Olen siis vähän päällä kolmekymppinen mies ja jäänyt leskeksi nelisen vuotta sitten kun vaimoni kuoli tapaturmaisesti. Minä jäin nyt kuusivuotiaan tytön yksinhuoltajaksi.
Tähän saakka ei juuri ole kiinnostanut seurustella mutta nyt koen vähitellen olevani taas valmis etsimään itselleni kumppania. Lähinnä mietityttää, miten naiset suhtautuvat näin nuoreen leskeen jolla on myös lapsi.
Tätä "mietityttämistä" lisää noin kuukausi sitten sattunut tapaus jossa tapasin naisen työkuvioihin liittyvässä illanvietossa. Jäin loppuillasta juttelemaan etäisesti tuntemani naisen kanssa ja puhe siirtyi elämäntilanteeseeni (jota nainen ei ollut kuullut). Sain naiselta todella paljon empatiaa ja, no sanotaan nyt suoraan, illan päätteksi myös seksiä. Tämä oli aika uutta minulle joka en ole koskaan ollut mikään naistenmies ja yhden illan suhteita ei ole ollut koskaan. Tuntuikin että sain "säälistä" mutta nainen oli kyllä todella mukana jutussa joten ei se hänelle mitään vastenmielistä ollut.
Nyt siis jäin miettimään, onkä tämä joku etu sinkkumarkkinoilla? En sinällään halua käyttää asiaa hyväksi koska se on minullekin vielä kipeä asia. Enkä halua ketään joka ottaa minut vain säälistä. Mutta voiko olla oikeasti niin että osa naisista kokee miehen leskeyden jonkun hoivavietin laukaisevana asiana?
Tähän saakka ei juuri ole kiinnostanut seurustella mutta nyt koen vähitellen olevani taas valmis etsimään itselleni kumppania. Lähinnä mietityttää, miten naiset suhtautuvat näin nuoreen leskeen jolla on myös lapsi.
Tätä "mietityttämistä" lisää noin kuukausi sitten sattunut tapaus jossa tapasin naisen työkuvioihin liittyvässä illanvietossa. Jäin loppuillasta juttelemaan etäisesti tuntemani naisen kanssa ja puhe siirtyi elämäntilanteeseeni (jota nainen ei ollut kuullut). Sain naiselta todella paljon empatiaa ja, no sanotaan nyt suoraan, illan päätteksi myös seksiä. Tämä oli aika uutta minulle joka en ole koskaan ollut mikään naistenmies ja yhden illan suhteita ei ole ollut koskaan. Tuntuikin että sain "säälistä" mutta nainen oli kyllä todella mukana jutussa joten ei se hänelle mitään vastenmielistä ollut.
Nyt siis jäin miettimään, onkä tämä joku etu sinkkumarkkinoilla? En sinällään halua käyttää asiaa hyväksi koska se on minullekin vielä kipeä asia. Enkä halua ketään joka ottaa minut vain säälistä. Mutta voiko olla oikeasti niin että osa naisista kokee miehen leskeyden jonkun hoivavietin laukaisevana asiana?
Vastaukset 6
Vanhimmat
EI ole etu. Se on pirunmoinen haitta.
Uskoisin, että on eu ainakin juuri seksin saamiseen, jos osaat pelata korttisi oikein. Aika kummallinen nainen on, jos tarinasi ei herätä sympatiaa.
Parisuhteeseen menossa painaa sitten muutkin asiat, kuten tuo lapsi ja sinä kokonaisuutena.
Tahdotko sääliä, tahdotko ratsastaa leskeydellä ja toisen kuolemalla vai löytää naisen joka rakastuu sinuun ymmärtäen mitä olet läpi käynyt, mutta jakaakseen kanssasi enemmänkin tulevaisuuden kuin menneisyyden? :)
En tiedä miten säälillä saisi aikaan tukevia suhteita.
"Tahdotko sääliä, tahdotko ratsastaa leskeydellä ja toisen kuolemalla vai löytää naisen joka rakastuu sinuun ymmärtäen mitä olet läpi käynyt, mutta jakaakseen kanssasi enemmänkin tulevaisuuden kuin menneisyyden? :)"
En tahdo sääliä vaan tasaveroisen suhteen. Ja juuri siksi olisi hyvä tietää, onko sellaista edes mahdollista saada va vedänkö loppuelämäni puoleeni vain näitä säälijöitä?
Paras mahdollinen skenaario miehen kannalta on se että hänen kumppaninsa kuolee synnytykseen ja söpö vaavi jää vähän urvelon mutta parhaansa tekevän isän näppeihin, väliaikainen somekuuluisuus tuossa tilanteessa aiheuttaisi varmasti melkoisen naisvyöryn.
Parasta olisi se että koska tilanne vaatii sekä empatiaa että pehmeitä perhearvoja ei pyrkyreissä olisi sitä huonompaa materiaalia laisinkaan.
Tämmöisiä minä päässäni piirtelen, perkeleitä sarvipäitä.
Voitte sanoa yli optimistiseksi tai miksikä vaan, mutta kyllä minä oikeasti uskon että ei ne kaikki säälijöitä ole, joita matkallasi vielä kohtaat. :)
Varsinkaan, jos et ota heti kättelyssä puheeksi leskeyttäsi. Ehkä vielä hetki on hyvä sulatella vaimosi kuolemaa ja antaa itsellesi aikaa sen verran, ettei kukaan pääse satuttamaan sinua asian tiimoilta? Ja myöskään lastanne, jolle äidin menetys on varmasti iso asia. Vaikka 6-vuotias ei muistaisikaan 4 vuoden takaista aikaa äidistään kirkkaasti, hän kuitenkin tietää että hänellä on äiti ja ettei äitiä enää takaisin saa?
Sulla on vaakakupissa siis itsesi lisäksi lapsi, jonka tunteita pitäisi huomioida ja lukea uutta suhdettakin viritellessä. Varmasti hyvin asian tiedätkin ilman mun lätinöitänikin ja siksikin kuvittelen, en toki voi sanoa tietäväni, että säälijät eivät voi tarjota sitä teille kummallekaan mitä luultavasti tarvitsette? Empatia ja ymmärrys toki on tärkeää tuon kokemuksen jälkeen, mutta sääli jotenkin kuulostaa kuin et olisi saman arvoinen tai olisit jotenkin reppana. Ja kuin saisit armopaloja...
Noh on sääliä ja SÄÄLIÄ. Toivon, että löydät sen joka on hyväksi sinulle ja lapsellesi. :)