Toivoisin tietoja kalastuksesta Lieksassa ennen vanhaan. Kamuttaja kirjoitti tuolla vanhassa, nostetussa ketjussa:"Kalastuksesta ennen voimalaitostyömaata olisi paljon kerrottavaa. Voin joskus tehdä aloitteen ja kertoilla jotain."
Kamuttajalle ja muille muistaville
kiitollinenolisin
971213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 97
Vanhimmat
Hieno aloitus kertokaa kalastuksesta ennen voimalaitosta, odotan innolla.
Missä kaikki kalastajat viipyy odotan innolla.
Kerron jotain.
Lieksanjoki oli ennen aika kalaisa vesi.
Vaikka pyytäjiä oli paljon, niin saalista riitti kaikille.
Verkkopyyntiä oli silloin kun ei tukkisumia kulkenut.
Sumien kulkiessa oli verkot puomien ulkopuolella.
Jos oli viikonloppu, niin miehet vahtivat rannalla, kun suma tuli niin heti verkot pois, ja suman mentyä takaisin.
Verkoissa oli kaikenlaista kalaa, pientä ja suurta.
Muistan erään tuntemani kalastajan kerran tuoneen Lieksan ravintoloihin kirjolohia, oli saanut yhtenä yönä 22 kpl.
Syksyllä tuli hyvin siikaa verkoilla.
Vetouistimella tuli hyvin kuhia, haukia ja muitakin.
Syksyisin matikkaa kolkattiin.
Tietysti kesällä ongittiin.
Keväällä saatiin kosken alta hyvin paljon kuoreita, ja joukossa oli paljon korpiaista
Korpiaisia tuli kuoreitten jälkeen verkoista joskus kilokaupalla.
Välillä mentiin kalalle Pieliselle, ja laskettiin reimi, josta tuli aina hyvin.
Yövyttiin saarissa ja käytettiin myös rysiä.
Talvella kalastettiin jään alta verkoilla, mutta jonkin verran myös pilkittiin.
Kalaa syötiin paljon.
Ei kait kirjolohta?Sehän on istutus kala.Olisko järvilohta ollut?
Istuttivat aikoinaan kirjolohtakin 50-luvulla.
En itse nähnyt niitä lohia, pyytäjä vain kertoi minulle.
Voit hyvinkin olla oikeassa, että olivat järvilohia.
Eikö oo muita kalastuksesta tietäviä..
Minun kalastusjaksoni ajoittuvat 50- ja 60-luvuille, jolloin isäukon kanssa pyydettiin syksyisin verkoilla muikkuja Siikaselältä pisimmillään 16 verkon pituisella jatalla. 50-luvulla ajettiin mopoilla kauppalasta Siikajokisuulle, jossa meillä oli venepaikka.
Minun kulkuneuvoni oli tuolloin Zündapp-mopo ja isällä oli Tunturi. 60-luvulla siirryimme jo autokantaan. Fiat 600 oli meidän ensimmäinen nelipyöräinen kulkupeli.
Jokaisesta muikkusaaliista osa savustettiin 200 litran tynnyristä tehdyssä savustuspöntössä, osa laitettiin suolakalaksi, paistettiin tai keitettiin kalakeitoksi.
Sadan koukun pitkäsiimaa pidimme joskus Mönninselällä ja Kinahmonsaaren vesillä harrastimme uistelua ja harjuslaudan vetoa. Kalansaaliit riittivät juuri omalle perheelle. Talvikalastusta emme harjoittaneet.
Lieksanjoelta rautatiesillan ja Vasikkaniemen seutuvilta puomin vierestä ongimme pohjaongella lahnoja. Lahnapaikan huomasi pintaan nousevista pienistä ilmakuplista, joita syntyi lahnojen etsiessä syömistä joenpohjan puukuorikerroksista. Lahnasaalis oli varma jokaisella reissulla. Lahnoja suolattiin ja savustettiin ja taidettiinpa laittaa uunikalaksikin.
Kala oli tuolloin hyvin tärkeä osa ravintoa ja kalaa oli tarjolla jokaisella aterialla jossakin muodossa.
Viime vuosikymmeninä olen ollut hyvin huono kalastaja. Kalani olen saanut marketin kalatiskiltä.
Minä en ole koskaan ollut muikunpyynnissä.
On se ollut melkoinen jono verkkoja, 16 kappaletta yhtenä jonona.
Suomenlahdella olen joskus ollut kalastajien mukana, lähellä Venäjän aluevesiä.
Muikunpyynnissä sattui joskus menetyksiäkin. Kerran rajulla syysmyrskyllä oli verkkojatamme kadonnut. Pieliseen jäivät verkot, kupaimet ja tupurit. Naaraamallakaan emme verkkoja löytäneet, joten menetys oli tuohon aikaan rahassakin suuri. Karpinilta sai kuitenkin uusia verkkoja ja kalastus jatkui.
Keväisin ahvenia katiskalla Honkalahdesta, lie tullut perattua useampi sankollinen.
Verkot oli talvella Lehtosaaren takana. Jamalinlahdella käytiin pilkillä.
Rysä oli hyvin yleinen kalanpyytö vielä 60-luvulla, ainakin Vienjärven puolella monissa lahukoissa. Kaksi keppiä ja siihen keskelle rysä viritettynä ja kalaa tuli. Samoin särys=särkiverkko antoi keväästä kookaita särkiä runsaasti. Laitettiin suolakalaksi ja hyvää oli.. Ja ne lahnat, niitä saatiin joka lahukasta kutuaikaan (=kun tuomet kukkivat). Savustettiin sekä syötiin lahnaa myös kalakeittona (lahnan pää on erityisen hyvä keitossa). Myös kudun jälkeen saatiin ns. juhannuslahnoja matalikolta. Myöhemmin kesällä juuman pohjasta/rinnalta sai verkolla lanhaa ihan omiksi tarpeiksi. Liekö ollut siellä lahnojen koti?
Kerrompa tositarinan joka oli sattunut ukkini kohdalle, ja hän mulle sen kertoi kun olin muutaman kymmenen vuotta nuorempi! Ukillani oli ollut katiskat tuossa törönkarin lähellä joskus -40 luvulla, ja hän oli mennyt katsomaan niitä josko olisi katiskoissa kaloja?
Paikalle soudettuaan oli hän huomannut jonkun miehen olevan kokemassa hänen katiskoitaan? Ukkini oli kysynyt, että tuleeko sitä kalaa? Mies oli tuumannut, etteipä näissä paljoa ole? Ukkini oli sanonut, että turhaapa hän sitten katiskoitaan katsoo enää? Oli se kalavaras mennyt noloksi ja lähtenyt soutelemaan naama punaisena poispäin!
Joskus ukkin tuumasi kun toiset toi verkkonsa hänen verkkojensa viereen vähän kuin laittoman lähelle, että ompas vesi pielisessä vähissä kun ihan kiinni pyytöihin laskevat verkkonsa!
Olen huomannut tuota esiintyvän pielisessä, ja etenkin mönnillä ja märäjälahdella muikunpyyntiaikaan vielä nykyäänkin!
Kyllä vielä viime kesänä velipojan katiskoita siirreltiin ja yksi varastettiin. Uhkasi laittaa putkimiinan pyytöihin. Kuunnelkaa kun posahtaa, siitä tietää että on yksi kalavaras vähemmän Mönninselällä.
Kaarisillan lähellä puomin kupeessa ongittiin pohjaongella lahnoja. Tuntui mukava "jytkähdys" kun lahna tarttui kiinni onkeen.
Harjuslautaa vedettiin tyyninä kesiltoina Kokkosaasen ympäri. Joskus laskettiin ukin kanssa Viensuulla pitkäsiima. Ukilla oli myös rysiä, joilla pyyti kaloja. Saaren asukkina kala oli pääruoka-aine. Kumma kyllä kalan syöntiin ei kyllästytty.
Oletteko purkittanut muikkuja lasipurkkeihin uunissa? On hyvää kun laittaa ketsuppia ja ruokaöljyä! Myös sinappi käy jos ei ketsupista tykää!
Kerrotko tarkemmin millä tavalla kiinnostaa kovasti.
Vaikka kysymys ei olekkaan osoitettu minulle, en malta olla vastaamatta. Sori! Googleta sanat: Miten purkitat kalaa. Löytyy ohjetta joka lähtöön.
Korjataan: Ette varmaan ole purkittaneet uunissa, koska siellä on ahdasta,,mutta kypsentäneet uunissa ne lasipurkeissa olevat muikut!
Minä olen valmistanut mainitsemallasi tavalla uunissa lasipurkeissa muikkuja ja muitakin kaloja. Pienin kalat ja teen sopivan mausteseoksen ja täytän purkit ja setan uunipellille purkkeja vieri viereen. Kalat pehmenevät ruotoja myöten. Kannet pitää kiinnittää purkkien ollessa kuumia, jolloin ne tiivistyvät alipaineesta jäähtyessään. Näin sisältö säilyy kauan syöntikelpoisena. Pehmeä kalaseos on valmista levitettäväksi vaikka leivän päälle parin päivän päästä.
Ja näläkä tuli jo lukkiissa!
Meijän lammissa on ruutanoita. Ovat lahnan muotoisia mutta paljon tummempia. Miten nuita ruuaksi laittasi?
Vehkakankaalla metsäautolavasta muutama sata metriä Kantatien suuntaan oli putrakko josta nailonsukkahaavilla naarattiin ruutanoita.
Minä laitan pestyihin (astianpesukoneella) tyhjiin 500g sillipurkkeihin muikkuja, ja muikut on kaikki avattu kalasaksilla, päät poistettu ja huuhdottu hyvin! Purkkiin laitan aina pohjalle ketsuppia aika reilusti, ja lorauksen ruokaöljyä, noin 3ruokalusikallista, voi laittaa enemmänkin jos haluaa, ja sitten muikkuja vuoroin pyrstö alaspaäin, ja pääpuoli ylöspäin! Suolaa tietysti maun mukaan! Sitten pyyhin sen lasipurkin reunan talouspaperilla ettei siihen jää öljyä tai ketsuppia, suomuista puhumattakkaan! Homman oppii tekemään siististi kun ei hätäile! Sitten kansi napakasti kiinni, ei kuitenkaan niin että kierre särkyy kannesta! Sitten ravistelen purkkeja niin että mausteet sekoittuvat! Uunipellille laitan 9 purkkia kerrallaan niin ettei purkit ota toisiinsa kiinni! Ja MUISTA, sitten vasta uuni lämpiämään kun ne kalapurkit ovat uunissa,,siis purkit kylmään uuniin! Pidän 110 astetta lämpöä ja kypsennysaika 4-5 tuntia, sitten sammutan uunin ja annan JÄÄHTYÄ purkkien uunissa useamman tunnin, mieluummin yönyli jos illalla katkaisee uunista virran, teen yleensä niin! Muista ettet mene avaamaan kuumia purkkeja, koska siellä on painetta! Kun purkit jäähtyy, niin kansi vetäytyy alaspäin lommolle, ja siitä tietää että homma onnistui! Purkinkannet aina naksahtaa jäähtyessään kun se vetäytyy alaspäin lommolle! Kannet on aina niin tiukassa ettei saa näppivoimin auki, joskus pitää veitsellä jelpata! Yksi konsti on jos nappaa puukonkärjellä ilmareiän kanteen, sitten aukeaa helposti! Kalat säilyy jääkaapissa hyvin, mulla on vieläkin muutama purkillinen jääkaapissa viime lokakuussa purkitettua muikkua! Avatun muikkupurkin sisältö kannattaa syödä 3 päivän aikana, kuten yleensä kala jota ei säilytetä päivätolkulla! Olen tehnyt tällä ohjeella vuosikausia, eikä yhtään purkkia ola räjähtänyt uuniin! Minä en purkinkansi auki tee, koska se on oma hommansa ruveta sulkemaan kuumia purkkeja, mutta jokaisella on omat niksinsä! Purkkeja kait voisi käyttää useammin, mutta kantta vain kerran kun se tiiviste kuumuu uunissa? Koettelin kerran uusiokäyttää kantta, mutta se ei enää onnistunut!
On hyvää jos viitsii ensin puolikypsentää savustuspöntössä muikut ja sitten purkittaa?
Tein kerran siikaa samalla menetelmällä ja laitoin sitten vain öljyä ja suolaa purkkiin, ja laitoin uuniin pariksi kolmeksi tunniksi loppukypsennykseen! Voi taivast että olivat hyviä!
Näillä ohjeilla onnistut!
Kiitos paljon ohjeesta.
Olen tiennyt, että kaloja voi purkittaa itse.
Monet tuttavani purkittaa särkiä ja muitakin vähemmän arvokkaita kaloja.
En vain ole tiennyt miten se käytännössä tapahtuu, joten suurkiitos ohjeesta.
Onko väliä onko rypsiöljy tai jokin muu.
Jäi tuosta äskeisetä sepustuksesta mainitsematta, että olen tehnyt muikkuja myös niin, että olen laittanut sinappia mausteeksi, hyviä ovat nekin! Ja yksi mikä vielä käy on se ketsupin värinen hapanimeläkastike, sitä loraus ketsupin kanssa, käy myös hyvin!
Mileikuvitusta ja mausteita käyttäen kalasta saa tosi hyvää!
Minä käytän rypsi ja auringonkukkaöljyä!
Tuli kuule kova nälkä kun luin juttusi, aivan maistan suussani herkulliset kalat.
Olen kova kalaruuan ystävä.
Säretkin tosihyviä!Niinkuin Kamuttaja tuossa mainitsi.Syksyllä täytynee muikuilla kokeilla!Mutta Hyvää vappua kaikille ja kohtuudella huomenna "purkit"auki!
Hyvää Vappua sinulle myös Ruskisoldat.
Aloittajalta kysyisin, että saitko tietoa?
Siiankalastus oli aikoinaan hyvin jännää puuhaa.
Kiitos, kyllähän tässä on jo monenlaista tullut. Leikö tuulastus ollut silloin ennen muinoin suosittua?
Hyvää vappua kaikille!
Joo kyllä tuulastettiin joka syksy.
Jostain syystä se oli enimmäkseen nuorten miesten harrastus.
Tuulastus on laji josta minä pidän eniten, ja pilkistä vähiten.
Aikoinaan tuli siikaa pyydettyä syksyllä juuri ennen jäiden tuloa, ja 0,12 lngalla olevilla pehmeäliinaisilla verkoilla! Siika ei yleensä änkäydy mielellään paksulankaiseen verkoon, ja jos se on viela tiukalla!
Mahdollisimman löysät verkot matalikolle siian kutupaikalle antaa joskus tulostakin!
Vielä purkitushommaan senverran, että mainitsemani hapanimeläkastike on chili mausteinen, ja kannattaa käyttää kohtuudella, tietysti se on makuasia pitääkö tulisesta mausta!
Hyvää Vappua kaikille kalaruuan ystäville, ja muillekkin,,,, kohta jäät lähtee ja päästään kalastushommiin!
Tuossa tuli ohjelmaa TV-ykköseltä Törö nimisestä kalasta. Onkohan Lieksanjoessa ja Pielisessä esiintynyt ko. lajia? Törösaari, paremmin kansansuussa Törönkarina tunnettu, ainakin on Pielisessä Mönninselällä.
Onkohan laji hävinnyt, jos on ollutkaa, sitten voimalaitosten tulon myötä?
Hyvää vappua kaikille!
En muista töröä, mutta sillä voi olla joku oma paikallinen nimi.
Hyvää Vappua vaan.
Kamuttajalle ja muillekkin ,silloin kun oli irtopuu uittoa Lieksan joessa isä piti pitkää siimaa,mutta se laskettiin uittoväylän puomien ulkopuolelle lähdettiin vesilaitokset kohdasta ylöspäin kohti voimalaitosta ja kuhaa tuli,ja sinä varmaan muistat miten voimalaitoksen rakennus aikaan ukot pyynti kalaa ainakin meillä syötiin jopa lohta siitä ei enempää,ja lammesta sai silloin myös rapuja isä teki pajusta pystypyräät.
Näin isäsi joskus joella, ja muistan hänellä olleen joku kaverinsa soutumiehenä, pojat oli silloin vielä pieniä.
Tiesin joidenkin saaneen lammesta rapuja, mutta itse en niitä pyytänyt.
Joo silloin voimalaitoksen rakennusaikaan moni sanoi tulleen kalaa enemmän kuin tavallisesti.
Pikkuisen sivuaa kalansäilöntää, menen taas melkein noin puolen vuoden paussin jälkeen tekemään purkkeja säilömistä varten. Niitähän tulee kuin turkin hihasta niin hernekeitto kuin maalipurkkejakin.
Et kai sinä sentään maalipurkkeihin laita
ei se ees pese niitä
Purkit menee maailmalle ,jokaisen oma asia mitä niihin laittaa.
Hienoa! Olet siis kuntoutunut leikkauksesta.
Kyllä, sorvin ääressä ollaan vielä jokusia vuosia.
Pilkkiahvenista olen tehnyt sitä purkkikalaa. Ruokaöljyä, hiukka ketsuppia, thai schilisoosia, maustepippuria, sipulia, aromisuolaa, suolaa. 110-120 astetta ja kuutisen tuntia jonka jälkeen virta pois ja annan jäähtyä vaikkapa yön yli. Pienimpiä ahvenia en ole edes suomustanut. Ei tunnu piikit eikä mikään pistele ja on muuten hyvvee.
Etkö ota selkäevääkään ahvenista, eli pehmeneekö nekin?
Joo selkäevän olen poistanu isommista ahvenista. Niin, unohtu vielä tuo sitruunapippuri, sitäkin olen ripsauttanu siihen sörsseliin.
Nämä on sellaisia reseptejä, että aion kokeilla kun ensin käyn pyydyksillä (Prisman tai Citymarketin kalatiskillä).
Tänään Ylen aamutelkussa sanottiin, että siian onkiminen alkoi vasta 80-luvun alussa. Tosin taisi olla kyse merestä, mutta kuulostako tutulta. Linkkiä ei vielä saa. koska uusinta ip:llä tulee ensin.
Ei siikaa onkimalla saa.
Kyllä sitä ainakin merestä näkyy saavan ja juuri nyt.
http://kalastus.com/artikkelit/siian-onginta-keväällä
Saa, ja ainakin kevätjäillä mormyskalla surviaisentoukilla! Mutta onkivehkeet sitämukaa, mahdollisimman ohutsiima ja pieni mormyska!
Paikka pitää tietää missä siikoja on!
kamuttaja ei kerro omia muistoja vaan kyselee vanyhoilta lieksalaisilta nimiä j a tapAHTUMIA
Kuakilan poeka alias Muroplasa alias onkirjoitettu-OIKEA alias kamuttajan mummo lopeta.
Mitä se sinulle kuuluu minä kirjoitan mitä haluan
Se siian kalastus oli jännää syksyllä, kun se oli kiellettyä, mutta suosittua.
Minkäs takkii se oli kielletty?
Siikaa pidettiin silloin uhanalaisena ja kutupyynti oli kielletty, ainakin virtaavasta vedestä? Miten li nyt, onko jokirauhoituksia?
Olihan kuhakin aikoinaan kesäkuussa kutuaikaan rauhoitettu, mutta syötiin niitä "valkoisia havenia" siitä huolimatta! Ja ainahan ne oli kuollut verkkoon, "eläviä" ei ollut vapautettavaksi!
Siinnä se tulikin vastaus.
Meidän järveenkin istutettiin siikaa. Vaan ei ymmärretty omaa parastamme ja salakalastettiin. Itse olin aivan lapsi, mutta muistan vielä. Eipä ole nyt siikaa ei. Kanta olisi voinut muodostua, jos olisi uskottu asiantuntijoita.
Kyllä se tuo muikunpyynti oli työlästä hommaa. Ei ehkä varsinainen kalastaminen, koska verkothan laskettiin iltamassa jatoihin järveen (jopa jokunen kymmentä). Ja aamusilla oli verkkojen nosto. Verkoissa saattoi olla joka "silämässä" muje, ja voi sitä päästelyurakkoo, siinä riitti töitä puolille päivin. Paljon mujetta tulikin ja urakka jatkui päästelyn jälkeen muikkujen puhkasussa = elikkä suolet puristeltiin pois ja sitten mujeet huuhdottiin kylmällä vedellä sekä valuteltiin kuivaksi...Homma jatkui, ja tottakai paistettiin kevyesti jauhtotetut/suolatut muikut voissa monet pannulliset..Myös muikkukeittoa tehtiin, olikin hyvä ja maukas ruoka..Myös muikun suolaus oli oiva säilöntämenetelmä. Suolamuikku oli talvella hyvä lisä mm. perunalaatikkoon sekä sirvelikastikkeessa sianlihan kanssa..
Mistäs pyysitte Pieliseltäkö?????????
Ja mitä tarkoittaa jatoihin?
Hieno muistelus, kiitos!
Viekijärvestä pyydettiin, rakkaasta kotijärvestä. - Jatahan tarkoittaa, kun verkkoja lasketaan ns.kiinnitettyinä toisiinsa, vain solmittuna yhteen. Siis näistä muodostuu se verkkojata = ehkä joskus "kala-aitakin". Toivotaan, että tämän vuoden syysnä tulisi taas ne hyvät muikkusaaliit, on nimittäin heikkoa ollut viime vuosina. Hyvää, kalaisaa ja aurinkoista viikonloppua kaikkille kanssa eläjille..
Vai saa sieltäkin muikkua.
Täällä sitä saa perattuna 4,95 kg.
Näin tällainen verkoton mies käy pyytämässä milloin Prismasta, milloin Citymarketista.
Totta puhut, koska muikun pyynti on tosi työlästä. Voi meikäkin jatkossa ostaa ne "saaliit" Cittarista tai kiertävältä muikunmyyjältä..Sitä kun ei ole enää niikuin nuorena ennen, silloin jaksoi kalastaa pullein purjein..
olertko komuutajaan akka jos oikein ymmärsin
Olihan vielä vuonna -92 huippuvuosi muikunpyynnissä, tai saaliissa paremminkin pielisellä! 14 - 15 mm ja 5 metriä korkealla verkolla sai syyskesällä aina semmoisen 20 kg verkolla ja kutuaikaan oli 30 kiloa korkeassa verkossa, kun mittasi 10 litran ämärillä, ja se painoi kalaa täynnä 8kg sanko! Oli mitä savustaa, purkittaa ja paistaa, tai teki mitä teki, itse pakastin aikapaljon kun oli pari ajokoiraa, niin niille tuli keitettyä muikkuja koiranruuan sekaan, ympäri vuoden sai koirat kalaa!
Nyt on mennyt muikunpyynti näpertelyksi kun muikut on niin peniä, eivätkä taida kasvaakkaan, ei ainakaan enää huipuusaalita saa 14-15 mm verkoilla!
Minun muikunpyyntini oli 60-luvulla. Verkkoja oli paljon muikut oli isoja ja niitä oli paskaan asti.
Isoja ovat saaliit olleet!
Mikä lienee muikkukantojen tilanne sekä koko tänä sulana. On ollut monen millin verkkoja aina 9 mm -14 mm. Ainakin Viekijärvellä muikku on on ollut kadoksissa vuosia. Heikot saaliit, paljon työtä. - Tässä samalla kiinnoistaisi kysellä menneiden aikojen kalastushistoriaa. Isäukko ja muutkin vanhat puhuivat sn. Nuottakunnista mm. Kylänlahden puolella olleista. Oliko ne jotain kalastusosakeyhtiöitä vai mitä. Ketkä olivat mukana, mitkä oli saaliit jne., tapahtuko kalastus vain Viekijärvellä ym. kertokaa ken tietää, kovasti kiinnostaa..
Teen näistä eri aloituksen, koska ketju alkaa mennä kovin pitkäksi.
Vein juuri 60 mm verkkoja veteen, saa nähdä onko aamulla kuhia ja montako, vai onko pelkkää tyhjää!
Suatat suaha vaekka isojakkiin kuhhii, jokunen haaki ja muutama lahna. Siinäpä se on sualliisi tällä keertoo...
Kuhan vuon kuhhoonne huastelette, kevvään lempeä ootellessanna. Kattos jääpyräät särkynein hillein kotvastentulleen. Kas hersyt nakkuit palaa kullain kimmoin kui auringonginsäde siel laajastolloo.
Ps. Yrittelen savoa ja karjalaa ansiottomasti sotkea. Anteeksi. En älykköjä tohdikaan hutkistella. Ansiottomassa kolossa ilmeisen aisteillani potkiskelen. Kuin pikku murrerääpäle;) Huumoria! kamuttaja the Best is. ja vauhtia vahtaamaan:) Aikamme vauhtia.
Pielisen kaloille ja ystäville.
https://www.youtube.com/watch?v=MOG57p7I_cM
Raataminen on joskus kuin häälento. Kuteminen kaloille.
Liipitkäämme. Virran alla.
Töröttämistä edelleen ihmettelen? Ja Töröä;)
https://www.youtube.com/watch?v=URzTW2iNcWM
Särki ja särkeminen ei aina riitä;)
Mielenkiintoista. Gobio gobio. Eikö vanhoillakaan ole suuria havaintoja tai kokemuksia?
Hieno kuvaelma oli tuossa Konevitsan kirkonkelloissa.
Tiesitkö, että Stalinin aikaan siellä oli vankileiri?
Onko kokemuksia kuoreen pyynnistä kenelläkään. Joku mielikuva on mulla lapsuudesta, että kuoreita kevään korvalla "lipottiin" mm. jokien suilta. Ja se kuoreen makukin on jäänyt mieleen raikkaana ja hyvänmakuisena. Pieniähän ne oli, mutta sitäkin maukkaampia.
Vielä 70-luvulla lipottiin kuoreita toukokuun alkupäivinä Lieksankosken ja Saavankallion väliseltä alueelta. Kutu kestää vain muutaman päivän, joten sen alkamista oli seurattava paikan päällä jotta ehti mukaan. Isolla haavilla nostettiin kuoretta rannalta käsin suuresta parvesta astioihin ja kalat kuljetettiin voimalaitoksen nurmikentälle levitettyjen pressujen päälle kuivahtamaan. Haju oli melkoinen ja lokkeja oli paljon. Paljon jäi kalaa vielä kotiin vietäväksikin. Luulisin, että ne menivät koirille, mutta ehkä myös kalastajan omiin tarpeisiin. Moni saattaa muistaa tämän ahkeran nyt jo edesmenneen lieksalaisen kuoreen kalastajan.
Eikö kuore olekaan hyvän makuinen kuten tässä väitetään? En ole koskaan nähnyt sitä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuore
Kyllä kuore ruokakalaksi sopii. Hankaluus on sen kalastusajan lyhyydessä. Kutu kestää vain muutaman päivän vuodessa toukokuun alussa ja muina aikoina se ei parveile. Muikun tapaan jauhoissa pyöriteltynä ja voissa paistettuna se on ihan hyvän makuinen. Pitää kuitenkin muistaa puhdistettaessa poistaa kalan pää, koska kuoreen pahaa hajua erittävä hajurauhanen on kalan niskassa. Kuore on lyhyen esiintymisensä takia varsin harvinaista herkkua eikä sitä ole tarjolla missään.
Hei, ei kuoreessa ollut pahaa hajua, vaan tuorekurkkun tuoksua muistuttava raikas tuulahdus. Muuten nopea ruokaöljyssä keittäminen sopii kuoreelle..Ovat maukkaita napsia sen jälkeen, kyllä perunasipsit ja juustonaksut jää toiseksi
Eivät ainakaan Lieksankoskella kuivamassa olleet kuoreet olleet hyväntuoksuisia. Haju oli kaikkea muuta kuin tuorekurkun eli se oli sanoinkuvaamattoman etova.
Minkä verran sitä kuretta illassa sai.
Kysyisin, että tietääkö kukaan tämmösestä sanonnasta "Se on kun kuore kuikan perssiissä". Tätä kuulin lapsuudessa useinkin, mutta se sanonnan sisältö ei ole mulle valaistunut vieläkään?
Tuntemani mies sai parin kolmen päivän aikana ehkä noin sata kiloa. Ei saalista punnittu, mutta kuoreita oli kuivamassa usean pressun päällä todella paljon. Lokit verotti saaliista oman osansa.
Ohi meni/ hukkaan meni tuokin tilaisuus/asia, mutta eipä tuolla ollut paljon merkitystä.
Pielisjärven itäisissä osissa ja Kolilla, oli sanonta käytössä.
Oli tänä aamuna pari kuhaa ja muutama iso ahven, joten paistamaan pääsee äitienpäiväruuaksi kalaa!
Jätin vielä verkot pyydystämään lisäsaalista, ja huomenna nostan verkot pois järvestä! Ei viitsi montaa päivää kalaa syödä, tai pitäisi sitten pakastaa, mutta saahan tuota aina tuorettakin!
Kuhan kehut:))
Tällaisia mahtavia oli asiakirjoittajien ketjut.
Juuri näin
Rentteli-Reinolle.
Minä kasvatin siellä asuessani ruutanoita kotitontillani pienessä lammessa.
Ei kukaan ikinä ole kasvattanut ruutanoi missän lammessa lieksassa ne olis talvella kuollu haben puutteesseen