiskusta jos raittius (aito) astuu elämään. Pettymys voi olla aikamoinen, kun huomataan kaapista paljastuvan paljon muita mörköjä ja pahaa oloa kun "kuningas alkoholi" poissa.
Nin tai näin, alkuperäiselle neuvoisin erittäin kriittisesti pohtimaan alkoholinkäyttöään (vaikka ihan vaan itsesi vuoksi)... laskepa vaikka ensiksi montako ravintola-annosta vastaavan määrän juot normaalisti viikossa? Oletko suurkuluttaja?
Tosi fiksuja kommentteja heität epätoivoiselle, lastaan kaipaavalle ihmiselle. Olen lukenut kommenttejasi täällä pitkään. Puutut arkoihin asioihin ja tulkitset kaiken väärin. Mieti edes vähän ennen kuin vastaat toisten viesteihin, oletko varmasti ymmärtänyt alkuperäisviestin oikein ja saatatko ehkä aiheuttaa "typerillä" vastauksillasi lisää tuhoa ja pahaa mieltä alkuperäisviestin kirjoittajalle.
Kas kun oli jäänyt huomaamatta tämä, yleensä yritän vastata aina minuun kohdistuviin kommenteihin.
Murise sinä aivan rauhassa. Minä tulkitsin asian ap. kirjoittajan osalta, että häneidän perheellään on alkoholonglema ... sitä se on, jos puoliso sen sellaiseksi kokee. Toisekseen, melko usein ainakin koetan tarkastella tilannetta useammalta kantilta, välillä onnistun paremmin välillä huonommin.
Joka tänne kirjoittaa ei minusta "kostu" siitä että hänen krjoitustaan myötäillään ja taputetaan päähän ..."voi voi, paska akkahan se on... ei sussa mitään vikaa oo... jne jne". Eikä tietenkään asiattomasta nujertamisesta "oikein sulle vitun huora"-tyyliin.
Minusta pitää ravistella ja saada pohtimaan tilannetta ... katsoa peiliin ja miettiä asiaa toiseltakin kantilta kuin mihin omassa päässään "kehäpäätelmillä" päätynyt ... pahasta mielestä netissä voi syntyä kipinä jolla saa hyvän mielen elämässä...
En tule muuttamaan tyyliäni, ja kirjoituksiani ei ole pakko kenenkään lukea.
Ja missä kohtaa sinusta noin niinkuin TARKALLEEN OTTAEN mielestäsi aiheutan lisää tuhoa alkuperäiselle?
__________________________
.... kuulla puolisosi versio tilanteesta. Vasta sitten voisi jyrkästi ottaa kantaa suuntaan tai toiseen.
Hyvä että olette käyneet ja toivottavasti käytte terapiassa -- mutta ei sielläkään ihmeitä tapahdu (teidän se liittonne korjattava on), ja joskus tulemana voi olla neuvo harkita vakavasti avioeroa (näin meillä). Niin, ja se että saa toisen "pitkin hampain" terapiaan ei lupaa kovin hyvää lopputulosta.
Lapsen oikeudesta isäänsä asiassa olet oikeassa, mutta siitä kannattaa murehtia sitten jos/kun ero ns. käsissä (ja ottaa asioista hyvin selvää ennen tapaamisista, huoltajuudesta ja elatuksesta mennään sopimaan).
Eipä tuo kaljakaupassa käynti mitään auta, helpottaa hetkeksi korkeintaan. Kaksi väärää ei tee yhtä oikeata ... vaikuttaa hieman ettette te kumpikaan ihan oikeesti tahdo suhteenne korjautuvan -- kunhan arvailen.
Paha on tilanne jos tuntuu että pää hajoo ... oletko ajatellut sitä, että ehkä ero ja laajat tapaamiset olisi sittenkin kaikille paras ratkaisu. Noin kun jatkatte niin te kaikki kärsitte, eikä vähiten lapsi...
Alkoholi selkeästi liittyy olennaisesti avio-ongelmiinne, joten voisittehan käydä vaikka yhdessä kaupunkinne/kuntanne päihdetyöntekijällä. Jos ongelmaa ei ole, se varmaankin todetaan vastaanotolla ja voitte alkaa pohtia muita ratkaisumalleja esim. sen pari- tai perheterapian kautta.
No onpa tutun kuuloista!
Meillä on liittoa takana 11v ja lapsia kolme (10v, 8v ja 5v).
Ja parisuhde ahdistaa niin p****leesti.
Ryöpytystä saa kuulla. Jo yksikin saunaolut ja alkoholismin vaaroista saa kuulla. Ja tämä tupakka, se se on vasta punainen vaate rouvalle, kaikki mahdollinen on tupakan syytä.
Tässä käyn terapiassa kun polla ei kestä. Hakeuduin hoitoon syksyllä sosiaalisten pelkojen takia; kuukauden saikku ja lääkitys. Nyt sitten terapiassa. Tuo lääkitys(?) sotki kuvioita että tupakkia rupesi palamaan.
Yhtenä iltana syksyllä, kun vaimo oli niin pirun pahalla päällä, ja lasten nukkumaanmenon jälkeen tuli olohuoneeseen pitämään oikein kunnon riitaa, sain aikamoisen paniikkikohtauksen. Vaimo vaihtoi kantaa ja lupasi olla tukena ja olla puuttumatta tupakinpolttoon.
Eipä mennyt kuin muutama päivä, niin oli nämä lupaukset petetty. Nyt kuulin, että ne oli hätäpäissä annettuja lupauksia jotta siitä paniikkikohtauksesta selvittäisiin, ja on mielestänsä siis oikeutettu käytökseensä.
Jatkuvaa käytöksen tarkkailua niin kotona kuin kylässä. Olemattomista asioista hermostuminen. Kuulostaako tutulta?
Olen suoraan sanonut, että parisuhteemme huolettaa minua. Hänen vastauksensa ei voisi olla tylympi: ei ongelmat parisuhteesta johdu! Aivan kuin suhteemme olisi hänelle itsestäänselvyys, joka ei huomiota kaipaa. Joskus ollut puhetta parisuhdeterapiasta tai -leiristä, yhtä hyvin olisin voinut puhua seinille, ei rouvaa kiinnosta.
Kyllä tässä eroajatukset on mielessä; jos lapsia ei olisi, niin kyllä meikä olisi lähtenyt jo meneen.
Toisinaan on ollut erostakin puhetta, ja vaimo on sanonut terävästi, että lapset jää sitten hänelle. Ei kuitenkaan (vielä) ole puhunut tapaamisoikeuksien rajoittamisesta. Vaikka uskon, että lasten olisi parempi olla minun luonani pääsääntöisesti kuin hänen.
Koitetaan jaksaa ja päätyä oikeaan ratkaisuun!
Tukiasema.net puolella olen samalla nimimerkilläni avannut asiastani keskustelun
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=16631&c=10&p=1&pm=1
(www.tukiasema.net >keskustelu > "Ihmissuhteet, parisuhde, seurustelu" keskustelu "Erota vai ei, kas siinä kysymys!"
En vain osaa...
Siis nuo kaksi edellistä ovat minun, enpä älynnyt, että pitää rekisteröidä nimimerkki Gallerian puolella, mutta nyt asia on hoidossa.
T
kahvi_68
pariskuntaa pitää yhdessä? Joku on jo voinut kysyä mutta en selannut läpi kaikkia vastauksia, jokin riippuvuussuhde vai "tule lyödyksi tai jos sinua ei lyödä ole hukassa"? En Ymmärrä!
Hyvä kysymys ellu !
Meikäläisen kohdalla kohta 14 vuotta yhteiseloa. Ja ne lapset.
Ei sitä viitsi vaan yht'äkkiä sanoa morjens ja nostaa kytkintä.
(ps. tuossa pari aikaisempaa "nimetöntä" ovat meikäläisen "kahvi_68" kun en älynnyt rekisteröidä nimimerkkiäni galleriassa.)