Äiti ei olekaan aina oikeassa.

Itse näytin kaapin paikan. En siedä uhriutumista, manipulointia ja en suostunut elämään äitini tarpeita varten. Siinä voi mennä vuosikin ettei juuri nähty mutta ajan kanssa suhde parani. Nyt tiedostan hänen olevan vanhus, jolla on omat oikkunsa. Niiden kanssa on vaan elettävä.

Itsehän toimit nyt samalla tavalla. Sinuun on ehkä iskostunut sama ajatustapa kuin häneenkin, joko mielistely tai etäisyydenotto sen sijaan, että näkisit monia muitakin vaihtoehtoja.

Ehkä äitisi on liian kiltti, jolle oman mielipiteen sanominen on vaikeaa, mutta kuitenkin haluaa purkaa tuntojaan selän takana. Ketään ei voi muuttaa, ei varsinkaan arvostelemalla. Sinua ärsyttää ehkä tuo piirre sen vuoksi, että itsestäsi löytyy samaa.

Toisista pahan puhumiseen on yksi normaali tapa eli se, että ilmaisee pahanpuhujalle, ettei halua kuunnella pahanpuhumista. Suurin osa lopettaa sen siihen ja ne jotka eivät lopeta, voi yhä uudelleen muistuttaa ja vaihtaa puheenaihetta.

Kaikissa meissä on huonoja ja hyviä puolia, joten yksi osa aikuistumista on nähdä ne huonot puolet vanhemmissaan ja miettiä, miten se on itseen vaikuttanut.

Missä sinua on opetettu niin, että äidit olisivat aina oikeassa? Kaikki äidit ovat myös vain ihmisiä, erehtyväisiä, osaamattomia, taitamattomia, tietämättömiä ... Inhimillisiä niin kuin kaikki muutkin ovat. - Ole sinä edes rehellinen että et ole samanlainen kuin äitisi.

Minulle oma äiti oli pitkään henkilö, jota ei saanut arvostella. Ja hän oli nk. hyväihminen. En edes osaa sanoa, mistä tällainen juontaa juurensa. Ehkä kunnioituksesta vanhempiani kohtaan ja nyt ymmärrän, että myös vanhempien tarvitsee ansaita lastensa kunnioitus.

Olen kyllä sanonut nämä asiat äidillenikin, joten hän kyllä tietää, mitä mieltä minä olen. Äitini reaktio vaan on se, että alkaa itkemään ja minusta se on jotenkin niin teennäistä. Ja sitten sanoo myös, että on niin huono ihminen.

Tiedän kyllä, että kaikissa meissä on hyvät ja huonot puolet ja tiedostan kyllä omat heikot kohtani.

Haluan tiedostaa asioita, jotta voin kehittää itseäni ja oppia pois huonoista, kotoa opituista, tavoista.

Olen ottanut vanhempiini etäisyyttä ja minun on huomattavasti helpompi olla. Ei tarvitse miettiä, mitä ja miten sanomisiani vääristellään ja kerrotaan eteenpäin.

Rehellinen olen pyrkinyt aina olemaan ja lapsuudenperheeni ei siitä pidä, koska ovat saaneet mallin opportunismiin.

Elämä jatkuu ja minä aion nauttia siitä, vaikka ilman lapsuudenperhettäni.

huomaatko, puhut koko ajan äitisi selän takana hänen luonteestaan ja negatiivisesti.
Et sinä rehellinen ole. Sinä vain kerrot oman mielipiteesi. Sinun mielipide on sinun mielipide, et sinäkään ole aina oikeassa.

Jostain syystä näet äitisi teennäisenä ja piiloikävänä ja katalana ihmisenä.
Entäpä jos äitisi onkin arka ja epävarma ja hän pyrkii tekemään itsensä tarpeelliseksi ja hakee muiden hyväksyntää noilla puheillaan. Entä jos äitisi yrittää olla päteä ja näyttää olevansa ajan hermolla tietäessään muiden asioista?

Minusta sinä olet liian jyrkkä mielipiteissäsi, vähän ilkeä ja ikävä ihminen äitiäsi kohtaan. Toisella lailla ikävä ihminen kuin äitisi.
Koetko jääneesi lapsena vähemmälle huomiolle vai mistähän johtuu myös tuo pienenpieni sisarkateus joka pilkahtaa esiin muutamissa lauseissa.
Mutta tämä on minun mielipiteeni, enkä minäkään aina ole oikeassa :).

twelvepoints, ymmärsit kommenttini 100%:sti.
Hyvä juttu, kerrankin joku tajuaa villakoiran ytimen kerrasta.