Silloin kun kaikki tuntuu olevan hyvin, voi jo ensiaskeleet kohti eroa olla kumautettu. Saadut lapset, hyvät työpaikat, asunto tehty ja eikun nauttimaan elämästä, jota edellämainittujen asioiden aikana myös tehtiin.Vaimo muuttui vähitellen ja vaikka tuntosarvet aina vilkahti, eipä tullut tarpeeksi kyseenalaistettua.Rahaa menee, vaatetus muuttuu ja valehtelu lisääntyy sitä mukaan kun prosessi etenee. Lapset jäävät toisarvoiseksi, käytetään ympäristöä haikailematta hyväksi ja siinä vaiheessa kuvioissa on jo mukana toisia suhteita, jotka vääjäämättä ajavat päätepisteeseen. Ei ollut hyvät fiilikset erota, kun toinen lähti niin, että jäljelle jäi kasa muttereita. Sitten kun ajankuluttua vähäsen kaduttua, löytyy taas sympatiaa meneeseen joka puolelta hänen sukulaisiaan myöten. Löytyy kaiken kokemana sympatiaa kyllä, mutta ne rajoittuvat lasten etujen turvaamiseen, ei milloinkaan oranpyörään takaisin, missä valehtelu ja läheisten käyttäminen on sallittua.
Oikeasti, on se pieni kuolema kun kolmekin vuotta viedään kuin pässiä narussa ja vaikka olisit seisonut päälläsi, niin iso Maailma vie. sanoisin jälkiviisana, että kyseenalaista tarpeeksi toisen viisauksia ja jos tuntuu oudolta, puutu niihin heti ja hae ratkaisu oli sitten hyvä tai huono. Nyte kahden lapsen kanssa ihan hyvää elämää, joskin menneisyyden murheet vielä painaa. Vapaallakin käydään ja vain vapaiden kanssa on tarkoitus mennä. Toinen juttu onkin eron jälkeen ns. perheelliset äidit, jotka tekstiviestein ym.tulevat aina mukaan kuvioihin ja niistä selviytyminenkin vaatiikin pian jonkun käsikirjan.
10 v. naimisissa, liian aikaisin ilmeisesti alettu seurustelu, joten nuoruus kannattaa elää, joskin myöhemmin on hyvä olla jälkiviisas. Kaikista suurimman virheen tein itse siinä, että aina laitoin kumppani itseni edelle ja unohdin melkeinpä oman itseni.
Oikeasti, on se pieni kuolema kun kolmekin vuotta viedään kuin pässiä narussa ja vaikka olisit seisonut päälläsi, niin iso Maailma vie. sanoisin jälkiviisana, että kyseenalaista tarpeeksi toisen viisauksia ja jos tuntuu oudolta, puutu niihin heti ja hae ratkaisu oli sitten hyvä tai huono. Nyte kahden lapsen kanssa ihan hyvää elämää, joskin menneisyyden murheet vielä painaa. Vapaallakin käydään ja vain vapaiden kanssa on tarkoitus mennä. Toinen juttu onkin eron jälkeen ns. perheelliset äidit, jotka tekstiviestein ym.tulevat aina mukaan kuvioihin ja niistä selviytyminenkin vaatiikin pian jonkun käsikirjan.
10 v. naimisissa, liian aikaisin ilmeisesti alettu seurustelu, joten nuoruus kannattaa elää, joskin myöhemmin on hyvä olla jälkiviisas. Kaikista suurimman virheen tein itse siinä, että aina laitoin kumppani itseni edelle ja unohdin melkeinpä oman itseni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikessa kanssakäymiseesä on oiekastaan vain yksi sääntö jota ei pidä koskaan eikä mistään syystä rikkoa, ja se on:
Älä unohda itseäsi ja omia tarpeitasi.
Puolison kautta eläminen on "halvaantunutta" elämistä. Eikä siihen pidä ryhtyä edes lasten vuoksi saati sitten sen vuoksi että sopu säilyy. Seuraa läheisriippuvuutta ja henkistä kärsimystä.
Kyllä aikuisten ihmisten tulee oppia sietämään vastoinkäymisiä. Se puoliso ei aina voi muuttua siksi, miksi vaativa kumppani haluaa.
Kuulostaa tutulta. Hei! älä katkeroidu vaan katso eteen päin
Mieheni pettäminen herätti minutkin tajuamaan että rajansa se on puolison tarpeilla. Elämä pitää elää niin että jos toinen päättääkin lähteä ei tarvitsisi katkerana miettiä että kaikkeni annoin...
Aiemmin luulin mieheni kärsivän stressistä ja "suojelin" häntä arjen ongelmilta ja omiltani. Nyt kun selvisi hänen suhteensa arvaaa vaan olenko katkera itselleni. Yhdessä yritämme vielä mutta en tiedä kestääkö mieheni uutta asemaansa. Enään hän ei olekkaan jalustalla vaan joutuu kärsimään myös arjesta. Ehkä se olikin se mitä hän tarvitsee, eipä ole aikaa haikailla muita tai sitten hän ei kestä sitä..Aika näyttää
Olet tehnyt mielestäni oikeat johtopäätökset ja teillä on palastettavissa liittonne, ehkä sinun johdonmukaisuudesta johtuen. Tuo toisen levottomuus, luosteesta johtuva varmaankin kyllä muuttaa muotoaan. Salainen kännykkänumero, nettijutut ja tekstiviestit kuuluvat tuohon vahvasti läsnä.Itsekin katkeroiduin kyllä niin, että teki mieli kadota, mutta ei itsensä syyttäminen johda kuin vielä pahenpaan olotilaan. Kovasti hyvää tulevaisuutta sinulle.