kyselen vain sellaista että;
1. onko täällä naisia jotka ovat pettäneet miehiään?
2. montako kertaa?
3.oletko jäänyt kiinni/ oletko kertonut kumppanillesi syrjähypystä?
4. onko uskottomuus perinnöllistä? esim isä ensin, tyttö perässä??
5. vai oletteko päättäneet pitää sen salassa??
ps. mä oon pettänyt mun miestäni ja tuntuu pahalle. mutta rakastan sitä niin paljon joten en voi kertoa... muuten se jättäisi mut..
1. onko täällä naisia jotka ovat pettäneet miehiään?
2. montako kertaa?
3.oletko jäänyt kiinni/ oletko kertonut kumppanillesi syrjähypystä?
4. onko uskottomuus perinnöllistä? esim isä ensin, tyttö perässä??
5. vai oletteko päättäneet pitää sen salassa??
ps. mä oon pettänyt mun miestäni ja tuntuu pahalle. mutta rakastan sitä niin paljon joten en voi kertoa... muuten se jättäisi mut..
Vastaukset 21
Vanhimmat
olen pettänyt muutaman kerran eikä kaduta.ihanaa harrastaa seksiä välillä tuntemattoman kanssa varsinkin jos saa kunnonlla isoa ja kestävää .
Jos on miestään pettänyt ja häntä rakastaa, niin ei voi jättää kertomatta. Rakastamansa ihmisen kanssa elämä ei yksinkertaisesti jatku niin kauhean valheen kanssa. Pötypuhetta, että "toista suojellakseen jättää kertomatta". Elämä ei mene niin, että mitä toinen ei tiedä, sitä ei ole ja se ei vahingoita. Teoistaan on kannettava vastuu, oli seuraukset mitä tahansa... ja anteeksiantamus on yksi elämän tärkeimmistä asioista.
Tuskin uskottomuus perinnöllistä on, vaan tämän pahan maailman aikaansannosta.
Kun on miestään pettänyt, ja todellakin häntä rakastaa, mutta kun seksi ei suju (ja katsokaa haluttomuus -keskusteluja aiheesta), niin ei ole mitään mieltä kertoa ja loukata toista!!! Tarpeet ne on aikuisella naisellakin, eikä seksittömyys ole mikään syy lopettaa muuten toimivaa liittoa.
Tällaisessa tilanteessa pettäminen (lue: vakipano) ei ole mikään "kauhea valhe" PÖH! Päinvastoin, se on keino pitää oma liitto koossa, ja hoitaa sitä suhdetta, niin ei tarvitse olla äkäinen nalkuttaja, eikä tapella siitä olemattomasta seksistä!
Elämä menee just niin, että mitä ei tiedä, se ei satu!!!! Teoistaan on todella kannettava vastuu, ja mikä olisikaan suuremman vastuun tuntemista, kuin oman perheen suojelu - MUTTA myös oman mielenterveytensä ylläpito!! Ja jos se vaatii sen vakipanon niin siinä ei ole mitään pahaa.
Tässä tilanteessa se anteeksiantamus tuleekin sille omalle puolisolle, jota haluttomuus (syyt ovat sitten eri asia) vaivaa - en syyllistä häntä, vaan annan sen "anteeksi" - ja hoidan omat tarpeeni toisin.
Kaikki voittavat - oikeasti. Eikä se ole keneltäkään pois. Joka toisin väittää, saa olla melkoinen kaikkivoipa yli-ihminen, ja sellainen ei ole kukaan.
Joskus tälläkin palstalla on jokin järkevä viesti.
ei rakkaus ja pettäminen kertakaikkiaan voi kuulua yhteen. sitä paitsi kyllä se suhteesta paistaa, tavalla tai toisella. ja tulee lopulta ilmi. usko tai älä..
ja tiedätkö mitä silloin jää.. etenki jos se ei paljastu itse kertomalla ja anteeks pyyntöö yrittämällä. Ja jos toista oikeesti rakastaa, miten voi nauttia jonkun muun kans seksistä??eikö oo ees paha omatunto palata oman kullan kainaloon?sillon suhteesta on mun mielestä rakkaus aika kaukana..
Olet patologisesti sairas olento.
Hae apua ammattiauttajilta ensitilassa.
Tosi sairas olet ja yrität levittää tartuntaasi muille vieläpä.
Onko sinulla lainkaan ihmisyyttä olemassa? Ei vaikuta tippaakaan siltä.
Olet täysin vastuuton olio. Omassa suhtautumisessasi, sekä sairaan asenteesi apostolina.
Parisuhde voi perustua vain täyteen luottamukseen - nin, että kumpikin voi elää aina levollisin mielin ja tietäen, ettei mitään sellaista tapahdu, joka rikkoo yhteistä sopimusta.
Olet varmaan oikeasti tosi onneton olento.
Joko olet myynyt molemmat isoäitisi? Entä oman äitisi?
Etsiydy pikapikaa hoitoon jo...
:)))))))
Niin ,olet siis tuskissasi omantunnon kaas !
kysyit ,et kertoakko vai ei kun kerran rakastat miestäsi niin paljon. Ihan ensiksi muistele kuinka paljon rakastit häntä pettämis hetkellä !
sen jälkeen mieti kuinka syvä rakkaus teidän välillä on.
jos se kestää tämän kolhun mihin parisuhde perustuu eli luottamus... niin kerro ja kaikki mitä miehesi haluaa tietää. koska mitä hyötyä lyötyä lyödä on ? pahinta on se ,että miehesi saa kuulla siitä muualta kuin sinulta.ja se että kiistät kaiken mitä hän kysyy. Puhukaa ensin kunnon keskusteluja ja kato kerrotko sitten.
TERV: tietää saanut mies ja kestin sen vaikka uskonut itsestäni sitä EN !!!
PS: puhuimme erosta ja otimme kaikki mahdollisuudet esiin. ja avut! päätin-päätimme jatkaa.
1. En ole pettänyt miestäni
2. ei kertaakaan ole käynyt edes mielessä
3. siksi ei ole tarvinnut elää kiinnijäämisen pelossa tai salailla mitään.
4. Uskottomuus ei ole perinnöllistä.
5. En tykkää salailla mitään.
P.S.Elämä on onnellisempaa kun ei typeryyttään sotke sitä.
Se voi olla perinnöllistä. Mulla ukko läksi toisen naisen matkaan ja tiedän, että hänen äitinsä "petti" miesystäväänsä.. Itsellä oli avioliitossa puhtaat paperit ja on ollut sen jälkeenkin. Nyt tosi ihana ja nimenomaan USKOLLINEN mies elämässä!!!!!!!!!!!!!!!!!!
nuorena tyttösenä pettänyt. Olen myös kertonut ja jättänyt kertomatta. Jossain vaiheessa kävikin niin, että ihminen, jota rakastin, ja johon luotin sokeasti pettikin minua. Tunne oli niin kammottava, etten siitä selviämisen jälkeen ole koskaan voinut ajatellakaan loukkaavani ketään niin syvästi. En halua tuottaa moista tuskaa kenellekään. Jos mielii vieraisiin, niin silloin on aika lopettaa meneillään oleva suhde.
Minä en ole pettänyt miestäni enkä aio pettääkkään. Olen enne tätä elänyt kahdessa pidemmässä suhteessa joissa kumassakin oli pettämistä. Mies petti minut ensin ja minä kostin. Enä en nin tee. Jos mies pettää, jätän hänet enkä alenu kostoihin. Jos minusta alkaa tuntua siltä että pitäs itse lähteä pettämään kerron miehelle ensin ja jätän hänet ja menen sitten vasta uuden luo. Olen täsät miehelleni kertonutkin ja hän siihen vihaisen että, tuotako tässä nyt pitää alkaa pelkäämään. Sanoin että eikö ole helppmpi kuitenkin pelätä sitä että olen rehellinen kuin kokojan mietiskellä että petänkö vaiko en. Suosittelen muillekin rehellisyyttäm, pettäminen on kaikinpuolin per****stä. Siitä ei kenellekään mitään hyvää seuraa.
1. onko täällä naisia jotka ovat pettäneet miehiään?
--Kyllä--
2. montako kertaa?
--Lukemattomasti (5kk aikana 30-40krt)
3.oletko jäänyt kiinni/ oletko kertonut kumppanillesi syrjähypystä?
--En ole kertonut tai jäänyt kiinni(enää en petä mutta silloin valehtelin ja join jatkuvaan)
4. onko uskottomuus perinnöllistä? esim isä ensin, tyttö perässä??
--Itse olen miettinyt samaa, oma isäni on pettureiden petturi, jaa-a. perinnöllistäkö?
5. vai oletteko päättäneet pitää sen salassa??
--Se on sama salata, mutta pitäs jättää tekemättä jos rakastaa ja onnellinen.
Täällä on naisia jotka ovat pettäneet miehiään, ainakin minä olen.
Montako kertaa, tuskin muistan, mutta ne eivät ole olleet pelkkää syrjähyppelyä, vaan pidempiä suhteita,tarkoituksenani oli tehdä eroa miehestä, jonka kanssa en voinut elää,vaikka olinkin hänen kanssaan naimisissa. Viimeisellä kerroin kumppanilleni mistä tulin, ja hän itse täydensi, että naitukin on. Myönsin, siinä vaiheessa ero oli jo sovittu.
Omalla kohdallani äitini on hankkinut uskottomuudellaan avioeron, silloin piti olla vielä syy kaikkine todistajineen, joten siitä voit päätellä onko perinnöllistä vai ei.Eipä ole, geeneissä tuskin sitä on, mutta joku taika siinä on, että lapset kulkevat monasti samoja polkuja kuin vanhempansa. Herkemmin ehkä kulkeutuu kohtalot äidiltä tyttärille, isiltä pojille, eikä kyse ole vain ja ainoastaan uskottomuudesta.
Ei sitä pysty pitämään salassa. Itsehän sen kanssa elää, ja tavalla tai toisella tulee nakertamaan parisuhdetta niin kauan kuin parisuhde on. Jotkut vetoavat ettei kerro ettei rikkoisi parisuhdettaan. Mitä järjettömyyttä, koska itse on jo rikkoneet parisuhteensa. Toiselle pitää ainakin selittää mistä kaikki pahaolo johtuu, haluaako toinen jatkaa enää tapahtuneitten jälkeen. Tai miten kauan haluaa itse. Ja 1 kysymys sinulle: Miten jotakuta voi pettää jos häntä rakastaa paljon, tätä minä en ymmärrä.
Miehille
1. kyllä on
2. pari kertaa
3. en ole jäänyt kiinni/en ole kertonut
4. tuskin sen perinnöllisempää kuin juoppous tai varastelukaan
5. kyllä olen, hautaani asti. kannan vastuuni teoistani ja kannan taakkani yksin. itsehän olen tekoni tehnytkin, ei mieheni
1. onko täällä naisia jotka ovat pettäneet miehiään? - Kyllä, nykyistäni
2. montako kertaa? - Useita kertoja, saman miehen kanssa..
3.oletko jäänyt kiinni/ oletko kertonut kumppanillesi syrjähypystä? - Jäin kiinni ja kerroin
4. onko uskottomuus perinnöllistä? esim isä ensin, tyttö perässä?? - ei tietoa...
5. vai oletteko päättäneet pitää sen salassa??
Asia selvisi ennenkuin ehdin kertoa. Lähtö oli lähellä mutta päätettiin kuitenkin yrittää. Olen sitä mieltä, että pettämisestä pitää kertoa, mutta ei se välttämättä pelasta suhdetta enää..
1. onko täällä naisia jotka ovat pettäneet miehiään?
*minä olen
2. montako kertaa?
*2
3.oletko jäänyt kiinni/ oletko kertonut kumppanillesi syrjähypystä?
*en ole pystynyt kertoa ja hän ei tiedä asiasta mitään
4. onko uskottomuus perinnöllistä? esim isä ensin, tyttö perässä??
*ei ole
5. vai oletteko päättäneet pitää sen salassa??
*salassa pysyy niin kauan kunnes omatunto kolkuttaa niin pahasti että on pakko kertoa.. tavoitteena kyllä ikuinen salaisuus
1. Olen pettänyt miestäni
2. 8kk:n ajan silloin tällöin saman miehen kanssa
3. Jäin kerran kiinni, tilanne meni ohi ja mies uskoi suhteeni loppuneen vaikka toisin kävi. Enkä ikinä tule kertomaan.
4. Tuskin on perinnöllistä. Paitsi siinä tapauksessa, että se on tavallaan jo kasvatus-asia
5. Pidän suhteeni salassa enkä koskaan tule tunnustamaan tehneeni mitään. Rakastan ylitse kaiken rakastajaani, mutta jatkan liittoani toistaiseksi lasteni takia.
Hei! Mielipiteeni on että suhteessa jotakin pahasti pielessä, jos petetään. Meillä sukset menivät sexin saralla ristiin 10 vuoden jälkeen, mutta puhuimme ja puhuimme. Päätös että voimme käydä vieraissa luvan kanssa. On toiminut hyvin.. itse käyn noin kerran kuukaudessa ja mieheni pari kertaa vuodessa. Ei toimi varmaan kaikkien kohdalla, säännöt tehtävä selkeiksi. Ja piristänyt suunnattomasti keskinäistä sexiä!!!
1. onko täällä naisia jotka ovat pettäneet miehiään?
En ole pettänyt
2. montako kertaa?
En kertaakaan
3.oletko jäänyt kiinni/ oletko kertonut kumppanillesi syrjähypystä?
Eipä ole mistä kertoa
4. onko uskottomuus perinnöllistä? esim isä ensin, tyttö perässä??
Ei
5. vai oletteko päättäneet pitää sen salassa??
Ei
"ps. mä oon pettänyt mun miestäni ja tuntuu pahalle. mutta rakastan sitä niin paljon joten en voi kertoa... muuten se jättäisi mut.."
Pitääpä tuohonkin viimeiseen heittoon kommentoida: luulisi sinullakin olevan EDES sen verran selkärankaa, että annat miehellesi mahdollisuuden tietää asiasta ja päättää haluaako hän jatkaa kanssasi vai ei. Jos liha on niin heikko, että ei saa pidettyä housujaan jalassa, luulisi kuitenkin jokaisella olevan sen verran munaa, että kertoisi kumppanilleen ja antaisi hänelle mahdollisuuden jättää sellainen kumppani, joka ei ole hänen luottamuksen arvoinen.