Olisin halunnut maata kanssasi kalliolla merenrannalla. Katsoa sinua silmiin ja hymyillä. Sen pidemmälle en asioita ajatellut, sitten katosit näköpiiristä ja nyt harmittaa...
Mitä ajattelin.
Sekaisinlovesta
231071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En ajatellutkaan sinua pk;n vasukeskusteluun mutta kaikki lämpimät tunteeni kyllä kohdistuivat sinuun
Kerro lisää... Ihan en saanut kiinni tästä jutusta.
Noo-o. Sanotaanko vaikka että herätit kaikki uinuvat tunteeni pelkällä olemassaolollasi niin että arvelin että jos ikinä saisin kanssasi olla tarvitsisin ainakin kolmen kuukauden kuherrusloman töistä...☺
Ja sitten vielä. Tunteet ovat niin kummallisia elinkumppaneita kun ne muuttuvat ja muuntuvat matkan varrella. Kaikki riippuu omista ajatuksista jopa samaakin ihmistä kohtaan.
Merkillinen asia tuo rakastuminen. Nyt mökillä ollessa olen miettinyt miten hienoa olisi istua kanssasi vierekkäin ja kietoa käteni ympärillesi. Siinä voisi varmaan istua aamuun asti ja jutella. Kanssasi on niin helppo olla ja mukava jutella, että kolmen kuukauden kuherruslomakin menisi varmasti nopsaan... Mutta ollaanko me sellaiset sielunkumppanit että tämä tunne kestäisi myös kun arki koittaa? Luulen että kyllä, mutta varma ei voi olla. Kokeillaanko?
Totta ihmeessä kannattaisi kokeilla!
Rauhotuin. Sinä vastasit.
Kumpi uskaltaa tehdä aloitteen? Uskalluksen puute taitaa vaivata aika monia tälle palstalle kirjoittelevia. Ei se vaan ole niin helppoa kertoa työkaverille tunteista, vaikka ihan kaikesta muusta voidaankin jutella ja pitkään.
Paljon olen ajatellut sinua. Liikaakin, koska meidän juttu ei taida kuitenkaan edistyä. Tai jos edistyy, niin päästään varmaan Kielletty rakkaus -ohjelmaan :-)
Kaikkea hyvää ihastukseni kohteelle (n). Toimistolla nähdään taas pian.
Oletko tosiaan olemassa vai unenko näin?
Menikö mantelit sittenkin oikeinpäin puurossa☺
Voi miten paljon toivon että yksi j-mies tekisi toimistolla aloitteen. Uskalluksen puute vaivaa minua, mutta tässä tapauksessa j:n olisi tehtävä se aloite. Katseita, hymyjä ja vilkuilua on ollut jo riittämiin....olisi tekojen aika.
Ja sittenhän voisi aloittaa vaikkapa siitä että istuttaisiin selät vastaikkain ja juteltaisiin koska kasvokkain kuumottaa liikaa...
Kauan ollaan jommankumman aloitetta jo odotettu. Pelkureita ollaan molemmat. Tosin en tiedä, oletko enää vapaa. Toivon, että olet.
Hah, yhden kanssa vehtaat ja toista kaipaat. Onneksi hyvin läpinäkyvää, ja lopulta ei kukaan kaipaa.
Ja kaikki muut toimistolla on tainnu jo huomata asian, joten paljoa ei ole menetettävää. Mutta on se vaan niin vaikeaa kertoa tunteistaan työkaverille. Vilkuilla voi ja hymyillä, mutta siitä eteenpäin kynnys tuntuu olevan korkea.
Tietäisitpä nainen mitä tunteita sisälläni herää aina kun kävelet sisään. Kova työ on pitää naama peruslukemilla. Ja ne päivät kun en näe sinua... No ne kuluu sinua ajatellen. Ja jos satut soittamaan, niin se pelastaa päivän.
Pian nähdään.
Niin, kai sitä voisi koettaa vapaa-ajalla tavata, siitä lähteä...
Kohtaanko kaipaamaani koskaan?
Ketä kaipaat? Minä kaipaan ihanaa miestä, joka on vienyt sydämeni. En pääse tästä tunteesta eroon, vaikka mahdotontahan tämä taitaa olla.
Löydänkö häntä koskaan enää? Tuskaa tuottaa. Enempää en enää pysty tekemään ettei mene häirinnän puolelle. Ristiä kädet ja toivoo hiljaa.
En usko, että toinen siitä häiriintyy, jos tunteistasi kerrot. Päinvastoin ilahtuu ja jos vielä tuntee samoin, niin mikäs sen parempi. Rohkeasti jutulle vaan.
No, ööh
mitenkäs sais kiinni oikean ihmisen, onko neuvoo siihen sitten?
Kekseliäs keinot keksii. Pyydä hänet huomenna vaikka kahville, syömään, bisselle tai jädelle. Siten että saatte aikaa olla kaksin toisten häiritsemättä. Ikionnellinen olisin, jos hän minua pyytäisi.