1970-luvun marxilainen aivopesu

Koska....HysHys.... ;P

Kyllähän se pakostakin on tiettyjen tahojen indressien mukaista...maailmasta halutaan tietynlainen paikka ja ei ole mikään ihme jos arvot on mitä on...

Erillaisten pitäisi melkein sulkeutua yhteiskunnasta, niin hyvin kuin pystyy, ettei ole jatkuvan massiivisen aivopesun ja manipuloinnin kohteena, mihin hyvin moni sortuu ennemmin tai myöhemmin...

No kyllä sen sitten huomaa ihmisten pahasta olosta yms. mitä tämä kaikki aiheuttaa, mutta eihän ongelmien syistä niin kauhean paljon puhuta ja jos joskus puhutaan, niin se hautautuu nopeasti kaiken moskan alle.... ;P

Kyllä tuo sikäli tänne kuuluu, että kulttuurimarxismi on kokolailla tämän kaiken takana mistä kärsimme.

Itse olen lukenut sellaisesta, kuin subversioprosessista, sitä käytettiiin KGB:n toimesta niissä maissa, joiden moraalinen ja kansallinen selkäranka haluttiin mädättää.

Tämä tehtiin ainoastaan, jotta ne "putoaisivat kypsinä valloittajien käsiin".

Tuo prosessi on jäänyt päälle, ja sitä käytetään yhä.

Se toimii, mutta se että mihin sillä tähdätään on jotain mitä en kyllä tiedä.

Olemme viimeiset älylliset, sen jälkeen tulee loppu.

Ironista on se että olen kokenut tuon aivopesun - tai itselleni se on aatemaailma - henkilökohtaisesti lapsesta saakka ja elänyt em. ajatusmaailmassa ja sen vaikutuksessa joko lapsuuteni.

Tämä teki minusta monessakin suhteessa vastarannankiisken ja älykön, ei aatemaailma, vaan ennenkaikkea vanhempieni tapa ajaa minua kohti henkilökohtaista vapautta, ajatusta kaikkien yhdenveroisuudesta, neutraliteetista, henkisestä kehityksestä yms. Sain itse kulkea tieni eikä sitä koskaan minulle näytetty.

Opin muuntumaan henkisesti, joustamaan. Käsittelemään informaatiota. "Aivopesu" on huono sana koska se nimenomaan poistaa, pesee, jättää tyhjää jälkeensä. Jos halutaan puhua muokkaamisesta niin kyse ei olisi pesusta vaan ehdollistamisesta joka perustuu toistamiseen ja pakottamiseen. (Ps. televisio on loistava ehdollistamisvälinen; sanoman halpa toisinnettavuus, viihdearvo, passiivinen omaksuminen, oman osallistumisen väheksyminen).

Enivei. Sain hyvin vasemmistolaisen pohjan. Mutta vasemmistolaisuuteni on traditionalistista, ei modernia.

Kaiken tämän vapauden keskellä aloin ymmärtää mitkä ovat sosiaalidemokratian todelliset saavutukset, mikä on hierarkian merkitys ja miksi se on tärkeää - ja olen hahmottanut myös mihin nykyinen systeemi liberalismeineen ja globaaleine systeemeineen tulee kusemaan suurten massojen kannalta. Koska en ole aatteellisesti sidottu lähdin etsimään ratkaisua tähän pulmaan.

Lopulta oli tunnistettava itsessään kansallissosialistiset piirteet, vasemmistoarvoilla ohjattuna.

Minä olen Hitlerinne, syntynyt marxilaisesta ajatusmaailmasta.