Avioerotilanteissa yleensä lapsi/lapset jäävät äidin luokse asumaan (tilastojen mukaan 88%).
Itse olen ollut koti-isänä lapsemme elämästä suuriman osan ja kiintymykseni häneen on valtava. En halua toki viedä lapseltani äitiä, mutta haluan pitää lapsen asumassa luonani kunnes osaa itse valita asuinpaikkansa.
Kuka sen päättää ja voiko isä saada lapsen/lapset asumaan kanssaan ja mikä on lapselle parasta?
Dante
Itse olen ollut koti-isänä lapsemme elämästä suuriman osan ja kiintymykseni häneen on valtava. En halua toki viedä lapseltani äitiä, mutta haluan pitää lapsen asumassa luonani kunnes osaa itse valita asuinpaikkansa.
Kuka sen päättää ja voiko isä saada lapsen/lapset asumaan kanssaan ja mikä on lapselle parasta?
Dante
Vastaukset 42
Vanhimmat
Yleensä asia sovitaan ihan pariskunnan kesken. Useinmiten on yhteishuoltajuus, joka voi tarkoittaa jopa sitä, että puolet ajasta lapset asuu isän ja puolet äidin kanssa.
Jos pariskunta ei pääse sopuun niin asia käsittääkseni menee oikeuteen. Siinä vaiheessa on jo varmaa että on vain yksi häviäjä, lapsi.
Eli jos te kaksi aikuisina ihmisinä pystytte ajattelemaan vain lapsen parasta, niin sovitte keskenänne tämän ja tapaamiset ja lomanvietot ja sen sellaiset, myös elatusavun maksaminen. Jos lapsi on tarpeeksi iso, hän voi sanoa oman kantansa. Silloin tulee olla selvää, ettei vanhemmat taistele "suosiosta". Voi myös tehdä sellaisen ratkaisun että lapset jakaantuu molemmille osa.
"Äiti" tuossa yllä asiaa kirjoitti. Vain 10% eroista menee niin riitaiseksi että oikeudessa asia ratkaistaan, eli 90% tapauksissa vanhemmat katsovat lapsensa eduksi että äiti on lähivanhempi (vai oliko se virallinen termi ensisijainen huoltaja kun muuten yhteishuoltajuus).
Voisi hyvinkin olla, että tapauksessanne olisi hyvä että sinä olisit lähivanhempi yhteishuoltajuudessa ... ja ehkä hyvinkin laajat tapaamiset äidille.
Eli, koettakaa sopia asia .. kiihkottomasti, omat riidat "sivuuttaen", miettikää mikä parasta teidän lapselle jota molemmat varmasti rakastavat. Myönnetään, helppohan se on neuvoa!
Jos oikeuteen asia menee, on viisainta olla hyvin varma asiansa oikeutuksesta ja että huoltajuudesta riitely lopulta parasta lapselle ... sen verran rankka kokemus se on kaikille, eikä vähiten lapselle.
Hei!
Aikaisemmat kirjoittajat ovat olleet ihan oikeilla kommenteilla liikenteessä.
Me päädyimme eron yhteydessä ns. yhteishuoltajuuteen, mutta poikani on vanhemmiten ollut enemmän ja enemmän kanssani. Nyt hänellä jo oma tahto,ja sen mukaisesti viikot isällä ja välillä myös viikonloppuisin, sekä lomakaudella lomailevan vanhemman luona. Myös viikolla tulee välillä tilanteita, jolloin vaaditaan joustoa puolin toisin.
Kaikki kiihko pois ja sopikaa ystävinä tällaiset asiat, joilla on suurin merkitys lapsen tasapainoisuudelle. Lapsi ei ole lyömäase. Eron myötä myös vastuu lapsesta jopa kasvaa.
Haluan ajatella lapsen parasta aina, mutta mikä sitten on sitä, jos molemmat haluavat olla lähivanhempia?
Molemmat vanhemmat pystyvät huolehtimaan lapsesta ja kuten kerroin, haluamme lapsellamme (2v) olevan aina oma isä ja äiti. Meidän tapauksessa jättäjä on äiti ja hänellä on uusi mies valmiina. Äiti ei voi kuitenkaan sanella ehtoja, enkä isänä oikeuteenkaan haluaisi mennä.
Jos täytyy, niin sitten menen. Haluaisin tietää onko edes mahdollisuutta voittaa noiden prosenttien valossa - päättääkö oikeus suoraan helpoimman mukaan, lähivanhemmaksi äidin?
Voiko toinen vanhempi viedä ilman suostumusta lasta esim. ulkomaille asumaan?
Mitä oikeuksia/velvollisuuksia vanhemmille jää eron jälkeen, (muuta kun elatus)?
Dante
Mitä käsität lähivanhemmuudella ... jonkun sitä on oltava, mutta mikä estää sitten sopimasta että lapsi luonasi vaikka 50/50 ... tai sinne päin?
Se ei tuomaria juurikaan hetkauta kuka jättää ja kenet -- en neuvoisi käyttämään argumenttina, ainakaan kovin suoraan. Uskoisin lapsen äidin tietävän tai ainakin keksivän syitä sille lähdölleen sinusta joka huoltajuutta vaatimassa...
Mutta jos asian oikeuteen tahdot viedä, varaudu rankkaan kokemukseen. Siinä sosiaalihuollon puolesta tehdään olosuhdeselvitys, en tieä miten noin pientä lasta kuullaan ... luulen että jotenkin. Ja heidän anansa painaa paljon.
Noin pieni lapsi ei ymmärrä "oman kodin" ja ystävien merkitystä kuten tokaluokkalainen lapsi ... eli sitä tuskin voit myöskään käyttää perusteluna. Äiti sitävastoin tuon ikäiselle yleensä se tarkein ihminen (ainakin psykologien mukaan)... joten ainoa keinosi on osoittaa ettei hän sitä teidän tapauksessa ole. Rumaksi menee... ja tulema silti voi olla "tilastojen" mukainen ... tulemana silloin olisit vain varmistanut ettette ole ikinä puheväleissä (paha lähtökohta yhteishuoltajuudelle).
En lietso alistumista, mutta ennen kuin taisteluun lähtee kannattaa huolella pohtia voiton tai tappion hinnan... ja onko laiha sopu sittenkin lihavaa riitaa parempi, kaikille. Mutta jos olet vilpittömän vakuuttunut että lapsesi äiti on kelvoton äidiksi, niin peitset tanassa juristin puheille!
Yhteishuoltajuudessa toinen vanhempi ei voi "viedä" lasta ulkomaille... jotta hänelle saadaan passi (tai merkittyä äitinsä passiin) tarvitaan suostumuksesi.
Samat velvollisuudet ja oikeudet kuin ennen eroakin ... puolisostahan sitä erotaan, eikä lapsesta. Se miten tämä käytnnössä toteutuu on laspen vanhemmista kiinni, miten hyvin he ymmärtävät lapsensa edun ja oikeuden molempiin vanhempiinsa.
Periaatteessa toinen vanhempi ei voi viedä lasta ulkomaille asumaan, jos on yhteishuolto.
Jos toinen saa yksinhuollon, niin silloin voi.
Isä ei yleensä saa lähivanhemmuutta.
Ikävä kyllä.
Silloin saa, jos äitiä kohtaan on jotain näyttöä.
Mutta näytöksi ei kelpaa ihan mikä tahansa, vaan joku todiste siitä, ettei hän ole hyvä äiti.
Sellaisesta nyt on hankalaa mennä syyttämäänkään....
Mutta suosittelen, että otat yhteyttä asianajajaan.
Hän osaa neuvoa paremmin.
Mutta jos äiti on ulkomaalainen, suosittelen etsimään tietoa lapsikaappauksista, ja niitä vastaan toimivista järjestöistä.
Oikeuteen en halua mennä. Lapsella on oma passi, mutta tuskin luvatta voi ketään minnekkään viedä?
Lapselle kuuluu molemmat vanhemmat ja paras tapa olisikin vaihdella lähivanhempaa, esim. vuoden välein. Hyvä puolena, että yhteys molempiin säilyy vastuullisena ja myös taloudellisesti jako menisi oikein (lapsivähennys).
Ihmettelen yleistä käsitystä, että äiti on jotenkin tärkeämpi kuin isä. Omasta puolestani molemmat ovat tärkeitä ja haluan lapsenikin tämän ymmärtävän. Omasta puolestani voin sanoa, että arjessa mukana oleminen on ollut parasta.
Oikea elämä uusioperheineen ja uusine kumppaneineen tuo kuitenkin uuden näkemyksen, siksi haluan välttää tunneratkaisuja, syyllistämistä sekä kaikkea missä välit tulehtuvat.
Ero tapahtuu suhteesta ei ihmisestä.
Dante
Ellet halua mennä oikeuteen, niin älä mene -- se loppuunkäsitelty.
Lähivanhemmuus laajoissa tapaamisissa (elarit nolla) lähinnä muodollisuus, jonkun kun sitä oltava ... se ei vaikuta tapaamisiin tai vanhemmuuteen, ei vanhemman velvollisuuksiin tai oikeuksiin (yhteishuoltajuus vs. yksinhuoltajuus paljonkin).
Minusta asioiden turhaa mutkistamista jos lapseen liittyvät sopimukset uusiksi vahvistettaisiin kerran vuodessa (ja samalla lapsen vakituinen osoite muuttuu). Montakohan euroa tai prosentin kymmenystä lapsivähennys on... jos sinulle iso asia, sopikaa exäsi kanssa miten syntyvän etuuden sinulle hyvittää.
Ei täsä kyse siitä onko yksi vanhempi toista tärkeämpi. Mutta lähtökohtaisesti avioerossa vanhemmat lakkaavat asumasta yhdessä, ja lapsen asuttava jomman kumman luona -- toki siinä ollaan valinnan edessä.
Vanhemmuus ei eroon pääty, kummankaan. Sopikaa laajat tapaamiset, molemmilla aikaa ja tilaa olla vanhempi lapselle ... ihan arjessakin. Tuntuu että jostain syystä tahdot termeillä dramatisoida tilannetta, kun kannattaisi pohtia käytännön toimintamallit teille uudessa elämäntilanteessanne ...
Totta, uudet kumppanit voivat tuoda vaikeusastetta tilanteeseen ... mutta siitä huolimatta pitäisi ymmärtää antaa kahden exän hoitaa heidän lastaan koskevat asiat rauhassa, ja heidän muistaa jälleen se lapsen etu (eikä kiristellä hampaitaan exän uudelle onnelle)
Niin, ja jos lapsilla on omat passit niin heidät voidaan viedä maasta (lupaasi kysymättä -- väärin tosin olisi)... muistaakseni passintarkastuksessa ei kysytä "onko lasten isältä kysytty lupaa"?
että eron jälkeen lapi erityisesti juomioitava, vaikka ittellä kuinka vaikeeta ois
Jos ette pysty sopimaan, niin juttu menee oikeuteen. Voin sanoa, että melko 100%: sti lapsi menee äidilleen. Äitiä kohtaan pitäisi olla raskauttavia syytösiä, jotta hän menettäisi huoltajuuden tai ensisijaisen lapsen asuinpaikan pitäjänä. Nyt kun uusi mies on kuvioissa ja jos he menevät naimisiin, katsotaan, että äidillä on vielä paremmat mahdollisuudet pitää lapsi luonaan. Mutta yhteishuoltajuus tulee todenäköisesti kysymykseen. Ei varmaan löydy kuitenkaan mitään syytä etteikö tulisi.
Yleensä Suomessa miehillä on todella huonot oikeudet näissä asioissa. Kummallista kyllä, kun naiset ajavat tasa- arvoa, niin tässä se ei näy.
Tilastojen mukaan lähes 90% tapauksista lapsi jää äidille. Joten pääasiassa noin.
Tässä tapauksessa äiti tekee matkatyötä ja matkustaa paljon, joten tässä tapauksessa yksiselitteinen lapsi jää äidille on tulkinnan varainen. Äiti tosin on hyvä äiti ja sellaisena soisin lapsenikin sen näkevän.
Oikeusteitse asioiden perääminen tuntuu jotenkin kornilta, lapsen etu unohtuu. Omasta puolestani yhteishuoltajuus olisi paras, lähivanhemmuudesta joutunemme käymään vääntöä - luultavasti keskenämme.
"Siperia opettaa" ;o)
Dante
Lapsivähennystä on saanut vain varallisuus verosta, joka poistui kokonaan nyt vuoden vaihteessa.
Lapsivähennystä on saanut 2000€ lapsesta. Mutta kun huomioidana että verotettavan varallisuuden alaraja 250.000€ ja vero tuon ylittävälstä osalta 0.8%, niin vähennyksen nettohyöty oli siis 16€/lapsi ja sekin vain todella rikkailla ihmisillä.
Että se siitä lapsivähennyksestä.
kaikissa viesteissä puhuttiin yhdessä sopimisesta. Yleensä se on niin, että äiti kiristää jollakin tapahtumalla lapset itselleen. Vaikka se saa päälleen sinetin - yhteinen sopimus. Vaikka yhteishuoltajuus onkin, silti lapset asuvat pääasiassa jommalla kummalla.
Ja annas olla kun isukki hiffaa jostain uuden tyttelin. Jos ei ennen sitä ole tullut erimielisyyttä, niin siinä vaiheessa entinen vaimo kyllä ilmoittaa että lastani/lapsiani ei viedä sen hutsun vaikutusalueelle. Siinä sitä sitten saa tapaamiset jäädä, jos aikoo jatkaa elämäänsä muutenkin kuin entisen vaimon talutusnuorassa!
Isällä ei saa olla elämää eron jälkeen, monet kerrat todettu tosiasia. Maailma on täynnä kostonhimoisia naisia, jotka manipuloivat lapsiensa elämät piloille mustasukkaisuuksissaan. Tästä on puhuttu PAS syndrooman muodossa.
Yleensä valtaosa eroista ja huoltajuuksista sujuu asiallisesti ja jokseenkin sovussa... mutta he eivät tänne kirjoittele, kai sitten muutamaa poikkeusta lukuunottamatta -- mihin kai kommenttisi perusteella minut luettava.
Saman harhakuvan saa jos vetää kovin radikaaleja linjoja luettuaan "perheväkivalta" keskustelua.
Mutta en lainkaan väitä että joskus joillain ihmisillä kilahtaa, ja kuvaamasi tilanne käsissä ... sääli lasta silloin. Yleisempää on, että molemmat vanhemmuuteen kykenemättömät jatkavat nujakointiaan eronkin jälkeen ... sääli lasta silloinkin.
asiallisista huoltajuuksista pitää sisällään kiristämisen jollain tavalla. Se on uskomatonta mutta monessa erossa hyvin totta. Nioitä ei voida tilastoida. Ne selviävät jäkikäteen oirehtivina lapsina.
Jokin vikahan on oltava kun kahden näennäisesti keskenään toimeen tulevan henkilön lapsilla alkaa olla hyvin paha olla.
Sepä se. Sääli tulee lapsia.
... mutta siihen toki jokaisella oikeus.
Oirehtivia lapsia tässä yhteiskunnassa valitettavan paljon --- etenkin niissä "muka" onnellisissa perheissä jotka todellisuudessa kylmiä kulisseja, missä ero ehkä olisikin ollut parasta jokaiselle. Ei näitäkään tilastoida.
Mutta tästähän ei tällä kertaa ollut kyse... rönsyillään joku toinen päivä :-))
ja pupuksi teilaamista!!!
PAS on todellinen ongelma, joka on erityisesti NAISTEN lapsilleen aiheuttama oireyhtymä. Se perustuu tutkittuun tietoon.
Jaa miksi juuri naisten? Koska naiset ovat useimmiten lähihuoltajia.
Asiaa voit tutkia netistä haulla, vieraannuttamisoireyhtymä eli PAS-syndrooma (Parental alienation syndrome).
Edellinen ei puhunut puppua vaikka sinä tietenkin niin luulit, koska et asiaa tuntenut.
En mielestäni nimenomaisesti väittänyt että PAS olisi puppua. Vanhemmat jotka eivät ymmärrä lapsensa etua eron jälkeen saavat varmaan sekopäisen lapsen aikaiseksi … kuin myös holtittomasti toimiva äiti saa syntymättömälle lapselle aikaiseksi FAS:in – eli pahuutta maailmaan valitettavasti mahtuu mistä viattomat joutuvat kärsimään.
Pupulla tarkoitin mm. oheisia yleistyksiä ja ”tosiasioita”:
-Yleensä se on niin, että äiti kiristää jollakin tapahtumalla lapset itselleen.
-Isällä ei saa olla elämää eron jälkeen, monet kerrat todettu tosiasia.
- Maailma on täynnä kostonhimoisia naisia, jotka manipuloivat lapsiensa elämät piloille mustasukkaisuuksissaan.
Perättömiä väitteitä, jotka perustuvat omaan kokemukseen tai ystäväpiiriin … meilläpäin aivan tosin, enkä silti väitä että kaikilla asiat aina menee erossa lasten osalta hyvin.
PASin mukana tehdyistä tutkimuksista kuitenkin ilmenee että tämän kaltainen toiminta on hyvin yleistä, eikä suinkaan harvinaisuus! Paljon yleisempää vielä, kuin mitä tähän menenessä on Suomessa haluttu ymmärtää.
Sinä siis väität, että äidit eivät kiristä huoltajuutta isiltä koskaan ja että isälle annetaan aina oikeus päättää omista asioistaan itse, ja että maailmassa ei ole yhtään kostonhimoista naista, jotka manipuloivat lapset?????????!
Tuohan on juuri PAS syndrooman aiheuttaja! Kumpi meistä nyt tässä on ääliö? Sinä vai minä? Vai yritätkö oman tyhmyytesi peittääksesi väittää minua tyhmäksi?
PAS oireyhtymää on tutkittu runsaasti mm. jenkeissä jossa siitä on myös tietoa enemmän saatavilla kuin täällä, toistaiseksi!
Silti sitä ei kaada joku M36 eropalstalla patemättömänä luulotteluna, lulottelemalla itse vielä enemmän yleistäen asioita vastaavasti toiseen suuntaan!
Että ottaa päähän tuollaset, joilla ei ole käsitystä asioista joista alkavat kommentoimaan!
Eikä liioin tapoja sanoa erehtyneensä tarkoituksessa.
http://www.helsinki.fi/oik/tdk/rpol/medibio/anja/pas.htm
http://www.coeffic.demon.co.uk/pas.htm
Luetaanko me lainkaan samaa tekstiä? Missä olen sinua tai ketään muutakaan "ääliöksi" väittänyt?
Sanoin että kuvatut tapaukset ovat mahdollisia ja varmasti näin tapahtuukin .. niin äitien kuin isenkin puolelta. Yleisiksi en niitä suostu uskomaan sinun vuodatuksesi perusteella.
Ja jos minua niin tyhmänä pidät, niin käypä seuraavaksi ylivertaisella asiantuntemuksellasi kommentoimaan Lastensuojelun Keskusliiton tietämättömiä neuvoja :
===============
Käyttäytymisessä johon kysyjän mainitsemalla termillä (vieraannuttamisoireyhtymä) viitataan on kysymys väärästä vallankäytöstä suhteessa lapseen. Ilmiö ei liity sukupuoleen, kysymys on siitä kellä valtaa kulloinkin on, ja mieskin pystyy samaan. Jokainen vanhempi, joka ei ymmärrä, osaa tai halua käydä parisuhteen irtaantumisprosessia loppuun saakka voi tulla kykenemättömäksi erottamaan lapsen ja omat tarpeet toisistaan.
Suhtaudumme kuitenkin erittäin suurella varauksella erilaisten persoonakohtaisten diagnoosien käyttöön huoltoriidan osapuolista. Tällä hetkellä suosituimpia ovat juuri vieraannuttamisoireyhtymä eli PAS-syndrooma (Parental alienation syndrome) - jonka väitetään olevan erityisesti "naistentauti" sekä narsistinen luonnehäiriö, jonka puolestaan sanotaan olevan lähinnä miesten vaiva. Kun tällaisia leimoja lyödään huoltoriidan osapuoliin, niiden avulla tuomitaan toinen vanhempi sairaaksi, yhteistyökyvyttömäksi ja lapselle vaaralliseksi.
Mielestämme tällainen diagnosointi on tuhoisaa ja tuomittavaa. Jos sairausajattelua halutaan rakentavasti käyttää, olisi diagnosoitava eropuolisoiden keskinäinen tulehtunut suhde yhden vihanpidon osapuolen asemasta. Lääke tulehtuneeseen ja jumiutuneeseen erosuhteeseen on puolestaan löydettävissä kummankin puolison oman eroprosessin loppuun käymisestä. Monet ovat saaneet avun eroryhmistä ja voivat kertoa vertaistuen avulla vapautuneensa keskeneräiseen eroon liittyvästä vihanpidosta ja toisen tuomitsemisesta ja mitätöinnistä.
============
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=39&submit=displayDoc&documentId=437
Hyviä ajatuksia, minusta... ja ehkä jopa asiantuntevia...
******************
Eronsa kanssa kipuilevat ex-puolisot jakavat kovin heppoisin perustein toisilleen erilaisia tuomioita ja diagnooseja. Tällä hetkellä huollosta riitelevien vanhempien top-ten listan kärjessä näyttäisivät olevan Pas-syndrooma (parental alienation syndrome) ja narsistinen persoonallisuushäiriö.
Eron lainalaisuuksiin kuuluu, että entinen kumppani nähdään irrottautumisvaiheessa korostuneen kielteisessä valossa. Se on luonnollista ja tarpeellista, jotta pystytään lopullisesti irtaantumaan sitä edeltäneestä rakkausuhteesta. Ihmisten olisi hyvä olla tietoisia tästä ilmiöstä, koska muutoin se saattaa haitata vakavasti lapsiin liittyvien sopimusten tekemistä ja yhteistyötä lapsen asioissa.
Mielestämme sosiaaliviranomaiset tekevät viisaasti, kun eivät kovin helposti innostu lähtemään mukaan eropuolisoiden diagnosointiin vaan keskittyvät sen sijaan luomaan edellytyksiä vanhempien sovinnollisuudelle ja yhteistyölle.
Useimmat eroajat hyötyisivät suuresti osallistumisesta eroryhmiin, joissa heillä olisi mahdollisuus työstää omaa eroaan ohjatusti yhdessä samassa tilanteessa olevien kanssa. Eroryhmään osallistuminen auttaa etenemään irtaantumisprosessissa ja tuo näin lähemmäksi sen päivän, jolloin entiset puolisot psytyvät näkemään toisensa tarpeeksi hyvinä ja lapselle korvaamattomina vanhempina ilman tarvetta leimata toisiaan ja kaivaa esiin toistensa heikkouksia.
Tähän perustuen voisin edelleen väittää ettei yleistä ole... kun alle 10% huoltajuuskiistoista menee käräjille riitaisina. No nyt on otettu tästäkin selvää tulevia kommentteja varten *wirn*
Lainaus sivulta http://www.yle.fi/mot/mv091202/kassari_suomi.htm
PAS-oireyhtymän keksijänä pidetään yhdysvaltalaista psykiatria Richard Gardneria. Hän selittää ideaansa saksalaiselle lehdistölle.
Richard Gardner: "Vanhemman vieraannuttamisen oireyhtymä on psykiatrinen häiriö, joka esiintyy lähes yksinomaan hyvin riitaisten ja käräjöityjen huoltajuuskiistojen yhteydessä. Se on sairaus, jossa toinen vanhemmista järjestelmällisesti ohjelmoi tai aivopesee lapset mukaan panettelukampanjaan hyvää, rakastavaa vanhempaa vastaan." – ("The parental alienation syndrome is a psychiatric disturbance that arises almost exclusively in the context of highly litigated, vicious child custody disputes. It is a disorder in which one parent systematically programs or brainwashes the child into a campaign of denigration against a good, loving parent.")
Kumpa tietäisitkin kuinka tuttua.
Voin lyhyesti kommentoida asiaa. Asian pohjalla on seikka, että Suomessa ei uskota naisten tekevän ikinä MITÄÄN pahaa. Täällä kaikki tutkimukset ovat enemmän tai vähemmän tehty siinä mielessä että nainen on uhri.
Jenkit väittävät mm. että naisten väkivalta, varsinkin nuorten kohdalla, on yhtä runsasta kuin miesten vastaava. Tunnettu tosiasia jo alakoulusta on sekin, että naiset/tytöt käyttävät henkistä väkivaltaa. Se on naisille ominainen tapa. Siitä kumpuaa käsitykset siitä, että naisvaltainen työmaa on riitainen. Samoin PAS. Joka on edelleen PALJON yleisempää kuin mitä Suomessa on voitu todeta! Mainituista esteistä johtuen. Lapsen edun mitätöinti on kamala asia!
Suomessa tätä ei saa eikä "tarvitse" tutkia. Parempaa rahareikää kuulemma löytyy kuin sellaisten tutkiminen jota ei ole! Kuinka ilveessä joku taho voi väittää jotain tämän suuntaista TUTKIMATTA!? Naisasialiikkeet pitävät kiinni siitä, että nainen on aina viaton. Johon pitkälle pohjautuu myös suhtautuminen huoltajuusasioihin.
Tässä taustatieto juttuun. Kokonaisvaltainen ymmärtäminen on uljas taito.
Linkissäsi on muuten ainoastaan ilmi tulleet törkeimmät tapaukset.
Uskotko myös että myymälävarkaat jäävät kaikki kiinni? Minä en usko.
tulevat ilmi...
Olen myös lukenut, että osassa mielenterveyspotilaina olevista lapsista on voitu todentaa oireet, mutta tähän asti nimeä taudille ei ole ollut. Eikä käsittääkseni ole vieläkään. Suomessa, joka vastustaa näin lapsen etua.
Kukaan täällä ei tiedä, kuinka paljon avioerojen kustannukset tosiasiallisesti ovat! Suomessa on tapa vähätellä kaikkea. Välillä todella hirvein seurauksin.
että jos pääasiallinen aiheuttaja lasten PAS syndroomalle olisi mies/isä, siitä saisi tänä päivänä jo linnaa...
Sinä vai minä ... tuskin kumpikaan. Tämänkin ketjun lukevat tekevät omat johtopäätöksensä.
Jos avioero hoidetaan huonosti (eli, vanhemmat avioliittonsa lisäksi tössivät lapselleen asialliset suhteet molempiin vanhempiinsa)... niin jälki varmasti voi lapsen kannalta olla karmeaa -- johtuu se sitten vastuutaan pakoilevasta isästä/äidistä, tai lähivanhemmasta joka kostoksi ja aiheetta myrkyttää lapsen mielen etävanhempaa kohtaan. Näiden tapausten kohdalla yleisyys on 100%
Mutta täytyy myöntää että naiseksi sinulla harvinaisen objektiivinen kuva etävanhempien (jotka yleensä miehiä) vaikeuksiin.
... hätäisin diagnoosein syyllistää suurta osaa lähivanhempia. En tiedä pajonko sinulla on kokemusta tieteellisestä tutkimuksesta ja sen metodeista (tai rahoituksesta) -- mutta arvata voin...
Kuten jo aiemmin sanoin: "Silti sitä ei kaada joku M36 eropalstalla patemättömänä luulotteluna, lulottelemalla itse vielä enemmän yleistäen asioita vastaavasti toiseen suuntaan!"
Tuossa eron jälkeisessä toisen vanhemman kostoksi tarkoitetussa manipuloinnissa on kyse mitätöinnistä. Toisen, eli etävanhemman mitätöinnistä. On tutkittu, että erossa mitätöity vanhempi (toisen vanhemman toimesta) on lapselle huomattavasti pahempi asia kuin kuollut vanhempi.
Tiedätkö mistä johtuu?
Mitä tarkoitat naiselle harvinaisen objektiivisella kuvalla?
Älä arvaile, tässä tapauksessa se menee varmasti väärin...
Ja aivan yhtä paljon sinun luulosi minua vakuuttavat -- jos meitä viisammatkin tietävät sanoa ettei asiasta riittävaästi tietoa, niin mitäpä jos toivotaan että eronneiden lasten vanhemmat käyttävät järkeä ja harjoittavat tolkkua (niin äidit kuin isät, ovat sitten etä- tai lähivanhempia) kun lastensa tapaamisista ja huoltajuudesta SOPIVAT -- asioiden kärjistäminen ei auta ketään.
Niin, väärinhän tuo tuollainen on ... kuin on väärin olla tapaamatta lapsiaan, tai olla hoitamatta osuuttaan heidän elatuksesta, tai mollata lähivanhempaa, tai ... voihan tätä listaa jatkaa vaikka kuinka paljon.
Helppo, kuollutta vanhempaa ei voi mitätöidä uusista tekemättömyyksistään (siis, kuolemaan tekemiset yleensä loppuvat .. ja aika kultaa muistot)
>>Mitä tarkoitat naiselle harvinaisen objektiivisella kuvalla? >>
kunhan pohdin ... ei merkityksellistä....
ja sama suomeksi ;-D
Kuollutta vanhempaa saa rakastaa mutta mitätöityä ei saa. Kuollutta vanhempaa äitikin rakastaa, mutta ei mitätöityä.
Sinä olet väärässä ja Marjut oikeassa. Olen huomannut miesten surkean tilanteen näissä Marjutin mainitsemissa asiassa ihan konkreettisella tavalla.
Suomessa ei kannata syntyä mieheksi, tai ainakaan mennä naimisiin ja hankkia lapsia miehenä.
Vaikka minä olen huomannut miesten oikein hyvän aseman (itseni mukaan lukien) avioeroissa, tapaamisissa, jopa huoltajuusasioissa ... tavassa miten lastenvalvojat suhtautuvat miehiin, elareista sopimisessa yms. NIIN en TODELLAKAAN menisi väittämään että näin KAIKILLA olisi. Tosin, yleensä ne joilla tämä kokemus eivät tänne kirjoittele hakeakseen lohtua tai apua.
YMMÄRRÄN että on erilaisia eroja, sellaisia missä nainen ja/tai mies käsrsii, sellaisia missä on epäoikeudenmukaisesta ja asiattomasta kohtelusta... ja kummassakin noista tapauksista LAPSI heikoimmalla (varmasti joissakin tapauksissa kärsiis PAS:sta). Mutta mieleenkään ei tulisi väittää että:
-Yleensä se on niin, että äiti kiristää jollakin tapahtumalla lapset itselleen.
-Isällä ei saa olla elämää eron jälkeen, monet kerrat todettu tosiasia.
- Maailma on täynnä kostonhimoisia naisia, jotka manipuloivat lapsiensa elämät piloille mustasukkaisuuksissaan.
Ikävää että koet "Suomessa ei kannata syntyä mieheksi, tai ainakaan mennä naimisiin ja hankkia lapsia miehenä." ... toivon että katkeruutesi joskus helpottaa, ja osaat nähdä asiat jälleen valoisammin ... realistisisemmin.
jos isä sattuu olemaan amerikkalainen. Muuten ei.
Olen ollut pari kuukautta yh-isä kahdelle tytölle. Yhdessä päätettiin yhteishuoltajuudesta ja vekerat jäi mulle. Ihanaa aikaa vaikkakin rankkaa. Jos lapset on jo ollu sulla pääsääntösesti, suosittelen jatkamista. Elämä tulee olemaan aika "sidottua", mutta rikasta. Miettikää yhdessä mitä kumpikin haluaa ja mikä on lapsille parasta!!!
moi. me erottiin tossa syyskuussa. mä lähdin ja mies jäi. erosta oltiin puhuttu jo viime talvena ja lasten isä sanoi tappelevansa lapsista viimeiseen asti. mä tietty aluksi sanoin että saat lapset, että en halua tapella. mutta kun sitten ero tuli nyt syksyllä konkreettiseksi niin mies meni niin sekaisin ja alkoi juoda, että päätin ettei lapsia (kohta 3-vuotiaat pojat) voi hänelle antaa. kuitenkin sitten kului kuukausi-pari ja mies nousi jaloilleen ja alkoi taas valittamaan, kun hänellä ei ole muuta kuin lapset... ja mietin että miten minä olen etuoikeutettu lasten lähivanhemmaksi.
ja sitä paitsi myös lapset kaipasivat isää toella paljon. ja kuten sinäkin, isä oli ollut kotona poikien kanssa melkein vuoden kun minä kävin töissä. joten tietysti lapset olivat kiintyneet isäänsä. ja muutenki isä oli ollut lasten knassa yhtä paljon kuin minä.
se pari kuukautta kun poajt olivat mulla oli ihanaa ja olisin tietysti halunnut pitää pojat. mutta aloin sitten miettiä tosissani sitä toista vaihtoehtoa. ja sitten päätin ja nyt pojat ovat reilun kuukauden olleet isällään, ja on paljon helpompaa. tarkoitan että ei ole niitä isoja itkuja ja huutoja isän perään aina kun tulivat takaisin minulle. vaan nyt pojat tulevvat mielellään minun luokse ja kaikki on helpompaa. en tiesä itkevätkö minun perääni mutta kovasti ikävöivät ja sen huomaa poikien käytöksestä; ovat niin loukkaantuneita ensin aina kun tavataan. ja usein kyselevät miksi ei äiti oo täällä tai miksi äiti lähtee, kun soitellaan ja kun lähden.
mutta siis meillä on nyt toiminut näin. ja ainakin tämä on ollut lapsille ehkä parempi ratkaisu, vaikka minä podenkin huonoa omaa tuntoa. olenko huono äiti?!
asumme eri paikkakunnilla, joten ei voida pitää lapsia puoliksi. mutta mä olen järjestänyt asiat niin, että tapaan lapsia melkein joka viikko. koska se kahden viikon väli tuntuu ihan liiiian pitkältä! :(
mutta siis tämmöinen meillä.
että mies jäi asumaan vanhaan asuntoon, joten varmasti lapset tuntevat olonsa siellä paljon turvallisemmaksi ja tutuksi.
Joskus tämäkin on se parempi vaihtoehto.
Ihanaa, että sinä kestit sen.
Lapset varmasti kokevat turvallisuuden tunnetta saadessaan olla vanhassa talossaan.
Jaksamisia elämääsi.
Rakkaus on joskus luopumista.
Isä ei voi saada lapsia eron eikä äitikään vaan kyllä ne lapset ovat eron jälkeenkin sekä isän että äidin lapsia.
N 80% lapsista jää asumaan äitinsä luona - ja tämä tapahtuu isän suostumuksella. Vain muutama prosentti (onneksi) päätyy oikeuteen ja silloin menee aika tasan isän ja äidin välillä.
Voitte siis keskenään sopia - tai sitten hakea ratkaisua käräjäoikeudelta. Suurin osa vanhemmista pystyvät keskenään sopimaan tästä - ja se on aina parempi kuin oikeustie. Nykyään suositaan ratkaisuja missä lapsi asuu yhtä paljon kummankin luona - ja tällaiset ratkaisut ovat hyviä lapselle jos vaan perusedellytykset on olemassa. Siis vanhemmat asuvat lähellä, heillä on asialliset välit jne.