Olen eronnut 4 vuotta sitten 20 vuoden avioliitosta. Ero oli hyvin perusteellisesti harkittu ja ihan sovussa meni kaikin puolin. Välit ok ja lasten yhteishuolto toimii. Mun ongelmaksi on muodostunut se, että en pysty seurustelemaan. Tapailuja ollut ja jotain seurusteluvirityksiäkin , mutta yleensä aina päällimmäisenä tunteena nousee hirveä ahdistus, pakokauhu ja vapauden menettämisen pelko.
Kaikista hulluinta on se, että mitä mukavampi ja lempeämpi kumppaniehdokas on, sitä varmemmin jarrut tulee vedettyä pohjaan. Olen huomannu et sit,kun taas on törmänny johonkin tyyppiin, joka ei ole millään lailla realistinen mulle, niin johan pyörii sukat jalassa..
Mun on hyvä olla yksin ja viihdyn niinkin , mut kyllä pikkuhiljaa alkais kaipaamaan kainalokanasta.
Kaikista hulluinta on se, että mitä mukavampi ja lempeämpi kumppaniehdokas on, sitä varmemmin jarrut tulee vedettyä pohjaan. Olen huomannu et sit,kun taas on törmänny johonkin tyyppiin, joka ei ole millään lailla realistinen mulle, niin johan pyörii sukat jalassa..
Mun on hyvä olla yksin ja viihdyn niinkin , mut kyllä pikkuhiljaa alkais kaipaamaan kainalokanasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No toi nyt on selvä! Uudelleensitoutumiskammo! Koitapa avautua ja uskaltaa taas uudelleen!
Sulla selvästi helpompi olla vakavoitumatta. Mutta tämä on inhimillistä, ottaa aikansa.
No miksi ihmeessä sun pitäis seurustella jos se tuottaa ahdistusta. Ota hyvä tyyppi itsellesi seksikumppaniksi! Ja teet heti alussa selväksi että et mitään vakavaa suhdetta ja sitoutumista halua. On niin monta tapaa elää ja olla onnellinen, ehkä vähitellen jossain vaiheessa haluatkin uuden vakavan suhteen. Nauti tästä hetkestä ja älä turhaan murehdi huomista.
..Tota seksi/vapaasuhde kuviota olen kokeillu ja ensialkuun miehetkin suhtautuvat siihen erittäin positiivisesti. Mut sit kuitenkin heillä nälkä ns. kasvaa syödessä ja aletaan liikaa vaatia huomiota. Tekstarit piippaa ja tupataan liian tiiviisti elämään.. Mä nautin omasta olostani ja vapaudesta, ni voihan se olla et en oikeesti edes halua pariutua..vielä ;)
"hirveä ahdistus, pakokauhu ja vapauden menettämisen pelko. "
Et ole tavannut oikeanlaista ehdokasta. Ehkäpä et oikein tiedä millaista kumppania etsit?
Itse erosin kuusi vuotta sitten yli 20 vuoden liitosta. Viisi vuotta olen seurustellut nykyisen miesystäväni kanssa. Olemme yhdessä viikonloppuisin ja loma-aikoina, yhteen muuttoa ei edes harkita. Molemmilla työ, jota tehdään vaihtelevina aikoina työpaikalla, jossain muualla tai kotona. Asumme omissa kaksioissa, joissa ei ole tilaakaan rauhoittua, kun toinen työskentelee (tai toisinpäin).
Pysy sinkkuna vaan.