Kysyy kieltää vaan loppuun asti?

Jos haluat vaikuttaa tyhmältä, niin kiellä vaikka kovien todisteiden edessä.
Jos haluat myös aliarvioida kumppanisi älyä, niin kiellä siinäkin tapauksessa.
Rehellisesti ja kokemuksesta sanoisin, että tunnusta.

kieltää loppuun saakka ja uskoa vielä, että toiseen on selitys uponnut. Toinen voi jopa olla uskovinaan, mutta syvällä tietää, mitä on tapahtunut. Miksi petetty toimii näin, johtuu luultavasti menettämisen pelosta, kivusta, jopa uskosta, että asiat paranee. Siitä se suhteen alamäki alkaa, toinen "tietää" ja toisella on huono omatunto. Kun vielä jonkin ajan kuluttua petetty alkaa miettiä, että toinen pitää tyhmänä, on soppa selvä.

Kannatan seuraavia sääntöjä:

1. Jos on sitoutunut olemaan jonkun kanssa ja silloin ilmeisesti vain hänen kanssaan, häntä ei pidä eikä saa pettää. Ei teoissa (täyttäkää mielikuvituksellanne loput), ei tunteissa (etenkään rakkaussuhteella "kolmannen" kanssa ) eikä ajatuksissa (esim. haikaillen menneiden tai ehkä tulevien "suurten rakkauksien" perään).

2. Jos pettää eikä halua jatkaa pettämistä eikä halua luopua pettämästään noin vain ja tämäkin on valmis yrittämään vielä, edessä on paluun ja sovituksen yritys.

Jos on vain haaveillut "kolmansista", uusista tai entisistä, on parasta panna suu säkkiä myöten. On turhaa loukkaamista ja haavoittamista, jos rupeaa vakikumppanin kuullen haikailemaan murskautuneiden haaveidensa perään.

Jos on kokenut rakkaussuhteen "kolmannen" kanssa eikä asiasta ole kukaan muu tiennyt ja jos suhde on lakannut, ei tarvitsisi "pakottaa" vakiokumppania kuuntelijaksi. Kyllähän oma syyllisyys saattaisi vaatia "tunnustamista", mutta paljastukset saattavat olla petettyä kovasti loukkaavia ja haavoittavia.

Omia vaikuttimiaankin saattaa "paljastelijan" olla hyvä epäillä. Ettei vain haluaisi vihapäissään heittää kaikkea vakikumppanin silmille ikään kuin siitä vapautuakseen.

3. Tässä tapauksessa pettäjä on tullut pettäneeksi petettyä sekä fyysisesti että rakkaussuhteella "kolmanteen", ja asia on jo alustavasti tullut kumppanin ja ehkä muidenkin tiedoksi. Miksi ahdistaa petettyä yksityiskohdilla siinäkään tapauksessa?

***

Olen joutunut puolustamaan periaatteitani. Ne on haluttu ymmärtää siten väärin, että koska haluan rajoittaa pettäjän kertomukset pettämisestään pettämälleen minimiin, kannattaisin pettämistä. Kuitenkin haluan vain säästää ihmisiä kuulemasta asioita, jotka loukkaavat ja haavoittavat ja joiden kuulemisesta en usko olevan mitään rakentavaa seurauksena.