Rakas kummi tätini saatettiin kaksi vuotta sitten hautaan. Syöpä vei lopulta voiton. Ikävöin häntä vieläkin niin kovasti että itken iltaisin itseni uneen. Olen niin kiukkuinen ja vihainen. Olen vihainen lääkäreille, heidän olisi pitänyt nähdä syöpä aikaisemmin. Tätini kävi kasvanut hoitamassa. Ja alle puoli vuotta sen jälkeen sairastui syöpään. Kaipaan häntä niin paljon koska hän oli yksi maailman parhaimmisto ihmisistä. Itken tätä kirjoittaessa koska en vaan voi ajatella sitä kuinka hänen olisi pitänyt elää vielä monta vuotta. En vain pääse yli hänen kuolemastaan. Miksi hyvät ihmiset kuolevat?
Läheisen kuolema
ikävöonhelvetinkova
279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on vain niin, että me synnymme ja kuolemme. Ei syöpää voida aina parantaa, ei vaikka se todettaisiin varhaisessakin vaiheessa. Tädin aika kai oli sitten lähteä. Sinun kannattaa suunnata katse tulevaisuuteen. Mikään jossittelu, viha ja vatvominen ei enää tätiä tänne saa. Uskon että tätisi toivoo siellä jossain, että elät ja luovutat hänet Taivaan Isän huomaan.
Hei nimimerkki, ikäväonhelvetinkova
Otan osaa suruusi. On raskasta luopua tärkeästä ihmisestä. Toivottavasti sinulla on joku, jonka kanssa voit jutella ja purkaa suruasi sekä muistella kummiasi. Elämässä tulee vastaa monenlaista, nyt sinulla on raskain asia, kun olet kuoleman edessä. Luota kuitenkin siihen, että suru helpottaa aikanaan.
Voimia,
Pirkko-pappi