Moi!
Jossain noissa jutuissa oli kirjoitettu siitä, että miten toinen ymmärtää pettämisen erillä lailla kun toinen osapuoli. Tarkoitan sitä, että minusta pettäminen on sitä, että ollaan hotellihuoneessa kahdestaan, ja vaikka kuinka sanotaankin (molenmat) sanovat, että mitään ei tapahtunut niin....
Toisen mielestä tämä ei ole pettämistä. Mitäänhän ei tapahtunut. Joten miksi tuntea huonoa omaatuntoa.
Minusta kun kyseinen tapahtuma hajoitti koko sydänmen miljooniin paloihin. Mulle kun ei tulisi mieleen (ei edes humalassa) loukata toista noin.
Olenko siis vain yliherkkä ja reagoin vain "turhasta"?
Jossain noissa jutuissa oli kirjoitettu siitä, että miten toinen ymmärtää pettämisen erillä lailla kun toinen osapuoli. Tarkoitan sitä, että minusta pettäminen on sitä, että ollaan hotellihuoneessa kahdestaan, ja vaikka kuinka sanotaankin (molenmat) sanovat, että mitään ei tapahtunut niin....
Toisen mielestä tämä ei ole pettämistä. Mitäänhän ei tapahtunut. Joten miksi tuntea huonoa omaatuntoa.
Minusta kun kyseinen tapahtuma hajoitti koko sydänmen miljooniin paloihin. Mulle kun ei tulisi mieleen (ei edes humalassa) loukata toista noin.
Olenko siis vain yliherkkä ja reagoin vain "turhasta"?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä taitaa olla vahvasti parin välinen kysymys. Meillä ei tulisi mieleenkään nostaa meteliä moisesta, mutta asia täytyy yhdessä sopia ja määritellä. rajan täytyy olla molempien tiedossa, ja raja täytyy kulkea sen herkemmän sydämen mukaan. Jos puolisosi tiesi rajasi sijainnin, niin sitten oli kurja temppu, mutta ellei, niin pitäisikö sinun koettaa vielä keskustella tästä ja paljosta muustakin? Tai pitäisikö jokatapauksessa puhua ja puhua ja puhua... ja vielä paljon puhua...?
Jos hotellihuoneessa pelkästään kahdestaan olo on mielestäsi pettämistä niin teet elämäsi vaikeaksi. Ja kumppanisi elämän siinä sivussa.
Millä todistat niin luotettavasti, että mitään ei tapahtunut. Onko sinulla koko ajan videokamera kuvaamassa, että voit todistaa sanasi?
Parempi jättää menemättä sinne hotellihuoneeseen, jutella voi muuallakin.
Et varmaankaan yliherkkä mutta ehkä sinisilmäinen! Ei kai suhteessa oleellisinta ole se rakasteltiinko siellä hotellihuoneessa vai ei. Vaan se henkinen uskollisuus tai petturuus. Raja kulkee mielestäni siinä antaako itsensä joutua siihen tilanteeseen jossa pettää toista vaikka sinne sänkyyn asti ei menisikään. - Jos sen hotllishuoneensa avaa väärään aikaan väärälle ihmiselle, ja sitä pitää vieläpä salata ja selitelläkin..niin eikö se raja ole silloin jo ylitetty? Se henkisen petturuuden raja.
- Ja varman tässäkin tapauksessa sattui olemaan yön synkkä hetki, oli nautittu muutakin kuin ulkoilmaa, nauratti ja kutkutti niin...tokipa aikuiset ihmiset sen kynnyksen ylitettyään rakasatelevatkin. Niin se on. Mutta sem ei tarvitse ollakaiken loppu!
Katso sen asian yli - siitähän voi oppia, alkaa keskustella, saada suhteellle uuden päänavauksen. Yhdessähän ne pelisäännöt pitää pystyä luomaan niin suhde ei perustu enää jatkossa uksomuksiin ja luulemisiin uskollisuudesta, pelisäännöistä yms. Molemmat tietävät mikä sallittua, mikä ei ja mihin sitoudutaan
Kyllä se muuten on niin, että "henkisesti" pettää ihan jokainen jos sen pettämiseksi haluaa ajatella. Lisäksi ihmetyttää nuo oletukset "väärälle ihmiselle väärään aikaan". Itse ainakin olen taipuvainen ajattelemaan, ettei ihminen petä, henkisesti eikä fyysisesti erehdyksessä väärän ihmisen kanssa eikä edes väärään aikaan. Ja pettää jos siltä voimakkaasti tuntuu, vaikka kumppanilleen olisi tullut luvatuksi mitä tahansa. Ellei näin tapahtuisi, ei pettämistä olisi olemassakaan.
Ihminen tietää itsekin mikä on sallittua ja mikä ei ja pettämisen syvin ydin onkin juuri siinä: Hyvin harva osaa sanoa tarkalleen miksi pettää, mutta hänen vain täytyy tehdä niin. Tietämättä miksi. Jotkut kärsivät yhdestä "henkisestä petturuudestakin" vuosia ja toiset ei siitä eikä usein toistuvasta fyysisestäkään pettämisestä mitään. Huomatkaa myös: Ne, jotka kärsivät eivät silti välttämättä kadu. Jos kuuntelee sydäntään silloinkin kuin oma järki ja moraali väittää toisin niin onko se muka paha juttu?
Parisuhteessa onkin tärkeintä ymmärtää, ettei voi suoraan ohjata kumppanin tunteita eikä tekemisiä. On mahdotonta tietää mitä ja miksi toinen tuntee niinkuin tuntee. Selittely yleensä vain sekoittaa tilannetta puolin ja toisin.
Niin, mutta kun tätä ennen tapahtuikin jo paljon muuta. Salamyhkäisyyttä, henkistä pahoinpitelyä niin minulle kuin lapsillekkin. Kaikki mitä kotona tapahtui oli tietenkin minun ja lasten syytä. Ruoka oli myöhässä minä sain haukut, lapset ei osanneet mitään kunhan pyörivät jaloissa. Mutta kun joukkueesta tuli kyse, niin kuinka me kehdataan sanoa jotain vastaan. Hehän ovat yhtä "suurta perhettä". Taisi vaan unohtua, että se pienenpi perhe tarvitsi.
Nyt mä yritän saada luottamusta takaisin niin, uskallan rakastua uudestaan pelkäämättä, että saan näpeilleni. Joukkueet on jääneet mutta...
Itse olen käyttänyt pettämisen rajana jo todettua ja toimivaa: "Kaikki mitä et voisi tehdä kumppanisi läsnäollessa/hänen tietäen, on pettämistä". Eli jos et voi flirttailla hänen läsnäollessaan, flirttaillessa salaa petät, ehkä lievästi mutta kuitenkin! Ja sama tietenkin kääntäen...
Kun pettämisessäkin se a ja o on luottamus tai paremminkin sen pettäminen. Ja sen voi tehdä niin monella tapaa - muutoinkin kuin panemalla vierasta!