miehen kanssa, joka on hieman yli 30v ja itse olen nelikymppinen.Itseäni ikäeromme häiritsee jonkin verran, enkä tiedä uskallanko täysillä sitoutua suhteeseen,vaikka hän on sanonut että ikäero ei häntä häiritse.Hänellä ei ole lapsia, itselläni on, enkä haluaisi enää vaikka olisi vielä mahdollista saada yhteisiä.Ennen kaikkea en ehkä pysty uskomaan että hän haluaisi sitoutua parisuhteeseen ja luopua ajatuksesta omista lapsista, vaikka hän on niin sanonut.Ulkoisesti sovimme ikäerostamme huolimatta luullakseni yhteen.Vielä emme asu yhdessä kuitenkaan.Onko kokemuksia suhteista joissa nainen on vanhempi ja kuinka on sujunut ja lopulta käynyt?
Seurustelen nuoremman
nainen 40v
91273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä pelkää yrittämistä.Eihän tuo teijän ikäero ole mikään tavaton. Unohda pelkosi ja elä suhteessa niinkuin ikäeroa ei olisi.Tiedän pariskunnan,jotka aloittivat seurustella miehen ollessa 18 v ja naisen 32 v. He ovat olleet yhdessä siitä pitäen (noin 10 vuotta).Onnea sinulle elämässäsi.P.S. ken onnen löytää sen kätkeköön..
Seurustelin 20v kanssa kun olin 30v. Kiva poika, ei siinä mitään, meillä oli hauskaa yhdessä. MUttaMutta tuli siinä vaiheessa, kun piti miettiä perheille kertomista. Pojan vanhemmat olivat nuoria, vähän mua vanhempia, melkein samaa ikäluokkaa. Kavereille emme olisi voineet kertoa, olisivat pitäneet outoina. Ehkä suurin syy aloittaa suhde olikin se, että kumpikin olimme poissa omilta kotiseuduiltamme, uusia siellä, oli helpompaa aloittaa vieraalla paikalla yhdessä.
Se juttu kaatui, mutta hauskaa meillä oli niin aikaa (1v) aikaa kun saimme toistemme iät tietää, ja tuli aika esittäytyä perheelle. Lopulta erosimme sovussa, yhteistuumin.
Kun selailee, mitä muiden "suhteet" palstan otsikoiden alla kirjoitellaan, voisi sanoa, ei pitäisi olla ongelma.
Tuo lapsiasia ei liene vaikea selvittää oikein aidosti. Jos asian on miehen kertomalla tavalla, niin ei tuo teidän ikäerojuttu mikään ongelma ole. Se ei lopulta ole edes kauhean suuri.
Mies joka viihtyy vanhemman naisen seurassa etsii usein äitihahmoa. Jossain vaiheessa pojat yleensä kuitenkin aikuistuvat ja silloin menee 'äiti' kiertoon. Miten pitkäaikaista suhdetta tavoittelet?
Olen seurustellut ja asunutkin sekä itseäni reilusti vanhemman ja nuoremman tyypin kanssa, en kylläkään yhtä aikaa ;o) Ei iällä ole mitään väliä.
Minun ystäväni naispuolinen rupesi seurustelemaan 27-vuotiaana ja mies oli 20-vuotias ja menivät muutaman vuoden päästä seurusteltuaan naimisiin ja heillä on monta yhteistä lasta.Heillä menee hyvin ja ovat edelleenkin rakastuneita toisiinsa.
Ei se haittaa jos miehellä ei ole lapsia ja jos sinun lapsesi hyväksyy mieskaverisi.Nauti elämästä ja onnesta.
Olen jo pariin otteeseen aiemmin kertoillut omasta seurustelustani itseäni viisi vuotta nuorempaan mieheen (olen 28v, hän 23v). Ikäero oli minulle ensin "kompastuskivi", mutta hänpä ei antanut minun hätääntyä/häiriintyä asiasta vaan vei jalat alta oikein kunnolla! Nyt ollaan oltu yhdessä viisi kuukautta ja edelleen sujuu mahtavasti!! Voisi sanoa, että hän on parasta mitä minulle on tähän astisessa elämässäni koskaan tapahtunut! :) Niin kuulemma minäkin hänelle (aiemmat seurustelunsa ovat kestäneet maksimissaan 3 kuukautta)
Että epäilenpä, että se ikäero, joka on numeerinen!!, on sivullisten korvaan ja silmään pahempi juttu (??) kuin teille tulee olemaan. Pidä miehestä kiinni jos kumpikin uskotte, että olette hyvät yhdessä. Se ikä, ah, vaikka siitä on niin monet kerrat tälläkin palstalla pohdittu, on oikeestikin VAIN numero. Tunteiden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Kaikkea hyvää! :))
Minulla on 9 vuotta nuorempi avopuoliso, asumme siis yhdessä, minulla on lapsia hänellä ei, olen yli nelikymppinen. Aluksi minäkin olin epäileväinen, mutta ei kai kukaan ihan vaan "huvin vuoksi" jätä entistä poikamieselämää ja vaihda sitä perheellisen vastuuseen... Nyt kun yhteiselämä on pikkuhiljaa loksahtanut raiteilleen on kaikki epäily kaikonnut!
Elän puolisoni kanssa ehdottomasti elämäni parasta aikaa!!! Lapsetkin pitävät hänestä, joskus tietysti kokeilevat rajoja mutta semmosiahan lapset on, tekevät sitä minullekkin kokoajan...
Olkaa onnellisia yhdessä ja luottakaa elämään ja toisiinne!!!!