Elin 17-vuotta väkivaltaisen miehen kanssa. En vain päässyt eroon hänestä. Ei ollut voimia eikä uskoa. Toisaalta oli lapsetkin, jotka vieläkin kärsivät. Luulen Heidän kärsivän asiasta vielä vanhuksinakin. Itse kärsin vieläkin. On asiat arpeutuneet mutta syvät. Minulla todettiin fibromyalgia, heti sen jälkeen aloin oireilemaan kun tapasin nykyisen aviomieheni, meillä yhteisiä lapsia, oma talo, vakituinen työpaikka....kaiken pitäisi olla hyvin ja onki...olen myös lihonut yli 60kg ikäänkuin taistelen tätä onnea vastaan kuin etten olisi ansainnut tätä.....mietin vain koska kipu lakkaa???
Perheväkivalta!
Uhriutunutko
164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei kai koskaan. Se kurjuus on niin syvälle asetettu. Pitäisi tehdä pitkään tietoista työtä, että tiedostat, että sinulla on oikeus onneen.
Toiset hakaaan ensin lapsuuden kotona, ja siten suhteessa. Se on pitkä tie. Poisoppiminen vaatii treeniä ja uskallusta.
Elä onnea pieni pala kerrallaan, ensin minuutti ja tunnustelet mitä se tuntuu ja sitten kaksi minuuttia. Siitä se lähtee. Mutta tee tietoisesti töitä sen eteen.
mietin tulevaisuutta, koska eihän henkinen alistaminen lopu koskaan. Se lisääntyy työpaikoilla ja jokapaikassa. Ettei vain tippuisi taas johonkin alistumis-moodiin pelkästä reaktiosta ja tottumuksesta. Opettele sanomaan ja tai puolustautumaan.