Olen niin kyllästynyt mieheen

Ei se rakasta sinua jos ei puhu sinulle eikä tee sun kanssa mitään. Ero on paras vaihtoehto. Kyllä vaimon kanssa pitää olla yhteisiä juttuja ja yhteistä tekemistä vaikka kokkailua tai veneilyä ja salilla käymistä ja seksiäkin pitää olla säännöllisesti.

Miksi sinä VALITSET elää tai viettää aikaa ihmisen kanssa josta et pidä?
Sinulla ja VAIN sinulla on ohjakset omaan elämääsi. Miksi sinä et valitse itsellesi toisenlaista elämää: joko elää ilman vastenmielisiä ihmisiä ja VALITA huolella serasi, tai olla yksin ja käyttää jokainen hetki itsesi kehittämiseen paremmaksi yksiloksi (fyysinen kuntouttaminen, henkisen puolen parannus oppimalla lisää mistä jo tiedät vähän ja oppimalla uutta mistä et tiedä mitään jne. )
Jäljempi vaihtoehto saa silmäsi avautumaan, katsomaan maailmaa eri näkokulmasta ja sekin auttaa ystävien valinnassa. Esim. ei tarvitse eikä halua hyokätä ensimmäisen vastaantulevan miehen kimppuun eikä hyväksyä jokaista joka pikkuisenkaan näyttää kiinnostustaan sinuun!

Jos muu ei auta niin hommaa oma asunto ja muutat sinne ja jätät lapun pöydälle että tämä suhde oli tässä kun puhe ei miehellesi tunnu auttavan niin sitten mies voi huomata jotain tai sitten ei.

Äijä määrää ja akka vikisee. Näin on monessa parisuhteessa. Silti kukaan ei käske suakaan kuuntelemaan vaan passiivisena ukkos määkimistä tai hyppimään sen pillin mukaan. Sä tunnet ittes tarpeettomaksi nimen omaan siitä syystä, ettet tee itse yhtikäs mitään, oot vaan toisen pompoteltavana ja valitat.
Sitä saa just sitä mitä tilaa eikä yhtään enempää. Luulis sen tajuavan jos on jo aikuinen ihminen.

Ota ero. Kyllä se helpottaa miehesikin oloa.

Miehesi ei pidä sinusta, eikä kukaan toinenkaan mies enää koskaan, koska biologinen kello on tehnyt tehtävänsä ja olet enää pelkkä kulahtanut ryppyinen nahkasäkki. Sellaista se on teillä naisilla.

voi vittu mitä märehtimistä taas.

Kannattaa pysyä väkisin yhdessä. Sinkkuna olet alempaa ihmisrotua.

Ei muuta kuin ero. Niin kaikki muutkin tekee oli lapsia tai ei.

Kannattaa muistaa, että tuollainen vaihe tulee jokaisessa parisuhteessa ennemmin tai myöhemmin tavalla tai toisella.

Hetken päästä se hekuma loppuu ja toinen tuntuu ihan tapalliselta, eikä se huomioi prinsessaa niin kuin ennen. Heti kun prinsessa menee baariin, pörrää miehiä ympärillä kuin hunajapurkilla, latelemassa kohteliaisuuksia ja juttelemassa ihan kaikesta elämän ja kuoleman väliltä.

Niillä on syvällisiä viisauksiakin, kuten: "rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys" jne.

Ole ystävällinen ja lähde menemään. Se on oikein miehellesi, vaikka ei välttämättä tajua sitä vielä itse. Kiukuttelevat prinsessat tarvitsevat jonkun itsevarman ja määrätietoisen jännämiehen koulutusta ja kunhan saavuttavat 35 vuoden iän, voivat oppia ihmisten tavoille.

Keskuste, jos ei puhe onnistu, niin jätä lappu ja kerro tunteet.. jollain tapaa sevität että asia tulee nopeasti itselle selväksi. -sitten mieti mitä teet. helppo täältä on huudella että jätä..

Hei, tääl olis varsinais-suomes tilalle sosiaalinen, naista arvostava hyväraaminen herrasmies.., kanssani unohtaisit moiset kaltonkohtelut..


- suhteen onnnistumiseen tarvitaan kaksi.

Mulla oli lähes samanlainen tilanne, mutta yhteisymmärryksessä päätimme kumppanin kanssa erota. Nyt elämä hymyilee ja tulevaisuus näyttää valoisalta! Viimein voin tehdä mitä ikinä haluan ilman murjottavaa ukkoa. :) Joten ei muuta kuin nostat kytkintä ja lähdet!

Hei ap. Suosittelen että mietit tarkkaan , onko tämä asia, jonka kanssa voit elää vai oisko sittenkin jotain parempaa edessä jos vaan olisi rohkeutta kokeilla.

Itse aiemmin seurustelin n. 3 vuotta entisen mieheni kanssa. Mitä pidemmälle suhde eteni sitä enemmän tuli äksyilyä, syyttämistä ja haukkumista. Ja jos en saanut huomiota ja yritin jutella ni vika oli aina minussa kun en osaa olla oikeanlainen. Yritin monta vuotta mutta sitten onneksi mulla paloi käämi ja keräsin romuni ja lähdin kälppimään. Olin puolitoista vuotta yksin ja ihan mahtavaa aikaa kun voi vaan olla ja nauttia. Mitää muuta velvollisuutta ei ollut ku päivätyöni.

Aloin näkemään itseni uudessa valossa, nautin olla yksin, aloin hyväksymään itseni juuri tällaisena kuin olin , ja olin oikeasti ihan hyvä vaikka muuta oli uskoteltu monta vuotta. Luonto tuntui ja tuoksui paremmalta , musiikki on ihanempaa ja olo niin ihanampaa kun olin onnellinen.

Sitten tapasin aivan ihanan miehen. Aivan upea tyyppi. On hauska, rento, kokkaa, kyselee päivän tapahtumia ja kuulumiset, hyväksyy mut tällasena kun oon ja kunnioittaa mua.

Toki tiedän että on vaikeeta lähtee jos on pieniä lapsia, mutta se ei ole syy olla onneton. Lapsille toki tulee järjestää turvallinen arki ja elämä, mutta se tapahtuu myös muullakin tavoin kuin jäämällä paskaan suhteeseen.

Tsemppiä , oli päätös mikä tahansa. Varmasti löytyy vaikka googlettamalla miten saada parisuhde paremmaksi jos päätät jäädä. Mulla ne ei oo onnistunut muutoin ku vaihtamalla kumppania.

Kyllästynyt on täälläkin. kaverisuhde ollu ain vain 26vuot. ei vanhana kantsi enää erota. ollaan hautaan asti onnettomia. vain elämää ei sen enempää.. dadapadam.. jne..

Kerrotaanpa oma tilanne.. Avokin kanssa kyettiin jutteleen asioista.. seksi suju mutta omasta mielestäni tylsänpuoleista (jouduin aina tekeen aloitteen sekä sänkypuolella pelkästään minä olin spontaani.) joten pikkuhiljaa se jäi taka-alalle.. meillä ei juurikaan ollu riitoja (joitain erimielisyyksiä asioihin kyllä.).. oltiin jo suhteen alussa todettu olevamme todella erilaiset ihmiset.. mutta osattiin kuitenkin kunnioittaa toisen mielipiteitä, kiinnostuksen kohteita sekä menoja.. pikkuhiljaa tämä kaikki näivetti suhdetta ja lopulta emäntä tokas "mua ahdistaa parisuhteessa.". olen sitä tyyppiä joka ei jätä asioita ilmoille.. joten keskusteltiin halki mitä kumpainenkin tuntee ja mitkä on tulevaisuuden suunnitelmat jne. samassa päätettiin yhteisymmärryksessä erota..

Mitä järkeä olla parisuhteessa jossa molemmat voi selkeästi huonosti?
Parempi todeta faktat ja jatkaa eteenpäin..
Me kyetään exän kanssa yhä edelleen jutteleen, sopiin asioita ja viettään aikaa yhdessä (sen verran yhteisiä tuttuja että väkisinkin törmäillään.) mutta tunteet on poissa ja tilalle on tullu kunnioitus ja ystävyys joka ei tule johtamaan parisuhteeseen.
Exät on exiä syystä.

Ottaa eron kyllä.