Hei!
Olen seurustellut kaksi vuotta poikaystäväni kanssa. Viimeisen reilun puolen vuoden ajan olen kuitenkin löytänyt suhteestamme jostain syystä todella paljon miinuksia ja erokin on pyörinyt mielessäni.
Rakastan poikaystävääni paljon ja ongelma onkin, että jättääkkö vai kitkutella yhdessä ja katsoa muuttuvatko ajat. Hän on ensimmäinen kunnon suhteeni, joten senkin vuoksi on hankalaa arvioida "onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella". Ymmärrän erittäin hyvin että arki ei ole aina helppoa eikä pitkä suhde ole ruusuilla tanssimista, mutta en ole pitkään aikaan kokenut, että mies todella haluaisi minua, todella rakastaisi minua, todella tekisi asioita eteeni. Hän itse syyttää tästä kaikesta työtään ja kieltämättä rakennushommat ovatkin fyysisesti rasittavia.
Koen, että itse yritän huolehtia hänestä kaikin tavoin (laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, pitää kodin siistinä, huolehtia että hänellä olisi kaikkea, halailla yms.....), mutta koen, että mies ei panosta minuun ollenkaan. Okei, hän vie minut pari kertaa vuodessa reissuun, mutta arkisin hän vain istuu sohvalla :(
Huolestuttavaa on se, että keksin hänestä extempore enemmän miinuksia kuin plussia;
Miinukset; ei auta liiemmin kotitöissä, ei ole romanttinen, hieman juro, omaa hieman erilaisen arvomaailman kuin omani on
Plussat; luotettava, uskollinen, huumorintajuinen
Mitä ihmettä te tekisitte?
Olen seurustellut kaksi vuotta poikaystäväni kanssa. Viimeisen reilun puolen vuoden ajan olen kuitenkin löytänyt suhteestamme jostain syystä todella paljon miinuksia ja erokin on pyörinyt mielessäni.
Rakastan poikaystävääni paljon ja ongelma onkin, että jättääkkö vai kitkutella yhdessä ja katsoa muuttuvatko ajat. Hän on ensimmäinen kunnon suhteeni, joten senkin vuoksi on hankalaa arvioida "onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella". Ymmärrän erittäin hyvin että arki ei ole aina helppoa eikä pitkä suhde ole ruusuilla tanssimista, mutta en ole pitkään aikaan kokenut, että mies todella haluaisi minua, todella rakastaisi minua, todella tekisi asioita eteeni. Hän itse syyttää tästä kaikesta työtään ja kieltämättä rakennushommat ovatkin fyysisesti rasittavia.
Koen, että itse yritän huolehtia hänestä kaikin tavoin (laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, pitää kodin siistinä, huolehtia että hänellä olisi kaikkea, halailla yms.....), mutta koen, että mies ei panosta minuun ollenkaan. Okei, hän vie minut pari kertaa vuodessa reissuun, mutta arkisin hän vain istuu sohvalla :(
Huolestuttavaa on se, että keksin hänestä extempore enemmän miinuksia kuin plussia;
Miinukset; ei auta liiemmin kotitöissä, ei ole romanttinen, hieman juro, omaa hieman erilaisen arvomaailman kuin omani on
Plussat; luotettava, uskollinen, huumorintajuinen
Mitä ihmettä te tekisitte?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mietipä mitä tuo "huolehtiminen" tekee pitkällä aikavälillä. Puunaat, hellit, tiskaat, kokkaat jne. Väsyt jossain vaiheessa. On raskasta elää toiselle ja olla varpaillaan kotona. Ei tuo pari kertaa vuodessa reissuun vieminen ole mikään rakkauden osoitus, mielestäni sitä pitää osoittaa päivittäin. Poikaystäväsi on laiska vätys ja harmi että sinä suostut tällaiseen. Vakava keskustelu, tulos tai sitten viimeistään mies ulos.
Jep.. Vähän tuota samaa itsekin mietin.
Poikaystävän kommentti on aina ollut että "Vaadit liikoja, arki on arkea ja tuleppas itse kokeilemaan mitä syö työ raksalla on..."
Ymmärrän kyllä osittain joo. Mutta toisaalta... En halua kotiini mitään passattavaa ja huolettavaa vaan miehen ja parisuhteen.
Aukase suus ja KESKUSTELE poikaystäväsi kanssa.. Ei se osaa sun ajatuksia lukea.
Puhuttu on ja moneen kertaan.
Mikään ei vaan muutu.
Fyysinen työ rakennuksilla ON raskasta. Et kerro mitä työtä itse teet. Onko oma työsi raskaampaa henkisesti vai fyysisesti? Kummalla on enemmän aikaa olla kotona? (työaika tyomatkat) Eikö ole vain järkeenkäypää että se jolla on enemmän aikaa, panostaa kotitöihin! Pitäisithän sinä kotisi järjestyksessä vaikka asuisit yksinkin. Mutkun olis vähemmän pyykkiä..( Konehan ne pesee, vai kuinka? ) jne...
Oletko kenties liikuntakyvyton kun mainitset että yrität (tuottaako se paljon ongelmia?) tehdä kotitoitä parhaasi mukaan ja että miehesi "vie sinut pari kertaa vuodessa matkoille? Kuinka moni mies tarjoutuu tekemään tuo?! Valtava hatunnosto miehellesi!
Mitäs jos oppisit enemmän miehesi työstä, rakennukseen liittyvästä niin että voisit keskustella hänen työasioihin liityvästä hänen kanssaan. kertoisit myös omasta työstäsi silloin tällöin.
ehkä toinen haluaisi kuulla rakentavaa keskustelua yleisiin asioihin liittyvästä sen sijaan että jauhat tyytymättömyyttäsi hänelle raskaan työn lisäksi.
Tietääkö hän että sinä arvostat hänen työtään ja häntä ihmisenä? Tietääkö hän että sinä luotat hänen kykyihinsä teidän yhteisen talouden ylläpitäjänä?
Jankuttaa rakastavansa toista, ei tarkoita kovin paljon mitään. Ei se pahakaan välttämättä ole mutta yhteiseen elämään kuuluu niin paljon muuta: toisen kannustaminen, arvostaminen, tukeminen aallon pohjalla jne..
Mikäli taas haaveilet eri ammatin harjoittajasta (joka saattaa olla pohjasyy tyytymättomyyteesi) silloin asia on aivan eri.
Mikäli haaveilet että kuntosi olisi erilainen, sille ehkä ei voi mitään muuta kuin että olet pärjännyt tähänkin saakka vammasi kanssa, pärjäät kyllä edelleenkin!
Olen kuule tehnyt rakennushommia 17 vuotta ja kyllä raksamiehenkin pitää pestää pyykkiä ja kokata ruokaa kuten minä olen tehnyt. En halua että vaimo palvelee minua, pesen aina omat pyykkini. En ole kuitenkaan valittanut väsymystä kotiin tullessa koska niin se suhde toimii että miehen on tehtävä osansa kotitöistä ja vietettävä vielä aikaa vaimon kanssa ja harrastettava seksiä. Lapsikin meillä on ja siitä pitää vielä huolehtia ja viedä kalaan koska se tyykkä kalastamisesta. Siinä ei paljon omat menot paina kun lapsen ehdoilla mennään.