Mä jouduin eilen kaneen. Piti alkaa kasvattaa mua takas tiettyihin sääntöihin. Ei saa lintsata koulusta eikä vetää sidukkaa tai polttaa. Ja opettajilla loppu huumori mun valehteluun.
Just joo. Samaa p**kaa noi kultaiset vanhemmat on kotona jauhaneet ja napsahti arestia siitä, kun en ihan niin toiminu, kun ne halus. Valehtelin vaan.
Mutta mä en tajuu, että missä vaiheessa mä saan sitten alkaa ku**ttaa ihan luvalla? Siis niin ko noi vanhemmat. Ne jauhaa p**kaa toisilleen silmät kirkkaina ja kaikki on ok. Mä menin laukasee isälle sen pettämisestä ja sanoin, että vois tehä ite niin kuin mun käskee ja sanoo äitille se suoraan. V***u, vetäs herneen nenään ja syvälle. Alko syyttää mua äitin elämän hlvetiks tekemisestä.
Sorppa vaan, jos mulla nyt se murrosikä ja kapinoin. Mutta enhän mä voi kapinoida kun ei sääntöjäkään ole! Tai on ne siis niin ku siihen asti, kunnes jää väärin tekemisesä kiinni.
Mutta mä juttelen sen kanen tädin kanssa ja vedän keksiä ja mehua. Kai mä sit parannun.. Tuun sellaiseksi kuin valehtelevat aikuiset.
Tää ois pitäny laittaa "aikuisten logiikka" osioon, mutta ei ollu. Tuli vaan isän hommista mieleen, että on se luvannu olla pettämättä, mutta valehtelee. Et siks tähän.
Enkä mä haluu haukkuu ketää. On vaan ite aika loppu. Napsahti päässä. Kun en tajuu, miks mun pitää olla valehtelematta, mutta aikuisena saa sitten tehä mitä huvittaa.
Ikää vasta 13, joten monta vuotta vielä aresteja?
Just joo. Samaa p**kaa noi kultaiset vanhemmat on kotona jauhaneet ja napsahti arestia siitä, kun en ihan niin toiminu, kun ne halus. Valehtelin vaan.
Mutta mä en tajuu, että missä vaiheessa mä saan sitten alkaa ku**ttaa ihan luvalla? Siis niin ko noi vanhemmat. Ne jauhaa p**kaa toisilleen silmät kirkkaina ja kaikki on ok. Mä menin laukasee isälle sen pettämisestä ja sanoin, että vois tehä ite niin kuin mun käskee ja sanoo äitille se suoraan. V***u, vetäs herneen nenään ja syvälle. Alko syyttää mua äitin elämän hlvetiks tekemisestä.
Sorppa vaan, jos mulla nyt se murrosikä ja kapinoin. Mutta enhän mä voi kapinoida kun ei sääntöjäkään ole! Tai on ne siis niin ku siihen asti, kunnes jää väärin tekemisesä kiinni.
Mutta mä juttelen sen kanen tädin kanssa ja vedän keksiä ja mehua. Kai mä sit parannun.. Tuun sellaiseksi kuin valehtelevat aikuiset.
Tää ois pitäny laittaa "aikuisten logiikka" osioon, mutta ei ollu. Tuli vaan isän hommista mieleen, että on se luvannu olla pettämättä, mutta valehtelee. Et siks tähän.
Enkä mä haluu haukkuu ketää. On vaan ite aika loppu. Napsahti päässä. Kun en tajuu, miks mun pitää olla valehtelematta, mutta aikuisena saa sitten tehä mitä huvittaa.
Ikää vasta 13, joten monta vuotta vielä aresteja?
Vastaukset 21
Vanhimmat
On muuten vain paras keskittyä rakentamaan omaa identiteettiä, vaikka tietysti vanhempien esimerkki tulee vaikuttamaan myöhemminkin. Sille ei kyllä voi mitään että meistä monet tahtovat moittia toisia sen tekemisestä mitä itse teemme.
Nuoruus on parasta aikaa kaikille. Sen ajan taikavoiman tietää vasta aikuisena. Liekö totta että kun nuorisoa sorretaan, niin takana on aikuisten kateellisuus nuorten energiaa ja huolettomuutta kohtaan.
Aikuiset ja yhteiskunta itse elättävät valhekulttuuria. Esim. Oikeustalossa sinun on pakko valehdella, jos oikeutta tahdot saada.
Ainoastaan jotkut kovan linjan uskovaiset pystyvät - tai ainakin yrittävät tehdä kaikkensa etteivät tulisi koskaan valehdelleeksi.
et enää ees tiiä, mikä mä oon ja vielä vähemän jaksaa kiinnostaa, mikä musta on tulossa?
Mulla on mieletön ikävä mun vanhempia. En osaa selittää sitä silleen fiksusti.. Mutta olis kiva olla se lapsi vaan ja luottaa siihen että ne on luotettavia aikuisia. Turvallisia.
Mä en taida osata ees selittää. Mutta mulla on tosi p***a olo. Ei vaan jaksa enää.
Niin en tosta hiffannu, ootko puhunu niiden kanssa noista jutuista ja ajatuksista mitä kirjotit? Ne tekee väärin omia juttujaan, mut jospa pystyisitte yhessä funtsimaan asioita. Sit säkin ehkä voisit hiljentää vähä ja olla iisimmin. Oot varmasti fiksu tyyppi; pystyt kirjottaan ja miettimään noita juttuja. Ota vanhemmat puhutteluun. Niiden voi olla ihan yhtä vaikee lähestyä suo varsinkin jos oot reagoinu kaikkeen voimakkaasti.
Tsemppiä ja rohkeutta toivoo sulle yksi mutsi.
Viime yönä mietin just noita. Että sanos vaan asiat. Kun mä huomaan, et mua joteskin painaa valehtelu. Äitiä ja sen kansaa tehtyjä juttuja on ihan mieletön ikävä. Äiti ei vaan tykkää valehtelusta ja siks mua pelottaa olla sen kanssa.
Äiti ois kuiteskin se, jolle pystyy helpommin puhumaan. Tuntuu vaan pahalta, kun tietää, että se sattuu sitä. Enkä mä sit osais kuitenkaan sanoo mitään lohdutukseks. Mutta ainakin se ehkä tajuis miten tärkee se on mulle. Kun siis en valehtelis. Me on ennenkin puhuttu kaikista asioista.
Enää ei mietitä ku se, et onks äiti sit mulle vihanen?
Mäkin rupesin miettimään tota niiku meidän perheen kannalta, meil on tyttö 14-v. Että siis jos kävis noin ja sit se sanois että mun mies pettää muo. Mut mä en olis sille vihanen, vaan miehelle tietty. Mä vaan mietin että kannattaako sun sekaantua sun vanhempien juttuihin liikaa. Voisitkohan sä sanoo sun isälle kahdenkesken, että tiedät asiasta ja kysyy siltä mitä se meinaa tehdä.Sano sille ihan niiku susta tuntuu, siis noit juttuja mitä oot kirjotellu. Sen pitäs tajuta että sulla on hätä perheestä ja että sä tunnet olos turvattomaksi. Ja sit se että sä teet kaikkee juttuja siks että sun vanhemmat heräis ajatteleen. Ne ei oikeesti ehkä tajuu miks sä kapinoit. Siit vaan tulee sika huono olo sanoo mun tyttökin, vaik meill ei oo sinänsä tollasia juttuja. Sun äiti olis varmaa tosi onnellinen jos juttelisit sille näistä ja päästäsit sitä vähän sun pään sisään. Mä sanon että mä en tajua usein ollenkaan mitä mun tyttö tekee ja ajattelee, mut silti se on mun elämän tärkein juttu. Paljon tärkeämpi kun mun mies ikinä.
Yritin eilen tehä koulujuttuja. Jääny vähän sivuja tyhjäks kirjoissa.
Mä oon isälle jo sanonu, et mä tiiän siitä ja sen naisesta. Isä hermostu, ku asiasta ees sanoin.
Mut mä sain eilen idean, joka nyt on sitten vaan tietty lapsen, mut aattelin kokeilla.
Me ollaan tänään illalla isän kanssa kahestaan. Äitillä on joka maanantai kössivuoro kaverin kaa ja sit ne menee aina symään. Eli aattelin laittaa isän lukeen tän ketjun. Se ois mulle helpompaa. Et ei tarviis alkaa puhuu. Tuntuuko tyhmältä? Ois siinä sit sekin, et se nolaa ittensä, jos alkaa mulle rääkyy.
Aattelin vaan, et sit se joutus miettii, mitä tekee, eikä mun tartte enää. Mulla on kaneen taas huomenna aika. Vois siellä sit kans puhuu tästä tai näyttää nää mun viestit.
Mä muistin yhen tyhmän jutun. Sain kokeesta huonon numeron ja ihan sen takia, et en ollu siihen harjotellu enkä ollu ees kertonu äitille siitä kokeesta. Piilottelin sitä sit repussa viikon ja pelkäsin pyytää nimmarii. Ope alko sit uhkailee, et se soittaa kotiin ja mun oli pakko kertoo. Se salailu siitä kokeesta teki musta tosi ärsyttvän. Jänkkäsin jokasta asiaa vastaan ja kiukuttelin ku kakara. Nyt mä sit muistin sen ja tuli vaan mieleen, et samalla tavalla kun ei pysty kaikkee kertoo, niin mä oon sit aika kauhee. Onks teillä aikuisilla tällasta samaa?!
Sit siitä sun lapsesta. Mä sanoin kerran mun äitille ku se oli hankala eikä tajunnu mua (heh..) et se on vaan unohtanu ite, mitä oli olla murkku. Se repes. Siitä sit tuli meijän naisten vitsi. Mut sen voin sanoo ihan suraan, et vaikka ollaan sanottu päin näköö ties mitä, ni ei se oikee tunne riidassa mee pois. Mun äiti opetti mulle jo tosi pienenä, et vaikka riitaa on, ei se oo sama kun inhois toista.
Mut ihan pienel huumorilla terkkui sun lapselle. Mä tiiän kuinka hankalaa on tässä iässä isompien kanssa elää!
Oikeesti, sun ei pitäis tarvita murehtia liikaa sun vanhempien jutuista. Ne varmasti rakastaa suo samalla lailla ( jos siis on ihan "normaaleita" niiku kuullostais) vaikka niillä olis keskenään riitaa. Mä en oo yhtään tollasten asioiden tuntija , mut ehkä voisit näyttää ekas siellä kanessa ( siis mitä se nyt siis tarkottaa?) Mä oon niin varovainen näissä sanoissani kun en haluu omilla mielipiteilläni vaikuttaa suhun, mutta ei avoimuus ja tunteidensa näyttäminen ole huono asia.
Jos sä olisit mun tyttö, mä toivoisin että sä tulisit mun luo ja haluaisit tulla vaikka syliin tai ainakin juttelemaan omista fiiliksistä ja asioista niikun pienenä tyttönä. Se on sääli että kun lapsi kasvaa niin se ei enää välttämättä halua/ kehtaa saada vanhempien halauksia tai kosketusta.
Sun äiti kuullostaa kivalta ja varmaan ymmärtää jos juttelet sille, mutta ehkä sun ei kannata kertoo sille sitä isäs juttua. Must niiden kahden pitäis pystyä hoitamaan se asia keskenään.
Ei muuten pysty aikuisena kertoon läheisilleen kaikkee ja olemaan ihan rehellinen aina ja se on tyhmää mut oikeestaan pakollista joskus koska ei halua loukata toista. Sitte taas ajattelee erilailla esim. noista ihmis-suhteista. Ymmärtää toisella tavalla vanhempien ratkasuja ja keskinäisiä suhteita. Ei nekään meille aikuisille oo ihan helppoja juttuja. Tsemppiä taas sulle!
valitettavasti vanhempiaan ei voi valita mutta tuskin ne ihan vittuillaksee arestia antaa sä oot vast 13v ja luulet tietäväsi mailmasta kaiken mut usko pois et tiedä vielä paskaakaa mut mailma opettaa kyllä
koska ois tullu sellasta tekstii, et ei ois ees julkastu. Nyt sit sanon.
Kyllä itekkin tajuun, et hölmöilty on. Ei vaan oo kivaa oppia tällasia asioita tälleen. V***u, isän pitäs olla arestissa kans! Latasin meinaan kanessa, et on se kumma, et mun täytyy tajuta et teen väärin. Nii ja hyväksyy se, että siitä rangaistaan. Joopa joo. Eiks sitten vanhempien tarttee??!!
On sulla fiksut ajatukset noin nuoreksi. Jos olisit mun, olisin tosi ylpeä. Isäs tekee väärin kun se sua syyttää omista tekemisistään. Kerro sille, jos viitsit, että ei se sun syy ole, että se pettää äitiäs. Oot tainnut nähdä jotain?
Varmaan haluaisit olla vielä se kaikesta tietämätön lapsi ja olla lapsi, mutta ikävä kyllä, maailma on julma paikka, ja me vanhemmatkin ollaan vain ihmisiä. Turhan aikaseen vaan jouduit sen toteamaan ja ikävän asian kautta.
Mutta: kyllä se siitä. Älä hylkää isääsi, vaikka se valehtelikin äidillesi ja sulle.
joka sanoo tolleen vähään aikaan. Kiitti siitä.
Joo. Mä kattelin tänään vanohja kuvia ja ne teki sairaan olon. Tai siis hyvällä tavalla. Kun tohon ekaan viestiin jo vastasin tosta, mitä ite oikeestaan haluisin olla.
Kyllä vanhemmat on mulle tosi tärkeitä. Isäki, kai.. Nähny oon ja kuullu ihan tarpeeks sen jutuista. Mut heh.. Oma vika kun lintsasin koulusta ja käväsin hiukka kylillä.
Musta on jotenkin outoo, että mä uskallan kertoo. Tarkotan sitä, että kun ootte kai iteki äitejä. Yritin yhelle kaverille koulussa puhuu, mut se heitti koko jutun ihan niin ko läppä tai jotain. Ei se tajunnu, miltä musta oikeesti tuntuu.
Mä muuten luin näitä muitakin ketjuja täällä. Ei nyt just ehkä järin fiksuu, mut tulin vaan uteliaaks. Mua ihmetytti se, että unohetaaks lapset aina näissä jutuissa? Ei oikeestaan kukaan välittäny. Mun äiti ainaki sanoo ja tekee asioita, että se oikeesti tykkää. Mulla ei oo ees siskoo tai veljee, kun äiti ei voinu enää saada.
Nyt mä kaadan sulle sit kaikki.. No joo. Mä kuitenkin aattelin, että uskaltasinkohan mä puhuu isän hommista siellä kanessa? Saako ne siellä kertoo vanhemmille mun puheita?
Olet ihan oikeutetusti vihainen isällesi. Olet joutunut valitettavasti käsittelemään asioita, jotka eivät 13-vuotiaan maailmaan yksinkertaisesti kuulu. Mutta tuskin isäsikään on toivonut sinun saavan selville asioita hänestä tai vanhempienne suhteesta. Ei kukaan vanhempi halua kuormittaa lastaan aikuisten asioilla, jotka voivat olla joskus hyvin kipeitä.
Kuten totesitkin, on normaalia haluta olla vielä lapsi ja isän tai äidin sylissä suojassa pahalta maailmalta. Usko pois, sitä haluaisi myös moni muu sinua vanhempi aikuinenkin. 13-vuotias on juuri sillä kynnyksellä, jolloin on liian vanha isän syliin, mutta taas liian nuori muihin syleihin. Ja syliähän jokainen kaipaa, sitä että joku joskus paijaisi ja sanoisi, että välittää.
Sinun iässäsi etsitään yleensä voimakkaasti omaa identiteettiä ja mietitään, millainen aikuinen minusta tulee. Omat vanhemmat voivat toimia tässä joko hyvänä tai huonona esimerkkinä. Järjen kasvaessa iän myötä oppii erottamaan ne piirteet vanhemmissa, jotka haluaa myös aikuisena itselleen tai jollaisia ei ainakaan halua omaksua. Koko nuoruusikä on näiden ominaisuuksien arviointia ja omaksumista.
Kaikki lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ovat vaitiolovelvollisia, eli keskustelut ovat luottamuksellisia. Jos kuitenkin lapsen etu sitä vaatii, voi joskus vaitiolovelvollisuuden rikkoa. Esim. jos nuori uhkaa tehdä itselleen jotain tai päihteiden käyttö vaarantaa terveyden, on viranomaisilla velvollisuus kertoa vanhemmille. Laki sanoo näin. Vaikea sanoa, kertooko esim. sosiaalityöntekijä vanhemmillesi teidän keskusteluistanne. Voithan vielä korostaa, että haluat esim. isäsi pettämisen pysyvän teidän kahden välisenä asiana. Tärkeintä olisi kuitenkin, että pääsisit puhumaan asiasta jollekin ihmisille, sillä isäsi toiminta selkeästi vaivaa sinua ja vaikeuttaa koulunkäyntiä ja muuta normaalia elämää. Voithan hakeutua vaikka koulupsykologille, koululääkärille, kuraattorille tai terveydenhotajalle, he ovat kaikki valmiita auttamaan sinua.
Eipä oo ollu aikasemmin pakko miettii. Kai se kane reissu perjantaina jotenkin sekotti.
Mulla otetaan netti yhteys kympiltä illalla pois. Tai siis on sopimus, et kone menee sillo kiinni. Heh. Onkin sit yks niistä säännöistä, jota on tullu aina noudatettuu.
Yöllä sit pyöri ajatukset. Mulla on äitin puolesta tosi p***a olo. Ihan ko mä oisin isän kanssa kimpassa vedättämässä sitä kybällä. Äiti on aina ollu mulle tosi tärkee ja reilu. No joo, ehkä sillä välillä kireitä sääntöjä. Mut meillä on sellasii tyttöjen päiviä. Shoppailua, leffaa ja kauneusiltoja. Ne on parhaita. Sille voi puhuu melkein kaikesta. Oli meillä meikkaamisesta ja lantiofarkuista tiukka matsi. Äiti sai sit idean, et me mentiin yhes kosmetologille ja siellä sain kaikkee mahollista tietoo. Sovittiin sit, että meikataan kouluun vaan vähän ja sitten discoon ja bileisiin äiti tekee mulle meikin ja laittaa tukan.
Äitiki sit kerran osti lantiofarkut. Pukeutumisestaki sit mietittiin. Ettei siis kouluun ihan bilevaatteita.
Nyt sitten en oo äitin kanssa tehny mitään tollasta enää. On vaan niin paha olla. Nyt mä sitä mietinkin, et jos mä kertosin äidille. Ite ainakin haluisin, et mulle oltais rehellisiä. Voiko äiti suuttua mulle? Mä meinaan tajusin, et siks mä en enää tee kaikkee kivaa äitin kanssa. Sit on pakko olla v-mäinen, ettei se huomaa mun valehteluu.
Kuraattorin kanssa meni vähän hanttiin. Sanoin sitä lehmäks. Otti päähän, kun se jauho kuinka rankaa murrosikä on. Ei se tajunnu, että vois olla vähä muutaki ku menkat ja sillee. Se sit lähetti kanee.
Toi identiteetti juttu om mulle nyt aika sekava. Oot kyllä varmaan ihan oikeessa. Äitin näköseks tuun.
Mä en oo koskaan uhannu tai yrittäny tehä itelleni mitään. On tietty aatellu joskus aika synkkiä juttja. Se vaitiolovelvollisuus olis mulle tosi tärkee. Tai siis jos en ite kerro. Jääkö musta joku rekisteri sinne sosiaalityöntekijälle? Tietääkö sit kaikki aina, että mulla on vaikeuksia?
Tuli tosta isästä mieleen. Mä en jotenkin osaa siitä puhuu. Aika outoo. Mietin kyllä sen juttuja. Kai sitä sit joskus.
Olet fiksu nuori naisenalku ja osaat ajatella asioita todella järkevästi. Se tulee olemaan voimavarasi myös aikuisena.
Kivalta kuulostavat kaikki jutut mitä olette äitisi kanssa tehneet. Juuri sitä äitiys onkin, yhteisten asioiden jakamista tyttären kanssa ja yhteisen ajan viettoa. On olemassa tiettyjä asioita, jotka yhdistävät äitiä ja tytärtä, kuten on myös isällä ja tyttärellä. Millaiset välit sinulla ja isälläsi ovat? Koetko isäsi kuitenkin turvalliseksi ja läheiseksi tästä huolimatta? Olisi tärkeää, että pystyisit löytämään myös isästäsi hyviä puolia ja arvostamaan häntä niistä.
Oletko varma, ettei äitisi jo tiedä isäsi suhteesta? Voihan olla, että hän tietää tai heillä on jo aikaisemmin tapahtunut jotain sen suuntaista. Tällöin saisit kertomisen taakan pois harteiltasi, etkä kokisi olevasi vastuussa vanhempiesi avioliitosta ja äitisi onnellisuudesta. Jos kuitenkin kerrot asiasta äidillesi, ei hän tietenkään voi sinulle siitä suuttua. Sinähän olet syytön.
Sosiaalityöntekijä pitää kaikista asiakastapaamisista arkistoa, eli sinunkin käynnistäsi hän on tehnyt raportin. Todennäköisesti hän on lyhyesti kirjoittanut, mistä keskustelitte ja teittekö jotain sopimuksia esim. koulunkäynnin suhteen. Arkistot ovat ehdottoman salaisia, eikä niitä pääse lukemaan kuin sosiaalityöntekijät. Et todellakaan saa leimaa otsaasi käynneistä sossussa, eikä sinun tarvitse niistä kenellekään kertoa jos et halua. Vanhemmille sosiaalitoimisto tietenkin käynneistäsi ilmoittaa, koska olet alaikäinen. Tästä kyseisestä käynnistä he todennäköisesti jo tietävätkin.
En sanoisi, että sinulla on sellaisia ongelmia tai vaikeuksia, jotka leimaavat ja seuraavat sinua loppuelämäsi. Osittain pohdintasi ovat juuri niitä, joita tuossa iässä normaalistikin on. Totta on, että murrosikä on muutakin kuin menkat ja sydänsurut. Kenenkään pohdintoja ja pahaa oloa ei pidä aliarvioida. Yleensä tuossa iässä maailma pyörii kodin, koulun ja kavereiden ympärillä, mikä on sillä hetkellä totista totta. Minä ainakin uskon, että hätäsi on todellinen ja toivonkin, että löytäisit jonkun aikuisen, jonka kanssa voisit asiasta keskustella luottamuksellisesti. Ja siten, että asetelma on tasavertainen, mitä se ei välttämättä aina ole sosiaalitoimistossa tai koulukuraattorin luona. Pakosti tulee sellainen tunne, että aikuinen sanoo ja käskee.
Hyvä että kirjoittelet tänne ja purat siten pahaa oloasi. Joskus jo kirjoittaminen helpottaa. En tiedä, onko näistä neuvoista sinulle käyttännössä hyötyä. Voimia :)
On ollu vähän turhan helppoo vaan mennä ja tehä mitä huvittaa. Kai se on sitä, kun ei sit ihan oikeesti uskallakkaan alkaa miettimään asioita.
Tää nyt sit kuulostaa tyhmältä, mut tää kirjottaminen on harjottelua et osaisin puhuu aikuisten kanssa. Tai siis tän avulla jotenkin tajuis vanhempien juttuja. Mä oon niistä iha pihalla!
Siitä isästä. Se on mulle aina edustanu sellasta isoo turvaa. Osaankohan selittää tätä..? Äiti on se joka huolehtii sellasesta, mitä ei ees oikeestaan osaa aatella. Niinko ruoka ja vaatteet ja siivous. Se on se, joka auttaa meitä muita. Isä on taas aina pitäny siitä huolen, et rahat ei lopu. Nii ja site se auttaa äitiä miettii asioita toisella tavalla. Äiti on vähän sellanen, et se miettii asioita liikaa ja isän mielestä pelkää turhia. Mut siis isä on se, joka on se viimenen turva.
Tai siis oli. Nyt mä pelkään, et meidänkin perhe hajoo. Enkä mä tajuu isän touhuja. Se on oikeestaan tosi kiltti meille. Siks kai mä en tajuu, et voi sit kuitenkin lääppiä toista naista. Nyt sit tietty haisee oma kehu, kun sanoin aiemmin, et tuun tai siis jo oon äitin näkönen, mut äiti on sentään tosi söpö, vaikka ikää ja lapsia on. Enkä mä sitä, et ulkonäkö ois kaikki, mut täälläki aina sitä sanottiin, kuinka vaimot on lihonnu tai jotain ja sit nää toiset hienompia. Voi tietty olla, et jokasen lapsen mielest oma äiti on tosi kaunis.
Mä en usko, et äiti tietää siitä suhteesta. Äiti on sen verran herkkä näis jutuis, et oisin kyllä huomannu jos sillä olis murheita. Sillonki kun se sairastu eikä meinannu mulle ensin kertoo, niin mä tajusin et se ei oo kunnossa. Se vaan esitti sitä vahvaa.
Mut mä luulen, et sä oot siinä oikeessa et pitäs saada puhuu jollekin. Mä haluisin, et mun rohkeus riittäs ja sanosin asiat soraan isälle ja äitille. Mä taidan olla aika tyhmä kun aattelen, et jos ei kukaan valehtelis, nii ois helpompi kaikilla olla. On meinaan pitkä aika olla arestissa, jos mä en näist jutuista pääse eroon. Ja mä oikeestaan vasta tänään tajusin, et ei mulla oo mitään intoo muuttuu, jos kukaan muukaan ei täällä tee samaa. Kun tää on just se, mikä ei mee mun päähän, et miks aikuiset laatii sääntöjä, joita ei ite sit noudata. Heh.. Pitäskö lietsoo kapinaa kaikille murrosikäsille?
Ihan kiva, jos musta ei loppu elämäks jää jotain rekisterii. En oo ite kehannu asiaa kysyä kanessa, mut keverit kerto aika rankkoja esimerkkejä leimaamisesta.
Onko sulla lapsia? Ei se mulle tietty kuulu, mut tulin uteliaaks..
Luithan mitä nimimerkki "Yks mutsi" kirjoitti sinulle. Siinä on monta hyvää ja asiallista juttua. Olen samaa mieltä, että voisit puhua vanhemmillesi pahasta olostasi (jos rohkeus riittää). Varsinkin äitisi kanssa tunnut olevan hyvin läheinen, joten hänen kanssaan olisi hyvä puhua. Päästää vähän pääsi sisälle, niinkuin "Yks mutsi" kirjoitti.
Hyvä että arvostat isässäsikin asioita, esim. turvallisuutta ja taloudellista turvaa. Uskon, että olet myös isäsi kanssa läheinen, varmaankin sellainen normaali isä-tytär-suhde. En usko että isäsi on ylpeä tekosistaan, mutta vanhemmillasi on varmasti omia, kipeätäkin juttuja keskenään. Siis joitain ongelmia, joita eivät halua tuoda sinulle tiedoksi.
Jokainen lapsi haluaa että vanhemmat pysyvät yhdessä eivätkä eroa. Tottakai sinullakin on huoli siitä. Tiedäthän, että jos joutuu kuuntelemaan esim. vanhempien riitelyä, saattaa lapsi usein pelätä, että nyt ne eroavat kun huutavat noin. Olet oikeassa, että valheiden pohjalle ei elämää voi rakentaa ja varsinkin itse koet sen moraalisesti vääräksi. Tästä syystä olisi hyvä, jos pystyisit puhumaan peloistasi esim. isällesi. Näin isäsikin ehkä ymmärtää, miksi sinulla on paha olla. Tärkeää olisi myös, että voisit yhä viettää äitisi kanssa aikaa ja että teillä olisi kivaa. Ainakin tärkeää on, että jos/kun isäsi suhde tulee julki, kerrot äidillesi peloistasi ja siitä, miksi otit häneen tietoisesti etäisyyttä. Äitisi varmaankin nyt ihmettelee, mitä teidän väleille on tapahtunut ja on huolestunut asiasta.
Yleensä jutut sosiaalitoimistosta ja leimaamisesta nuorten keskuudessa ovat liioiteltuja. Mutta se johtuu siitä, ettei asioista tiedetä. Nuoret ajattelevat usein, että sosiaalitoimisto on paha ja haluaa vain vaikeuttaa elämää asettamalla rajoituksia. Päinvastoin, sosiaalitoimiston tehtävänä on auttaa ja tukea nuorta/perhettä vaikeissa elämäntilanteissa. Kaikkien elämässä on välillä vaikeuksia, eikä ole mikään virhe hakea tai pyytää apua vaikeuksiinsa.
Minulla ei ole lapsia itselläni, koska olen melko nuori vielä, 27-vuotias. Sinun asiasi koskettaa minua erityisesti sen vuoksi, että teen töitä sinun ikäistesi nuorten kanssa ja koen ainakin ymmärtäväni, miltä sinusta tuntuu. Sitten kun minulla joskus on lapsia, toivon että he ovat yhtä fiksuja ja järkeviä kuin sinä. :)
Mä oon lukenu kaikki vastaukset ja yrittäny kans vastailla. En tiiä, onks se tääl tapana, mut mä teen ainaskin niin.
Ja vastasin tolle yks mutsi jo mun suunnitelmista. Käy vilasee. Isä tulee joskus kuuden aikaan, ni mä ehdin sit muuttaa suunnitelmii, jos ne on nyt ihan tyhmiä.
Mun äiti meni naimisiin tosi nuorena ja sai mut 20 vuotiaana. Mut se on siitä ilonen, koska se sit sairastu eikä saa enää lapsia. Sit se sano mulle, et iha hyvä ettei sen mummo-tauti oo samaan aikaan kun mun murkkuikä. Heh.. Vois olla aika hauskaa sit..
Mut mun täytyy mennä. Yritän ihan oikeesti siellä koulussa. Eikä se oo kauheen vaikeeta. Mä tykkään kielistä ja liikasta. Matikka vähä heikkoo, mut äiti on siinä tosi hyvä ja auttaa. Se opetti mulle prossalaskuja vuos sitte alennusmyynneissä. Oli aika hauska matikankurssi.
Ollaan ny ahkerii molemmat. Mulla on tavallaan nyt parempi olo. Autto, ku keksi yhen tavan kertoo asiasta.
Äiti on tosi tärkee. Ja mä haluun ne meijän jutut takasin. Eikä tää oo kivaa, ku kaikki on kimpussa ja sit on toi aresti.
Kiva kun kirjoittelet ahkeraan tänne. Ja kyllä täällä voi viesteihin vastailla, tämähän on keskustelu-palsta. Tällä palstalla vaan harvoin näkee lasten kirjoituksia, mikä antaa uutta näkökulmaa aikuisten asioihin.
Minusta kuulostaa erittäin hyvältä, että näytät tämän viestiketjun isällesi. Sitä kautta pääsette ehkä jutun juureen kiinni. On helpompi aloittaa keskustelu siten, kuin että joutuisi kertomaan sanallisesti miltä tuntuu. Isäsikin varmasti huomaa, kuinka järkevä tytär hänellä on. Tosin luulen, että hän sen jo tietää. Vanhemmat kuitenkin tuntevat lapsensa aika hyvin, vaikkei lapsista aina siltä tunnukaan.
Uskon, että keskustelu isäsi kanssa on ensiaskel siihen, että olosi jossain vaiheessa helpottaa. On selvää, ettet jaksa keskittyä koulunkäyntiin, jos joudut miettimään tällaisia asioita päivät pitkät. Muista kuitenkin, että koulu on sinun päätyösi nyt ja vapaa-aika kuuluu viettää kavereiden ja harrastusten parissa. Lisäksi perheen kesken vietetty aika on tärkeää ja toivonkin, että pystytte äitisi kanssa lähentymään uudelleen.
Hienoa, että koet kotinne ilmapiirin sellaiseksi, että olet läheinen vanhempiesi kanssa ja pystyt puhumaan. Oli mukava lukea, että kun pohdit aikuisen kanssa juttelua, se oli sinulla automaattisesti äiti. Niin sen pitää ollakin. Joillain lapsilla kun ei oikeasti ole sellaista aikuista kotona, jonka kanssa voi keskustella asioista. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi kuitenkin olla se oikeus. Olet varmasti kiitollinen, että sinulla on.
Tsemppiä iltaan!
Mun viestien näyttämisen ideana oli just se, että ei tarttee alkaa selittää päin naamaa asioita. Kun ei taida toi pokka pitää, jos pitäs mennä suoraan sanoon isälle, et se lehmän lääppiminen ei oo mitään fiksuu. Muutenki tuntuu siltä, että mulle on helpompaa se, et avaan sille tän ketjun ja meen sit omaan huoneeseen. Voipi tulla aikas hiljanen ilta. Mutta musta on nyt alkanu tuntuu siltä, et tää asia on painanu mua tosi rankasti. Ehkä mä aluks menin siihen halpaan itteni ja tunteitteni kans, et ei tunnu missään. Vetäsin vaan vähän kovempaa roolii ja kaikki hyvin. Ekan kerran näin isän ja se naisen syyskuun alus ja sit ennen lomaa kun oltiin kamujen kans ostoksilla.
Outoo on myös se, et mä sain ihan mielettömän raivarin kun mä sain passituksen kaneen. Mut nyt mä oonkin siitä ilonen. Heh.. Oonkohan sittenkin tosi tärähtäny..? Mut se oikeestaan laitto mut miettii asioita ja mä olin tehny tajuttomasti työtä sen eteen, et unohan mitä oon nähny. Sit koulussa puhuttiin siitä Aasian hyökyaallosta. Meilläkin kävi joku vierailija puhumassa siitä. Se sano just silleen, että asia on uskallettava surra. Se puhu siitä, että jotkut yrittää turhaan unohtaa jotain ikävää, mut et se ei ois hyvä asia. Se vertas hauskasti surua flunssaan. Et flunssaki vie voimat ja vaikeuttaa oloa, mut jos sitä malttaa levätä ja hoitaa itteensä, ni nopeemmin paranee. Surussa sen mielestä oli sama juttu. Eli jos vaan menee välittämättä siitä, niin se pitkittyy ja pahenee.
En osannu tota niin hyvin selittää, mut ehkä sä ymmärsit. Aattelin, et säkin oot varmaan joutunu työssäs miettii tollasii.
Koulu pitäs tosiaan saada taas luistaan. Heitin tänään yhelle kaverille, et onkohan opettajat miten hyvä muistisia ja pitkä vihasia.. Ei aina ollu suodatin päällä, ku niille lauko asioita.
Mä teen noi läksyt nyt. Saattaapi olla illal nihkee fiilis niihin.. Pahinta mitä isä voi tehä on tempoo multa piuhat koneest, etten päsis nettiin. Heh.. Mut ehkä se sit laittaa ne takas, ku äiti tulee ja kysyy, et mitäs mä oon taas puuhannu.
Ai niin. Se tuli vielä mieleen, et miks lapset ei puhu näistä asioista? Mä tiedän, et vaikka vanhemmat kuin yrittäs esittää, et kaikki on hyvin ja silleen, niin kyllä sitä vaistoo nopeesti missä oikeesti mennään. Sit kun mä noita muita ketjuja luin täällä, ni mä tajusin, et täähän on ihan sairaan yleistä. Se ei vaan mahtunu mun rjalliseen tajuntaan, et kuinka ne vieraat naiset voi haukkuu niitä oikeita äitejä? Mä ainakin kävisin latelemassa totuuksia isän tuttavuudelle, jos saisin kuulla, et se haukkus mun äitiä.
KIVA
Oon taustalla käyny sua kattelee ja nyt ett oo pitkään aikaan mitään kirjottanu. Eli ois kiva tietää näytitkö tän ketjun isälles, miten se suhtautu. Alkaa pelottaa, ett sulle on tapahtunu jotain ku, ett oo kirjottanu miten kävi.
Luulen, etten oo ainut joka haluis tietää miten tilanne on edennyt.