Toisessa ketjussa Sami-a kirjoitti:
"Totuus ei muutu. Tämä tekee tyhjäksi kaikki kehitysopit ja paremmaksi tulemiset, jos ei tekisi, ihminen olisi ikään kuin matkalla totuuteen."
Tällainen ajattelu pitää sisällään käsityksen siitä, että joku ihminen (esimerkiksi Sami-a) tietäisi absoluuttisen totuuden. Epäselväksi myös jää miten ihminen saa tuon totuuden jos ei ole valmis oppimaan ja lähtemään "matkalle totuuteen"? Syntyessäänhän ihminen on kovin tietämätön ja taitamaton.
Käytännössä kysymys on siitä miten tiedämme mikä on totta. Jos emme halua olla "matkalla totuuteen" se tarkoittaa, että emme halua kyseenalaistaa käsityksiämme ja oppia. Jos ihminen kieltäytyy oppimasta, hän ei suinkaan tiedä totuutta, vaan hän varmistaa, että hän ei pääse yhtään lähemmäksi totuutta. Dogmaattinen ajattelu pysäyttää kehityksen, mikä on surullista.
Voimme tietenkin väittää, että totuus on mikä on eikä muutu. Esimerkiksi salamoinnin luonne ja syy oli 600 vuotta sitten ja nyt samat. Se mikä on muuttunut on meidän tietomäärämme. Luontoa havainnoimalla olemme oppineet ja päässeet kohti totuutta. Tiedämme, että Jumala ei viskele salamoita, vaan niiden synty on mallinnettavissa luonnonlakien perusteella. Totuus salamoinnista oli sama 1400-luvuulla, mutta ihmisten käsitys siitä ei. Tietomme ovat tulleet paremmaksi, olemme kehittyneet ja päässeet lähemmäksi totuutta.
Totuuden monopoli on vain todellisuudella ja käsityksiämme on siksi verratta todellisuudesta saataviin havaintoihin. Uudet havainnot voivat kyseenalaistaa käsityksemme ja siksi jos niihin suhtautuu nöyrästi ne opettavat meitä.
"Totuus ei muutu. Tämä tekee tyhjäksi kaikki kehitysopit ja paremmaksi tulemiset, jos ei tekisi, ihminen olisi ikään kuin matkalla totuuteen."
Tällainen ajattelu pitää sisällään käsityksen siitä, että joku ihminen (esimerkiksi Sami-a) tietäisi absoluuttisen totuuden. Epäselväksi myös jää miten ihminen saa tuon totuuden jos ei ole valmis oppimaan ja lähtemään "matkalle totuuteen"? Syntyessäänhän ihminen on kovin tietämätön ja taitamaton.
Käytännössä kysymys on siitä miten tiedämme mikä on totta. Jos emme halua olla "matkalla totuuteen" se tarkoittaa, että emme halua kyseenalaistaa käsityksiämme ja oppia. Jos ihminen kieltäytyy oppimasta, hän ei suinkaan tiedä totuutta, vaan hän varmistaa, että hän ei pääse yhtään lähemmäksi totuutta. Dogmaattinen ajattelu pysäyttää kehityksen, mikä on surullista.
Voimme tietenkin väittää, että totuus on mikä on eikä muutu. Esimerkiksi salamoinnin luonne ja syy oli 600 vuotta sitten ja nyt samat. Se mikä on muuttunut on meidän tietomäärämme. Luontoa havainnoimalla olemme oppineet ja päässeet kohti totuutta. Tiedämme, että Jumala ei viskele salamoita, vaan niiden synty on mallinnettavissa luonnonlakien perusteella. Totuus salamoinnista oli sama 1400-luvuulla, mutta ihmisten käsitys siitä ei. Tietomme ovat tulleet paremmaksi, olemme kehittyneet ja päässeet lähemmäksi totuutta.
Totuuden monopoli on vain todellisuudella ja käsityksiämme on siksi verratta todellisuudesta saataviin havaintoihin. Uudet havainnot voivat kyseenalaistaa käsityksemme ja siksi jos niihin suhtautuu nöyrästi ne opettavat meitä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
SamiA(ParastaIhmisRyhmää,hänhän tulee pääsemään taivaaseen,siellä kivaa laatuaikaa valkopartaisen eli miespuolisen Vuorijumalan kanssa viettääkseen)kipuilee ja parkuu palstalla tuon tuostakin.Reaalimaailma kun ei taivu Hänen tahtonsa mukaan.
On kaikenlaista normista poikkeamista,niin sukupuolisuuden suhteen kuin muutakin Draamatun vimmatun plaraamisen kautta paljastuvaa!
Oli ne asiat hyvin silloin muutama sata vuotta sitten,kun Jumalanpilkasta vielä rankaistiin ankarasti!
Jumala sai vanhurskaita sieluja tukussa!
Silloinkin tosin valtaosa ihmisistä meni suoraan helvettiin(käännytys ei tavoittanut muita kulttuureja Aasiassa ja Amerikassa,puhumattakaan eristäytyneistä heimoista)
No,pysyypähän helvetin tulet lämpiminä.
Sami-a:n kielenkäytössä se, että "ihmiset ovat tietämättömiä" tarkoittaa käytännössä sitä, että hänen kanssaan eri mieltä ovat väärässä vaikka osaisivatkin perustella kantansa paremmin kuin Sami-a.
"Totuus" uskovaiskielessä tietysti tarkoittaa sitä erästäkin asiaa, ja vain sitä yhtä ja inoaa asiaa.
Totuus tarkoittaa uskovilla heidän omaa uskomustaan. Se, että kaikkea ei voi tietää tarkoittaa, että muut eivät tiedä, mutta he kyllä tietävät. "Ihminen on erehtyväinen" tarkoittaa uskovilla sitä, että he jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä ovat erehtyneet. jne
Yleistä totuutta ei voi olla.
Sanana totuus on niin loppuun kulutettu, inflaation kärsinyt, ettei sanalla enää ole sitä merkitystä, mitä se alun perin oli.
Suurempia loppuunkuluttajia sanalle ovat uskovaiset, jotka väittävät totuudeksi kaiken sellaisenkin, mihin heidän älynsä ei riitä selitystä löytämään.
Uskovaisuuden ongelma on siinä, että halutaan todellisuuden olevan tietynlainen ja aletaan uskoa, että se on juuri halutunkaltainen. Halutaan esimerkiksi, että kuolema ei ole yksilön lopullinen tuho, uskotaan siis, että on ikuinen elämä. Ikuista elämää tarjoavista uskomuksista valikoituu helpoimmin omaksi jokin niistä, joita on tarjolla omassa kulttuurissa.
Ikuisen elämän halutaan olevan mahdollisimman miellyttävää. Uskomukset kuitenkin asettavat ehtoja siihen pääsemiselle. Niinpä uskotaan juuri sen uskomuksen ehtojen, joka satunnaisesti on valikoitunut omaksi, olevan juuri ne oikeat kaikkien erilaisten joukossa. Oletetaan löydetyn totuus.
Totuuden löytymisen harha johtaa siihen, että kaikesta havaitusta suodattuu pois sellainen, joka ei vahvista uskomusta. Syntyy vahvistusvinouma.
Maailmassa on paljon tällaista poissuodatettavaa. On uudet havainnot, jotka eivät tue muinaisiin kirjoituksiin perustuvaa uskomusta. On toisenlaiset, muihin kirjoituksiin tai toisenlaiseen tulkintaan perustuvat uskomukset. Syntyy tarve puolustaa totuuttaan ja taistella ”vääriä” uskomuksia vastaan. Ei ole enää mahdollista ajatella, että voisinkin olla väärässä, edes osittain. Siinä omassa ”totuudessa” pysymisestä on tullut pelastumisen ehto. Pelastumisen joltakin, joka on vain sen uskomuksen keksintöä, eikä perustu muuhun kuin siihen uskomukseen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vahvistusvinouma
Uskovathan tunnetusti raiskaavat Totuus-sanaa yhtä innokkaasta kuin kuoropoikia, sukulaistyttöjä ja orpokotien kasvatteja.
Totuus ilman minkäänlaisia todisteita tai perusteita. Sellaisen pitäminen totuutena vaatii kyllä aikamoisen lapsellista hölmöyttä, silmien ummistamista todellisuudelta ja tunnetuilta faktoilta, sekä kyvyttömyyttä tai haluttomuutta ajatella loogisesti ja kriittisesti - minkä palstan uskovat meille päivästä toiseen niin vakuuttavasti todistavatkin.
Uskovat sekoittavan dogmin ja totuuden.
Oikeassahan Sami on siinä että totuus ei muutu. Ja oikeassa on aloittaja siinä että tietomme ja selityksemme totuudesta muuttuvat.
Kuten aloittaja toteaa, totuus on todellisuudessa. Näin pääsemme seuraavaan suureen abstraktioon. Mikä siis on todellisuus? Käsite ei ole sen helpompi kuin totuus. Molemmilla käsitteillä viitataan todellisuuden sellaiseen perimmäiseen luonteeseen, jota voidaan pitää objektiivisesti eli subjektiivit ylittäen totuutena.
Kuinka ihminen voisi ylittää subjektinsa?
Luopumalla siitä. Hengellinen matka totuuteen on sitä, että luovumme subjektista, egosta, ja kiinnitämme huomion siihen mikä on ikuista, jumalallista. Uskonnot tekevät sitä hengellistä matkaa huonosti. Kuitenkaan suuretkaan valheet eivät poista totuutta todellisuudesta, ne vain paljastavat sitä nurinkurisuudessaan.