Yksi tutkimus taas julkistettu...vihityistä pareista 40% eronnut ensimmäisten kuuden vuoden aikana. Aika tyly lukema kun miettii ja mistä syystä...eikö kestetä arjen paineita, eikö seksi toimi vai eikö sittenkään tuntenut toista tarpeeksi hyvin kun alkoi ahdistaa. Mikä sitten ihmiset ajaa avioliiton auvoiseen satamaan, eikös se niin kuulu sanonta. Olen tosi tyytyväinen etten ole naimisiin mennyt enkä mene...naisystävän kanssa on tultu siihen tulokseen että näin mennään...tietyt asiat on jo paperilla jos jotain käy jommalle kummalle...kummallakaan ei ole omaisuutta, vuokralla asutaan ei velkaa ja poika jo aikuinen ja kohta omillaan. Minä tulen tosin perimään ainoana lapsena äitini asunnon ja sen haluan itse pitää verojen jälkeen.
Taas mietintä
arki_hoituu
7117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ero se on avoerokin.
mikä ihmeen avoero, en ole moista sanaa kuulut vielä mutta kerta se ensimmäinenkin.
Kohta eroon jo toisesta miehestä
Siis oletatko, etteivät avoparit eroa?
Niin, kuinkahan paljon avoeroja on, niitä kun ei tilastoida millään tavalla. Keskinäinen suhde siinä ratkaisee kuitenkin, eikä se ollaanko avo- vai avioliitossa. Tiedän pareja jotka ovat vuosikaudet olleet avoliitossa ja eronneet, mutta tosiaan niitä ei tilastoida mihinkään.
Ja n. 60% aviopareista jatkaa auvoista avioelämää...itsekin ollut kohta 15 vuotta aviossa (yhdessä 21 vuotta), vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin tarvis olla ja nämä ollaan koettu ja kestetty yhdessä, siihen tosin ei vihkitodistus vaikuta mitenkään kuinka elämä vie ja riepottelee, vaikeudet ne tulee eteen myös avopereille joten aloittajan perustelut on hiukan huteralla pohjalla.
Hei.
Avo-tai avioero, hankalia ja ikäviä molemmat. On olemassa pitkään, siis monia vuosikymmeniä niin avo- kuin avioliittojakin. Kestävyyttä ja kärsivällisyyttä pitkä yhteiselämä vaatii, mutta se myös kannattaa, sanovat kauan toistensa kanssa eläneet ja kriiseistäkin selvinneet. Helppoa elämä ei ole, ei yksi eikä yhdessä. Jokaisella meistä on omat ongelmat, niin yksilöllä kuin parisuhteessa ja perheessäkin. Ajattelen, ettei kannata lannistua pienestä eikä ajatella, että ongelmat johtuvat siitä parisuhteesta, ainakaan kaikki. Ja parisuhteen ongelmillekin voi tehdä, paljonkin, kun vaan ryhtyy tuumasta toimeen ja tarttuu asiaan ja tahtoo selvittää ristiriidat. Apua kannattaa myös hakea silloin kuin vaikeudet tuntuvat kaatuvan päälle, apua on saatavissa ja se on juuri sitä varten olemassa; perheneuvonta ja perhetyöntekijät jne. Mielestäni kaikki keinot kannattaa käyttää ennen kuin erotaan, ero on kuitenkin kaikille osapuolille haavoittava, myös ja voi olla jopa ennen kaikkea lapsille sitä.
Tsemppiä ja iloa arkeen ja juhlaan,
Pirkko-pappi