http://www.verkkouutiset.me/koyha-lapsi-ei-kesalla-tee-mitaan/
Kyllä. Juuri näin on asia. Tasan näin.
Mistäkö tiedän? Kun olen itse kokenut. Olen hyvin köyhästä perheestä, jossa niinä vuosina, jolloin olin peruskouluikäinen, ainoastaan isä oli töissä ja hän oli hyvin pienituloinen ja vaikka urheasti yritti leventää perheen toimeentuloa vielä ylimääräisillä töillä, meillä ei silti koskaan ollut rahaa.
Joten meillä ei ollut mahdollisuutta tehdä oikein mitään. Ei tietenkään ollut mökkiä, jossa olisi voinut viettää aikaa luonnon helmassa eikä autoa, jolla olisi voinut käydä edes jossain. Matkailu julkisilla kulkuneuvoilla on siinä määrin vaivalloista, että se ei houkuttanut. Ja sekin olisi maksanut.
Jälkeen päin olen oivaltanut, että köyhyys passivoi. Miten voit kuvitella esimerkiksi matkustelevasi, jos olet pienestä pitäen oppinut, että sinulle se ei ole mahdollista. Miten sinusta voi tulla innovatiivinen menestyjä, jos alitajuntaasi on pureutunut ajatus siitä, että hyvä elämä on toisia varten, ei sinua. Jos et myöhemmässä elämässä edes tiedä, mitä kaikkea maailmalla voisi olla ihmiselle tarjolla, kun vain ymmärtäisi etsiä tai rohkenisi vähän kurottaa.
Tässä on yksi niistä monista syistä, joiden takia riistäminen ja alistaminen on rikollista, koska ketään ei tule syöstä sellaiseen taloudelliseen kurjuuteen, joka passivoi ihmisen.
Ensimmäisenä tulevat mieleen ne yritykset, joilla menee hyvin tai ainakin kohtuullisesti, mutta eivät osaa tyytyä siihen, vaan paremman voiton toivossa tekevät työttömiä. Mielestäni sellaisen toiminnan voisi aivan hyvin kriminalisoida.
Kyllä. Juuri näin on asia. Tasan näin.
Mistäkö tiedän? Kun olen itse kokenut. Olen hyvin köyhästä perheestä, jossa niinä vuosina, jolloin olin peruskouluikäinen, ainoastaan isä oli töissä ja hän oli hyvin pienituloinen ja vaikka urheasti yritti leventää perheen toimeentuloa vielä ylimääräisillä töillä, meillä ei silti koskaan ollut rahaa.
Joten meillä ei ollut mahdollisuutta tehdä oikein mitään. Ei tietenkään ollut mökkiä, jossa olisi voinut viettää aikaa luonnon helmassa eikä autoa, jolla olisi voinut käydä edes jossain. Matkailu julkisilla kulkuneuvoilla on siinä määrin vaivalloista, että se ei houkuttanut. Ja sekin olisi maksanut.
Jälkeen päin olen oivaltanut, että köyhyys passivoi. Miten voit kuvitella esimerkiksi matkustelevasi, jos olet pienestä pitäen oppinut, että sinulle se ei ole mahdollista. Miten sinusta voi tulla innovatiivinen menestyjä, jos alitajuntaasi on pureutunut ajatus siitä, että hyvä elämä on toisia varten, ei sinua. Jos et myöhemmässä elämässä edes tiedä, mitä kaikkea maailmalla voisi olla ihmiselle tarjolla, kun vain ymmärtäisi etsiä tai rohkenisi vähän kurottaa.
Tässä on yksi niistä monista syistä, joiden takia riistäminen ja alistaminen on rikollista, koska ketään ei tule syöstä sellaiseen taloudelliseen kurjuuteen, joka passivoi ihmisen.
Ensimmäisenä tulevat mieleen ne yritykset, joilla menee hyvin tai ainakin kohtuullisesti, mutta eivät osaa tyytyä siihen, vaan paremman voiton toivossa tekevät työttömiä. Mielestäni sellaisen toiminnan voisi aivan hyvin kriminalisoida.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä on sitä porvaripropagandaa, rikkaiden kakaroita motivoidaan porkkanoilla ja köyhien kepillä, ja mitä enemmän kumpaakin niin sen parempi. Milloin oikein herätään? Ei kai koskaan, tälläkin hetkellä oikeistohallitus on vallassa ja häärää samaa vanhaa p*skaa.
Lapsiköyhyys on Suomessa kasvussa!!
Samaan aikaan kun yleinen tulotaso on Suomessa noussut, on lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut. Vuonna 1995 köyhissä perheissä eli 52 000 alle 18-vuotiasta lasta. 2000-luvun alussa heitä oli 129 000 ja vuonna 2007 jo 151 000. Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on kasvanut lähes kolminkertaiseksi.
Lapsiköyhyys on yleisintä yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä, joissa lapset ovat alle kolmevuotiaita. Myös perheen koko vaikuttaa lapsen köyhyysriskiin. Vaikka sisaruus on lapselle monin tavoin rikkaus, ovat monilapsiset perheet useammin köyhiä.
Köyhien perheiden arki on elämistä "kädestä suuhun"
Pienituloisille, köyhyysrajan alapuolella eläville menojen kattaminen saaduilla tuloilla on vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Pienituloisten lapsiperheiden arki onkin jatkuvaa "kädestä suuhun" elämistä, jossa yllättävät menot ja tulojen pienentyminen voivat vaikeuttaa elämää huomattavasti. Esimerkiksi pesukoneen rikkoutuminen voi romuttaa perheen talouden ja pakottaa nopeaan velkaantumiseen, jos yllättäviä menoja ei ole mahdollista siirtää.
Pienituloisista perheistä vain noin yksi neljäsosa arvioi selviävänsä 900 euron yllättävästä menosta, kun kaikista perheistä 65 prosenttia ei näe tuollaisen menon kaatavan perheen taloutta.
Lapsiköyhyyden syyt
1. Lapsen köyhyysriskiä kasvattaa eniten vanhemman työttömyys
Noin puolet köyhyysrajan alittavista lapsiperheistä on sellaisia, joissa kukaan ei käy ansiotyössä. Kun perheen kokonaistuloista suurin osa koostuu erilaisista tulonsiirroista, on lapsen köyhyysriski suuri.
Ansiotulojen ja tulosiirtojen ostovoima on kehittynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen eri suuntiin: ansiotulojen kasvanut ja tulonsiirtojen pysynyt ennallaan
2. Työstä saatavien tulojen riittämättömyys aiheuttaa köyhyyttä
Vaikka työ yleensä onkin paras suoja köyhyyttä vastaan, voi työtä tekevän vanhemman perhe olla silti köyhä. Syynä tähän voi olla esimerkiksi se, ettei työstä saatava palkka riitä perheen kulujen kattamiseen.
Lapsiperheessä tulojen hankkimiseen osallistuu vain osa perheenjäsenistä, mutta ansaittuja tuloja käyttävät kaikki. Työssäkäyvien pienituloisten perheiden köyhyys liittyykin useimmiten kotitalouden rakenteeseen ja kokoon.
3. Sosiaaliturvan ostovoiman jälkeenjääneisyys
Keskeiset lapsiperheille suunnatut tulonsiirrot kuten lapsilisä, vanhempainpäiväraha ja kodinhoidontuki ovat jääneet ostovoimaltaan jälkeen yleisestä hintojen- ja ansiotulojen noususta. Erityisesti pikkulapsivaiheessa sosiaaliturvalla on usein merkittävä rooli perheen menojen kattamisessa. Mitä vähäisempiä ovat perheen muut tulot, painottuu tulosiirtojen merkitys perheen taloudelle.
Lapsiköyhyys on yleisintä yksinhuoltajaperheissä
Lapsiköyhyys on yleisintä perheissä, joissa on vain yksi huoltaja. Nykyään joka neljäs suomalainen yksinhuoltajaperhe on pienituloinen, kun 1990-luvun puolivälissä osuus oli joka kymmenes. Vuonna 2008 kaikista suomalaisista lapsiperheistä noin 20 prosenttia oli yhden huoltajan perheitä. Valtaosa pienituloisista yksinhuoltajista on naisia: joka kolmas köyhyysrajan alittava lapsi elää yksinhuoltajaäidin perheessä.
Yksinhuoltajaperheiden muita yleisempi pienituloisuus liittyy sekä työttömyyteen että tulonsiirtojen tason heikkenemiseen. Yksinhuoltajien osallistuminen työhön on ollut muita lapsiperheitä selkeästi vähäisempää koko laman ajan.
Yksinhuoltajien työttömyys on muita lapsiperheitä yleisempää, eikä työllistyminen ole aina ongelmatonta. Kun hoitovastuuta lapsista ei voi jakaa toisen vanhemman kanssa, voivat esimerkiksi työmatkat tai epäsäännöllinen työaika olla este yksinhuoltajan työhön osallistumiselle.
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/hankkeet/stop_koyhyys/nakokulmia/lapsikoyhyys_on_suomessa_kasvussa
Kyllä siihen vaikuttaa paljon myös ympäristö ja asuinpaikka. Kyllä maalla oli kesäisin aina tekemistä, juostiin maat ja mannut, uitiin, telttailtiin jne.jne. Ja kun kaikki muutkin siinä ympäristössä oli köyhiä, niin ei kateus pahemmin noussu esiin.
Kaupungissa on vain uimarannat joilla köyhien lapset voivat olla kesäisin.
Helsingissä voi hakea koululaisten kesäsiirtolaan ja maksu viikosta siellä oli ainakin 90-luvun lopulla vielä ihan siedettävä pienituloisellekin perheelle.
Usein on viellä niin, etteivät köyhän perheen vanhemmat kannusta lapsiaan tarpeeksi esim. opiskelemaan parempituloiseen ammattiin . Ehkä siksi,että se voisi aiheuttaa heille itselleen lisää talouden tiukentumista.Omilta vanhemmilta opittu alistuminen on usein vallalla. Tavoitteet eivät ole kovin korkealla. Näin se köyhyys sitten periytyy sukupolvelta toiselle.
Poikkeuksen ketjuun saattaa tehdä köyhän perheen välkky lapsi, jolla on joku viisas tukija, opiskeluun kannustaja.
Kiitos tästä aloituksesta!