Olen kolmikymppinen, eikä seurustelukumppania ole löytynyt. En ole kaikkein seurallisimpia luonteita, en huoli ketä tahansa, enkä viitsi aloittaa suhdetta, jolla en näe olevan tulevaisuutta.
Viimeisen parin vuoden aikana on käynyt kahdesti niin, että nainen, jonka kanssa olen käynyt treffeillä useammin kuin kerran on menettänyt kiinnostuksensa sen jälkeen kun on kuullut etten ole seurustellut aikaisemmin. Eivät ole sanoneet syytä, mutta tuntuu, ettei kyse ole sattumasta.
On myös tuntunut, että kun yrittää löytää seuraa verkosta, naiset ovat kyselemässä aiemmista seurusteluista. Ilmeisesti naiset ajattelevat, että miehessä täytyy olla jotain pahasti vialla kun ei ole kelvannut muille, tai sitten mies ei halua sitoutua.
Minulla ei todellakaan ole tapana mainostaa asiaa, mutta suoraan kysymykseen vastaamatta jättäminen taitaisi olla vielä pahempaa kuin rehellisyys.
Ovatko muut miehet törmänneet vastaavaan havaintoon? Kuinka isona puutteena naiset pitävät aiempaa seurustelemattomuutta? Ajattelevatko naiset siitä kuullessaan, että mies on tosi kokematon vai että mies pitää liikaa yhden yön jutuista? (Eivät ole kyllä kysyneet täsmennystä siihen) Onko kukaan noin kolmikymppinen mies saanut iskettyä elämänsä naisen, vaikka on kertonut seurustelemattomuudestaan?
Valehtelu tuntuisi loogiselta ratkaisulta, mutta tuntuu, että jos nainen on seurustelun arvoinen, ei sitä haluaisi aloittaa epärehellisesti. Onko tingittävä periaatteista vai luotettava siihen, että löytää vielä naisen jolle kelpaa omana itsenään?
Viimeisen parin vuoden aikana on käynyt kahdesti niin, että nainen, jonka kanssa olen käynyt treffeillä useammin kuin kerran on menettänyt kiinnostuksensa sen jälkeen kun on kuullut etten ole seurustellut aikaisemmin. Eivät ole sanoneet syytä, mutta tuntuu, ettei kyse ole sattumasta.
On myös tuntunut, että kun yrittää löytää seuraa verkosta, naiset ovat kyselemässä aiemmista seurusteluista. Ilmeisesti naiset ajattelevat, että miehessä täytyy olla jotain pahasti vialla kun ei ole kelvannut muille, tai sitten mies ei halua sitoutua.
Minulla ei todellakaan ole tapana mainostaa asiaa, mutta suoraan kysymykseen vastaamatta jättäminen taitaisi olla vielä pahempaa kuin rehellisyys.
Ovatko muut miehet törmänneet vastaavaan havaintoon? Kuinka isona puutteena naiset pitävät aiempaa seurustelemattomuutta? Ajattelevatko naiset siitä kuullessaan, että mies on tosi kokematon vai että mies pitää liikaa yhden yön jutuista? (Eivät ole kyllä kysyneet täsmennystä siihen) Onko kukaan noin kolmikymppinen mies saanut iskettyä elämänsä naisen, vaikka on kertonut seurustelemattomuudestaan?
Valehtelu tuntuisi loogiselta ratkaisulta, mutta tuntuu, että jos nainen on seurustelun arvoinen, ei sitä haluaisi aloittaa epärehellisesti. Onko tingittävä periaatteista vai luotettava siihen, että löytää vielä naisen jolle kelpaa omana itsenään?
Vastaukset 73
Vanhimmat
Sitä paremmin on irronnut, kun on malttanut olla puhumatta entisistä. Ensimmäinen muijakaveri kysyi onko ollut aikaisempia.. vastasin ettei yhtään, hän sanoi että "nyt on eka" ;:) Muita ei sitten kerta kaikkiaan ole kiinnostanut koko asia. En tietysti itsekään halua tietää naisen entisistä mitään. Sitä parempi mitä vähemmän tietysti. Ei sillä pitäisi olla mitään merkitystä.
Olisin myös kiinnostunut naisten mielipiteistä seurustelemattomuudesta, ikää minulla on alkuperäistä viisi vuotta vähemmän, mutta luultavasti ohittanut jo sen iän jolloin seurustelusuhteita olisi pitänyt olla. Mitään syrjintääkään en naisten puolelta ole voinut kokea, koska en ole koskaan treffeillä käynyt. En itsekään haluaisi seurustella pelkästään seurustelun vuoksi kenen tahansa kanssa.
Alkuperäisen elämäntapoja en tiedä, mutta omalla kohdalla tilanteeseen on suurimpana syyllisenä se etten käy baareissa, enkä tykkää juoda viinaa. Suomessa tuntuu lähes mahdottomalta päästä seurustelun alkuun jos ei tykkää kännätä baareissa. Tähän kun yhdistää vielä koulun, työn ja harrastukset, joissa sukupuolijakauma on vinoutunut voi olla varma, että sopivaan seurustelukumppaniin törmääminen on epätodennäköisempää kuin lotossa päävoiton voittaminen.
Itse alan tottua ajatukseen, että en ehkä koskaan tule seurustelemaan. Nykyisin en ota mitään stressiä asiasta, mutta en väitä ettenkö haluaisi joskus rakastua oikein kunnolla, muuten minulla menee elämässä niin hyvin kuin vain voi mennä. Iän karttuessa kynnys seurustelun aloittamiseksi kasvaa todella isoksi, en tietäisi miten asiassa pitäisi edetä. Lähes kaikilla ikäisilläni naisilla on jo muutama seurustelusuhde takanaan, joten en ihmettele jos he eivät ole kiinnostuneet aloittaa seurustelua täysin kokemattoman miehen kanssa. Varmaan väittävät muuta, mutta tosipaikan tullessa eteen voi homma jäädä siihen. Valehteleminen seurustelemattomuudesta ei ainakaan kohdallani toimisi, vastapuoli huomaisi asian varmasti jo suhteen alkumetreillä, täytyy vain toivoa jonkun ennakkoluulottoman naisen osuvan joskus minun kohdalle.
En ole ollut humalassa yli viiteen vuoteen, enkä viihdy baareissa. Minullakin on miesvoittoinen ammatti ja harrastukset. Reilu puolet naisista, joiden kanssa olen käynyt treffeillä on löytynyt netistä, mutta toisia treffejä ei sitä kautta ole tullut. Kolme olen tavannut lavatansseissa ja heidän kanssaan tuli 2-7 treffit. Vain yhden treffatuista naisista tapasin opiskelijabileissä. Loput olen tavannut sekalaisissa yhteyksissä.
Olen viimeisen vuoden aikana käynyt muutaman kerran baarissa, mutta naiset ovat vaikuttaneet hyvin torjuvilta.
Todellakin haittaa, jos miehellä ei ole aikaisempia seurustelukokemuksia. Ihan sen takia, koska silloin mies ei ole tietoinen yleisistä parisuhteessa vallitsevista ongelmista. Eikä mies voi tietää mitä haluaa tarkalleen, kun ei ole vertailupohjaa. Olisi hyvin hankalaa alkaa rakentaa mitään pysyvää sellasien miehen kanssa, koska miehellä ei ole kokemusta, miten suhdetta rakennetaan ja hoidetaan. Itse juoksisin kyllä karkuun, jos kuulisin tällaisen seikan. Tosin en myöskään halua miestä, joka on eronnut avioliitosta. Mutta kyllä aikaisempia ex-tyttöystäviä pitää olla takana. Enkä tarkoita mitään yhdenyönjuttuja vaan ihan seurustelusuhteita.
"Todellakin haittaa, jos miehellä ei ole aikaisempia seurustelukokemuksia. Ihan sen takia, koska silloin mies ei ole tietoinen yleisistä parisuhteessa vallitsevista ongelmista."
Niistäkö ei muka muualla puhuta? Oletko noin yksinkertainen?
"Eikä mies voi tietää mitä haluaa tarkalleen, kun ei ole vertailupohjaa."
Pitääkö parisuhteita vertailla kuten autoja? Käsittämätöntä. Todella omituista puhetta.
"Olisi hyvin hankalaa alkaa rakentaa mitään pysyvää sellasien miehen kanssa, koska miehellä ei ole kokemusta, miten suhdetta rakennetaan ja hoidetaan."
Useat ex-tyttöystävät kertovat jotakin siitä, miten suhteita on rakennettu ja hoidettu. Jokainen voi itse arvioida, mitä.
"Itse juoksisin kyllä karkuun, jos kuulisin tällaisen seikan."
Samoin minä juoksisin karkuun, ja pitkälle, jos joku nainen tulisi tosielämässä esittämään tuollaisia ajatuksia ja varsinkin tuollaisin mitäänsanomattomin ja ympäripyörein perusteluin.
"Tosin en myöskään halua miestä, joka on eronnut avioliitosta."
Etpä tietenkään, saattaisi olla liikaa yleisiä ongelmia tai vertailupohjaa.
"Mutta kyllä aikaisempia ex-tyttöystäviä pitää olla takana."
Montako ex-tyttöystävää pitää miesraukallasi olla, jotta uskot olevasi jotakin heihin verrattuna?
sitten saisi?
Kyllä se niin vain on, että mies vailla seurustelukokemusta ei kiinnosta. Ei tilanne mahdoton ole, mutta ei kovin houkuttelevakaan. Kyllä minä ainakin haluan miehen, joka tietää millaista on ryvettyä rakkaudessa, kärsiä sydänsuruja, pettyä totaalisesti, rakastua korviaan myöten jne. Miehen tulisi olla myös seksin saralla kokenut kaiken mahdollisen, että ei tarvitse sitten suhteen aikana lähteä hakemaan itseään ja rajojaan. Opetettavia en halua, en parisuhteen enkä seksin aluella. Niitä on ollut ihan tarpeeksi.
"Kyllä minä ainakin haluan miehen, joka tietää millaista on ryvettyä rakkaudessa, kärsiä sydänsuruja, pettyä totaalisesti, rakastua korviaan myöten jne."
Etpä ole sinäkään tainnut olla korviasi myöten rakastunut. Jos meinaa olisit, ymmärtäisit kyllä, että ei silloin aikaisemmilla seurustelukokemuksilla / seurustelemattomuudella ole mitään merkitystä. Sulla ei taida olla käsitystäkään, millaista se on, kun luonteet ja ajatukset sopii niin täydellisesti yhteen, kun on jokin yhteinen kiinnostuksen aihe, johon kumpikin suhtautuu innokkaasti ja intohimoisesti, varsinkin joku taiteellinen, luova ala, esim. musiikki, kirjallisuus, joku elämänkatsomus, vaikka uskontokin. Tuollainen suhde on mielestäni kaikkein antoisin, vähempään ei kannata edes tyytyä. Mitä silloin meinaa esim. ulkonäkö, tai aikaisemmat kokemukset, kun on löytänyt jonkun, joka ymmärtää sinua parista sanasta, ja toisaalta voi antaa niin paljon, uusia näkökulmia, avata uusia horisontteja.
Tuota parisuhdekokemusta yliarvioidaan. Jokainen ihminen kuitenkin on yksilönsä. Eikö pikemmin ole haittaa siitä, jos toinen takertuu johonkin ongelman ratkaisumalliin, joka aikaisemmissa suhteissa on toiminut, mutta nykyisessä ei toimikaan. Itse miehenä näkisin, että "tyhjä taulu" pystyisi suhtautumaan suhteeseen kaikkein spontaanimmin, tuoreemmin, ilman ennakkokäsityksiä. En silti niin pitkälle menisi, että antaisin sille jonkin painon harkitessani suhteeseen ryhtymistä jonkun kanssa. Tuollainen yksittäinen asia erotettuna ihmisestä kokonaisuutena ei kerro toisesta mitään.
"Miehen tulisi olla myös seksin saralla kokenut kaiken mahdollisen, että ei tarvitse sitten suhteen aikana lähteä hakemaan itseään ja rajojaan. "
Etsit miehestä siis turvallisuutta, varmuutta? Haluat pelata varman päälle? Mutta rakkaudessa ei voi pelata varman päälle. Kokenut tai ei, mies voi suhteen aikana silti lähteä hakemaan itseään ja rajojaan, saralla jos toisellakin. Samoin voi nainen.
Eikö sun kanssa voi kokea kaikkea mahdollista?
Tarkalleen ottaen rajojen etsiminen ei ole niinkään kokemuskysymys, vaan luonne ja ikäkysymys.
Tässä on aika erikoinen logiikka, jotenkin päälaelleen mennyt, kun ajattelee.
Jos mies on seurustellut, miten se voidaan nähdä etuna, pikemminkin ajattelisi, että siitä olisi melkein parempi olla hissukseen, koska hänen seurustelusuhteensahan EPÄONNISTUI tai sitten hän ei ollut vakavissaan ollenkaan, mutta miten SE taas voisi olla hyvä asia.
Nehän voi sitäpaitsi jäädä kummittelemaan nykyiseen suhteeseen ne aiemmat seurustelusuhteet. Voi olla itsetunto-ongelmia, mustasukkaisuutta, jos aiempi suhde päättyi pettämiseen.
Ja miten Lisbethin mielestä mies, joka on eronnut avioliitosta, onkin sitten kelvoton. Eikö avioliitto ole merkkinä, että mies oli vakavalla mielellä liikkeellä, vaikkeihan se sitä välttämättä edes tarkoita. Silloinko mies vasta surkeasti epäonnistuukin, kun on uskonut suhteeseen ja mennyt naimisiin. Mikä logiikka tässä on?
"...Mies ei ole tietoinen yleisistä parisuhteessa vallitsevista ongelmista"
Minkälaisia mahtaa olla nuo yleiset parisuhteessa vallitsevat ongelmat? Vai olisiko niin, että jokaisessa parisuhteessa on ihan omanlaisensa ongelmat?
"Jos mies on seurustellut, miten se voidaan nähdä etuna, pikemminkin ajattelisi, että siitä olisi melkein parempi olla hissukseen, koska hänen seurustelusuhteensahan EPÄONNISTUI tai sitten hän ei ollut vakavissaan ollenkaan, mutta miten SE taas voisi olla hyvä asia."
Ensimmäinen voi olla hyvä asia siksi, että epäonnistumisen kautta opitaan. Jos suhde on kaatunut oikeisiin ongelmiin - kuten vaikka mustasukkaisuuteen - voi ottaa opikseen omasta käytöksestään tai alkaa etsiä toisenlaista kumppania tai. Ihmiset oppivat, varsinkin kokemuksen kautta. Sitä ei kannata aliarvioida. Jälkimmäiseen sanoisin, että tuskin kukaan jaksaa katsella kauaa ihmistä, josta ei välitä. Välittäminen ei kuitenkaan takaa suhteen onnistumista.
"Nehän voi sitäpaitsi jäädä kummittelemaan nykyiseen suhteeseen ne aiemmat seurustelusuhteet. Voi olla itsetunto-ongelmia, mustasukkaisuutta, jos aiempi suhde päättyi pettämiseen."
Em. ongelmia voi olla myös kokemattomalla. Pahimmassa tapauksessa kokematon pitää entisiä kumppaneita uhkana.
"Minkälaisia mahtaa olla nuo yleiset parisuhteessa vallitsevat ongelmat?"
Raha, vapaa-ajan vietto, seksi ja siivous tulevat heti mieleen. Sitten tapellaan, ja sovitaan. Tässä on etua aiemmasta kokemuksesta.
Mielestäni sanoin tekstissäni, että ei se kokemattomuus mikään ylitsepääsemätön este ole, mutta mieluummin niin, että miehellä olisi kokemusta. Kokemattomuus VOI olla iso ongelma.
Tämä on toki vain minun, yhden nuorehnkon naishenkilön, mielipide ja toivon, ettet yhdestä kirjoituksesta vedä turhan suuria johtopäätöksiä.
Minä olen ollut rakastunut, hyvin rakastunut. Olen rakastanut sydämestäni ja tiedän miltä se tuntuu. Sydämeni on särkynyt monta kertaa ja joka kerta olen vahvempi ihminen. Ensimmäisen suuremman jutun kariutuminen tuotti suunnatonta tuskaa ja luulin tuolloin etten koskaan löydä mitään vastaavaa. Nyt tiedän, että maailma ei siihen lopu. Tällaiset asiat sisäistääkseen pitää olla kokenut ne.
Ihmisellä, jolla ei ole pitkiä parisuhteita takana, on usein kiire eteenpäin. Itse olen sen verran maailman marinoima, että en halua kiirehtiä, pikemminkin päinvastoin (ja tämä on ollut todellinen ongelma!).
En mielestäni sanonut missään vaiheessa että laitan parisuhteessa painoa sille, että toinen on kokenut/kokematon. Mutta parisuhteeseen on pitkä matka tutustumisesta, ja tutustumisvaiheessa asia voi häiritä, ts. kiirehtiminen, erilaiset käsitykset siitä, mikä on seurustelua ja mikä tapailua jne.
En halua pelata varman päälle, mutta seksin saralla olen vaativa (ja paljon antava!) tapaus. Haluan, että mies osaa asiansa, ettei hänen tarvitse opetella minun kanssani. Jos menee sähläämiseksi, niin kiinnostus lopahtaa hyvin herkästi. Minulle seksi on erittäin tärkeä osa parisuhdetta, jos se ei toimi niin sitten suhde on mahdoton. Haluaisin, että mies tietäisi valmiiksi mistä pitää ja mistä ei, että hänen seksuaalinen identiteettinsä olisi suht. koht. valmis kuten omanikin.
Olen pahoillani, että minulla on mielipide. Miehet tuntuvat olevan sitä mieltä, että kaiken pitäisi kelvata ja nainen on nirppanokka jos ei pysy jonkun "kaikin puolin kunnollisen" kanssa. Mä voin kuule kertoa, että tunnen itseni aika hyvin ja LIIAN MONTA kertaa olen yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt ilman kipinää. Mä olen pahoillani, mutta näin tämä asia on. Monia juttuja ei voi selittää mutta monia voi. Minä tiedä milloin jutulla on mahdollisuus ja milloin se on jäiden polttelua. Mielestäni minulla on oikeus mielipiteeseen, joka pohjautuu tämänastiseen elämänkokemukseeni ja siitä tehtyihin tilastoihin ja havantoihin.
"...epäonnistumisen kautta opitaan. Jos suhde on kaatunut oikeisiin ongelmiin - kuten vaikka mustasukkaisuuteen - voi ottaa opikseen omasta käytöksestään tai alkaa etsiä toisenlaista kumppania. Ihmiset oppivat, varsinkin kokemuksen kautta. "
Käsitykseni parisuhteesta on tietysti naiivi, enhän ole varsinaisesti seurustellut, mutta miksei sitä voi ottaa opikseen omasta käytöksestä jo ENNEN kuin ajaudutaan siihen pisteeseen, että ero tulee. Eikö ero ole enemmänkin merkkinä siitä, että opiksi EI ole otettu, jäljelle on jäänyt vain yksi ja ainoa ratkaisu: ero. Ja eikö se, että etsii toisenlaista kumppania ole vain omien ongelmien pakoilua ja väistelyä, ettei myönnä virheitään vaan syyttää niistä toista osapuolta.
Ymmärrän kyllä hyvin, että suhde voi kariutua ilman, että kummassakaan osapuolessa on mitään erityistä vikaa ollut. Kunhan nyt yritän ymmärtää tätä logiikkaa.
"Em. ongelmia voi olla myös kokemattomalla. "
Joo. Ongelmia voi olla kokeneilla ja kokemattomilla, pitkillä ja lyhyillä, parrakkailla ja parrattomilla. Mutta mikä minua tässä kiinnostaa, miksi suosit kokeneita? Onko heillä mielestäsi vähemmän ongelmia, miksi? Eikö tässä pitäisi enemmän katsoa ihmistä kuin sitä onko kokenut vai ei?
"Raha, vapaa-ajan vietto, seksi ja siivous tulevat heti mieleen. Sitten tapellaan, ja sovitaan. Tässä on etua aiemmasta kokemuksesta."
Tarvitaanko noihin ongelmiin todellakin jotain kokemusta. Olen täysin kokematon, silti minulta löytyisi useampikin ratkaisu noihin pulmiin. Miten voi olla mahdollista, minä, joka en koskaan ole seurustellut.
Ongelmat ratkaisuineen:
Raha:
-Lähtisin siitä, että jokainen hoitaisi omat asiansa omilla rahoillaan. Yhteiset asiat (esim. ruoka ym.) voidaan hoitaa yhteiseltä tililtä, jonne kumpikin sijoittaa oman osansa. Jos toinen saa vähemmän palkkaa, toinen voi antaa isoihin hankintoihin hieman rahallista avustusta. Yhteiseen tiliin voi sijoittaa suhteessa palkkaan nähden. Raha ei ole ongelma, paitsi jos jompikumpi on tosi pihi ja/tai toinen tuhlari.
vapaa-ajan vietto:
Kumpikin saa viettää aikaansa pitkälti kuten haluaa. Jos toinen haluaa toisen olevan mukana jossakin, mainitsee hyvissä ajoin, että toinen saa ajan kalenteriin. Jos ajat menee ristiin, on yritettävä sovitella. Kokemuksesta en näkisi olevan hyötyä, mutta joustavuutta pitää olla.
Seksi:
Seksi ei ole mulle ongelma. Seksiä harrastetaan silloin kun tekee mieli. Vieraissa ei käydä, paitsi jos toiselta on saatu lupa (ainahan voi yrittää). Jos tulee ongelmia, asiasta kannattaa keskustella, painostaa ei saa.
kotityöt:
kotityöt on ongelma, jos toinen ei suostu tekemään osaansa. Silloin asiasta kannattaa keskustella. Määrätä siivousvuorot ja/tai jakaa vastuualueet.
PS. Ja jos muita ongelmia tulee kokemattoman eteen, voihan neuvoa kysyä suomi24-palstalta, jossa monessa parisuhteessa rämpineet miehet/naiset antavat niin pirskatin hyviä neuvoja.
"Mielestäni sanoin tekstissäni, että ei se kokemattomuus mikään ylitsepääsemätön este ole."
Sanoit: "Kyllä se niin vain on, että mies vailla seurustelukokemusta ei kiinnosta."
Kyllä pointtisi tuli hyvinkin selväksi.
"Sydämeni on särkynyt monta kertaa ja joka kerta olen vahvempi ihminen. Ensimmäisen suuremman jutun kariutuminen tuotti suunnatonta tuskaa ja luulin tuolloin etten koskaan löydä mitään vastaavaa. Nyt tiedän, että maailma ei siihen lopu. Tällaiset asiat sisäistääkseen pitää olla kokenut ne. "
Sydämesi on särkynyt monta kertaa, tuottanut tuskaa. Silti toivot, että muidenkin pitäisi kokea sama. Miksi ihmeessä? Eikö sun pitäisi toivoa sitä, että kenenkään ei tarvitsisi sellaista koskaan kokea?
"Ihmisellä, jolla ei ole pitkiä parisuhteita takana, on usein kiire eteenpäin."
Joku voisi ajatella, että etenisivät hyvinkin varovasti, kun kokemattomia ovat.
"En mielestäni sanonut missään vaiheessa että laitan parisuhteessa painoa sille, että toinen on kokenut/kokematon."
Lainaus toiseen kertaan: "Kyllä se niin vain on, että mies vailla seurustelukokemusta ei kiinnosta."
"Mutta parisuhteeseen on pitkä matka tutustumisesta, ja tutustumisvaiheessa asia voi häiritä, ts. kiirehtiminen, erilaiset käsitykset siitä, mikä on seurustelua ja mikä tapailua jne. "
Kyllähän sinä puhua osaat? Jos mies mielestäsi kiirehtii, tai jos käsitykset poikkeavat kannattaisiko kenties avata suunsa?
"En halua pelata varman päälle, mutta seksin saralla olen vaativa (ja paljon antava!) tapaus. Haluan, että mies osaa asiansa, ettei hänen tarvitse opetella minun kanssani. Jos menee sähläämiseksi, niin kiinnostus lopahtaa hyvin herkästi...Haluaisin, että mies tietäisi valmiiksi mistä pitää ja mistä ei, että hänen seksuaalinen identiteettinsä olisi suht. koht. valmis kuten omanikin."
Mun havaintoni naisista on, että jos nainen painottaa olevansa vaativa seksin suhteen, hän on itse asiassa epävarma oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa, etsii kompensaatiota miehestä. Todellakin, jos nainen ja mies molemmat ovat kovin epävarmoja, sähläämiseksihän se äkkiä menee, siksi epävarma nainen "vaatiikin" kokeneempaa. Et ole tietysti havainnut sellaista ilmiötä, että kypsemmät naiset, jotka todellakin ovat sinut seksuaalisuutensa kanssa hakevatkin epävarmoja, kokemattomia miehiä. Eikä se sähläämiseksi mene, juuri siksi, koska nainen estää omalla aktiivisuudellaan ja varmuudellaan sitä menemästä sähläämiseksi. Sinulla ei yksinkertaisesti ole sellaista varmuutta, kannattaakin suosiolla pysyä niissä varmaotteisissa miehissä. Olet väärässä, kun sanot, ettet halua opettaa miestä, sano: Et pysty opettaan miestä. Haluat, että mies tietäisi jo valmiiksi, mistä pidät, koska et itse pysty/uskalla sitä hänelle ilmaista. Eikö niin? Mutta olethan nuori nainen vielä. Suosittelisin kyllä, että olisit jonkun kokemattoman miehen kanssa, saattaisi avartaa, mutta silloin sinun pitäisi myös paljastaa oma epävarmuutesi, tulla miestä vastaan.
"Olen pahoillani, että minulla on mielipide. "
On hyvä olla mielipiteitä, vielä parempi olisi, jos ne olisi jotenkin järkevästi perusteltavissa.
"Mielestäni minulla on oikeus mielipiteeseen, joka pohjautuu tämänastiseen elämänkokemukseeni ja siitä tehtyihin tilastoihin ja havantoihin. "
Noita sun "tilastoja" ja "havaintoja" kutsutaan mun piireissäni typeriksi ennakkoluuloiksi.
Taisin tosiaan ärsyttää sua?
Näinhän se menee, nainen avaa suunsa ja uskaltaa sanoa jotakin, niin sitten ollaan niin puolustuskannalla, että!
Mä olen pahoillani, jos kaltaiseni naiset loukkaavat sinua sillä, että ovat jotakin mieltä.
Tunnut olevan sitä mieltä, että sinä tiedät näistä asioista enemmän kuin minä ja että sinun mielipiteesi ovat jotenkin parempia ja arvokkaampia kuin minun. Se on sääli, todella sääli. Kaltaisesi ihmisen kanssa olen liian monta kertaa joutunut tekemisiin.
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi, mutta niin on kuule minullakin. Onko naisella oikeus vaatia mitään parisuhteessa tai seurustelussa? Eikö todellakaan? Minusta ihmisellä on täysi oikeus muodostaa kuva omista tarpeistaan ja toimia sen mukaan. Jos jokaisen pitäisi pariutua ensimmäisen "kunnollisen ja nuhteettoman" vastaantulijan kanssa, niin tässä maailmassa olisi vielä enemmän onnettomia ihmisiä ja parisuhteita kuin tällä hetkellä.
Ihan jatkoa varten voin kertoa sinulle että ihmiset ovat seksuaalisuutensa suhteen erilaisia ja arvostaisin kovasti sitä, ettet tekisi keittiöpsykologisia analyysejasi minun seksuaalisuudestani ja siitä olenko oikeassa vai väärässä omien mieltymysteni suhteen. Olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen, sillä saan silläkin saralla juuri sitä mitä tarvitsen.
Todella OSAAN opettaa miestä, mutta jos hän minun kanssani suhteeseen haluaa, niin hänellä kannattaa olla jonkilainen käsitys omasta seksuaalisuudestaan. Sanoinko minä, että miehen pitää tietää mitä minä haluan? Mielestäni en. Tarkoitukseni ainakin oli sanoa, että olisi hyvä ainakin ITSE tietää mitä haluaa. Minä olen sillä tasolla ja olen todellakin KYLLÄSTYNYT opettamaan enää yhtään ketään. Onneksi vastaan on tullut myös niitä, jotka ovat oman seksuaalisuutensa ja identiteettinsä löytäneet. Suun avaamisessa minulla ei koskaan ole ollut mitään ongelmia, mutta on sekin nähty, että kokematon mies luikkii pakoon kun hänelle kertoo mistä tykkää. Ja kokemattomia on kyllä piisannut, luoja paratkoon. Onneksi tällä iällä alkaa kaikilla olla jo sen verran kokemusta etteivät säikähdä heti jos valot jätetään päälle.
Mielestäni on hieman kieroutunutta väittää, että itsevarmat naiset hakisivat kokemattomia ja arkoja miehiä. Ehkä joskus leikkikaluiksi, piristeeksi, joo, varmaan sellaista tapahtuu, mutta elämänkumppaniksi? - rohkenen epäillä. Minä ainakin haen _vertaistani_, jonka kanssa minun ei tarvitse ottaa kiinni etumatkaa tai myöskään odotella tai kouluttaa.
Jos sinun maailmassasi kokemusta sanotaan ennakkoluuloiksi, niin sille en voi mitään.
Tosi kurja ettet halua nähdä tätä yhden ihmisen mielipiteenä vaan otat henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Sitä en todellakaan tarkoittanut, vaan toin vain oman näkemykseni tähän keskusteluun. Ilmeisesti vastasin väärin, heh.
"Mun havaintoni naisista on, että jos nainen painottaa olevansa vaativa seksin suhteen, hän on itse asiassa epävarma oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa, etsii kompensaatiota miehestä."
Tämä on kyllä mitä suurinta puppua mitä olen kuullut! Mikään ei ole parempi, kuin nainen joka tietää mitä tekee ja mitä haluaa. Nainen joka on seksuaalisesti aktiivinen on jonkunlainen tabu, mutta silti kaikki miehet haluaisivat sellaista. Tämä on se perinteinen "huora sängyssä, neitsyt muualla" -syndrooma. Se kenellä on ongelmia näiden naisten kanssa on vain ongelmia pysyä kelkassa!
En ala vetämään johtopäätöksiä sinusta, vaan tyydyn toistamaan: "Se kenellä on ongelmia näiden naisten kanssa on vain ongelmia pysyä kelkassa!"
Täytyy sanoa, että toivottavasti tavataan ennen kuolemaa. Ennen olin samanlainen siveyden sipuli kuin tuo toinen jamppa ja niin pirun kauhistunut aina jos nainen olikin jotakin muuta kuin kunnollinen. Luojan kiitos, olen saanut kivekseni kiinni eikä se paljoa enää hetkauta.
Sen verran epäilyksiä minussakin on, että pidän hieman kyseenalaisena sitä, onnistunko pitämään todellisia villikissoja, mutta siihen asti pitää vain nauttia siitä mitä tapahtuu.
"Taisin tosiaan ärsyttää sua?"
Et ollenkaan. Minulla on vain tapana sanoa asiat suoraan.
"Mä olen pahoillani, jos kaltaiseni naiset loukkaavat sinua sillä, että ovat jotakin mieltä. "
Ei sun edelleenkään tarvitse olla mistään pahoillasi. Ei minua loukkaa naiset, jotka ovat jotakin mieltä, mutta jos niillä mielipiteillä sorretaan jotain joukkoa, kohdistuu se sitten kokemattomiin, juutalaisiin tai värillisiin ym. niin mussa äkkiä nousee vastarinta tuollaisia yleistyksiä kohtaan.
"Tunnut olevan sitä mieltä, että sinä tiedät näistä asioista enemmän kuin minä ja että sinun mielipiteesi ovat jotenkin parempia ja arvokkaampia kuin minun. "
Ja mikä minun mielipiteeni on? Tärkeintä kumppanin valinnassa pitäisi olla ihminen itse, ei se, onko hän kokenut vai kokematon. No arvioi itse. Eikö minun mielipiteeni ole pikkaisen parempi, musta ainakin tuntuu siltä, siksi sitä puolustankin. Pidän sitä myös arvokkaampana, en sen takia, että se on mun, vaan siksi koska se perustuu parempiin, pysyvimpiin ja reilumpiin arvoihin.
"Sinulla on oikeus mielipiteisiisi, mutta niin on kuule minullakin. "
En ole väittänytkään, etteikö sinulla ole oikeus mielipiteisiisi. Haluaisin vain kuulla perustelut.
"Onko naisella oikeus vaatia mitään parisuhteessa tai seurustelussa? Eikö todellakaan?"
En ole väittänyt ettei olisi, kunhan ne ei perustu ennakkoluuloille.
"Jos jokaisen pitäisi pariutua ensimmäisen "kunnollisen ja nuhteettoman" vastaantulijan kanssa, niin tässä maailmassa olisi vielä enemmän onnettomia ihmisiä ja parisuhteita kuin tällä hetkellä."
Itse asiassa en usko tuohon. Mun mielestä tässä maailmassa olisi onnellisempia ihmisiä ja parisuhteita, kunhan opittaisiin olemaan vaatimatta toiselta ja keskityttäisiin enemmän siihen, mitä itse voidaan antaa toiselle.
"Olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen, sillä saan silläkin saralla juuri sitä mitä tarvitsen."
Kunnolla piiskaa ;-)
"Sanoinko minä, että miehen pitää tietää mitä minä haluan? Mielestäni en. "
Ymmärsin, että se sinun opettamisesi olisi tarkoittanut sitä, siis että opettaisit miehelle mistä pidät, mitäs muuta opettamista sitä on? Tarkoitatko sitä, että opettaisit miehelle, mistä HÄN pitää? Tarvitseeko sitä jotenkin opettaa? Eikö riitä, että kokeilee yhdessä eri juttuja? Mies joko sitten pitää siitä tai ei. Eikö ole hyvin yksinkertaista. Jokaisessa suhteessa on aina se oppimisvaihe, on kuinka kokenut tai ei. Itse pitäisin juuri sitä vaihetta yhtenä antoisimmista, se kun etsitään ja löydetään. Itse en ikinä kyllästyisi siihen.
"Onneksi tällä iällä alkaa kaikilla olla jo sen verran kokemusta etteivät säikähdä heti jos valot jätetään päälle."
Eikö tuo olisi aika viehättävää. Musta olisi. Että nainen valahtaisi naamaltaan punaiseksi, jos vaikka alkaisin äkkiä riisua itseäni. Olisi aika kiihottavaa. Ehkä mä olen sitten outo.
"Minä ainakin haen _vertaistani_, jonka kanssa minun ei tarvitse ottaa kiinni etumatkaa tai myöskään odotella tai kouluttaa. "
Mitä sillä vertaisella sitten ymmärtää. Itse pitäisin myös ihan kokematonta naista aivan vertaisenani.
"Jos sinun maailmassasi kokemusta sanotaan ennakkoluuloiksi, niin sille en voi mitään. "
Kokemusta en, mutta siitä johdettua yleistystä pidän ennakkoluulona.
"Ilmeisesti vastasin väärin, heh. "
Aivan. Mielestäni vastasit väärin, mun mielestä, siksi toinkin oman kantani esiin.
"Mun havaintoni naisista on, että jos nainen painottaa olevansa vaativa seksin suhteen, hän on itse asiassa epävarma oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa, etsii kompensaatiota miehestä."
Tämä on kyllä mitä suurinta puppua mitä olen kuullut! Mikään ei ole parempi, kuin nainen joka tietää mitä tekee ja mitä haluaa.
----
En sanonutkaan, että olisi huono asia, että nainen tietää mitä tekee ja mitä haluaa. Sitä vain ihmettelen, että miksi sitä erityisesti pitää painottaa. Mun mielestä se on vähän sama asia kuin mies, jolla on pieni varustus kehuskelee mersullaan. Mua ei ainakaan vakuuteta sillä, että nainen sanoo olevansa kovin vaativa, että hän sitten todella tietäisi mitä tekee ja mitä haluaa. Mut saisi vakuuttuneeksi ainoastaan sillä, että osoittaisi sen teoillaan.
"Nainen joka on seksuaalisesti aktiivinen on jonkunlainen tabu, mutta silti kaikki miehet haluaisivat sellaista. "
En noista tabuista tiedä.
"Ei minua loukkaa naiset, jotka ovat jotakin mieltä, mutta jos niillä mielipiteillä sorretaan jotain joukkoa, kohdistuu se sitten kokemattomiin, juutalaisiin tai värillisiin ym. niin mussa äkkiä nousee vastarinta tuollaisia yleistyksiä kohtaan."
Siis häh? Menikö joku multa ohi? Miten sorran? Miten niin ennakkoluulot? Minä puhuin kokemuksesta. Ja korostin, että tämän on minun, yhden yksittäisen ihmisen kanta, KOKEMUKSESTA ammennettu sellainen.
"Pidän sitä myös arvokkaampana, en sen takia, että se on mun, vaan siksi koska se perustuu parempiin, pysyvimpiin ja reilumpiin arvoihin"
Täh? Missä vaiheessa minä kerroin, mihin arvoihin perustan oman kantani? En tietääkseni missään...
Minun arvojani ovat ehdoton rehellisyys, rakkaus itseä ja muita ja koko maailmaa kohtaan, rehellisyys, aitous, rehellisyys.
"En ole väittänyt ettei olisi, kunhan ne ei perustu ennakkoluuloille."
Edelleen, puhun KOKEMUKSESTA.
"kunhan opittaisiin olemaan vaatimatta toiselta ja keskityttäisiin enemmän siihen, mitä itse voidaan antaa toiselle"
Eli pitäisi tyytyä vain antamaan ja olla itse haluamatta mitään? anteeksi, että sanon, mutta harvinaisen tekopyhää tekstiä. Entä jos se mitä sinä annat, ei ole se, mitä toinen oikeasti haluaa, silloinhan sinun "antamisesi" menee täysin hukkaan. Eikö olisi parempi harrastaa sitä nöyrää antamista siten, että siitä olisi jollekin oikeasti iloa?
"Kunnolla piiskaa ;-)"
No, kun otit puheeksi niin KYLLÄ. Sekin on ihan nastaa.
"Eikö riitä, että kokeilee yhdessä eri juttuja?"
No EI. Kokeilut pitää olla kokeiltu, sanon minä. Seksi ei saa olla vain pelkkää kokeilua, se jätettäköön teineille. Se on niin paljon muuta, että sähläilyksi menee... Itse en todellakaan osaa nauttia, jos olen toiselle vain objekti, jonka avulla kokeillaan erilaisia juttuja, varsinkin kun itse tiedän jo mikä nappaa ja mikä ei.
"Eikö tuo olisi aika viehättävää. Musta olisi. Että nainen valahtaisi naamaltaan punaiseksi, jos vaikka alkaisin äkkiä riisua itseäni. Olisi aika kiihottavaa. Ehkä mä olen sitten outo."
Kyllä kinky-puolelta löydät varmaan kaltaisiasi, jotka tykkäävät nöyryyttää toista. Mä taas tiedän JO, että se ei ole mun juttuni. :-)
"Itse pitäisin myös ihan kokematonta naista aivan vertaisenani"
No tietenkin. Etkös sinäkin ole?
"Kokemusta en, mutta siitä johdettua yleistystä pidän ennakkoluulona."
Edelleen.. *huoh* Mikä ihmeen yleistys? Voin sanoa de facto, että kukaan kokematon mies, jonka kanssa olen viritellyt, ei ole saanut mua syttymään. Jokaisella on ollut liian kiire eteenpäin eikä seksi kenenkään heistä kanssa ollut nautittavaa. Siinä sulle tilastoa.
Kuule, poikaseni. Sulla on vielä paljon opittavaa ja kunhan saat sitä kokemusta ja ikää niin kyllä ne sinunkin särmäsi hioutuvat. Minua ärsytti kun mulle sanottiin näin, mutta täytyy kyllä todeta, että oikeassa olivat.
Hyvä, että sulla on arvoja, mutta elä ja anna toisten elää. Mä tosiaan toivon, että löydät jonkun vertaisesi tytön, jonka kanssa saat nähdä vähän elämän nautintoja. Ja toivottavasti sydämesi särkyy, sillä mikään ei ole suloisempaa.
Kaikkea hyvää sulle elämääsi ja löysää vähän sitä pipoa, ok? :-)
Sitä pitää painottaa, jos se on tärkeä asia. Ei ehkä sinulle, mutta minulle (ja monelle tapaamalleni miehelle!).
Ja tällä foorumilla kyseistä asiaa on hieman hankala osoittaa käytännössä, joten pitää tyytyä tähän vajavaiseen ja latteaan kirjalliseen ilmaisuun... :-)
Muutama korjaus ekaksi:
Jos seksi on kokeilua, se ei tee toisesta objektia. Jos susta tekee, perustelut kiitos.
Sanoin: "kunhan opittaisiin olemaan vaatimatta toiselta ja keskityttäisiin ENEMMÄN siihen, mitä itse voidaan antaa toiselle"
Huom! ENEMMÄN ei VAIN. Sisälukutaitoa tyttö hyvä.
"Sulla on vielä paljon opittavaa ja kunhan saat sitä kokemusta ja ikää niin kyllä ne sinunkin särmäsi hioutuvat. Minua ärsytti kun mulle sanottiin näin, mutta täytyy kyllä todeta, että oikeassa olivat."
Tiedätko sinä mitä sana särmä tarkoittaa? Miten minä tuon sanan ymmärrän, niin SINULLA on särmät hiomatta ei minulla, itse asiassa MINÄ voisin sanoa tuon SINULLE, ei toisin päin.
Ajatellaan nyt. Minä pystyn hyväksymään naisen sekä kokemattomana että kokeneena, näen ihmisen ennen kaikkea yksilönä, sinä sen sijaan suhtaudut kokemattomiin vähintäänkin karsaasti: "Kyllä se niin vain on, että mies vailla seurustelukokemusta ei kiinnosta." Katsot asiaa miten päin tahansa, SINÄ se olet, joka tässä on kapeakatseinen ja suvaitsematon, en minä.
Toivottavasti en itse koskaan ajattele samoin kuin sinä. Vaikka sitä olisi miten paljon huonoa tilastoa punahiuksisista, rillipäistä, humanisteista ym. , että sen perusteella sitten tuomitsisin heti toisen, vaikka tällä nyt sattuu olemaan punaiset hiukset tai muuta. Vale, emävale, tilasto.
Ehkä se särmien hiominen kestää toisilla kauemmin kuin toisilla.
Itse en kutsuisi tuota mielipiteeksi, pikemmin asenteeksi, tarkemmin asenneviaksi.
Sulla on asennevika, joka kohdistuu kokemattomiin miehiin. Tulipa sekin nyt sanottua. Ole hyvä.
"Eikö ero ole enemmänkin merkkinä siitä, että opiksi EI ole otettu, jäljelle on jäänyt vain yksi ja ainoa ratkaisu: ero."
Näinkin voisi ajatella. Ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia, ja omien käyttäytymismallien havainnointi ja itsetuntemus kehittyvät ajan myötä. Suhde ei myöskään yleensä kaadu yhteen ainoaan seikkaan. Suhde kaatuu ikävien asioiden kumuloitumiseen. Jotkut näistä asioista ovat ehkä olleet osapuolten estettävissä - ja näistä kannattaa ottaa opiksi - mutta monet seikat voivat olla ympäristön aiheuttamia.
"Ja eikö se, että etsii toisenlaista kumppania ole vain omien ongelmien pakoilua ja väistelyä, ettei myönnä virheitään vaan syyttää niistä toista osapuolta."
Ei. Kaikki ihmiset eivät sovi yhteen parisuhdetasolla kuten eivät ystävätasollakaan. Se ei silti estä ihmisiä ihastumasta ja kokeilemasta, tuleeko jutusta jotain.
"Mutta mikä minua tässä kiinnostaa, miksi suosit kokeneita? Onko heillä mielestäsi vähemmän ongelmia, miksi? Eikö tässä pitäisi enemmän katsoa ihmistä kuin sitä onko kokenut vai ei?"
Suosin parisuhteessa kokeneita samalla tavalla, kun suosin työhaastattelussa kokenutta työntekijää. Kokenut todennäköisesti hallitsee homman paremmin. Tietysti, jos tyyppi on aivan erinomaisen loistava, niin kokemuksella ei ole väliä. Kunhan on harrastanut seksiä ja edes hieman treffaillut.
"Raha:
-Lähtisin siitä, että jokainen hoitaisi omat asiansa omilla rahoillaan. Yhteiset asiat (esim. ruoka ym.) voidaan hoitaa yhteiseltä tililtä, jonne kumpikin sijoittaa oman osansa. Jos toinen saa vähemmän palkkaa, toinen voi antaa isoihin hankintoihin hieman rahallista avustusta. Yhteiseen tiliin voi sijoittaa suhteessa palkkaan nähden. Raha ei ole ongelma, paitsi jos jompikumpi on tosi pihi ja/tai toinen tuhlari."
Jälkimmäinen on karua todellisuutta monissa parisuhteissa. Ongelmaksi rahankäytössä muodostuu usein juuri nuo yhteiset hankinnat. Ideaalitilanteessa sovitaan, että säästetään yhtä aikaa, saat ne uudet vanteet autoon ja minä sen kalliin mekon, mutta käytännössä homma ei toimi näin. Koska useimmissa parisuhteissa toinen tienaa enemmän ja koska iso osa hankinnoista - kuten vuokra ja ruoka - ovat "yhteisiä" menoja jonka lisäksi ostetaan vaatteita jne. riidanaiheet ovat helpossa. Paremmin tienaava saattaa myös olla itsekäs: hän ostaa itselleen vaikka mitä, mutta puolisolleen vain ruokaa.
"vapaa-ajan vietto:
Kumpikin saa viettää aikaansa pitkälti kuten haluaa. Jos toinen haluaa toisen olevan mukana jossakin, mainitsee hyvissä ajoin, että toinen saa ajan kalenteriin. Jos ajat menee ristiin, on yritettävä sovitella. Kokemuksesta en näkisi olevan hyötyä, mutta joustavuutta pitää olla."
On siitä yllättävän paljon hyötyä, kun arki tulee eteen. Työt väsyttävät, toinen saattaa haluta tehdä jotain kivaa ex tempore, toinen tahtoisi maata sohvalla. Toinen kokee, ettei nähdä tarpeeksi, jotain toista ahdistaa, kun ollaan liikaa yhdessä.
"Seksi:
Seksi ei ole mulle ongelma. Seksiä harrastetaan silloin kun tekee mieli. Vieraissa ei käydä, paitsi jos toiselta on saatu lupa (ainahan voi yrittää). Jos tulee ongelmia, asiasta kannattaa keskustella, painostaa ei saa."
Entä jos halut ovat eri planeetoilta? Jos toisella ei ole viriili kausi? Jos toinen on huono sängyssä?
"kotityöt:
kotityöt on ongelma, jos toinen ei suostu tekemään osaansa. Silloin asiasta kannattaa keskustella. Määrätä siivousvuorot ja/tai jakaa vastuualueet."
Tuo ei valitettavasti toimi. Aina joku tekee omasta mielestään enemmän, kun taas toinen osapuoli tekee mielestään riittävästi. Toinen tahtoo tiskata heti, toinen Tulosruudun jälkeen jne.
Yksilöllä on oikeus MIELIPITEESEEN ja VALINTAAN, ennenkaikkea jälkimmäiseen. Tässä kyse on VALINNASTA. Minun, sinun tai hänen ei tarvitse olla lammas vain sen takia, että yleisen moraalin mukaan ketään ei saa syrjiä. Jos minua ei kiinnosta, minua ei kiinnosta. Piste. Sen sijaan minua kiinnostaa, mitä mieltä sinä olet tästä.
Sinä kutsut toisen ihmisen MIELIPIDETTÄ ja VALINTAA ennakkoluuloksi ja asenneviaksi, mutta minä kutsun sitä tuon yksilön kohdalla luonteeksi. Voin puhua vain itseni puolesta, mutta ainakin minulla preferenssit ovat selvät ja elän sen mukaan. Jos se tekee minusta tai hänestä huonompia ihmisiä, sitten se tekee. Minua ei se kiinnosta.
Olen hyvin avarakatseinen yksilö, mutta tiedän myös mitä haluan ja elän sen mukaan. En pyydä siitä anteeksi keneltäkään. En ainakaan enää. Olen elänyt aivan liian kauan kuin olisin kävellyt munankuorilla ja pelännyt loukkaavani toisia. Samalla olen unohtanut itseni. Ei enää. Anteeksi pyydän, jos siihen on aihetta, mutta muuten nöyristelyn ja moralisoinnin olen onneksi unohtanut jo hyvän aikaa sitten.
"Yksilöllä on oikeus MIELIPITEESEEN ja VALINTAAN, ennenkaikkea jälkimmäiseen. "
Samaa mieltä. Yksilöllä voi olla myös ennakkoluuloja, kukas sen estäisi.
"Tässä kyse on VALINNASTA."
Juu. Valinnasta, joka perustuu ennakkoluuloille. Usko pois, kyllä tämä on ennakkoluulo. Mutta kyllä minun puolestani tosikolla voi tällainen ennakkoluulo ollakin, kun en pysty sitä poiskaan kitkemään.
"Minun, sinun tai hänen ei tarvitse olla lammas vain sen takia, että yleisen moraalin mukaan ketään ei saa syrjiä."
Kyllä tiettyjä eettisiä säännöstöjä on noudatettava, muuten tämä maailma olisi ihan sekaisin. Onko se nyt lammasmaisuutta, antaa kokemattomalle Tommille tai Jannelle mahdollisuus, ILMAN ennakkoluuloja. Mutta jos ei onnistu, niin ei onnistu, ei se ole Tommin tai Jannen vika.
Jos aikoo tuoda tuollaisia kärkkäitä "mielipiteitään" julki, aina parempi, jos mainitsisi missä se syy on, tässä tapauksessa tosikossa, ei kokemattomissa miehissä. Ei tarvitse anteeksi pyydellä, mutta suhtautua ainakin ymmärtäväisemmin niihin, jotka ei miellytä. Empaattisuutta.
"Sinä kutsut toisen ihmisen MIELIPIDETTÄ ja VALINTAA ennakkoluuloksi ja asenneviaksi, mutta minä kutsun sitä tuon yksilön kohdalla luonteeksi. "
Kutsutaan sitten luonteeksi. Luonteen kieroutumaksi ;)
"Voin puhua vain itseni puolesta, mutta ainakin minulla preferenssit ovat selvät ja elän sen mukaan. "
Syrjitkös itse kokemattomia naisia?
"Juu. Valinnasta, joka perustuu ennakkoluuloille. Usko pois, kyllä tämä on ennakkoluulo. Mutta kyllä minun puolestani tosikolla voi tällainen ennakkoluulo ollakin, kun en pysty sitä poiskaan kitkemään."
Nuo "ennakkoluulot" voivat olla myös empiirisen tutkimuksen tulosta... Jos olen kokenut jonkun asian monta kertaa, minkä takia minun pitäisi vielä todistaa että se ei ole muuttunut? Eikö meille ole annettu aivot sen takia, että voisimme tehdä parempia valintoja?
"Kyllä tiettyjä eettisiä säännöstöjä on noudatettava, muuten tämä maailma olisi ihan sekaisin."
Kuten sanoin, tässä ei ole kyse ennakkoluulosta vaan VALINNASTA.
"Jos aikoo tuoda tuollaisia kärkkäitä "mielipiteitään" julki, aina parempi, jos mainitsisi missä se syy on, tässä tapauksessa tosikossa, ei kokemattomissa miehissä."
Minusta Tosikon kaltaisiin naisiin suhtaudutaan aivan liian penseästi. Minä pidän vahvoista naisista ja siitä, että nainen tietää mitä haluaa. Mielestäni hän kirjoitti muutenkin harvinaisen ennakkoluulottomasti ja perustellusti.
"Syrjitkös itse kokemattomia naisia?"
Tiedän sen, että kokemattomat ovat useimmiten passiivisia ja arkoja. Usko tai älä, olen empaattinen ihminen ja tuollainen heijastuu minuun. Sen takia pidänkin itsevarmoista ja vahvoista naisista. Muutenkin, todennäköisyys, että kokematon nainen yhtäkkiä puhkeaisi kukkaan ja löytäisi seksuaalisuutensa on häviävän pieni. Pistäisin rahani vedonlyönnissä johonkin muuhun.
Kiitos, "Juntti", siitä, että osaat lukea ja suhtautua asioihin aikuismaisesti! Olin tämän keskustelun kulkiessa vajota epätoivoon, että tällaisiako miehet oikeasti ovat?
Olen kyllä melko varma, että tämä siveyden sipuli "naiivi minä" olisi valmis tarkistamaan mielipiteitään, jos osuisi minun kanssani viinilasilliselle! ;-p
Joo, hienoa siis, että löytyy myös oikeasti ajattelevia yksilöitä. Jopa tältä palstalta.
"Kuten sanoin, tässä ei ole kyse ennakkoluulosta vaan VALINNASTA."
Kutsu sinä sitä valinnaksi, minä kutsun ennakkoluuloksi.
"Mielestäni hän (Tosikko) kirjoitti muutenkin harvinaisen ennakkoluulottomasti ja perustellusti. "
Musta hänen mielipiteensä jäi hiukan sekavaksi. Alussa hän sanoi: "Kyllä se niin vain on, että mies vailla seurustelukokemusta ei kiinnosta." Myöhemmin kanta muuttui toisenlaiseksi: "...sillä ei ole paskankaan väliä onko miehellä konkreettista kokemusta seurustelusta tai seksistä, jos se ei näy (tai suorastaan huo'u) ulospäin. " Taisin sittenkin saada hieman päätä käännettyä, mutta en odotakaan, että hän sitä myöntäisi.
"Tiedän sen, että kokemattomat ovat useimmiten passiivisia ja arkoja. "
Useimmiten? Mutta etpä tiedä, ovatko kokemattomat Pia, Jenni tai Marja passiivisia ja arkoja? Joten mitä hyötyä tuollaisesta "tiedosta" oikein on?
"Usko tai älä, olen empaattinen ihminen ja tuollainen heijastuu minuun. "
Miten? Muututko silkasta myötäelämisesta araksi ja passiiviseksi?
"Sen takia pidänkin itsevarmoista ja vahvoista naisista. "
Varmaan hivelee sun egoasi sanoa noin. Sehän tekee jo itsestäsikin melkein itsevarman ja vahvan.
Minä pidän älykkäästä ja empaattisesta naisesta, kokematon tai ei. Mikään ei muuten ole naisessa tuhoisampi ja turhauttavampi yhdistelmä kuin typeryys ja itsevarmuus. Ei ole mikään tarkoitus vihjata, että viittaisin tuolla Tosikkoon, vaikka ennakkoluulot ja itsevarmuus on melkein yhtä paha. Mutta ei Tosikko mikään toivoton tapaus ole, haasteellinen vain, villikissa, kyllä hän taipuu, helpostikin, koska minäkin, kokematon, siihen pystyn.
"Kiitos, "Juntti", siitä, että osaat lukea ja suhtautua asioihin aikuismaisesti! "
Ja aikuismaisenhan hänestä tekee se, että hän on sinun puolellasi, tietty. Kaikki toisin ajattelevat on tietysti lapsellisia ja mitään ymmärtämättömiä.
"Olin tämän keskustelun kulkiessa vajota epätoivoon, että tällaisiako miehet oikeasti ovat?"
Jaa. Minä kun luulin, että olet seurustellut monen miehen kanssa, kun jopa kokemattomiakin mahtuu joukkoon, sanojesi mukaan, useampikin. Silti kyselet, että tällaisiako miehet oikeasti ovat? Eikös sinun jo pitäisi tietää millaisia ne ovat? No ehkä ne vain teeskentelee sun kanssa, ja selkäsi takana kirjoittelevat todellisia mielipiteitään suomi24-palstalle.
"Olen kyllä melko varma, että tämä siveyden sipuli "naiivi minä" olisi valmis tarkistamaan mielipiteitään, jos osuisi minun kanssani viinilasilliselle! ;-p"
Tutkisin kyllä tarkasti, että viini varmaan on viiniä, eikä jostain viattomasta ja kokemattomasta miehestä valutettua verta.
En siis kohdistanut viestiä Sinulle, joten olisit voinut jättää vastaamatta. Sinun "mielipiteesi" ja katkeruutesi on kuultu ja nähty. Kiitos.
Sinä luet mitä haluat, tartut niihin kohtiin, joista saat väärin tulkittuna mielestäsi hauskaakin jutunjuurta ja sivuutat ne, jotka tekevät jutusta loogisen ja perustellun.
Hyvin harvoin onneksi tosielämässä kohtaa tuollaisia riidankylväjiä. Voisi jopa epäillä, että todellisuudessa olet hyvin epävarma itsestäsi ja siksi haluat koota maailman siten, että itse olet yksin oikeassa ja muut ovat siis väärässä. Empatiasi on kenties sitä laatua, että säälit meitä muita, jotka eivät vielä ole tajunneet asioiden oikeaa laitaa.
Sinun vitsisi eivät ole kovinkaan hauskoja ja vaikutat tyypiltä, joka pitää itseään hyvänä pakinoitsijana. Ehkä olet joskus näillä hengentuotoksillasi osallistunut johonkin kilpailuun ja kun takkiin on tullut, olet taas säälinyt niitä onnettomia ihmisiä, jotka ovat täynnä "ennakkoluuloja" ja "rasismia" kun eivät kertakaikkiaan ymmärrä? Raukkaparat.
Jos osaisit ja haluaisit oikeasti lukea ja saada selville minun mielipiteeni, niin se olisi helposti tehtävissä. Voisit ehkä vaikka printata kaikki kirjoitukseni ja lukea ne uudestaan ja uudestaan, tällä kertaa kokonaisuuksina. Irralliset lauseet irroitettuna kontekstistaan ja kotekstistaan voivat aiheuttaa suurtakin hämmennystä. Kirjastosta löytynee myös tekstintulkintaan liittyviä opuksia, jos ihan lukemalla juttuni eivät aukene.
Tässä viimeisimmässä tekstissäni olet taas ymmärtänyt niin paljon väärin, etten todellakaan enää jaksa haaskata aikaani rautalangan vääntelyyn. Eipä siitä ole sinun kanssasi tähänkään mennessä ollut apua.
Ja vaikka kuinka se sinua riepookin, niin olen tyytyväinen, että maailmasta löytyy "Juntin" kaltaisia. Ihan itseikkäistä syistä, juuh. Kauheaa, eikö?
"Kutsu sinä sitä valinnaksi, minä kutsun ennakkoluuloksi."
Sovitaan näin ;)
"...Myöhemmin kanta muuttui toisenlaiseksi: "...sillä ei ole paskankaan väliä onko miehellä konkreettista kokemusta seurustelusta tai seksistä, jos se ei näy (tai suorastaan huo'u) ulospäin. " Taisin sittenkin saada hieman päätä käännettyä, mutta en odotakaan, että hän sitä myöntäisi."
Ei. Tätä sinä et näytä ymmärtävän. Tässä on kyse samasta asiasta kuin markkinoinnissa. Asiat ovat niin, miten ne vaikuttavat olevan. Jos kokemus (=itsevarmuus) ei näy sinusta, et ole naiselle kovinkaan suuri turn-on. Jos olet itsevarma ja se näkyy sinusta, se on. Epäiletkö toisin?
"Useimmiten? Mutta etpä tiedä, ovatko kokemattomat Pia, Jenni tai Marja passiivisia ja arkoja? Joten mitä hyötyä tuollaisesta "tiedosta" oikein on?"
Koska Pia, Jenni ja Marja ovat todennäköisesti sellaisia, en pistä energiaani niihin. Sen sijaan Tosikko ja hänen kaltaisensa naiset ovat todennäköisesti todellisia pommeja, pistän energiani niihin. Yksinkertaista? Loogista? Kyllä. Koska en voi pistää aikaani ja energiaani kaikkialle, pistän sen jonnekin, mistä todennäköisesti saan sen mitä haluankin.
Kysyn sinulta: "Miksi minun kannattaisi pistää energiaani Piaan, Jenniin ja Marjaan?" Huomaa, puhun siitä, miksi minun KANNATTAISI valita heidät jonkun muun sijaan?
"Miten? Muututko silkasta myötäelämisesta araksi ja passiiviseksi?"
Alan varomaan, etten tee sellaisia asioita, mistä he eivät pidä. Kun varon, en ole niin itsevarma. Kun en ole niin itsevarma, en ole kaikkea sitä, mitä oikeasti olen.
"Sen takia pidänkin itsevarmoista ja vahvoista naisista. "
"Varmaan hivelee sun egoasi sanoa noin. Sehän tekee jo itsestäsikin melkein itsevarman ja vahvan."
Olen sellainen luonnostaan. Kyse ei taas ole siitä, että HE tekisivät minusta itsevarman ja vahvan, vaan heidän seurassaan voin olla sitä mitä olen. Äläpä ala vinoilemaan. Se ei ole miesten hommaa.
"Mutta ei Tosikko mikään toivoton tapaus ole, haasteellinen vain, villikissa, kyllä hän taipuu, helpostikin, koska minäkin, kokematon, siihen pystyn."
Miksi taipuminen olisi hyvä asia? Jos tiedät mitä olet, miksi sinun pitäisi taipua ja mihin? Sinun mielipiteisiisi? Mihin? Pitäisikö ihmisten muuttua ja jos pitäisi, mihin? Minkälaiseksi?
Palataan asiaan. Nämä ovat ihan hyviä keskusteluja, vaikka eri linjoilla ollaankin :)
Mukava kuulla tuollaista. Kiitän ja kumarran :)
"Ja aikuismaisenhan hänestä tekee se, että hän on sinun puolellasi, tietty. Kaikki toisin ajattelevat on tietysti lapsellisia ja mitään ymmärtämättömiä."
Johdattelua. Pyydän postettavaksi pöytäkirjasta.
"No ehkä ne vain teeskentelee sun kanssa, ja selkäsi takana kirjoittelevat todellisia mielipiteitään suomi24-palstalle."
Spekulointia. Pyydän poistamaan tämän pöytäkirjasta.
"Tutkisin kyllä tarkasti, että viini varmaan on viiniä, eikä jostain viattomasta ja kokemattomasta miehestä valutettua verta."
N*öhhöh"rtti. Anteeksi. Yskä vaivaa.
"Kyllä aikaisempia ex-tyttöystäviä pitää olla takana."
"Miehen tulisi olla myös seksin saralla kokenut kaiken mahdollisen"
Luojan kiitos etteivät kaikki naiset ole samanlaisia kuin te.
En ole minäkään seurustellut koskaan ja tuntuisi vielä toivottomalta saada se eka tyttöystävä jos kaikki ajattelisi tuolla tavoin.
Mitä te naiset ylipäätänsä luulette saavanne sellaisista miehistä joilla on paljon seurustelusuhteita takana? Kyllä hänellä on taitoa vietellä sinut ja kaataa petiin, mutta suurella todennäköisyydellä sinäkin olet vain välietappi hänen elämässä.
Itse ainakin kartan ihmisiä, jotka argumenttien puutteessa alkavat jäkättää tyyliin "anteeksi vain, että minulla on mielipide, nainen avaa suunsa ja uskaltaa sanoa jotakin, niin heti ollaan niin puolustuskannalla, että" Tästä ei tod ole kysymys "naisen mielipiteen" virheellisyydestä, vaan siitä, että minkä tahansa ilman järkeviä perusteluja esitettävän kommentin voi jättää omaan arvoonsa. Esimerkiksi edellisen viesti täysin turhaa jäkätystä, ei tuo mitään uutta.
Veit sanat suustani. Jos vastapuolen odoukset/ajatukset/järjenkulku on tätä luokkaa, pysyn ennemmin poikamiehenä. Hankin ennemmin kissan tai koiran tai molemmat.
No eihän sinun tarvitse valehdella,mutta voit todeta että onhan tuota jotakin ollut mutta ei mitään sen vakavampaan johtanutta...sillä
-olethan varmaan ainakin ajatellut jotakuta aiemmin.
Älä tee siitä itsellesi ongelmaa, voithan haeskella jotakuta nuorehkoa ja kiltin tuntuista jonka luulet myös olevan aika kokematon.
Älä pidä kiirettä äläkä jännitä. Anna ensin aikaa tutustumiselle, älä kiirhdi vällyjen väliin ensimmäisenä, se on virhe. - Turhaan vaan hermostut ja mokaat jännittyneisyydessäsi! Sen aika tulee sitten kun on tullakeen.
Kuulostaa äkkiseltään loogiselta ja lohdulliselta: Eihän minun tarvi kuin löytää sopiva nuorehko, kiltti ja kokematon tyttö. Vaan mietitäänpäs tarkemmin.
Ensinnäkin, nuoremmista naisista on kovempi kilpailu. Tähän on monta syytä: naiset ovat keskimäärin n. 3 vuotta kumppaniaan nuorempia, nuorissa ikäluokissa miesten osuus on suurempi, mutta laskee hiljalleen iän karttuessa ja miesten hedelmällinen ikä jatkuu paljon pidempään. Jos muutenkin on ollut ongelmia löytää naista, etsinnän rajoittaminen ikäluokkaan, jossa kilpailu on kovempaa tuskin helpottaa asiaa.
Lisäksi olen saanut sellaisen vaikutelman, että monet vähemmän kunnolliset miehetkin etsivät kilttiä ja kokematonta naista, joten mainitut ominaisuudet taitavat lisätä kilpailua entisestään.
Ja jottei mene liian teoreettiseksi kerron seuraavaksi omasta kokemuksesta vuodelta 2004. Vaikkei seurustelua ole tullut, niin treffejä ja pakkeja ehti tulla.
Nuoria ja kilttejä tyttöjä ei tullut kertaakaan soittamaan ovikelloa, eikä juttelemaan kadulla. Itse piti tehdä tuttavuutta naisten kanssa, kun tilaisuus tuli. Kaikkiaan kävin treffeillä neljän naisen kanssa, ja jos olisin rajoittanut tutustumisyritykset vain vähintään pari vuotta nuorempiin, olisi näistä karsiutunut kaksi. Vieläpä juuri ne kaksi, jotka lähtivät treffeille useammin kuin kerran. Muutenkin on tullut sellainen tuntuma viime vuosilta, että mitä nuorempi nainen on, sitä vaikeampi hänet on saada lähtemään treffeille.
Tietenkään en tarkoita, etteikö nuoria, kiltiltä vaikuttavia naisiakin kannata yrittää iskeä. Kritisoin vain kohderyhmän turhaa rajaamista.
Sinänsä ikävää tyrmätä yritys rohkaista, mutta mielestäni tuollaisen neuvon noudattaminen lisää riskiä jäädä ikuiseksi vanhaksipojaksi.
Luulenpa, että asia vaivaa sinua enemmän kuin treffikumppaneitasi. Vaivasi välittyy mahdollisesti treffikumppaneille jossain muodossa, ja saa heidät ehkäpä varovaiseksi.
Ei kokemattomuudessa sinänsä mitään pahaa ole, mutta jos se saa sinut itsesi epäilemään, niin tilanne on hieman toinen.
Ihmisten kokemukset ovat aina erilaiset, eivätkä ole sinänsä rinnastettavissa toisiinsa. Esittäisinkin sinulle kysymyksen. Oletko valmis ymmärtämään kokeneempaa naista parisuhderintamalla? Mikäli et, niin tosiasia on, että seuranhakukenttäsi muuttuu aika rajalliseksi, mikäli etsit suht ikäistäsi seuraa.
"Luulenpa, että asia vaivaa sinua enemmän kuin treffikumppaneitasi. Vaivasi välittyy mahdollisesti treffikumppaneille jossain muodossa, ja saa heidät ehkäpä varovaiseksi. "
Vaikken ole alkuperäinen kirjoittaja, uskallan silti väittää, ettei syy ole tuossa. Jos ajatellaan näitä nettitreffejä, syy löytyy kovasta kilpailusta. Naisella kun on varaa valita: Liian paljon miehiä, liian vähän aikaa. Ei ole aikaa tutustua kaikkiin miehiin kunnolla. Sitten käydään yksillä treffeillä, eikä voi olettaakaan, että siinä oppisi toista tuntemaan paitsi vain kovin pinnallisesti. Ensivaikutelmalla on aivan liian iso merkitys, pikkuasiat nousevat liian suureen arvoon.
Nuo nettihommelit on yksinkertaisesti luonnoton tapa tutustua toiseen parisuhdemielessä, varsinkin jos on sellainen ihminen, jonka ansiot tulisivat esiin vasta muutaman tutustumiskerran jälkeen. On vaatimaton tai hiljainen jne. Pitäisi olla melkein välttämättä hiukan röyhkeä ja laskelmoiva. Jos löytyy jotain hyviä puolia, ne pitäisi tuoda heti selvästi esille, mutta harva kunnollinen mies, joka haluaa kunnollisen suhteen alkaa noin laskelmoida. Toisaalta jos ei jää mitenkään naisen mieleen ekojen treffien jälkeen, peli on saman tien menetetty.
Jos silti haluaa nettiä käyttää naisen metsästykseen, vaikka onkin sellainen, ettei saa naiselta jalkoja alta heti ekoilla treffeillä, kannattaisi yrittää jotain enemmän yhteisöllisyyteen perustuvaa juttua. Vaikkei nainen heti kiinnostukaan, se ei pääsekään niin helposti miehestä eroon, koska yhteisö sitoo naista. Sitä tulee siten tavanneeksi useammankin kerran kun samoissa ympyröissä liikutaan, jotain pikkusen puheltuakin jne. Sitä voi lämmittää naista pikkuhiljalleen.
Onhan mahdollista esim. deittinetissäkin hakea vain ystävää, ei mainitakaan viestissä muuta, hiukan luonnollisempaa. Mutta tosiasiassa kun itse tätä kerran kokeilin, huomasin, että naisilla oli kuitenkin mielessä jotakin enemmän kuin ystävyys. Yksiin treffeihin ne sitten jäi. Olen hiljaisempi mies minäkin.
"Vaikkei nainen heti kiinnostukaan, se ei pääsekään niin helposti miehestä eroon, koska yhteisö sitoo naista."
Aika pelottavaa´, sanoisin.
Puhutaanpa asioiden oikeilla nimillä. Et siis ole koskaan seurustellut, joten sinulla on ollut 15 vuotta aikaa hankkia tyttökaveri, right?
Mikä syy tähän voi olla? Luulisi, että hormoonit olisivat jossakin vaiheessa pakottanut tytön juttusille. Etkö juttele ihmisten kanssa? Oletko ruma kuin rullatuoli? Haiseeko henkesi? Oletko köyhä kuin kirkonrotta? Pukeudutko huonosti? Onko mitään ulkoista tai taloudellista syytä, minkä takia nainen ei haluaisi seurustella kanssasi? Jos vastaus on ei, kyseessä on käyttäytymisesi.
Mietihän, minkälaisen vaikutelman nainen saa kun kerrot seurustelemattomuudestasi? Saamattoman. Eipä unohdeta sitä, että 15 vuoteen kukaan muukaan ei ole kelpuuttanut sinua. Vaikka näin ei olisi, sellaisen vaikutelman helposti saa ja treffeissä kyse on vaikutelmasta.
Seurustelemattomuus on siis jotakin sellaista, mitä et halua sanoa treffeillä, eikä sinun muutenkaan pidä kertoa kaikkea mahdollista - vain ne parhaat palat. Sitäpaitsi SINÄ haluat tietää, minkälainen tyttö on. SINÄ olet joka tapauksessa hyvä saalis. Sen takia SINUN tarvitse osoittaa naiselle mitään, vaan hänen SINULLE.
Unohda kaikki ne asiat, mitkä äitisi on sinulle sanonut tytöistä, sillä ne ovat todennäköisesti väärin. "Nice guys finish last". Tämän lisäksi muuta tuota asennetta: "En huoli ketä tahansa" - se on vain tekosyy olla tekemättä mitään.z
Vaikka saatan kuulostaa tylyltä ja julmalta, en ole arvostelemassa sinua ihmisenä. Arvostelen tekojasi ja tekemättä jättämisiäsi. Ellen olisi itse muuttunut, olisin melkein samassa jamassa. Nyt elämä on paljon mukavampaa ja helpompaa. Toivoisin, että joku olisi potkaissut minua perseelle ja käskenyt olemaan mies etten olisi joutunut tuhlaamaan useita vuosia sen oppimiseen. Toivottavasti sinä saat sellaisen, ettet hukkaa Elämää.
Tokihan minä puhun asioista oikeilla nimillä. Ei se ole minun vikani, jos oletuksesi menevät osittain pieleen.
Kirjoitin aiemmin etten ole seurallisimpia luonteita. Puhun kyllä ihmisille, mutten ole mikään seurapiirien tähti. Varmaan arvasitkin asian?
Kirjoitin etten huoli ketä tahansa, jota pidit tekosyynä olla tekemättä mitään. Ilmeisesti en ole tehnyt tarpeeksi tai riittävän hyvin, kun seurustelusuhteita ei ole tullut, mutta parinkymmenen naisen kanssa olen käynyt treffeillä, ja paljon useampaa pyytänyt. En ole tosin vielä varmis siirtymään siihen koulukuntaan, joka iskee ruman, tyhmän tai vittumaisen naisen sillä ajatuksella, että päivittää tilaisuuden tullen parempaan. Jos se on epämiehekästä, niin sellainen minä olen.
Äidin neuvoihin en ole uskonut vuosiin, enkä varsinaisesti pyri mielistelemään naisia. Pyrin kuitenkin kohtelemaan muita ihmisiä hyvin. Onko se epämiehekästä?
Kenties sinulta jäi huomaamatta mainintani, etten mainosta seurustelemattomuuttani. Neuvosi ettei miehen tarvitse osoittaa naiselle mitään vaan naisen miehelle kuulostaa toki reteän itsevarmalta, mutta se ei valitettavasti ratkaise, miten vastata suoraan kysymykseen aiemmista seurusteluista.
Ja kun kannustat puhumaan asioista oikeilla nimillä, niin kerro nyt meille, minkä ikäisenä opit olemaan mies ja mitä tämä muutos käytännössä tarkoitti.
Jokaisessa suhteessa meillä on aina se yksi yhdistävä tekijä. Se ei ole vuodenaika, punainen bemari eikä muu vastaava, vaan me itse. Jos homma ei pelaa, ei auta muuta kuin arvioida omaa itseään. Se taas on aika hankalaa, joten parast tapa varmasti olisi jutella naispuolisille ystäville.
Heh! Ruman, tyhmän ja vittumaisen naisen kanssa oleminen ei ole kovinkaan miehekästä! Toisaalta rimaakaan ei kannata aina pitää liian korkealla. Joku viisas mies sanoi: "Tyydy mukavaan ja kohtuullisen nättiin naiseen, joka jostakin kumman syystä sattuu pitämään sinusta."
Se toinen asia taas on niin ja näin... "Pyrin kuitenkin kohtelemaan muita ihmisiä hyvin. Onko se epämiehekästä?" Se ei ole epämiehekästä, mutta tietyssä vaiheessa on. Miehen tulee sanoa vastaan ja pystyä menemään napit vastakkain ihmisiä vastaan. Miehenä oleminen on pitkälti luolamiesmäisyyttä - periksiantamattomuutta, horjumattomuutta ja itsevarmuutta.
"Neuvosi ettei miehen tarvitse osoittaa naiselle mitään vaan naisen miehelle kuulostaa toki reteän itsevarmalta..."
Sitähän se on. Minut ainakin opetettiin kiltiksi ja nöyräksi, mutta eipä sillä pitkälle pötkitä. Sen sijaan että minä ajattelisin muita, minun pitää ajatella itseäni. Sama pätee sinuun. SINÄ olet se, joka tekee valinnan. SINÄ päätät, onko nainen tarpeeksi hyvä sinulle. SINÄ päätät, mihin suhde menee ja mihin se loppuu. Kun tämä on selvää sinulle, olet varmasti haluttava yksilö naisten keskuudessa.
"...mutta se ei valitettavasti ratkaise, miten vastata suoraan kysymykseen aiemmista seurusteluista."
Mitä sitä selittelemään.
"Ei minulla ole ollut monia suhteita."
"Miksi?"
"Ei kai me tultu tänne juttelemaan minun menneistä suhteista?"
TAI
"Ei minulla ole ollut monia suhteita. Entä sinulla?"
Ensimmäinen toimii pienenä näpäytyksenä, toinen kääntää keskustelun takaisin naiseen (niinkuin pitääkin). Sinulla on myös OIKEUS olla puhumatta asioista. Tee selväksi, että sinun menneisyys on sinun menneisyyttä. Käännä keskustelu aina nykyisyyteen. Menneen vatvominen ei ole muutenkaan tärkeää.
Jos sinulla on ollut jotakin muuta tärkeää elämässäsi (urheilu, koulutus, työ), se on ollut sinulle tärkeämpää kuin seurustelu. Nyt sinusta kuitenkin tuntuu siltä, että olisi mukava löytää joku.
"Ja kun kannustat puhumaan asioista oikeilla nimillä, niin kerro nyt meille, minkä ikäisenä opit olemaan mies ja mitä tämä muutos käytännössä tarkoitti."
Kun kysyt, lähestyn itse kolmeakymmentä. Kasvuni selkärangattomasta madosta mieheksi on kestänyt aivan liian kauan. Jossakin vaiheessa ymmärsin olevani hyvännäköinen, mutta se toi vain ahdistusta juuri sen takia, etten tiennyt miksi naiset eivät lähesty minua. Sen sijaan, että olisin tehnyt asialle jotakin, ruikutin että naisetkin voisivat tehdä aloitteita.
Yksi askel miehuutta kohti oli varmasti pelaaminen naisten kanssa. Monet samanaikaiset suhteet (tiedän, paha minä) jollakin tavalla varmisti minulle sen, että minä olen se joka tekee päätökset. Opin olemaan itsevarmempi naisten kanssa ja samalla olemaan välittämättä heistä liikaa. Älä vedä tästä kuitenkaan liikaa johtopäätöksiä minusta ihmisenä.
Toinen askel oli pitkä reissu omillani, jolloin totesin pärjääväni missä vain milloin vain. Se kasvatti luonnetta ja itsevarmuutta paljon.
Kolmas askel oli se, kun ensimmäistä kertaa jätin kiltteyden taakse ja nousin avoimesti vastustamaan toista miestä verisen tappelun uhalla. Sen jälkeen en ole enää pelännyt fyysistäkään kontaktia.
En ole tällä hetkellä tyytyväinen elämääni, mutta olen todella tyytyväinen siihen mitä olen. Olen ottanut vastuun omasta elämästäni. Moraalisesti olen ehkä turhan vapaa, enkä pelaa aina reilua peliä, mutta en myöskään anna katteettomia lupauksia. Pidän huolen itsestäni ja siitä että kukaan ei tallo minua. Jos johonkin minulla menee enemmän energiaa kuin mitä niistä saan, en jää katselemaan sitä.
Ehkä seuraava kasvun paikka on se, että löydän jonkun jonka avulla voin saavuttaa jotakin yhdessä. Toivon sitä, mutta siihen asti minun on hyvä olla itseni kanssa.
Vähän minun elämältä..tietyllä tavalla..tai no ulkonäöstä nyt en osaa kommentoida...paitti että naiset ovat sitä joskus kehuneetki...kuitenki ku ajattelen tuota tekstiäsi, niin itsellä on nyt viimeaikoina jotenki itseluottamus kasvanu siinä suhteessa, etten jää itkemään sitä jos joku nainen minulle pakit antaa..vaan annan olla sen ja ajattelen että se ei ollu minun arvoinen (oikeasti)..tai jotain..kuiteskaa en osaa sanoa omaa elämääni noin varmaksi..kaikessa suhteessa..nojoo..
6 2-3-5 7=seksi,luottamus,välittäminen,rakkaus .
tämä keskustelu osoittaa miksi erotaan avioliitoista ja parisuhteita niin paljon , ja ihmiset on niin hajalla .
Lyhyt ja ytimekäs viesti, mutta tässä on paljon totuutta. Minusta tuntuu, että olen kohta liian syvällä hedonistisuudessa ja omapäisyydessä, että minun on jo vaikea rakentaa oikeita suhteita. Niin varmasti monen muunkin.
Maailman lait eivät seuraa yleistä moraalia. Kun ihmiset yrittävät elää kotona oppimansa mukaan ja sovittaa sitä kokemuksiinsa tässä maailmassa, he tulevat joko pettymään tai oppimaan...
Nämä kokemukseen perään kuuluttajat ovat hankalia ihmisiä monella tapaa, tuskinpa heidän kanssaan olisi asiat kovinkaan ruusulla tansimmista vaikka olisi kuinka hirveesti kokemusta. Itselleni tulee mieleen henkilö joka haluaa ihmisen olevan justiinsa semmonen minkä hän on mielessä unelmakumppanin olevan, eikä siihen tehdä missään pienessäkään asiassa kompromissia.
Olet todella hakoteillä jos niputat ihmiset tuolla tavalla. Todella ahdasmielistä, vaikka siitä syytät meitä, joilla on asiasta eriävä mielipide.
Minä en missään vaiheessa ole sanonut, että kokemattomuus on ehdoton este. Samaa voin sanoa vaikka pitkätukkaisista tai parrakkaista miehistä. Koskaan en ole ihastunut mieheen, jolla on pitkä tukka tai parta. Näin ollen on todennäköisempää, että tulevaisuudessa(kin) ihastun lyhyttukkaiseen ja parrattomaan mieheen. Olenko mahdoton? Nämä ovat vain faktoja MINUN elämästäni ja on mielestäni sinulta (ja muilta persooniltasi) todella törkeää tulla arvostelemaan ja syyttämään rasistiksi tai muuksi pelkästään sen perusteella mikä minua miellyttää enemmän ja mikä vähemmän, varsinkin kun se on asia, jolle en kertakaikkiaan voi mitään.
En pidä mansikoista. Olenko rasisti? Pitääkö minun syödä mansikoita vain siksi, etten olisi ahdasmielinen ja syrjivä, ennakkoluuloinen ihminen?
Onko tässä keskutelussa ollut joku sitä mieltä että pitää EHDOTTOMASTI olla seurustelu- yms. kokemusta?
Asia vain nyt on niin, että se asia joko häiritsee (ajatuksena tai käytännössä). Pitääkö siitä olla hiljaa tai teeskennellä (ja näin ollen valehdella) vai kertoa totuus? - ainakaan totuus ei ole kova sana tällä palstalla.
Minusta et ainakaan voi sanoa, että olisin "monella tapaa hankala" tai sitten olet itse harvinaisen tyhmä, kokematon ja kapeakatseinen. Ei kannata syyttää muita yleistyksistä jos itse niitä viljelee tuolla lailla.
Olen todella ärsyyntynyt (ja sen varmaan huomaa), koska tämä keskustelu on todistanut taas yhden kokemukseni perusteella todetun asian oikeaksi, eli sen, että suurin osa miehistä ei kerta kaikkiaan kestä totuutta sellaisena kuin se on, vaan sitten pitää keksiä kaikenmaailman persoonallisuuteen liittyviä häiriöitä toiselle (kuitenkin täysin tuntemattomalle!) ihmiselle, jonka totuus ei miellytä.
En todella tajua... joko teillä (siis joilla pipo kiristää) niin huono itsetunto että tällaiset asiat kolahtavat tavallista kovemmin vai mikä oikein mättää?
Voin vinkata sen verran, että sillä ei ole paskankaan väliä onko miehellä konkreettista kokemusta seurustelusta tai seksistä, jos se ei näy (tai suorastaan huo'u) ulospäin. Fakta on se, että ei se mikään myyntivaltti ole, mutta fiksut ja itsevarmat ihmiset osaavat peittää heikkoutensa ja korostavat sellaisia asioita, joilla on paras markkina-arvo asiakaskunnan silmissä.
Tuskin se nyt kaikkiin sopii, mutta edelleen olen sitä mieltä jonkinlainen omituinen nirsous se on. Ymmärrän syy ja seuraus syyt hyvin, tietysti jos on ollut paljon huonoja kokemuksia kokemattomista niin tietysti se tekee varovaiseksi. Itselläni tulee heti mieleen jos haetaan kokenutta miestä niin haetaan jotain täydellistä ukkoa joka on muille kelvannut ja tiedän että en ole täydellinen niin turhaan aikaani kulutan ja otan pakit myöhemmin.
Tuotas noin. Miksi luulit, että tuo monipistemies olin minä. Oletko hämmästynyt, että muutkin saattavat ihmetellä tuota kokemattomien karsastamista. Taitaa enemmänkin olla niin, että sinä olet vähemistössä mielipiteinesi...öhöm...siis asenteinesi.
"Minä en missään vaiheessa ole sanonut, että kokemattomuus on ehdoton este."
Kiva havaita, että olet tullut asiassa hieman vastaan. Niin ne särmät hioutuvat.
"Samaa voin sanoa vaikka pitkätukkaisista tai parrakkaista miehistä. Koskaan en ole ihastunut mieheen, jolla on pitkä tukka tai parta. Näin ollen on todennäköisempää, että tulevaisuudessa(kin) ihastun lyhyttukkaiseen ja parrattomaan mieheen. Olenko mahdoton?"
No vähän. Sinä yrität nyt tuon todennäköisyyden avulla päästä kuiville. Ei tässä ole kysymys todennäköisyyksistä ollenkaan. Jos pitkä tukka tai parta ei merkitse sinulle mitään, millään tilastolla hiusten tai parran pituuksista ei pitäisi olla sinulle mitään merkitystä. AI miksi? No Kun kerta pitkä tukka tai parta ei merkitse sinulle mitään. Toisaalta jos ne merkitsee, mihin tarvitset mitään todennäköisyyttä ja tilastoa. Vai näetkö sinä jonkun mystisen linkin parran ja jonkun sinulle merkityksellisen miehen ominaisuuden välillä esim. luonteen ja älyn.
"...jolle en kertakaikkiaan voi mitään."
Tietysti voisit. Ongelma on se, ettet halua.
"En pidä mansikoista. Olenko rasisti? Pitääkö minun syödä mansikoita vain siksi, etten olisi ahdasmielinen ja syrjivä, ennakkoluuloinen ihminen?"
Hiukkasen huono esimerkki. Parempi olisi se, että kun et pidä mansikoista, alatkin karsastaa kaikkia punaisia marjoja vain sen takia kun mansikat ovat punaisia.
"Minusta et ainakaan voi sanoa, että olisin "monella tapaa hankala"..."
En ollut minä, joka sanoi, että olet monella tapaa hankala. Mutta mitä nyt aivoituksiasi lukeneena voin sanoa, olet ainakin yhdellä tapaa hankala.
"Olen todella ärsyyntynyt (ja sen varmaan huomaa), koska tämä keskustelu on todistanut taas yhden kokemukseni perusteella todetun asian oikeaksi, eli sen, että suurin osa miehistä ei kerta kaikkiaan kestä totuutta sellaisena kuin se on, vaan sitten pitää keksiä kaikenmaailman persoonallisuuteen liittyviä häiriöitä toiselle (kuitenkin täysin tuntemattomalle!) ihmiselle, jonka totuus ei miellytä. "
Älä sekoita totuutta asenteeseen. Ei tällä ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Tämä on vain yhden ihmisen henkilökohtainen "mielipide". Niinhän itsekin sanoit, ja olen aivan samaa mieltä.
"Fakta on se, että ei se mikään myyntivaltti ole, mutta fiksut ja itsevarmat ihmiset osaavat peittää heikkoutensa ja korostavat sellaisia asioita, joilla on paras markkina-arvo asiakaskunnan silmissä."
Ei heikkoutta tarvitsisi yrittää peitellä. Ei se mitään itsevarmuutta sellainen ole, jossa täytyy peitellä, sitä millainen on. Mitä rakkautta se semmonen on, jossa täytyisi teeskennellä jotakin muuta kuin oikeasti on. On avoimesti heikko, silloin kun tuntuu heikolta, SE on sitä itsevarmuutta. Jos ei naiselle kelpaa, niin on kelpaamatta. Kyllä naisia piisaa, kyllä siitä joukosta yksi oman arvostelukyvyn omaava nainenkin pitäisi löytyä. Toivossa eläen.
Lainaus ensimmäisestä viestistäni:
"Ei tilanne mahdoton ole, mutta ei kovin houkuttelevakaan."
Ja viimeisimmästäni:
"Minä en missään vaiheessa ole sanonut, että kokemattomuus on ehdoton este."
Johon sinä:
Kiva havaita, että olet tullut asiassa hieman vastaan. Niin ne särmät hioutuvat.
Eli miten olen tullut vastaan? Olen ollut samaa mieltä koko ajan. Ja olen vastakin.
Mansikkaesimerkkini on mielestäni ihan sopiva. En pidä mistään lajikkeesta, en minkäänkokoisesta mansikasta. Piste. Kyllä minä joka vuosi maistan yhden todetakseni, että ei, ei maistu vieläkään.
"Ei heikkoutta tarvitsisi yrittää peitellä"
Juu ei. Ei ole mikään pakko.
Riippuu vähän siitä mitä haluaa. Niin, oletko sinä tyydyttävässä seurustelusuhteessa? - tuli vain mieleen...
Sorrut samaan kuin monet suomalaiset naiset, jotka ihmettelevät miksi mies ei jaksakaan lihovaa, tukkansa leikannutta väsynytyttä lapsilleen omistautunutta äitihahmoa. "Jos ei kelpaa niin olkoon kelpaamatta". Ihan hyvä. Mutta älä ihmettele miksi olet yksin. Voit toki sanoa, että se on "oma valinta", niinhän muutkin tekevät.
Minuun eivät uppoa vihjailut arvostelukyvyn puutteesta, minulla on sitä. Ja ennen kaikkea osaan arvostaa ihmisiä ja kunnioittaa toisten mielipidettä. Puutun vain itseäni koskeviin hyökkäyksiin.
Heh, paras oli tuo sinun arviosi siitä, että oma mielipiteesi on "pikkasen parempi", sillä se perustuu "parempiin arvoihin".
Hehheheehe. Siitä ei ehkä tarvitse enää jatkaa, tuo kommentti on yksin hyvin tyhjentävä ja valaiseva.
Hih.
Toivossa on tosiaan hyvä elää. Mutta onnellisena ja tyytyväisenä on vielä mukavampaa.
Kerrohan sitten jatkossa kuulumisiasi, miten sinä, "löytämätön timantti" olet tällä saralla edennyt.
"Olen ollut samaa mieltä koko ajan. "
Mitäs mieltä sinä tarkalleen ottaen oikein olet? Asia kun ei ole oikein selvinnyt. Joskus olet sitä mieltä joskus tätä. Minusta asia on hyvinkin yksinkertainen. Näen kaksi vaihtoehtoa:
1. "Miehen kokemattomuus ei merkitse minulle mitään. Tärkeintä on ihminen ei hänen kokemuksensa/ kokemattomuutensa."
2. "Olen ennakkoluuloinen kokemattomien miesten suhteen."
Kumpika se nyt sitten on? Itse kyllä arvelisin, että se on tuo 2, mutta voitko myöntää sitä itsellesi. Että sinulla on ennakkoluuloja. Perustuu sitten tilastoihin tai ei, ennakkoluuloja ne on silti. Jään mielenkiinnolla odottamaan vastaustasi.
> "Ei heikkoutta tarvitsisi yrittää peitellä"
"Juu ei. Ei ole mikään pakko. Riippuu vähän siitä mitä haluaa. "
Mitäs tällä sitten tarkoitat? Tarkoitatko, että heikkouksia pitäisi yrittää peitellä? Aika hassua musta, että naisena annat miehille vinkin peitellä asioita, harhauttaa. Voithan itsekin joutua tuollaisen harhautuksen uhriksi.
"Sorrut samaan kuin monet suomalaiset naiset, jotka ihmettelevät miksi mies ei jaksakaan lihovaa, tukkansa leikannutta väsynytyttä lapsilleen omistautunutta äitihahmoa. "
Jaha. Pitäisikö tämän naisen sitten jotenkin peitellä heikkouttaan? No joo, voishan hän yrittää pukeutua raidalliseen asuun. Raitojenhan sanotaan hoikentavan, lapsetkin voi aina lukita vaikka komeroon.
"Voit toki sanoa, että se on "oma valinta", niinhän muutkin tekevät. "
Sanoisin, että näissä olosuhteissa ja elämäntilanteessa näen seurustelemattomuuden parhaimpana ratkaisuna itselleni. Eli joo, tavallaan oma valinta.
"Minuun eivät uppoa vihjailut arvostelukyvyn puutteesta, minulla on sitä. "
Jos vastauksesi oli vaihtoehto 2. kyllä vähän kallistuisin tuohon arvostelukyvyn puuttumiseen. Katsos kun esim. minä luotan omaan arvostelukykyyni ja ihmistuntemukseeni, siksi minulle ei merkitse mitään, onko ehdokkaani kelvannut tai ei joskus toisellekin. Jos hän vaikuttaa mukavalta ihmiseltä, jonka kanssa voisin tulla toimeen, annan tietysti hänelle mahdollisuuden. Ja sen onko hän hyvä seksissä, otan selvää harrastamalla sitä hänen kanssaan, en ainoastaan kerran, vaan monta kertaa, niin monta kertaa kuin tarpeen, teen valintani sitten sen mukaan. Menen jopa niin pitkälle, että vaikka hän sanoisikin olevansa epäkelpo ja surkea seksissä, minäpä en häntä silti uskoisi, uskoisin vain itseäni. Onko hän epäkelpo ja surkea seksissä MINUN kanssani. Ei välttämättä ole, ehkä hänellä on vain ollut huonoja rakastajia.
Tarkemmin sanottuna se ongelma, joka useimmilla teillä naisilla on, on se, että teiltä puuttuu kärsivällisyys. Teille tärkeämäpää näyttäisi olevan se, miltä asiat näyttää, ei se, miten asiat todellisuudessa ovat. Tai sitten te ette osaa erottaa näitä kahta toisistaan. Ehkä teille asiat ovat pelkästään sitä miltä ne näyttää. Siksi te olette helppoja saaliita kaiken maailman pelimiehille. Ehkä siitä myös johtuu se, miten taitava nainen on pitämään kulisseja pystyssä ja ehkä samasta syystä sinäkin vinkkaat miehille, että peittäisivät heikkoutensa.
Ja mistä se sitten johtuu? Kai se johtuu siitä, että naisten arvo vieläkin määräytyy hyvin pitkälle miehen kautta. Mies voi helpostikin mennä naimisiin itseään köyhemmän tai vaatimattoman kanssa ilman, että hänen arvonsa siitä laskisi, mutta voiko nainen? Teidän täytyisi aina naida ylempää tai ainakin antaa sellainen vaikutelma. Muuten ette pysty arvostamaan itseänne, ainakaan eräät teistä.
"Heh, paras oli tuo sinun arviosi siitä, että oma mielipiteesi on "pikkasen parempi", sillä se perustuu "parempiin arvoihin". Hehheheehe. Siitä ei ehkä tarvitse enää jatkaa, tuo kommentti on yksin hyvin tyhjentävä ja valaiseva."
Selittäisitkö tarkemmin. Mitä se sinulle valaisi? Eikö terve järki ole parempi arvo kuin ennakkoluulo?
"Kerrohan sitten jatkossa kuulumisiasi, miten sinä, "löytämätön timantti" olet tällä saralla edennyt. "
Voinpa vaikka kertoakin. Mistäs sut saisi kiinni?
jos vaikka aloitetaan alusta, puhtaalta pöydältä?
Eli: en missään nimessä ole sitä mieltä, että täysin kokematon mies olisi mahdottomuus.
Mutta (nämä siis täysin minun elämäni perusteella tehtyjä johtopäätöksiä):
1) OMAN KOKEMUKSENI perusteella kokemattomalla (ikäiselläni) miehellä on kiire eteenpäin. Suhde halutaan syväksi ja tiiviiksi jo alkumetreillä. Ns. aikautaulukriisi
Tätä ongelmaa ei ole esiintynyt suhteissani miehiin, jotka ovat esimerkiksi kokeneet avioeron
2) mies, jolla ei ole aiempia seksikokemuksia, on kömpelö sängyssä. Sekään ei ole sinällään ongelma, mutta olen useamman miehen "opettanut" seksin saloihin ja se on turhauttavaa. Haluan kunnioittaa miestäni kaikilla alueilla, ja jos toinen on ihan noviisi esim. seksin saralla, tulee minulle tunne, että olisin äiti, jonka täytyy kädestä pitäen kasvattaa toinen. Ei tee hyvää parisuhteelle sellainen, ts. toinen on vaikea nähdä tasavertaisena jos niinkin (minulle) tärkeällä alueella ei olla samalla viivalla.
3) miehelle tulee ennemmin tai myöhemmin vaihe, jossa porno alkaa kiinnostaa. porno kiihottaa ja sieltä tulee uusia ideioita, joita on kiva päästä kokeilemaan. osa kokeiluista ovat onnistuneita, osa ei. itse olen tämän vaiheen jo kokenut läpi omakohtaisesti, ja hyvin monen miehen kanssa. minua on petetty kun on haluttu kokea jotakin, josta ei ole uskallettu minulle puhua. kokematon mies ei välttämättä tiedä (ainakaan niin alussa) että (tälle) naiselle voi (ja pitää) puhua ihan kaikesta ja että ehkä nainenkin on kokeillut yhtä sun toista... se vain on niin, että porno ja kinky-jutut ovat jotenkin miesten juttu ja nainen, joka niitä harrastaa tai puhuu niistä avoimesti, on tabu. ei sellaisesta puhuta. Ei se tietenkään miehen vika ole, mutta näin se tuppaa olla. Itse olen seksin suhteen sen verran kärsimätön, että sen haluaisin saada toimimaan mahdollisimman pian ja toisella on nämä "vaiheet" vielä kokematta niin siihen, että molemmilla on selkeä kokonaisvaltainen käsitys itsestään ja seksuaalisuudestaan, on pitkä matka. Luoja paratkoon, minulla meni tähän pisteeseen 12 vuotta. Se on aikamoinen etumatka ja tiedän että ihminen kehittyy tällä alueella jatkuvasti.
4) sydänsurut. minua pelottaa se, että särjen jonkun sydämen, varsinkin jos se joku ei ole sellaista koskaan ennen kokenut. ensirakkauden murtuminen on kuin kuolema. en halua ottaa sydämelleni sellaista. helposti sitä sitten jää roikkumaan toisen elämään säälistä, ja säälille ei suhdetta voi perustaa.
5) riskit. kuten sanoin, en perusta varman päälle pelaamisesta, mutta tosiasia on sekin, että jokainen kundi, jolle olen ollut ensimmäinen tyttöystävä (okei, nyt puhutaan ajasta jolloin oltiin 16-20) vuotiaita, on pettänyt minua siitä syystä, että "haluttiin kokea muutakin". ymmärrän sen täysin. en tiedä olisinko itse voinut pysyä täysin uskollisena, jos olisin jatkanut tähän asti ensimmäisen oikean poikaystäväni kanssa. en minä pelkää, jokainen uusi suhde on riski, joka pitää ottaa jos haluaa tuntea jotakin ja varmasti ikäisilläni miehillä on erilainen ja kypsempi maailmankatsomus kuin teini-ikäisillä.
Tässä muutamia pointteja. En missään nimessä sano, että kokeneempien kanssa olisi ongelmatonta, mutta olisin hölmö jos en katsoisi taaksepäin ja oppisi kokemastani. Ennakkoluuloinen en myönnä olevani, mutta olen havainnoinut itseäni ja niitä asioita, jotka ovat suhteissani onnistuneet ja epäonnistuneet.
Muuta yleistä minusta: yleinen harhaluulo on se, että naiselle miehessä olisi tärkeää raha ja status. Itse en tätä myönnä, eikä naispuolisista ystävistäni yksikään sovi tähän lokeroon. Sekin on joskus ollut ongelma, että miehellä on paljon enemmän rahaa, omaisuutta ja asemaa kuin minulla. En toki halua sitäkään asiaa turhan paljon tuijottaa, mutta KOKEMUKSENI MUKAAN on helpompaa jos tässäkin suhteessa ollaan suurinpiirtein tasavertaisia.
Se täytyy sanoa, että ensivaikutelma on tärkeä. Jos ensimmäisillä treffeillä mies kokisi tärkeäksi korostaa sitä, ettei ole koskaan seurustellut, niin pitäisin sitä kieltämättä omituisena. "HALUAAKO tyyppi karkoittaa minut?", "tarkoittaako tämä, että hän haluaa minun opettavan häntä". Minulle ehdoton turn-off on se, jos mies sanoo siinä kiihkeän suutelun lomassa, että "opeta mua, mä en osaa mitään".
Olen minäkin tarkoituksella joskus kertonut ei-niin-imartelevia asioita itsestäni, että se toinen ei vahingossakaan kiinnostuisi. Siksi ihmettelisin sitä, jos mies korostaisi omaa kokemattomuuttaan jo ensitapaamisella. Mielestäni on luonnollista, että ensimmäisessä kontaktissa ihminen antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan, ts. korostaa hyviä puoliaan. Jos nämä hyvät puolet ovat totta, ei voi puhua epärehellisyydestä. Ja arvostan myös sitä, jos toinen ihminen näkee sen verran vaivaa, että edes pyrkii tekemään vaikutuksen.
Minulla ei siis ole ennakkoluuloja. Ja terveestä järjestä puheen ollen, se häviää mielestäni tunteelle. Ainakin minun tapauksessani. Haluan olla suhteessa nimenomaan tunnesyistä, en järkisyistä.
Se "valaiseva kommenttisi" kertoi minulle sen, että vainka kuinka paljon kerron ajatuksistani ja korostan sitä, että minulla on kokemusta näistä asioista ja tuohon kokemukseen perustan oman mielipiteeni, niin sinä näet ja haluat nähdä minut tyhmänä ja alempiarvoisena olentona. Ymmärrän kyllä senkin. On paljon helpompi "järjellä" perustella toisen poikkeavat mielipiteet vääriksi ja huonommiksi kuin vain hyväksyä niiden olemassaolo (tätä en sano provosoidakseni!), olen saman tunnistanut myös itsessäni ja taistellut vahvaksi oppiakseni toisenlaisen tavan käsitellä asiaa.
Jos haluat kertoa suhdekuulumisiasi, niin kirjoita
[email protected].
No nyt kyllä selkisi paremmin.
Näin yhtenä kokemattomana tuntuu hieman oudolta, että sinä kategorioit meidät yhden kuitenkin niin pienen piirteen perusteella niin ahtaaseen lokeroon. No jos se on sinun kokemuksesi. Mutta onkohan se kokemattomuus ollut näissä miehissä kuitenkaan se vallitsevin yhteinen piirre. Ehkä sitten vedät puoleesi tietyn tyyppisiä kokemattomia.
"1) OMAN KOKEMUKSENI perusteella kokemattomalla (ikäiselläni) miehellä on kiire eteenpäin. Suhde halutaan syväksi ja tiiviiksi jo alkumetreillä. Ns. aikautaulukriisi"
Mulla ei ole kiire eteenpäin. Jos kiinnostava sattuisi kohdalle, en nyt kyllä aikailiskaan seksihommeleihin ryhtymistä, mutta sitten kun siihen asti oltaisiin päästy, olisin ihan tyytyväinen. En varmaan olisi ekana ehdottamassa yhteen muuttamista tai muuta.
"2) mies, jolla ei ole aiempia seksikokemuksia, on kömpelö sängyssä. "
Tuo kyllä saattaa pitää paikkansa. Jos on vähän kokemuksia, todennäköisesti on aluksi kömpelö.
"Haluan kunnioittaa miestäni kaikilla alueilla, ja jos toinen on ihan noviisi esim. seksin saralla..."
Kunnioitus toiseen syntyy sinun sisälläsi, käännä katseesi sinne, älä noviisimieheen. Onkohan tämä taas sun mielestä harvinaisen tekopyhää tai jotain. Mutta jos minä en pysty kunnioittamaan toista ihmistä, eikö vika ole minussa.
"3) miehelle tulee ennemmin tai myöhemmin vaihe, jossa porno alkaa kiinnostaa. "
Aijaa. No ehken ole vielä saavuttanut sitä vaihetta. Olen kyllä katsellut pornoa, ei ole kiinnostanut. Kiinnostaisi ehkä, jos ne olisi vähänkin paremmin tehtyjä, jos niissä osattaisiin edes näytellä. En pysty samaistumaan niihin tyyppeihin niissä filmeissä. En näe niissä kyllä oikein kummoista hohtoa, täytyy sanoa. En usko, että suhtautumiseni tulee muuttumaankaan.
"Kokematon mies ei välttämättä tiedä (ainakaan niin alussa) että (tälle) naiselle voi (ja pitää) puhua ihan kaikesta ja että ehkä nainenkin on kokeillut yhtä sun toista... "
Tuo ei ole kokemattoman, ainakaan yhden (minun) miehen piirre.
"se vain on niin, että porno ja kinky-jutut ovat jotenkin miesten juttu ja nainen, joka niitä harrastaa tai puhuu niistä avoimesti, on tabu."
Noista tabuista tiedä. Jos olet miehen nähnyt vierastavan sun kinky-juttujasi, on saattanut johtua siitä, että miestä ei ole sellainen kiinnostanut.
"4) sydänsurut. minua pelottaa se, että särjen jonkun sydämen, varsinkin jos se joku ei ole sellaista koskaan ennen kokenut. ensirakkauden murtuminen on kuin kuolema. "
Ehkä se teini-ikäisenä on, ihmiselle, joka ei pysty olemaan yksin. Yksinoloon tottuu. En näe, että olisi mitään vaikeuksia minun ainakaan palata siihen tilaan uudestaan suhteen jälkeen. Sehän olisi kuin kotiin palaisi.
"5) riskit. kuten sanoin, en perusta varman päälle pelaamisesta, mutta tosiasia on sekin, että jokainen kundi, jolle olen ollut ensimmäinen tyttöystävä (okei, nyt puhutaan ajasta jolloin oltiin 16-20) vuotiaita, on pettänyt minua siitä syystä, että "haluttiin kokea muutakin".
Jep. Tässä todellakin puhutaan ajasta, jolloin oltiin 16-20. Tuossa iässä nyt on melko turha odottaa, että kumpikin olisi niin vakavalla mielellä liikkeellä. Sun kokemuksesi kokemattomista saattaakin perustua pitkälti tuohon ikäluokkaan. Se kyllä selittäisi paljonkin. Nyt sinä tietysti ajattelet, että mies, jolla ei ole kokemusta, on jotenkin jäänyt tuohon ikään. Ei muuten pidä paikkansa. Yksinäisyys on hyvä kouluttaja. Ihminen saattaa yksinäisyydessä oppia itsestään paljon enemmän kuin ihminen, joka on koko ikänsä rynnninyt suhteesta toiseen, eikä koskaan kohdannut omaa itseään ja pelkojaan.
"Siksi ihmettelisin sitä, jos mies korostaisi omaa kokemattomuuttaan jo ensitapaamisella. "
Ei täällä ilmeisesti kukaan kokematon ole korostamassa omaa kokemattomuuttaan ensitapaamisella. Kysymys oli, mitä tehdä, jos toinen sitä kysyy.
"Ymmärrän kyllä senkin. On paljon helpompi "järjellä" perustella toisen poikkeavat mielipiteet vääriksi ja huonommiksi kuin vain hyväksyä niiden olemassaolo..."
Sinulla voi olla mielipide ainoastaan niistä kokemattomista, joiden kanssa olet ollut tekemisissä, mielipiteesi kokemattomista yleensä ei ole pitävä, nähdäkseni. Sinun pitäisi ainakin pystyä perustelemaan se järjellä.
Otetaanko sanakirja apuun:
ennakkoluulo:
"an irrational attitude of hostility directed against an individual, a group, a race, or their supposed characteristics"
=
ei-järkiperäinen vastustava asenne yksilöä, ryhmää, rotua tai heidän OLETETTUJA ominaisuuksia kohtaan.
Minä en sano mitään. Jokainen voi itse miettiä, onko kyse ennakkoluulosta vai ei.
"Jos haluat kertoa suhdekuulumisiasi, niin kirjoita [email protected]. "
Kuule, hiljaista on sillä rintamalla. Täytyis jaksaa lähteä baariin, kun kerta mun viimeisin deittinetti ilmokaan ei saanut yhtään vastausta. Mutta kun ei toi kännääminen oikein nappaa.
Odotappa kuule kymmenen vuotta, niin on sulla sitten ihmettelemistä, kun avaat yhden meilin, jossa lukee: "Jippii! Nyt se vihdoin löyty". Ihmettelet, että kuka PRKLE tämän on lähettänyt.
On pakko kiilata tähän väliin ja pistää miestä kuriin.
Ensimmäisestä asiasta, eli ennakkoluuloista. Ei kaikkien asioiden tarvitse olla ENNAKKOLUULOJA vaan ne voivat olla myös VALINTOJA. Se, että minä en syö aamupuuroa ei ole ENNAKKOLUULO vaan VALINTA. Koska TIEDÄN PAREMMASTA se ei tee minua ENNAKKOLUULOISEKSI puuroa kohtaan. Oletko toista mieltä?
"Mitäs tällä sitten tarkoitat? Tarkoitatko, että heikkouksia pitäisi yrittää peitellä?"
MIEHEN ROOLI ei ole olla heikko. MIEHEN HEIKKOUS ei ole naiselle koskaan turn-on. Juuri tällaisesta huomaa, kuinka hukassa suomalaiset miehet ovat. Miehen tulee olla jämäkkä eikä pehmo. Opi tuo ja pääset niin paljon pidemmälle.
"Sorrut samaan kuin monet suomalaiset naiset, jotka ihmettelevät miksi mies ei jaksakaan lihovaa, tukkansa leikannutta väsynytyttä lapsilleen omistautunutta äitihahmoa. "
"Jaha. Pitäisikö tämän naisen sitten jotenkin peitellä heikkouttaan? No joo, voishan hän yrittää pukeutua raidalliseen asuun. Raitojenhan sanotaan hoikentavan, lapsetkin voi aina lukita vaikka komeroon."
Mitään ei pidä peitellä, vaan TEHDÄ ASIALLE JOTAKIN. Olisit kiitollinen, kun nainen sanoo jotakin tuollaista ja ehkä tekee itsekin asialle jotakin. Kiinnostaako sinua "lihova, tukkansa leikannut väsynyt lapsilleen omistautunut äitihahmo?"
Olin aina luullut, että synnytys jättää jälkensä naiseen, kunnes tapasin hoikan, kauniin, tyylikkään ja seksikkään YH-äidin, joka jättää varjoonsa niin monet naiset - niin ulkonäöllisesti kuin muutenkin. Kyse on taas VALINNASTA. Vaikka geenitkin varmasti ovat suosineet häntä, ne eivät pue häntä tai liikuta häntä tanssilattialla tai sängyssä.
"Sanoisin, että näissä olosuhteissa ja elämäntilanteessa näen seurustelemattomuuden parhaimpana ratkaisuna itselleni. Eli joo, tavallaan oma valinta."
Haluatko olla naisen kanssa vai etkö? Oletko tehnyt asian eteen jotakin vai et?
Huh. Olisi niin paljon kommentoitavaa, mutta tyydyn pistämään asian pähkinänkuoressa. Olet idealisti. Olet samanlainen kuin minäkin olin. "Ihmisen sisäinen kauneus ratkaisee." "Miksi en kelpaa naisille vaikka olen mukava ja kunnollinen mies?"
Olet kirjoitustaitosi ja -tyylisi perusteella fiksu mies, mutta realiteettisi ovat hukassa. En sano, ettetkö olisi oikeassa, mutta olet oikeassa vain moraalisesti. Sääli vain, että sillä ei ole mitään merkitystä todellisuuden kannalta. Maailma ei rakennu sen perusteella, mikä on oikein. Maailma on mitä se on. Kaikki kiteytyy oikeastaan yhteen sanomaasi asiaan:
"Tarkemmin sanottuna se ongelma, joka useimmilla teillä naisilla on, on se, että teiltä puuttuu kärsivällisyys. Teille tärkeämäpää näyttäisi olevan se, miltä asiat näyttää, ei se, miten asiat todellisuudessa ovat."
Jos et osaa "näyttää" ja "tuntua" oikealta, sinulla on yhtä hyvät mahdollisuudet kuin lumipallolla helvetissä. Jos haluat pärjätä etkä vain kitkuttaa, idealismille siinä ei ole sijaa. Suoraselkäisyys ja kyynerpäätaktiikka paikka paikoin on hyvä ratkaisu. Pehmoilulla et jää ainoastaan ilman naista tai vahvempiesi jalkoihin vaan myös sinua röyhkeämmät tallovat sinut. Koska naiset yleensä tukeutuvat mieheen, haluaisivatko he tukeutua sellaiseen joka ei osaa pitää puoliaan? Vahvempien edessä taipuminen on fiksua. Röyhkeämpien kohdalla se on tyhmyyttä. Kyse on siis siitä, miltä sinä vaikutat ja tunnut. Oletko jämäkkä ja vahva vai pehmo. Pehmosta ei ole mitään tukea tai turvaa kovassa ja kylmässä maailmassa.
Kirjoitat jokaisen asian idealismin pohjalta. Tosikko puolestaan on realisti. Nainen, joka tietää mitä haluaa. Ei paha juttu. Minulle se olisi iso turn-on. Sinulle ei näemmä ja veikkaanpa että kyse on siitä, ettet pystyisi hänen vauhdissaan.
En usko, että olet millään tavalla huono mies, mutta teet elämästäsi varmasti vaikeamman kuin sen pitäisi olla.
"Ensimmäisestä asiasta, eli ennakkoluuloista. Ei kaikkien asioiden tarvitse olla ENNAKKOLUULOJA vaan ne voivat olla myös VALINTOJA. Se, että minä en syö aamupuuroa ei ole ENNAKKOLUULO vaan VALINTA. Koska TIEDÄN PAREMMASTA se ei tee minua ENNAKKOLUULOISEKSI puuroa kohtaan. Oletko toista mieltä? "
Olen. Ymmärrät samalla tavalla kuin tosikko tuon mansikka-jutun. Sinä et syö aamupuuroa, koska tiedät miltä se maistuu. Tosikko hylkää puuron maistamatta sitä. Otetaan esimerkki. Joku työnantaja kieltäytyy palkkaamasta ulkomaalaista, ja perustelee sitä sillä, että he varastelevat, joka ainoa palkkaamansa ulkomaalainen on varastanut jotain. Jos juttu viedään oikeuteen, työnantaja tulee häviämään jutun, selitys: "Koska niin on aina aikaisemmin tapahtunut" ei ole hyväksyttävä peruste. Työnantaja on silti ennakkoluuloinen, koska hän OLETTAA. Hänen pitäisi osoittaa, että juuri KYSEISESSÄ miehessä on jotain vikaa. Siinä mielessä tämä on ennakkoluulo. Tosikon tapauksessa lieventävänä seikkana voidaan pitää sitä, että tässä on kyse kumppanin etsinnästä, mikä on yksityinen asia, missä voidaan puhua mieltymyksestä. Mutta jos tällaista aletaan pitää mielipiteenä, totuutena tai tosiasiana, tuomitsen sen ennakkoluuloisena. Joku vaikutuksille altis nuori nainen voi pian saada jotain hassua päähänsä.
"MIEHEN ROOLI ei ole olla heikko. MIEHEN HEIKKOUS ei ole naiselle koskaan turn-on...Miehen tulee olla jämäkkä eikä pehmo."
Liian yksinkertaista. Se, että mies näyttää avoimesti heikkoutensa, ei tarkoita, että hän olisi lepsu tai periksiantava, jämäkkä voi silti olla, riittävän ja tarpeellisen jämäkkä. Tämä on muutenkin ihan hyödytön neuvo, minulle ainakin, koska en aio ruveta tarpeettoman jämäkäksi. Annan myöten, silloin kun se on mahdollista, en pidä sitä lepsuutena. Miksi sinä muuten oletat, että olisin pehmo, vai oletatko? Enhän antanut periksi tosikollekaan, enkä tule koskaan antamaankaan.
Roolina heikkous on kyllä huono, mutta kyllä mies heikko saa olla silloin tällöin. Uskallan sanoa, että tietyissä tilanteissa miehen heikkous voi olla myös turn-on. Silloin nainen ei välttämättä pidä sitä heikkoutena, se on heikkoutta, joka on vahvuutta. Mutta en minä noin laskelmoi. Sellaiset laskelmoi, joilla ei ole omaa identiteettiä. Ei kaiken tarvitse olla turn-on.
"Haluatko olla naisen kanssa vai etkö?"
Haluan olla jonkun tietyn naisen kanssa, en kenen tahansa.
"Miksi en kelpaa naisille vaikka olen mukava ja kunnollinen mies?"
En minä tuollaista itseltäni kysy. Kysyn: "Missä ihmeessä sitä mukavia naisia tapaisi?"
"Pehmosta ei ole mitään tukea tai turvaa kovassa ja kylmässä maailmassa. "
Musta tämä maailma ei kuitenkaan ole kova ja kylmä. En ole vielä niin paatunut?
"Tosikko puolestaan on realisti. Nainen, joka tietää mitä haluaa. "
Kylläpä sitä nyt mielistellään. Jämäkkyyttä, mies! Taka-ajatuksena on kuitenkin, että pääsisit antamaan hänelle piiskaa.
"Sinulle ei näemmä ja veikkaanpa että kyse on siitä, ettet pystyisi hänen vauhdissaan."
Kysehän ei ole siitä pysyisinkö hänen vauhdissaan vai ei, vaan siitä, onko meillä samanlaiset mieltymykset, haluammeko suurin piirtein samaa asiaa. Jos joku haluaa vauhdilla mennä omaan suuntaansa, miksi seuraisin? Minä voin haluta mennä vauhdilla toiseen suuntaan. Pysyisikö hän vauhdissa?
No niin, tästähän saadaan aikaan ihan oikea keskustelu! :D
Siihen mitä sanoit työnantajasta:
Meillä on vallalla yksilön- ja valinnanvapaus, joka tarkoittaa sitä, että saamme olla eri mieltä asioista ja päättää mitä teemme. Valtiolla ei ole sanottavaa siihen. Valtio on vastuussa massoista, joten se säätelee instituutioita ja niiden toimintaa. Tämän takia vertauskuvasi ei päde yksilöihin. Ihmisellä on oikeus olla niin kusipäinen kuin mahdollista, kunhan hän ei riko lakia ;)
"Roolina heikkous on kyllä huono, mutta kyllä mies heikko saa olla silloin tällöin. Uskallan sanoa, että tietyissä tilanteissa miehen heikkous voi olla myös turn-on."
Jes. Jos mennään liian syvälle tällaisiin asioihin, löytyy aina vastakkaista sanomista. Pähkinänkuoressa totuus on kuitenkin se, että itsevarmuus ja jämäkkyys ovat niitä asioita, joita naiset miehessä arvostavat.
"Pehmosta ei ole mitään tukea tai turvaa kovassa ja kylmässä maailmassa. "
"Musta tämä maailma ei kuitenkaan ole kova ja kylmä. En ole vielä niin paatunut?"
Jos mennään kaiken alkuun, biologianhan pohjaltahan me valintamme pitkälti teemme. Meidän preferenssit johtavat juurensa sieltä. Sen takia miehet pitävät leveistä lantioista, suurista rinnoista ja nuorista kasvoista. Sen takia naiset pitävät luottamusta herättävistä vahvoista miehistä.
"Tosikko puolestaan on realisti. Nainen, joka tietää mitä haluaa."
"Kylläpä sitä nyt mielistellään. Jämäkkyyttä, mies! Taka-ajatuksena on kuitenkin, että pääsisit antamaan hänelle piiskaa."
En varmasti sanoisi sille ei, mutta valitettavasti minulla on oma piiskattava, joka antaa minulle aivan kaiken mitä tarvitsen. Itse asiassa olen yhä hämmästynyt, minkälaisen helmen olen löytänyt. Tällä hetkellä kiinnostus muihin naisiin on tipahtanut nollaan.
Täytyy sanoa, etten pidä sinua niin paljoa pehmona kuin turhan moraalisena. Älä käsitä väärin, se on hyvä ominaisuus. Perustelet mielipiteitäsi hyvin, mutta turhan tiukasta kulmasta. Jos se sopii sinulle hyvin eikä haittaa elämääsi, se on ihan ok. Olen kuitenkin huomannut sen, että "pahana poikana" eläminen on huomattavasti mukavampaa ja antoisampaa kuin sitä edeltävä elämäni. Elämäni laatu on noussut kohisten ja minulla on paljon helpompaa niin itseni kuin muidenkin kanssa. Minun ei tarvitse enää miettiä, miksi maailma ei toimi toivomallani tavalla, sillä pelaan sen omilla säännöillä.
"Ihmisellä on oikeus olla niin kusipäinen kuin mahdollista, kunhan hän ei riko lakia ;) "
Samaa mieltä, sitä sitten niittää mitä kylvää. Mutta sillä työnantajaesimerkillä yritin vain havainnollistaa, että tosikko on ennakkoluuloinen. Kyse ei ole laista vaan sanan ennakkoluuloinen määritelmästä, jota ei niin vaan saa uudelleenmääritellä silloin kun mieli tekee.
"Jos mennään kaiken alkuun, biologianhan pohjaltahan me valintamme pitkälti teemme. Meidän preferenssit johtavat juurensa sieltä. "
Höpönhöpön. Ei minkään biologian takia. Ihmiset on kehittyneempiä olentoja. Meillä on sellainen kuin kulttuurievoluutio. Kauneuskäsitys pohjautuu pitkälti mielikuviin, joita luovat ympäristö, televisio sun muut. Ei biologialla pysty selittämään kulttuureissa olevia eroja kauneuskäsityksissä. Kiinassa joskus rinnat ei ollut tärkeitä ollenkaan, vaan kalpea naama ja eroottisinta naisessa oli pienet jalat. Onnenpotku kiinalaiselle naiselle oli, jos sattui sairastumaan keuhkotautiin, kyllä rikkaita, anteliaita miehiä piisas sairaalloisen kalpeaksi ja hauraaksi kun tuli. Selitä se nyt biologialla.
Mitä sieltä juuresta tulee, niin harmonian taju. Tärkeäpää kuin isot rinnat ja muut naisessa on sopusuhtaisuus, symmetrisyys.
"Kyse ei ole laista vaan sanan ennakkoluuloinen määritelmästä, jota ei niin vaan saa uudelleenmääritellä silloin kun mieli tekee."
Missä on ennakkoluulon ja kokemukseen pohjautuvan valinnan ero?
"Höpönhöpön. Ei minkään biologian takia. Ihmiset on kehittyneempiä olentoja. Meillä on sellainen kuin kulttuurievoluutio."
Ja tähän minä puolestaan sanon höpöhöpö. Tuo on ainoastaan ihmisen erikoiseksi tekemistä, mutta sitä me emme kulttuuristamme huolimatta ole. Biologia meitä nykii.
"Mitä sieltä juuresta tulee, niin harmonian taju. Tärkeäpää kuin isot rinnat ja muut naisessa on sopusuhtaisuus, symmetrisyys."
Väärin tämäkin. Sekin on todistettu, että mitä suurempi WHR (Waist-Hip Ratio) naisella on, sitä haluttavammalta hän miehen silmissä näyttää. Lara Croftissa yhdistyy neoteenisyys ja isot rinnat - luonnossa lähes mahdoton yhdistelmä - mutta silti hän näyttää miehelle aika maukkaalta. Voit haluta pitää ihmislajin erillään eläinkunnasta, mutta fakta on että samat vietit meitä nykivät kuin ennen tulen keksimistä.
"Ei biologialla pysty selittämään kulttuureissa olevia eroja kauneuskäsityksissä."
Kulttuurikäsitykset ovat eri asia. Ne liittyvät sovittuun sosiaaliseen käyttäytymiseen ja sosiaalisiin preferensseihin. Jos pienet jalat ovat kulttuurissa arvostettu asia naisissa, sellainen hankitaan SOSIAALISEN STATUKSEN VUOKSI. Mikä syy tämän takana on (nainen ei pääse juoksemaan karkuun?), se on yksi asia, mutta sillä ei ole tekemistä biologian kanssa.
Nyt kahville... kaverit odottavat! Jos joku asia ei tullut sanottua selvästi, pistä viestiä. Vastaan taas tässä joku päivä ;)
Mikään ei ole rasittavampaa kuin kuulla miehen vuodatusta entisistä. Tulee aivan tunne, et toimisi psykologina. Jos entiset ovat vielä pettäneet ja edellisestä suhteesta on vähän aikaa, niin juttu on tuhoon tuomittu. Tällä hetkellä tapaisin milummin sellaisen joka ei ole paljoa seurustellu.
"Go to Your darker sides" taitaa olla kannustusrepliikki
monessa teinarileffassa, jos alkaa olemaan vaikeampaa saada aikaiseksi
aktiivisuutta.
Ensinnäkin tämä on hyvä keskustelu koska se on rehellinen. Mielestäni rehellisyys tuo vahvuutta. Eikö siitä pitäisi luopua.
Kuitenkin vaikka tämä on primitiivinen näkökulma niin kuvittele itsesi luolamiestasolle.
Nainen lopulta haluaa vahvan miehen joka tuo turvaa. Ja nainen ei antaudu helposti ennekuin vasta miehelle josta voi olla varma että tämä on vahva.
Jos tulee ilmi että et ole seurustellut aiemmin on se tavallaan epävarmuutta lisää naiselle.
Asiaanhan on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa
pikaisesti ajattelevalla norminaikkoselle:
a) et ole seurustellut KOSKA ilmeisesti et ole aivan niin vetävä hemmo että kukaan olisi tullut riuhtomaan ja mielistelemään Sinut petiin harva se kerta kun olet ravintolassa.
Harva mies sanoo lopulta ei jos naine nuolee korvaa ja ostelee miehelle paukkuja.
b) et ole seurustellut KOSKA sinussa on ihan hyviä aineksia koska olet vahva ja sinulla on periaatteesi, olet ehkä vähän estoinen mikä on ymmärrettävää suomalaisessa kulttuurissamme jne
Tässäkin tapauksessa naista jää askarrauttamaan
se haluaako hän olla ensimmäinen ihminne joka laukaisee kaikki miinat jotka odotteluajalta on sinuun jäänyt uja onko niitä?
Mitä yleenäs tapahtuu tasapainoiseksi itsesnä kokevalle miehelel joka alkaa saada pimpsaa
jokainen päivä?
Entä kun tulee ongelmia ja pimpsan saanti loppuu
vaikka hetkeksi tuleeko tilalle pikkulapåsi joka alkaa heitelel tavaroita pitkin pihoja jos ei saa pimpsaa taas vai onko tialla mies joka ei takerru ekaan naiseen vaan pystyy ottamaan perspektiiviä vaikka on kokematonkin?
Kun olet selvittänyt jo rehtiyden osaltasi
selvitä oletko ajattelut asiaa naisen kantilta
ja tuleeko Sinun tehdä se?
Mieti onko merkitystä seuraavan tapaamisen yhtyedessä sillä puhuhtko 100% totta sen kohdalla oletko seurustellut aiemmin
vai valitseko tyylikkäästi asiasta vaikenemisen ja vaihdat sujuvasti puheenaihetta.
Et ole tilivelvollinen omasta histriastasi
olet tilivelvollinne korkeintaan siitä
pystytkö lunastamana naiselle antamasi odotukset
ja oletko valmis tekemään työtä itseis kanssa.
Ensimmäiset suhteet muodstuvat helposti koulunpenkiksi jotka ovat katkeria, jos et kehitä ITSEÄSI. Senvoit tehdä vain SINÄ.
Se on aika kova vaatimnus,mutta toisaalta olet antanut jo 10 vuotta kulua elämästäsi ja olet
toki paljon kehittynytkin, nyt on kuitenkin aika hyökätä.
Kokemus karrtuttaa parhaiten tietoja.
Anna itsellesi lupa mokata. Ei tarvitse mokata paljoa,mutta anna lupa mennä itsellesi mennä juttelemaan tavoitteellisesti.
Ota tavoite että et mene kysymään ekaksi puhelinnumeroa vaan San itsellesi esim. "Haluan ottaa selvää olisiko tuo tyttö persoonana minulle sopiva. Siksi olen kiinnostunut hänestä aidosti ihmisenä seuraavaa 2 minuutin ajan. Tänä aikana en mokaa kysymällä mitään törkeää ja typerää
vaan puhun hänelle kuten toivoisin itselleni puhuttavan"
jatkakaa
Taidanpa käydä vetämässä itseni kiikkuun näitä juttuja luettuani.
Toivoisin että kelpaisin toiselle omana itsenäni, mutta täältä lukemani erityisesti erään tietyn naisen mielipide sai kyllä taas ahdistumaan.
Toivottavasti kaikki naiset eivät ajattele kyseisellä tavalla tai saan elää elämäni yksin, koska kukaan ei suostuisi olemaan minun ensimmäinen seurustelukumppanini.
Olen kyllä treffeillä käynyt ja treffit olisivat voineet mennä paremminkin jos minulla olisi enemmän kokemusta moisista mutta kun ei ole. Mutta kun ei tuota itsevarmuutta ole tuolla saralla vielä niin kertynyt.
Noh, nyt on lupaavalta vaikuttava nettituttavuus aluillaan. Toivottavasti kerkeämme tutustua ensin sen verran hyvin että jos seurustelemattomuuteni joskus tulee esille, ei se olisi ongelma.
"Toivoisin että kelpaisin toiselle omana itsenäni"
Kelpaat varmasti monille naisille omana itsenäsi. Miten edes voisit esiintyä jonakin muuna? Miksi haluaisit?
"erään tietyn naisen mielipide sai kyllä taas ahdistumaan"
Kyseinen naikkonen tuntuu olevan mielipiteissään kovin ehdoton. Suhteita näyttää olevan takana sellainen määrä, ettei ketään ole kiinnostanut katsella tuollaista pirttihirmua kovin pitkään. Tästä voi päätellä sen, että ämmä ei tule pitkää suhdetta koskaan näkemäänkään. Kun muut elävät normaalia perhe-elämää, hän kiertelee baareissa jakamassa pilluaan mielestään kokeneille miehille. Olisi mielenkiintoista, joskaan ei kovin mukavaa, nähdä tuollainen ihminen 50-vuotiaana. Kokenutta seuraa on ainakin sen ikäisistä varmasti tarjolla.
En ymmärrä lainkaan tämän naikkosen ajatuksia, mutta ei tarvitsekaan, koska en ole psykologi.
"Toivottavasti kaikki naiset eivät ajattele kyseisellä tavalla"
Eivät varmasti. Suurin osa naisista ymmärtää varsin hyvin, ettei täydellisyyttä ole olemassa. He ovat iloisia ja onnellisia avioliitossaan miehensä kanssa ja nauttivat normaalista elämästä.
Täällä netissä poikkeavat ja kirjoitustaitoiset ihmiset saavat monesti äänensä liiankin hyvin kuuluviin. Joutilailla on aikaa kirjoitella palstoille kymmeniä mielipiteitä.
Ymmärrän kyllä, että hyökkäävät tai toisia ihmisiä vähättelevät mielipiteet saattavat ahdistaa, kuten tässä tapauksessa, mutta pitää vain ajatella järkevästi: niiden kirjoittajia on kuitenkin pieni vähemmistö. Jos kirjoittajia näyttää olevan esim. kolme, kyseessä voi kuitenkin olla sama henkilö.
"koska kukaan ei suostuisi olemaan minun ensimmäinen seurustelukumppanini"
Jos tällainen käytäntö olisi voimassa, ihmiskuntaa ei olisi ollut olemassa tuhansiin vuosiin.
"Mutta kun ei tuota itsevarmuutta ole tuolla saralla vielä niin kertynyt."
Kyllä se vielä siitä kertyy. Jos haluat, sinulle löytyy kyllä oma kulta, ainakin jos et itse etsi täydellisyyttä ja vaadi mahdottomia. Kukaan ei ole tulevalle tyttöystävällesi niin tärkeä kuin sinä!
Kun ikää tässä on kertynyt neljännesvuosisata niin tuo seurustelemattomuus on muuttunut enemmän ja enemmän taakaksi.
Tosiaan ihan lähiaikoina on muutama tuttavuus naisen kanssa hiipunut tuohon keskusteluun seurustelemattomuudestani. Et ole ikinä seurustellut? Miksi? Kaikkihan on?
Ja kas kummaa ennen melkein päivittäinen yhteydenpito harvenee kunnes loppuu kokonaan. Mitä siinäkin teet? Kai sitä voisi valehdella muutamasta aiemmasta suhteesta mutta ainakin itse pidän rehellisyyttäni tuossa ensisijalla. Nyt vaan tuntuu siltä että rehellisyydestä saa palkaksi sen että näitä katkeria viestejä kirjoittaa nettiin vielä viisikymppisenäkin!!!
No miksikö en ikinä ole seurustellut, jaa-a. Yksinkertaisesti en osaa tutustua uusiin ihmisiin. Toisin sanoen en osaa iskeä naista. Olen huomannut että ympärilleni kasvaa sellainen kuori että en edes enään uskalla yrittää iskeä naista esim baarissa. Itseluottamus on tuolla saralla sata astetta pakkasen puolella. Eikä takuulla parane kun aina tulee vain epäonnistumisia!!!
En ole mikään mister finland tyyppi mutta ihan ookoo näkönen kuitenkin. Itestäni pidän huolen kuntoilemalla ja katon ees vähän mitä laitan päälle juhlistamaan mentäessä. Kavereiden kesken ja esim heidän tyttöystävien kanssa olen rento ja tulen hyvin juttuun. Mutta mutta... sitten esim baaritiskillä tai missä vaan muualla pitäisi sanoa tuntemattomalle tytölle vaikka edes moi ja rakentaa keskustelua niin ei. Harkitsen niin kauan kunnes tilanne menee ohi tai luovutan, ei siitä kuitenkaan TAASKAAN mitään tule. Olen sata kertaa psyykannut itteeni että nyt jumalauta mutta sitten kun tosipaikka tulee niin tuppisuu-minä astuu taas esiin. Saatanan raukka olen kun en uskalla suutani avata. No tässä sitä ollaan tylsistyneenä yksin himassa ja vuodatetaan nettiin. Hyvin menee....
Baariinkaa ei viittiny kavereiden kanssa lähtee kun niin monta kertaa on tullut käveltyä morkkiksessa yksin sateessa kotiin laskuhumalan ja vitutuksen saattelemana.
Aamen
Näin suhteettomana ja ikäloppuna (47v). Olen mielenkiinnolla lukenut tätä keskustelua ja erittäin hyväksi havainnut.
Jokaisella on omat perustellut näkemyksensä asioista ja luultavasti perustuvat omakohtaisiin kokemuksiinsa.
Tottakai suhteettomalla ihmisellä jonkinasteisia estoja ja vikoja täytyy olla. Eihän kukaan ihminen kokoelämäänsä aivan yksin haluaisi olla. Täytyisi vaan löytää sellaisten jotenkin toisensa, joilla se kokemus olisi jotakuinkin samanlaista. Ellei nyt sitten joku mielenkiinnosta halua juuri sellaista kokematonta, tai täysin kokenutta kumppanikseen.
Mutta jos joku kokeneempi ei halua ns. opettajaksi, niin onhan selvä ettei sitä väkisin kannata edes yrittää.
Vaikka esteeksihän se kokemattomuus iänmyötä tuleekin, niin kyllä se ikä kuitenkin kokemattomanakin jotenkin kompensoi kokemusta. Sitä jotenkin rauhoituu ja pystyy suhtautumaan järkevästi suhteidenluomiseen. Ei hyppää tilaisuudentullen ensimmäiseen mahdolliseen tai mahdottomaan suhteeseen.
Mielestäni ei kenenkään kannata jäädä odottamaan sitä oikeaa, jos tahtoa ja halua elämään on. Vaan pitäisi pyrkiä jo nuorena kokemustenkautta, elämään omanlaisensa elämä. Ainakin jos se suhteettomuus painaa nuorellaiällä.
Vaikka elämä voi mennä kivasti suhteettomanakin, niin kyllä se näin jälkeenpäin on jotenkin turhantuntuista oleskelua ilman niitä ns. kohokohtia.
Toisaalta ei sitä tiedä pystyisikö elämänsä elämään toisin, jos siihen mahdollisuus olisi. Jospa se on kuitenkin määrätty miten kukin elää, ja on juuri tällähetkellä. Mikä juuri minut saa nyt istumaan tämän koneen ääressä ja kirjoittamaan tänne tälläista.
Itse laittelin treffi-ilmoitusta ja sain nelisenkymmentä vastausta monenlaisilta miehiltä. Kahta vastausta lukuunottamatta vastaukset olivat ihan asiallisia ja varteenotettavia vaihtoehtoja. En millään voisi tutustua heistä jokaiseen erikseen tarkasti, joten valitsin 5, joille vastasin. Valinta oli tehtävä raa´asti melkein arpomalla ja pikalukemalla parhaimmat mailit kokonaan ja huonoimmat heti poistamalla. Niistä 3 miestä olisi kelvannut minulle sellaisenaan kumppaniksi. Jokainen oli fiksu, siisti, akateemisesti koulutettu, kivannäköinen ja reipas kaveri. Valinta oli tosi vaikea. Kaksi heistä sitten tapasin. Toisen vain kerran ja toisen kanssa seurustelen vieläkin ja ollaan yhteiseloa perustamassa nyt muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen. Jokainen näistä kolmesta oli kokematon niin seksissä kuin seurustelussakin. Itsekin olin seurustellut vain kerran aiemmin. Arvostan sellaista miestä, joka ei hypi kukasta kukkaan tai seurustele seurustelun vuoksi. Kokemattomuus oli itse asiassa ihan tietynlainen arvo sinänsä, riippuu ihan siitä, mistä se johtuu. Kyllä minä kauhistelisin, jos mies olisi ollut kymmenien kanssa ennen minua. En huolisi sellaista miestä.
Jos mies olisi hieltä haiseva juntti, sivistymätön kaljamahainen moukka, en ihmettelisi, jos hän sanoisi, ettei ole ennemin koskaan seurustellut.
Minulla kävi tuuri, kun sain ihanista miehistä valita sen parhaimman, tulevan aviomieheni. Hän sanoi etsineensä "minua" vuosia ja oli jo melkein epätoivoinen ja varma, ettei koskaan löydä. Hän on muuten myös kolmekymmentä. Kokemattomuudella ei ole mitään tekemistä meidän suhteemme kanssa. Meitä yhdistää samanlaiset harrastukset, aatteet ja ideologia, koulutus ja elämäntavat. Ne ovat paljon tärkeämpiä tekijöitä kuin kokeneisuus seurustelussa tai seksissä. Tässähän me yhdessä nyt koemme kaikenlaista mukavaa ja lupaamme olla toistemme tukena ja turvana niin iloisissa kuin surullisissakin asioissa. Hyvää kyllä kannatti odottaa. Sitä mieltä me molemmat olemme. Tsemppiä vaan kaikille, joilla on vielä etsinnät menneillään. :)
Ennen treffeille menoa kannattaa leikkauttaa hiukset siististi lyhyeksi, ajaa parta, käydä suihkussa ja tsekata, että esim. silmälasit on päivitetty viimeisen 2 vuoden sisällä, ettei ne ole vahingossakaan viime vuosituhannelta. Lisäksi aamulla pitää lukea päivän lehti, että tietää, mitä ympärillä tapahtuu ja niistähän saa puheen aiheita hyvin, jos juttu meinaa loppua kesken. Sitten voi valmiiksi miettiä muutaman kysymyksen, mitä toiselta haluaa kysyä. Sillä tavalla keskustelu voi pysyä pois sellaisista aiheista, joista ei ensimmäisenä halua puhua ja tavallaan ehtii näyttää toiselle, millainen olet. Ns. hurmatakin ehkä tai yrittää saada toinen kiinnostumaan, ei ehkä siinä vaiheessa ihastumaan. Kannattaa jutella jostain helpoista aiheista kuten vaikka harrastuksista, työstä yms päivän uutisista... Puhumista kannattaa harjoitella, ihmissuhteista ja siihen liittyvistä asioista keskustella kavereitten ym kanssa, lukea aiheesta kirjoja jne. Ei todellakaan seurustelemattomuus voi olla syy siihen, ettei voisi aloittaa suhdetta kolmikymppisenä.
Sosiaalisia taitoja voi oppia. Tiedän hyvin, miten itse niitä jouduin opettelemaan. Kävin esiintymistaidon kurssilla ja harjoittelin esiintymistä, koska ennen olin jännittäjä. Enää en edes jännitä, vaan pystyn luontevasti keskustelemaan ja esiintymään niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Harjoittelin toisen huomioon ottamista, keskustelua, jutustelua jne.
Ensimmäinen seurusteluni kesti puolitoista vuotta ja meni päin seiniä suoraan sanottuna. En osannut seurustella, mutta se oli erittäin opettavainen kokemus. Opin huomioimaan toisen tunteita, kuuntelemaan ja puhumaan. Kirjoitin ylös omia kokemuksiani ja luin niitä ja pohdin, ajattelin ja taas kävin ilmaisutaidon kurssilla jatko-osan. Aloitin uusia harrastuksia ja itseluottamukseni ja itsetuntemukseni sekä sosiaaliset taitoni paranivat huomattavasti. Huomasin, että olen aika huumorintajuinen ja osaan kertoa juttuja, mukavia sellaisia, joita toiset mielellään kuuntelevat. En edes tiennyt aiemmin, että minulla on sellainen lahja ennen kuin sain sen itsestäni esille. Työni tuotti tulosta: seurustelen nykyisin onnellisesti. Aloitteen tein minä, vaikka aiemmin jäin sitä aina odottamaan toisen tehtäväksi. Itsensä tiedostaminen ja hallitseminen, tunteminen ja kehittäminen ovat avaintekijöitä silloin, kun elämä muuten "ei ole opettanut". Kokemattomuuttani sain sillä tavalla vähän paikatuksi eikä seurustelemattomuus tullut koskaan ongelmaksi. Nykyisen suhteeni aloitin sellaisen kanssa, joka ei ollut koskaan seurutellut aiemmin. Silti meillä menee ihan hyvin. Yhdessä on kiva opetella elämään yhteistä elämää.
Erosimme äskettäin ja olin miehelleni ensimmäinen.
Minua asia ei koskaan vaivannut, mutta muita naisia ilmeisesti koska hän kertoi että hänen oli todella vaikeaa löytää ketään rinnalleen ennen minua.
Nyt asia on aivan toisin, nyt hänen ympärillään suorastaan kuhisee naisia, kun hän voi sanoa seurustelleensa edes kerran.
Olen 27-vuotias nainen ja en ole aiemmin seurustellut kenenkään kanssa.
Mulle on tärkeintä se ihminen, ei se että onko ollut suhteita aiemmin vai ei. Itse asiassa aiemmat suhteet voi olla pelkkää painolastia. Nykyistä suhdetta verrataan aiempiin ja miten niissä on asiat tehty. Eihän sellainen onnistu. Jokainen suhde on erilainen ja ainutlaatuinen.
Enemmän mä säikähtäisin sellaista kaveria, jolla on paljon suhteita takana. Pohtisin että eikö hän osaa olla yksin vaan tarvitseeko hän aina ns. kainalosauvan? Koska mun mielestä pitäisi osata olla yksin ja sovussa itsensä kanssa ennen kuin voi edes ajatella alkavansa suhteeseen.
Ja nyt tietenkin alkaa se iänikuinen keskustelu että mikset ole seurustellut aiemmin, oletko ruma yms. En ole seurustellut aiemmin siksi, koska en vaan ole tavannut tyyppiä, joka olisi kiinnostanut tarpeeksi. Ennemmin olen yksin kuin "huonon" miehen kanssa. Huonolla tarkoitan tässä tapauksessa että sellaisen kanssa joka ei oikeasti kiinnosta vaan että kunhan muka joku pitää olla kainalossa.
Ja siitä ulkonäöstä.. En nyt ole mikään missikään mutta ei ihmiset vielä ainakaan ole säikähtäneet hengiltäkään. Olen akateemisesti koulutettu ja älyltäni ihan fiksu (tai niin on sanottu). Mutta sitä oikeaa vaan ei löydy...
Joten on meitä vielä sellaisia naisia, jotka oikeastaan haluaisivat "kokemattoman" miehen. Tai ainakin mä haluaisin.. Olisi kiva opetella asioita yhdessä.
Toivottavasti löydät sen oikean ja elätte elämänne onnellisina loppuun asti.
Hieno huomata et joku on kirjottanu just niin kuin itsekin ajattelen! Parempi yksin kuin väärässä seurassa.
Sellainen ns. kainalokepin pitäminen ei ole oikein kumpaakaan kohtaan. Tietenkin olisi ihanaa kun olisi joku, joka halii ja paijaa, mutta en mä siihen kelpuuta ihan ketä tahansa vastaantulijaa. Kyllä siinä pitää olla tunteita mukana. Ja silloin kun on tunteitakin pelissä, kaikki tuntuu paljon hienommalta, ainakin niin uskoisin.
Mutta hienoja kiinnostavia miehiä on niin harvassa tai ei ainakaan ole mua tullut vastaan kovinkaan monta. Ja kuitenkin kun näitä tämän Suhde-palstan juttuja lukee niin niitä on olemassa paljonkin. Mistä sellaisen löytää?
Vielä yksi asia: se, että ON suhteita takana ei tarkoita sitä, että tarvitsisi kainalosauvan tai että olisi kenen tahansa kanssa.
Minä olen aina elänyt sen, mukaan että en tyydy toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon.
Vakavia suhteita minulla on silti useampia takana, yhden illan juttuja ei yhtään.
Paras tilanne on kai sellainen, jossa molemmat ovat suurin piirtein samalla viivalla, eikö?
Kysymykset menneistä suhteista kannattaa yksinkertaisesti sivuuttaa. Naiselle voi esim. sanoa, että menneet ovat menneitä. Jos nainen vaatii välttämättä menneitä pengottavan, kyseessä lienee jonkinlainen skitso tapaus.
Itse asiassa olen huomannut naisen kunnioittavan miehen selkärankaa olla selittelemättä. Jos naiselle ei kelpaa paskaa jauhamaton mies, kannattaa vaihtaa fiksumpaan naiseen.
www.doubleyourdating.com