Miten jatkaa eteenpäin?

Hei "Sattuu"

Kirjoitat eron jälkeisestä kriisistä, joka ei ole mennyt ohi vaan pitää sinua edelleen otteessaan.
Kerrot tulleesi jätetyksi, ilmeisesti vastoin omaa tahtoasi ja kenties yllättäen. Tälläinen tilanne ravisuttaa ihmistä aina sydänjuurille. Moni menee pois tolaltaan. Vähitellen kuitenkin tapahtuneen aiheuttama suru ja ahdistus pitäisi loitota, ja tilalle tulla orientoitumista uuteen elämään omillaan, ilman tuota toista.
Jätetyksi tuleminen aktivoi myös usein menneitä, tästä riippumattomia kokemuksia. Onko sinulla elämässäsi kenties ollut hylätyksi tulon kokemuksia aikaisemmin? Voiko olla, että osa nykyisestä surustasi onkin jotain vanhaa, tuolloin surematonta surua?

Voisitko hyötyä siitä, että käyt elämäntarinaasi läpi vaikkapa ammattimaisen keskusteluavun kanssa? Josko saisit jäsennettyä nyt tapahtuneen jättämisen osaksi elämäsi suurta tilkkutäkkiä, voisit hyvästellä tämän ihmisen ja jotenkin saada tarinanne valmiiksi ja sitten päästää hänestä irti? Hyväksyä, että tämäkin episodi on yksi osa sinun omaa elämääsi, mutta tarina jatkuu uusilla 'tilkuilla' eikä pääty tähän?

Merja, diakoni

Kiitos Merja. Olisko minun mahdollista kirjoittaa sähköpostia Sinulle tai jollekin kollegallesi asiasta tai saada joltain Teiltä kirkon työntekijältä apua?

Been there, seen that. Hanki laastarimies!S ellainen jonka kanssa sovit heti että ei mitään vakavaa. Voi tuntua pahasta mutta on hyvä shokkihoito herättämään että meressä on kaloja. Meinasin nääntyä erosuruun, itkin kaksi vuotta, terapiat käyty. Tuo laastarikundi-taktiikka oli ainut mikä helpotti kun 20 vuotta kestänyt suhde päättyi.

Hei.
Haluaisitko jutella saman kokeneen kanssa? Itse erosin pari kuukautta sitten. Tyhjyyden tunne ja sitä seuraava toivottomuus ei jätä rauhaan. Itse käyn terapiassa ja yrittänyt etsiä kaltaisiani ihmisiä juttuseuraksi, huonolla menestyksellä.
Olen kylläkin mies, toivottavasti se ei haittaa. :) Jos sulla on skype tai joku muu priva viestittelypaikka ja uskallat laittaa tänne mihin ottaa yhteyttä niin voisimme ainakin kokeilla.
Jos et uskalla/halua, niin hyvää kevään jatkoa ja kesää kaikesta huolimatta.
Ja et todellakaan ole yksin asian kanssa! :)

Moraali. Estää laastarisuhteet ja yhden yön jutut. Vertaistuki on varmasti hyvä apu. Kohtalotoverit: [email protected] on osoitteeni. Asialliset sähköpostinne ovat tervetulleita.

Täällä kanssa ero meneillään, mies lähtenyt reissuun ties minne. Ero ei tullut yllätyksenä vaan itse olen joltain osin sitä halunnut. Mies tykkää reissaa aina yksin ja on välinpitämätön ja etäinen, ei jaksa tehdä/ kiinnosta mikään tekeminen minun kanssa. Vaikka ehkä tiedän, että näin parempi nin silti tuntuu todella pahalta ja tulee mieleen onko oikea ratkaisu.

Voimia sinulle alkuperäinen. Katso elämääsi ja niitä ihmisiä jotka todella välittävät sinusta, varmasti tiedät keitä he ovat. Keskity heihin. he ymmärtävät tuskasi. Ero on täyttä helvettiä mutta rakasta itseäsi edes sen verran että anna itsellesi aikaa ja älä anna periksi. Olet hieno ihminen ja hän ei ole ansainnut sinua.

Kaikista eniten tekee hallaa itselleen eron jälkeen kun jää roikkumaan ex.ään.

Kukaan uusikaan ei jaksa kiinnostua, jos vaan jauhaa ex, ex, ex, ex, sitä sun tätä.

Ex ei palaa ja jos palaa, mikään ei ole kuin silloin ennen.

Muutaman vuoden päästä nauraa näille, kun rakastin niin paljon et olis ollut valmis kestämään?
Niin tein itsekkin ja nyt onnellinen siitä et rakastan viimeinkin itseäni, enkä ole kenenkään kynnysmatto.

Keväällä eronnut minäkin, tulin jätetyksi nuoremman naisen vuoksi. Tosin oli miehenikin vähän nuorempi minua.

Erosuru on vähitellen selätetty, olen viettänyt aikaani yksin jotta saan asiani järjestykseen ja muistan millaista silloin vielä elämä oli kun en ollut miestäni tavannut. Onneksi on kesä.

Mieheni elämä on ollut pelkkä baarikierrosta, juo suruunsa ja hengaa uuden kumppaninsa kanssa. Miehellä tepsii, mutta itse en halua juoda murheisiin koska se ei yleensä kuin pahenna murheita. Enkä tykkää olla krapulassa.

Voimia sulle, elämä kyllä siit paranee kun aikasi murhedit ja suret. Vuoden päästä asiat on jo paremmin, jaksa uskoa vaan.

Mitäpä jos opettelisit rakastamaan itseäsi? Vain siten voi aidosti rakastaa muita ihmisiä. Kun rakastaa itseään ja rakastettu jättää > sen hyväksyy huomattavasti paremmin. Kätevää ;)

Kiitos. Ei ole asiat yhtään paremmin enkä ole hänestä päässyt yli. Kamala ikävä vaan koko ajan ja haluaisin vain kuolla koska ei elämässäni ole mitään miksi minun pitäisi enää itkeä tai kärsiä yhtään enempää. En vaan tiedä miten lopullisen lähtöni tekisin varmalla ja kivuttomalla tavalla.

Tässäpä toisenlainen tarina mies haluaa takaisin. Ja se mikä on hirveintä etten voi vastustaa sitä vaan suostuin yrittämään uudelleen ja koska yksinkertainen asia on tuo rakkaus. Nyt pienin palasin ihan tipuaskelein eteenpäin. Ymmärrän että tuo ihastumisen tunne on voimakas saa jalattomaksi ja saa sekoilemaan. Näin ainakin mies kertoo syyt toiseen naiseen. Pakko ottaa riski ja katsoa Miten käy ja jos sydämeni särkyy uudelleen en voi sille mitään. Lupauksia on tehty ja anteeksi annettu. Alusta aloitamme. Sydän kylmänä pelkään kuitenkin tuon toisen naisen takia. Enhän voi tietää ovatko vielä salassa? Eli nyt luotan ja hiljaa rukoilen että selvitään. Toivon teille muillekin hyvää jatkoa ja parempaa elämää. Tämäkin on varsin raskasta aikaa.