Ero vai ei

Avutonpoikaystävä kirjoitti:

Auttakaa mua! Olen vähän aikaa sitten intistä kotiutunut poika/mies. Olen ollut parivuotta suhteessa ja yhdessä asunut melkein puolitoista vuotta. Armeija oli pelkkää riitelyä ja pettymystä täynnä molemille. Ollaan tyttöystävän kanssa puhuttu paljon yhteisestä tulevaisuudesta, siitä että hankitaan lapsia joskus, kun sen aika on, yms. Jaamme aivan kaiken toisillemme ja olemme todella paljon yhdessä. Kuitenkin minusta tuntuu että olemme jotenkin erilaiset, hän ajattelee todella negatiivisesti asioista ja on aina jotenkin skeptinen asioiden suhteen. Itse olen todella sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, kun tyttöystävälleni jo minun vanhempien luona käyminen on jotenkin kipukynnyksen ylittämistä. En tiedä enää voinko kutsua tunnetta häntä kohtaan rakkaudeksi vai miksi. Välitän hänestä ylikaiken, enkä voi kuvitella eläväni ilman häntä. Kuitenkin armeija todisti, ettei erossa oleminen ole niin haastavaa, kuin alussa kuvittelin. En kestä ajatusta, että eläisin ilman häntä, enkä kuulisi hänestä mitään, sillä tiedän jos ero tulee, niin hän ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Kuitenkin nyt olen alkanu vakavasti pohtimaan eroa. Suhde vie minulta voimia jatkuvan riitelyn takia, tyttöystän takia, minulta on lähtenyt lähes kaikki kaverit ja harrastukset yms. yhteiset illat yms. Hänen kanssaan on ihania, mutta aina kun en ole hänen kanssaan, näen kokonaisuuden jotenkin paremmin ja mietin vain eroa. Miten pystyn eroamaan itselleni niin tärkeästä ihmisestä? Miten pystyn elämään tietämättä minulle niin tärkeästä ihmisestä yhtään mitään, ja jättämään kaiken yhteisen taakse? Kiittäisinkö päätöstä myöhemmin? Vai katuisinko sitä? Pelkään, etten ikinä tulisi löytämään yhtä luotettavaa ihmistä kuin hän on. Mutta kuitenkin ero tuntuu päiväpäivältä vain järkevämmältä itselleni :/

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä