jälleen syntymisoppia kristin uskossa

"Kaikki kuolemme Aatamissa, kaikki tehdään eläväksi Kristuksessa".(ylösnousemusruumis tai kirkastusruumis)(1.Kor.15:19-).

.."Mutta kun teemme Paavalin (tai Stefanuksen) Damaskuskokemuksen, silloin avautuu meille Kristus kosmisena ja mystisenä.

Paavali näki sillä hetkellä mikä on Jumalan Poika. "Näki"-sana on vaillinainen — tietämistä se oli. Siihen mahtuu näkeminen ja kuuleminen, — mutta samalla uusilla aisteilla havaitaan jotain. Se ei ole selvänäköä tavallisessa merkityksessä, ei mitään, jota näkee vain ulkopuolisesti, vaan se on muutos ihmisen koko olemuksessa.

Ihmisen tajunta tulee toiseen maailmaan, vaikka se asuu ruumiissa. Ihminen irtautuu ruumiista ja saa kuin toisen ruumiin, joka ei ole haamu, ilmiöllinen, fenomenaalinen, vaan joka on uusi tila. Voisimme sanoa, että se on kuin uusi väreily, vibraatio toisessa maailmassa, jolla ei muotoa itsessään ole, jollei "katsele". Jos katselee, voi nähdä itsessäänkin muodon ja voi muotoja nähdä muuallakin.

Mutta koko muodollisuus on niin suuri sivuseikka, että siihen ei jaksa kiinnittää huomiota; koko huomio kiintyy niihin yliluonnollisiin asioihin, jotka siellä tulevat tiedoksi.

Ja yksi kohta Damaskuskokemuksessa on juuri se, että näkee Jumalan Pojan, kosmisen Kristuksen, sen täydellisyysihanteen, joka elää Isän tajunnassa. Kokemuksessa joutuu itse Isän, Jumalan kanssa kosketukseen, mutta sillä tavalla, että tulee tajuiseksi Hänen ihannekuvastaan, Hänen kosmisesta Kristuksestaan. Tämä täydellisyyskuva on elävä. Sana "kuvan on huono ja väärä sana, mutta en keksi parempaa"...
http://www.teosofia.net/pe/paavali.htm

Ei se ole jälleensyntymistä, jos ei synnytä uudelleen tähän maailmaan. Eikä synnytä eri ihmiseksi tai eläimeksi, niinkuin jälleensyntymiseen uskovat kertovat tapahtuvan.

Paavali kuvaili asiaa näin korinttolaiskirjeessä:
Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis.

Me emme tietenkään tiedä millainen tuo "hengellinen ruumis" tulee olemaan, josta Paavali puhuu. Paavalihan myös kirjoitti, että me näemme täällä maailmassa hengelliset asiat kuin kuvastimesta arvoituksen tavoin. Ja vasta toisella puolella näemme ja ymmärrämme ne kirkkaasti.