Olen tapaillut jonkin aikaa kivaa miestä, joka on aidosti kiinnostunut myös minusta. Mutta kun en saa selvää omista tunteistani... Aluksi olin ihan pyörryksissä miehestä, mutta enää en ole niin varma.... Ja miten kerron miehelle oman epäröintini? Kuinka kauan kannattaa antaa aikaa sille, että orastava suhde alkaisi kehittymään pidemmälle.... ?
En ota selvää tunteistani.....
lhlg
6272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokemuksella sanon, että ei kannata sitoutua pitkäksi aikaa suhteeseen, josta oikeasti ei ole varma. (Nimimerkillä annoin eksälleni vuosikymmenen ja olen sen jälkeen ollut lähes yhtä kauan varatun miehen rakastajatar - meni nuoruus, eikä sitä takaisin saa).
Voisitko kirjata vaikka ylös suhteen etuja ja haittoja, niitä asioita, joista miehessä pidät ja joita pidät epäillyttävinä jne? Ehkä tajuat jotain, kun lähestyt asiaa eri kautta. Tarkkailet asiaa ulkopuolisena. Eli onko suhteessa oikeasti jotain kyseenalaista, vai haluatko vain säilyttää vapautesi, eli odotat jotain parempaa?
Kiitos asiallisesta ja hyvästä vastauksesta. Juuri tuo ulkopuolisen silmin katsominen kuulostaa järkevältä, vaikka se onkin kovin vaikeaa. Olen tottunut eräänlaisiin machomiehiin ja tämä mies on kiltti ja herkkä ehkä vähän taiteilijamainen ja se on minulle uutta ja outoa. Mutta kyllä tästä miehestä tykkään, mutta ehkäpä kysymys onkin siinä, että onko tykkäämistä ja kipinää tarpeeksi, toisin sanoen pyöriikö ne sukat jaloissa vai ei??? Niin kovasti pohdin ja analysoin, onko suhteessa oikeasti jotain kyseenalaista vai onko kysymys vain omasta epäröinnistäni ja jonkinlaisesta pelkäämisestä?? Ikää tässä alkaa olla jo sen verran, ettei kauheasti viitsisi aikailla näiden asioiden kanssa, jos meinaa vielä vaikka perheen perustaa..... Toisaalta, ei haluaisi hätiköidäkään, jos joutuu väärän valinnan vuoksi eroamaan muutaman vuoden päästä....
Itsellänikin meni nuoruus aiemmassa pitkässä parisuhteessa 12 vuotta ja tähän suhteeseen olin lähtenyt enempi järkisyistä kuin tunnesyistä eli ehkä nyt olen mieluummin vaikka ilman miestä, kuin lähden johonkin puolivillaiseen mukaan....
Ja on itsellänikin ollut rakastaja tässä sinkkuaikana, jonka kanssa on ollut todella kiihkeää.... Häntä kyllä jään taatusti kaipaamaan, teinpä nyt sitten mitä hyvänsä......
Katsoitko peiliin ja totesit että et olekkaan sille miehelle tarpeeksi kaunis.
Jos noin alussa tulee epävarma tunne, kannattaa olla varovainen etenemisessä. Itselläni on ainakin käynyt niin, että alun epävarmuus vain voimistuu ja ristiriitaiset fiilikset lisääntyvät. Minulle se ainakin oli merkki siitä, ettei ollut oikeanlainen henkilö, jotain puuttui. Todennäköisesti paras palvelus kummallekin jättää homma sikseen, kun vielä voi ilman suurempia fiiliksiä.
Tuota noin.... Epävarmat fiilikset sen kuin vahvistuvat.... Eniten epäilyttää miehen suhtautuminen työhön.... Aina vaan tulee lisää ja lisää ihmetyksen aiheita..... Mies on ollut jokin aika sitten työsuhteessa, joka päättyi ennen aikojaan... Tällä hetkellä asuu erään sukulaisensa luona... Sinänsä järkevää, että säästää kuluissa, mutta mies on kuitenkin jo jonkin verran yli 40 vuotta.... En minäkään oman eroni jälkeen muuttanut sukulaisten luokse vaikka tiukkaa on ollut.... Mies omin sanojensa mukaan ei tykkää stressistä, koska se väsyttää.... Eli ihan ihmekommentteja tuon ikäiseltä mieheltä.... Haluaa sen verran työtä, että saa lainojansa maksettua, ei mielellään enempää.... En pysty kyllä mihinkään vakavaan miehen kanssa, jolla on tuollainen asennoituminen elämään.....
mies on mustalainen