Sandhjan surkeus

Sandhja on hyvä esimerkki siitä kuinka monikulttuurilla voi vain hävitä.

345345435 kirjoitti:

Sandhja on hyvä esimerkki siitä kuinka monikulttuurilla voi vain hävitä.

Ruotsissa se ainakin on päinvastoin. Tämän vuotinen Ruotsin esiinyjäkin on puoliksi maahanmuuttaja, Frans Jeppsson Wall. Isä on nigerilainen ja äiti ruotsalainen. Asuneet ennen Lontoossa.

Tavallaan näin. Euroviisut ovat kilpailu, jossa pelataan kisan omilla säännöillä. Musiikkimaulla ei ole mitään tekemistä viisujen kanssa, koska kaikelle musiikille löytyy äänestäjiä, mutta erottuvuus muista -edukseen- on tärkeä. Sandhja oli väärä valinta, ihmiset luulivat keskinkertaisen kuunneltavan, ok kappaleen pärjäävän pelkän musiikin voimin. Ne jotka viisuja seuraavat ja spekuloivat, tiesivät ettei se riitä.

Nyt kun huomaatte mitkä jatkoon menevät ja mietitte miksi, niin muistakaa ensi vuoden UMK :ssa.

Verratkaa esimerkiksi Venäjän lavashowta meidän suomalaisten lähettämään esitykseen. Kumpi jää katsojalle mieleen? Suomi osaa tehdä musiikkia ja tehosteita, mutta UMK karsintoihin osaavat, innovatiiviset kilpailuhenkiset taustajoukot eivät eksy. Kaikki ehdokkaat ovat kokemattomia, vähillä rahoilla ja omilla taidoillaan koitokseen ryhtyneitä. Moni hyvä biisi menee "hukkaan" kun siitä ei saada parasta irti. Ja niitä potentiaalisimpia ei äänestetä.

Esimerkiksi Mikael Saaren esitys olisi varmasti mennyt ekasta semistä jatkoon ja erottunut, kaikki muuthan oli tehty pelkillä tehosteilla.

hegj kirjoitti:

Verratkaa esimerkiksi Venäjän lavashowta meidän suomalaisten lähettämään esitykseen. Kumpi jää katsojalle mieleen? Suomi osaa tehdä musiikkia ja tehosteita, mutta UMK karsintoihin osaavat, innovatiiviset kilpailuhenkiset taustajoukot eivät eksy. Kaikki ehdokkaat ovat kokemattomia, vähillä rahoilla ja omilla taidoillaan koitokseen ryhtyneitä. Moni hyvä biisi menee "hukkaan" kun siitä ei saada parasta irti. Ja niitä potentiaalisimpia ei äänestetä.

Esimerkiksi Mikael Saaren esitys olisi varmasti mennyt ekasta semistä jatkoon ja erottunut, kaikki muuthan oli tehty pelkillä tehosteilla.

Lue lisää

Ei Mikaelin kappale olisi pärjännyt sen paremmin. Mutta Saara Aalto ehkä. Hänen kappalleessa oli sitä jotain eikoista, joka poikkeaa joukosta ja jää mieleen. Sitten en tiedä mitenkä Saara olisi onnistunut livenä laulamaan.

hegj kirjoitti:

Verratkaa esimerkiksi Venäjän lavashowta meidän suomalaisten lähettämään esitykseen. Kumpi jää katsojalle mieleen? Suomi osaa tehdä musiikkia ja tehosteita, mutta UMK karsintoihin osaavat, innovatiiviset kilpailuhenkiset taustajoukot eivät eksy. Kaikki ehdokkaat ovat kokemattomia, vähillä rahoilla ja omilla taidoillaan koitokseen ryhtyneitä. Moni hyvä biisi menee "hukkaan" kun siitä ei saada parasta irti. Ja niitä potentiaalisimpia ei äänestetä.

Esimerkiksi Mikael Saaren esitys olisi varmasti mennyt ekasta semistä jatkoon ja erottunut, kaikki muuthan oli tehty pelkillä tehosteilla.

Lue lisää

hah haha! Saari olisi naurettu ulos jo ennen ensimmäistä äänähdystä. Monet ovat sanoneet suomen lavashown olleen olematon. Jos Saari olisi siellä seisonut joukkomurhaaja-ilme naamallaan niin johan olisi ollut vitsi. Saara nyt olisi ollut vielä suurempi vitsi.

Hollannin esitys oli kuin kuukausikaupalla muovikelmussa seisonut juustonpala. Tätä on valitettavasti eurooppalainen musiikkimaku.

Yo. kommentissa heijastuu juuri se itämainen ripaskamusiikin kaipuu. Länsimainen musiikki on anglosaksista (sis. myös Amerikan), jota tässä maassa ei ymmärretä, kuten kommentista käy ilmi.

Kuulostaa joltain keskilännen vingutukselta. Muijakin oli kuin Dolly Parton II. Ei siinä mitään vikaa, että Dolly laulaisi, kaunis nainen, mutta Dolly taitaapi kuulua sinne villin lännen aroille eikä Skandinaviaan tai Keski-Eurooppaan. Väärä habitaatti.

Sama koskee tietty countryä. Keski-Euroopassa kuunnellaan schlageria, Ranskassa chansonta ja Espanjassa flamengoa, näin kärjistetysti. Ja Suomessa sitten jotain muuta, mutta kyllähän täältä Suomestakin tuontyylistä pukeutumista artisteilta löytyy. Lähettäkää vaikka Popeda kisoihin. Voin kuvitella ilmeet, kun yhtye reivaisi siellä isoon ääneen bootsit jalassa ja stetsonit päässä: "Jos p*llua saan..."

Hahaha.

Hieno kappale ja psykologisesti hienostunut ja älykäs esitys.

Mr.Vulgär kirjoitti:

Kuulostaa joltain keskilännen vingutukselta. Muijakin oli kuin Dolly Parton II. Ei siinä mitään vikaa, että Dolly laulaisi, kaunis nainen, mutta Dolly taitaapi kuulua sinne villin lännen aroille eikä Skandinaviaan tai Keski-Eurooppaan. Väärä habitaatti.

Sama koskee tietty countryä. Keski-Euroopassa kuunnellaan schlageria, Ranskassa chansonta ja Espanjassa flamengoa, näin kärjistetysti. Ja Suomessa sitten jotain muuta, mutta kyllähän täältä Suomestakin tuontyylistä pukeutumista artisteilta löytyy. Lähettäkää vaikka Popeda kisoihin. Voin kuvitella ilmeet, kun yhtye reivaisi siellä isoon ääneen bootsit jalassa ja stetsonit päässä: "Jos p*llua saan..."

Hahaha.

Lue lisää

Niin kuulostaakin, mutta mitä sitten. Onko musiikki pakko vääntää johonkin väkisin taiteelliseen muottiin johon pukataan vääntämällä jokin riitamollisointu (vrt. Ismo Alangon kun Suomi putos puusta). Viihdemusiikki on tehty nauttimista varten, siinä on harmoninen melodia, hyvät taustat ja hyvä sanoitus ja tulkinta (laulu). Olen ihmetellyt, miksi country-musiikki ei mene Suomessa läpi, kun se tekee sen esim. Ruotsissa. Sen täytyy liittyä jotenkin USA-vihaan, johon suuri osa suomalaisista on kasvatettu vasemmistolaispolitiikan ja äidinmaidon kautta. Kari Tapio onnistui joissakin kappaleissaan piilottaa steel-kitaraa joihinkin kappaleisiinsa, jotka perusjuntitkin jossain määrin hyväksyivät. Siinä on koko Suomen country lukuunottamatta perinteitä mitä on tapahtunut ruotsinkielisellä pohjammaalla (vrt. mm. Country Express). Suomen perinteet ovat slaavilaisessa musiikissa eivätkä siinäkään kunnolla. Esim. Jazz-musiikki ei ole koskaan ollut sillä tasolla kuin esim. Ruotsissa ei edes Topi Kärjellä, joka mainosti pitävänsä jazzista, mutta en löydä siihen mitään yhteyttä hänen sävellyksistään.

https://www.youtube.com/watch?v=Ns4FDprQUcc

Tavanomainen kappale Sandhjalla välillä alhaalta ja välillä kiekuen ja lopuksi irvistys, jospa harrastelijalaulaja.

Hyvä biisi, ja hyvä on hollannilla tänäkin vuonna.

Zuschauer kirjoitti:

Niin kuulostaakin, mutta mitä sitten. Onko musiikki pakko vääntää johonkin väkisin taiteelliseen muottiin johon pukataan vääntämällä jokin riitamollisointu (vrt. Ismo Alangon kun Suomi putos puusta). Viihdemusiikki on tehty nauttimista varten, siinä on harmoninen melodia, hyvät taustat ja hyvä sanoitus ja tulkinta (laulu). Olen ihmetellyt, miksi country-musiikki ei mene Suomessa läpi, kun se tekee sen esim. Ruotsissa. Sen täytyy liittyä jotenkin USA-vihaan, johon suuri osa suomalaisista on kasvatettu vasemmistolaispolitiikan ja äidinmaidon kautta. Kari Tapio onnistui joissakin kappaleissaan piilottaa steel-kitaraa joihinkin kappaleisiinsa, jotka perusjuntitkin jossain määrin hyväksyivät. Siinä on koko Suomen country lukuunottamatta perinteitä mitä on tapahtunut ruotsinkielisellä pohjammaalla (vrt. mm. Country Express). Suomen perinteet ovat slaavilaisessa musiikissa eivätkä siinäkään kunnolla. Esim. Jazz-musiikki ei ole koskaan ollut sillä tasolla kuin esim. Ruotsissa ei edes Topi Kärjellä, joka mainosti pitävänsä jazzista, mutta en löydä siihen mitään yhteyttä hänen sävellyksistään.

https://www.youtube.com/watch?v=Ns4FDprQUcc

Lue lisää

"... Olen ihmetellyt, miksi country-musiikki ei mene Suomessa läpi, kun se tekee sen esim. Ruotsissa. Sen täytyy liittyä jotenkin ..."

Country on jenkkiläisittäin "junttien musiikkia". Soitappa sitä New Yorkissa, Bostonissa tai Seattlessa, niin saat todella outoja silmäyksiä.

"Esim. Jazz-musiikki ei ole koskaan ollut sillä tasolla kuin esim. Ruotsissa ei edes Topi Kärjellä, joka mainosti pitävänsä..."

Jenkeissä ei tunnisteta kuin kolme musiikkityyliä; blues-rock, country ja jazz-rap-soul-musta-musiikki. Kaikki se musiikki, mikä ei ole ilmaistavissa näiden avulla tai näiden yhdistelminä, ei mene tavis-jenkillä jakeluun sitten laisinkaan. Ajattele asiaa kolmiulotteisena avaruutena, jonka virittävät nämä kolme vektoria.

Esimerkiksi elektroninen musiikki ei mene tavis-jenkillä laisinkaan jakeluun, koska sitä ei voi tuon lootan sisälle ahtaa. Jos sen sijaan kutsut sitä nimellä "electronic jazz", niin sitten idealamppu syttyy jenkillä tyyliin: Aaaah Jazz! Myös muita omituisia nimeämiskäytäntöjä on tavattu, kuten urban music tai jos ei mene ihan sillä jakeluun, niin sitten urban jazz, jolloin jälleen kerran tavis-jenkillä syttyy lamppu: Aaaah Jazz!

Sikäläisittäin on myös yritetty lanseerata termiä "electronica", mutta ei ole mennyt läpi. Suomalaisittain tuo pitäisi sisällään oikeastaan kaiken mahdollisen ysäristä klubimusiikkiin, mikä kuvaa, kuinka marginaalista se on jenkkilän kannalta. Muualla maailmassa kyseistä termiä ei käytetä.

Jenkkilä on erittäin hostiili kaikelle sellaiselle musiikille, mikä ei ole sieltä lähtöisin, mikä on myös puhdasta kauppapolitiikkaa, koska musiikkiteollisuudessa liikkuu satojen miljardien eurojen edestä rahaa. Näkemys on periaatteessa se, että jenkkilä on pienoiskoossa koko maailma, ja maailma kuuntelee heidän musiikkiaan.

Jenkit myös promotoivat aggressiivisesti musiikkiaan. Erityisen karvaasti tämän ovat saaneet Euroopassa todeta elektronisen musiikin ystävät. 2000-luvun alkupuolella jenkkiläinen viihdejätti osti useamman saksalaisen ja hollantilaisen televisiokanavan. Noin kuukaudessa, parissa niiden tarjonta laitettiin "uuteen uskoon". Eurooppalaisten artistien tilalle importattiin 50 centsiä ja sun muuta jenkkilän charts & billboard -musiikkia.

Musiikki ei eroa hamppareiden myynnistä ja muusta bisneksestä mitenkään; yritykset eivät pelkästään tyydytä ihmisten tarpeita vaan myös luovat tarpeita. Kun eurooppalainen nuoriso ei muuta kuule kuin iänikuista kitaranrämpytystä ja mustaa junttarytmiä 24/7 eivät ne mitään muuta kaipaakaan. Tämän tilanteen saavuttaakseen jenkkiläiset mediajätit ovat ostaneet urakalla eurooppalaisia jakeluverkostoja... Suomalaisen musiikkitarjonnan köyhyyden, olemattoman vaihtelun, voi johtaa suoraan tähän faktaan. Esimerkiksi suomalaiset radiosoittolistat ovat pitkälti jenkkiläisten mediafirmojen kanssa tehtyjä sopimuksia myötäileviä.

Myös suomalaisen räpin nousun voi katsoa johtuvan tästä. Pitkään se kesti, mutta uusi aivopesty nuoriso saatiin lopulta luotua, joka lihoaa kuin pullataikina ahmiessaan hamppareita ja huudattaessaan räppiä roikkuvissa housuissaan. Vitsikkäintä tässä onkin se, että vasemmistolaiset räppääjät ratsastavat jenkkiläisen imperiumin luomalla aallonharjalla. Slaaveista on sanottava se, että jos käy koskaan Itä-Euroopan klubeilla, siellä saa kuunnellakseen kunnon jytkettä, jota Suomessa ei ole kuultu yli 10 vuoteen lukuunottamatta joitain klubeja. Ja suurin osa asiakaskunnasta on hoikkaa ja tyylikästä.

KunnonJytkettä kirjoitti:

"... Olen ihmetellyt, miksi country-musiikki ei mene Suomessa läpi, kun se tekee sen esim. Ruotsissa. Sen täytyy liittyä jotenkin ..."

Country on jenkkiläisittäin "junttien musiikkia". Soitappa sitä New Yorkissa, Bostonissa tai Seattlessa, niin saat todella outoja silmäyksiä.

"Esim. Jazz-musiikki ei ole koskaan ollut sillä tasolla kuin esim. Ruotsissa ei edes Topi Kärjellä, joka mainosti pitävänsä..."

Jenkeissä ei tunnisteta kuin kolme musiikkityyliä; blues-rock, country ja jazz-rap-soul-musta-musiikki. Kaikki se musiikki, mikä ei ole ilmaistavissa näiden avulla tai näiden yhdistelminä, ei mene tavis-jenkillä jakeluun sitten laisinkaan. Ajattele asiaa kolmiulotteisena avaruutena, jonka virittävät nämä kolme vektoria.

Esimerkiksi elektroninen musiikki ei mene tavis-jenkillä laisinkaan jakeluun, koska sitä ei voi tuon lootan sisälle ahtaa. Jos sen sijaan kutsut sitä nimellä "electronic jazz", niin sitten idealamppu syttyy jenkillä tyyliin: Aaaah Jazz! Myös muita omituisia nimeämiskäytäntöjä on tavattu, kuten urban music tai jos ei mene ihan sillä jakeluun, niin sitten urban jazz, jolloin jälleen kerran tavis-jenkillä syttyy lamppu: Aaaah Jazz!

Sikäläisittäin on myös yritetty lanseerata termiä "electronica", mutta ei ole mennyt läpi. Suomalaisittain tuo pitäisi sisällään oikeastaan kaiken mahdollisen ysäristä klubimusiikkiin, mikä kuvaa, kuinka marginaalista se on jenkkilän kannalta. Muualla maailmassa kyseistä termiä ei käytetä.

Jenkkilä on erittäin hostiili kaikelle sellaiselle musiikille, mikä ei ole sieltä lähtöisin, mikä on myös puhdasta kauppapolitiikkaa, koska musiikkiteollisuudessa liikkuu satojen miljardien eurojen edestä rahaa. Näkemys on periaatteessa se, että jenkkilä on pienoiskoossa koko maailma, ja maailma kuuntelee heidän musiikkiaan.

Jenkit myös promotoivat aggressiivisesti musiikkiaan. Erityisen karvaasti tämän ovat saaneet Euroopassa todeta elektronisen musiikin ystävät. 2000-luvun alkupuolella jenkkiläinen viihdejätti osti useamman saksalaisen ja hollantilaisen televisiokanavan. Noin kuukaudessa, parissa niiden tarjonta laitettiin "uuteen uskoon". Eurooppalaisten artistien tilalle importattiin 50 centsiä ja sun muuta jenkkilän charts & billboard -musiikkia.

Musiikki ei eroa hamppareiden myynnistä ja muusta bisneksestä mitenkään; yritykset eivät pelkästään tyydytä ihmisten tarpeita vaan myös luovat tarpeita. Kun eurooppalainen nuoriso ei muuta kuule kuin iänikuista kitaranrämpytystä ja mustaa junttarytmiä 24/7 eivät ne mitään muuta kaipaakaan. Tämän tilanteen saavuttaakseen jenkkiläiset mediajätit ovat ostaneet urakalla eurooppalaisia jakeluverkostoja... Suomalaisen musiikkitarjonnan köyhyyden, olemattoman vaihtelun, voi johtaa suoraan tähän faktaan. Esimerkiksi suomalaiset radiosoittolistat ovat pitkälti jenkkiläisten mediafirmojen kanssa tehtyjä sopimuksia myötäileviä.

Myös suomalaisen räpin nousun voi katsoa johtuvan tästä. Pitkään se kesti, mutta uusi aivopesty nuoriso saatiin lopulta luotua, joka lihoaa kuin pullataikina ahmiessaan hamppareita ja huudattaessaan räppiä roikkuvissa housuissaan. Vitsikkäintä tässä onkin se, että vasemmistolaiset räppääjät ratsastavat jenkkiläisen imperiumin luomalla aallonharjalla. Slaaveista on sanottava se, että jos käy koskaan Itä-Euroopan klubeilla, siellä saa kuunnellakseen kunnon jytkettä, jota Suomessa ei ole kuultu yli 10 vuoteen lukuunottamatta joitain klubeja. Ja suurin osa asiakaskunnasta on hoikkaa ja tyylikästä.

Lue lisää

"Country on jenkkiläisittäin "junttien musiikkia". Soitappa sitä New Yorkissa, Bostonissa tai Seattlessa, niin saat todella outoja silmäyksiä."

Niin onkin, eikä sitä puhtaana tarvitse suomalaisissa euroviisubiiseissä toteuttaakaan, mutta kun sen vaikutteet ovat pannassa niin sävellajeissa ja sovituksissa so. duuri on totaalisen pannassa tässä maassa. Country, Rock ja Blues ovat lähelllä toisiaan ja monesti eroteltavissa toisistaan vain tahtilajin ja sovituksen perusteella. Suomi-Rock, jota vedetään mollissa on kaukana rokista ja on saanut tässä maassa virheellisesti jokin rock-standardin leiman. Jos joku tekisi Suomalaista rockia duurissa, hän joutuisi näissä "viisaissa" musiikkipiireissä naurunalaiseksi ja se olisi myös varma signaali, että soittolistoille ei ole mitään asiaa.

Rokista ei muistuta muu kuin lyriikan Roy Orbison:
https://www.youtube.com/watch?v=OdkWwgTEqag

KunnonJytkettä kirjoitti:

"... Olen ihmetellyt, miksi country-musiikki ei mene Suomessa läpi, kun se tekee sen esim. Ruotsissa. Sen täytyy liittyä jotenkin ..."

Country on jenkkiläisittäin "junttien musiikkia". Soitappa sitä New Yorkissa, Bostonissa tai Seattlessa, niin saat todella outoja silmäyksiä.

"Esim. Jazz-musiikki ei ole koskaan ollut sillä tasolla kuin esim. Ruotsissa ei edes Topi Kärjellä, joka mainosti pitävänsä..."

Jenkeissä ei tunnisteta kuin kolme musiikkityyliä; blues-rock, country ja jazz-rap-soul-musta-musiikki. Kaikki se musiikki, mikä ei ole ilmaistavissa näiden avulla tai näiden yhdistelminä, ei mene tavis-jenkillä jakeluun sitten laisinkaan. Ajattele asiaa kolmiulotteisena avaruutena, jonka virittävät nämä kolme vektoria.

Esimerkiksi elektroninen musiikki ei mene tavis-jenkillä laisinkaan jakeluun, koska sitä ei voi tuon lootan sisälle ahtaa. Jos sen sijaan kutsut sitä nimellä "electronic jazz", niin sitten idealamppu syttyy jenkillä tyyliin: Aaaah Jazz! Myös muita omituisia nimeämiskäytäntöjä on tavattu, kuten urban music tai jos ei mene ihan sillä jakeluun, niin sitten urban jazz, jolloin jälleen kerran tavis-jenkillä syttyy lamppu: Aaaah Jazz!

Sikäläisittäin on myös yritetty lanseerata termiä "electronica", mutta ei ole mennyt läpi. Suomalaisittain tuo pitäisi sisällään oikeastaan kaiken mahdollisen ysäristä klubimusiikkiin, mikä kuvaa, kuinka marginaalista se on jenkkilän kannalta. Muualla maailmassa kyseistä termiä ei käytetä.

Jenkkilä on erittäin hostiili kaikelle sellaiselle musiikille, mikä ei ole sieltä lähtöisin, mikä on myös puhdasta kauppapolitiikkaa, koska musiikkiteollisuudessa liikkuu satojen miljardien eurojen edestä rahaa. Näkemys on periaatteessa se, että jenkkilä on pienoiskoossa koko maailma, ja maailma kuuntelee heidän musiikkiaan.

Jenkit myös promotoivat aggressiivisesti musiikkiaan. Erityisen karvaasti tämän ovat saaneet Euroopassa todeta elektronisen musiikin ystävät. 2000-luvun alkupuolella jenkkiläinen viihdejätti osti useamman saksalaisen ja hollantilaisen televisiokanavan. Noin kuukaudessa, parissa niiden tarjonta laitettiin "uuteen uskoon". Eurooppalaisten artistien tilalle importattiin 50 centsiä ja sun muuta jenkkilän charts & billboard -musiikkia.

Musiikki ei eroa hamppareiden myynnistä ja muusta bisneksestä mitenkään; yritykset eivät pelkästään tyydytä ihmisten tarpeita vaan myös luovat tarpeita. Kun eurooppalainen nuoriso ei muuta kuule kuin iänikuista kitaranrämpytystä ja mustaa junttarytmiä 24/7 eivät ne mitään muuta kaipaakaan. Tämän tilanteen saavuttaakseen jenkkiläiset mediajätit ovat ostaneet urakalla eurooppalaisia jakeluverkostoja... Suomalaisen musiikkitarjonnan köyhyyden, olemattoman vaihtelun, voi johtaa suoraan tähän faktaan. Esimerkiksi suomalaiset radiosoittolistat ovat pitkälti jenkkiläisten mediafirmojen kanssa tehtyjä sopimuksia myötäileviä.

Myös suomalaisen räpin nousun voi katsoa johtuvan tästä. Pitkään se kesti, mutta uusi aivopesty nuoriso saatiin lopulta luotua, joka lihoaa kuin pullataikina ahmiessaan hamppareita ja huudattaessaan räppiä roikkuvissa housuissaan. Vitsikkäintä tässä onkin se, että vasemmistolaiset räppääjät ratsastavat jenkkiläisen imperiumin luomalla aallonharjalla. Slaaveista on sanottava se, että jos käy koskaan Itä-Euroopan klubeilla, siellä saa kuunnellakseen kunnon jytkettä, jota Suomessa ei ole kuultu yli 10 vuoteen lukuunottamatta joitain klubeja. Ja suurin osa asiakaskunnasta on hoikkaa ja tyylikästä.

Lue lisää

Paras tiivistelmä musiikkiteollisuudesta ja jenkkien teoista mitä olen koskaan lukenut!

Täysin totta ensimmäisestä isosta alkukirjaimesta viimeiseen pisteeseen!

Tuohon voi lisätä vain sen että neljä, viisikymmentäluvuilla kyseiset nykyiset mediajätit suorastaan rukoilivat (ja MAKSOIVAT!) että radioasemat soittaisivat heidän biisejään. Nykyään radiot rukoilevat että saisivat soittaa edes jotain ja radiot joutuvat maksamaan yhdelle suurimmista teollisuudenaloista maailmassa - jenkkien musiikkiteollisuudelle.

Ja nimenomaan se on teollisuutta, eikä sen kanssa ole taiteen kanssa mitään tekemistä. Yleensä taiteilijat eivät pääse mukaan ja ne harvat jotka pääsevät, yltävät yhden levyn ihmeiksi ja sen jälkeen kun taiteilija ei eläkään käskyjen mukaan, teollisuus luo itse oman uuden tähden.

On täysin turhaa väittää että taide möisi, sillä jenkkien teollisuus syytää miljardimäärin rahaa oman artistin esilletuomiseen. Ja sama meno on myös täällä suomessa. Kuka oli kuullut esimerkiksi Robinista ennenkuin se "lanseerattiin", eli tuotiin valtavan suurella rahalla median tietoisuuteen ja esiteltiin: "etkö jo ole kuullut?"-tyylillä. Se loi kaikille mielikuvaa että jotakin oli tapahtunut josta median edustaja tai tavallinen kansa oli jäänyt muka paitsi. Kukaan ei uskaltanut kysyä suoraan että kuka helvetin Robin?!

Ja kun rauta on kuumaa, niin sitten tehdäänkin jo kirjaa "urasta". Mistä helvetin urasta yhden vuoden jälkeen?


Sandjan biisi oli roskaa. Tässä on hyvä biisi.

https://www.youtube.com/watch?v=H1smofAn2sE

Melodinen, ihon kananlihalle vienyt biisi, jossa loistavat sanat myös.
MELODINEN!
Ei tyhjänpäiväinen rallatus todellakaan.
ISO biisi, melodinen ja tällaista on laatumusa.
Arvostan tietenki myös suomalaista musaa, kuten esim CMX, M.A.Numminen, Juice Leskinen, YUP tai vaikkapa Don huonot.
Ne ovat kunnianhimoista musaa tekeviä ryhmiä.

Ja pöh. Mitäänsanomaton ja lattea rallatus. Enkä ole ymmärtänyt, miksi tuota konkkanokkaista tselmerlööviä pidetään komeana.

Itse tunnistin about 90% euroviisikappaleista, joissa oli ruotsalainen säveltäjä/tuotantotiimi. Erityisesti rummut ja se tapa miten ne on sovitettu, kavaltaa ruotsalaisen alkuperän. Siinä on se "hittitehdas". Ei pitäisi olla vaikea kopioida, jos täältä Suomenmaalta sitä paljonpuhuttua lahjakkuutta löytyy.

Koskettihan tämä kappale, oikeen riipi sydäntä, silmiä ja korvia. Lisätään siihen vielä myötähäpeä. Tässä lähes jokavuotinen resepti suomen kappaleille. Mikäköhän siinä on että ei pärjätä, kun on kaikki edellä mainitut edellytykset :)

Sandhjan tanssityyli....vai voiko sitä edes kutsua tanssiksi....oli kyllä koomista vängerrystä jalat koukussa, takapuoli pystyssä ja se kummallinen puku päällä, mikä korosti joka mutkaa haaroja myöten...eikö tosiaan tästä Suomesta parempaa saada...ei vissiin.....ja ammattilaiset olleet valitsemassa...Kun ei osata tanssia, ei pitäisi edes lähteä sitä julkisesti tekemään...

Santsan visuuaalinen näkemys ei oikeuis osu yksiin minun näkemykseni kanssa, Samoin UMK:ssa ja biisin videolla. Minun silmääni ei hivellyt yksikään noista esityksistä.

Jos lähtee tanssimaan, se tulee olla kevyttä, ei sellaista norsun tallustelua..

Ei minua ainakaan mikään hävetä, tuskin ketään muutakaan. Suomella oli hyvä kappale, vahva laulaja joka näytti lavalla hyvältä ja energiseltä. Ihme jurputusta! Realistisesti voidaan arvioida, ettei se riitä Euroviisuissa. Siellä on kaikilla jollain tavalla hyvä kappale, jne...

Esittäisitte hyviä ehdotuksia ensi vuodelle, ettekä jauhaisi hölmöyksiä.

Tällä valitsijaraadin jäsenillä alkavat oikein silmät kiilua kun huomaavat laulajan olevan matu tai homo... lesbo..... perille meni ja valinta varma... tämä kappale on esimerkki kappaleesta joka huononee joka kuulemisella ja lopulta se alkaa ärsyttää jo niin paljon, että radio on suljettava. hyvä kappale kestää kuunnella..... tämä ei..