Itse voisin melkeinpä väittää, että kyllä tietyllä tavalla.
Työttömyyden alussa pelkää, ettei pääse takaisin enää ikinä työelämään, mutta työttömyyden pitkittyessä pahimmillaan vuosikausiksi alkuaikojen sinnikäs työnhaku jatkuvien pettymysten, turhien työhakemusten, muka hyvää tarkoittavien höpöhöpö-kurssitusten ja palkattomien orjatöiden lannistamana alkaa hiipua eikä työtön enää oikein edes usko itseensä ja ammatilliseen osaamiseensa pärjätäkseen nykyisessä sairaassa työelämässä.
Pelkojen aiheena alkaakin olemaan joutuminen töihin ja oman näennäisen vapauden ja aikatauluttomuuden menetys ja kun on tottunut vuosia tulemaan toimeen vähällä, ei työstä saatava palkkakaan välttämättä ole pitkäaikaistyöttömälle se tärkein motivaattori, ellei se ole aivan poikkeuksellisen hyvä.
Toisaalta tämänkaltainen tottuminen ja tilanteen realistinen hyväksyminen voivat olla jopa hyväksi pitkäaikaistyöttömän mielenterveydelle, sillä vuosia työttömänä olleella ihmisellä ei valitettavasti ole maassamme yleensä enää mitään asiaa oikeisiin palkallisiin työsuhteisiin työnantajien kielteisistä asenteista johtuen. Tilannetta ei myöskään helpota median ja poliitikkojen yleinen ja jatkuva työttömien mustamaalaaminen.
On parempi tyytyä osaansa mille ei itse mahda mitään vaikka on kaikkensa ja parhainpansa yrittänyt, kuin hakata jatkuvasti päätänsä seinään ja sitten eläkeiässä surkutella ja katua, että olisinpa nuorempana ymmärtänyt nauttia elämästä ja sen pienistä iloista työttömyydestä huolimatta.
Työ ja sen tekeminen eivät ole ihmisen koko elämä ja sen tarkoitus.
Työttömyyden alussa pelkää, ettei pääse takaisin enää ikinä työelämään, mutta työttömyyden pitkittyessä pahimmillaan vuosikausiksi alkuaikojen sinnikäs työnhaku jatkuvien pettymysten, turhien työhakemusten, muka hyvää tarkoittavien höpöhöpö-kurssitusten ja palkattomien orjatöiden lannistamana alkaa hiipua eikä työtön enää oikein edes usko itseensä ja ammatilliseen osaamiseensa pärjätäkseen nykyisessä sairaassa työelämässä.
Pelkojen aiheena alkaakin olemaan joutuminen töihin ja oman näennäisen vapauden ja aikatauluttomuuden menetys ja kun on tottunut vuosia tulemaan toimeen vähällä, ei työstä saatava palkkakaan välttämättä ole pitkäaikaistyöttömälle se tärkein motivaattori, ellei se ole aivan poikkeuksellisen hyvä.
Toisaalta tämänkaltainen tottuminen ja tilanteen realistinen hyväksyminen voivat olla jopa hyväksi pitkäaikaistyöttömän mielenterveydelle, sillä vuosia työttömänä olleella ihmisellä ei valitettavasti ole maassamme yleensä enää mitään asiaa oikeisiin palkallisiin työsuhteisiin työnantajien kielteisistä asenteista johtuen. Tilannetta ei myöskään helpota median ja poliitikkojen yleinen ja jatkuva työttömien mustamaalaaminen.
On parempi tyytyä osaansa mille ei itse mahda mitään vaikka on kaikkensa ja parhainpansa yrittänyt, kuin hakata jatkuvasti päätänsä seinään ja sitten eläkeiässä surkutella ja katua, että olisinpa nuorempana ymmärtänyt nauttia elämästä ja sen pienistä iloista työttömyydestä huolimatta.
Työ ja sen tekeminen eivät ole ihmisen koko elämä ja sen tarkoitus.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tottuuhan siihen. Puhut siihen malliin kuin minä(kin) ajattelen. Pitää harjoitella tuota eläkeläiselämää. Tosin opiskelen vähäsen, mutta tuskin enää löydän uutta hommaa, hyvässä lykyssä jotain pätkiä.
Yli 2 vuotta työttömänä olleen työllistyminen on alle 1%, joten tämän porukan kannattaa lopettaa turha työstä haaveilu, lyhyet pätkätyöt ei johda mihinkään.
Ja lähde oli?
kyllä tähän tottuu, ensin vuoden sairaslomalla, sitten vuosi nyt työttömänä, pystynyt vielä keplottelemaan TE-tston työnhakumääräyksistä jollain lailla ulos, ettei ole tullut karenssia, omalla alallani, lähihoitaja, täällä Hesan seudulla on valtavasti avoimia työpaikkoja, mutta mitä kuulee työssäkäyviltä kavereilta työmaailman menoa hoitoalalla, ei todellakaan kaipaa sitä. Vielä vuosi ansiosidonnaista jäljellä, mikä tässä on terveenä, saada tehdä päivistään sellaisia kuin itse haluaa
Oot työnvieroksuja, voithan kouluttautua muuhun, jos ei nykyinen ammattialasi ole sinulle motivoiva.
Lähärit sekoavat ensimmäisenä, mutta ei haittaa koska se on hullun hommaa.
Ongelma on siinä, että työelämä on sairastunut: Samaa sairasta menoa lähes kaikkialla. Olen ollut töissä n. tusinassa paikassa ja täysin korrektia työkulttuuria en ole kohdannut. Joitakin hyviä esimiehiä. Joitakin oikeasti motivoivia tehtäviä joissa näkee työnsä tulokset. Usein vastassa on kuitenkin "tietokonesäännöt", joissa ihmisellä ei ole pelivaraa - saati mahdollisuutta tehdä asiaa järkevästi. Syyksi irtisanomiseen voi riittää, että pomolle on määritelty tavoitteeksi kirjata jokaiselta päivältä työntekijän töissä olo. Nyt jos pomo on eräänä päivänä sairaana - voi järjestelmän käytännön toteutuksessa seurata se, että työntekijä saa potkut: Pomo on ollut huolimaton täyttäessään raportointiaan, kun ei ole ollut töissä!
Ei tälläisesta pääse oikein kuivilla jaloilla. Ainoa tie on ihmisten kohtaaminen: Jätetään tietokoneet työelämän määritelmän ulkopuolelle. Lopuilta kun kuitenkin ratkaisee, mitä on saatu aikaan - ei tuntikirjanpito tai tehtävien kirjaustapa..
Lähihoitajalla joka on työttömänä pääkaupunkiseudulla, on aikamoiset valttikortit käsissään. Meinaan työkkäri ei voi pelotella sellaista henkilöä millään rangaistustyössäoloehdolla! Monelle muulle työttömälle sellainen on ihan täysin mahdoton asia takoa alta pois. Mutta äkkiäkös lähihoitaja menee väliaikaisesti töihin ja avot...Pian on taas oikeutettu työttömyyskorvaukseen. Lähihoitaja voi myös tehdä niin, että on töissä aina vain sen verran, että liiton rahoihin liittyvä työssäoloehto täyttyy. Sitten vaan työttömäksi ja kun liiton rahat loppuvat nin sama uusiksi. Ymmärrän oikein hyvin, jos lähihoitaja ei halua töihin. Moni tuttava on sillä työllä poltanut itsensä loppuun. Tuo työttömänä välillä oleminen onnistuukin vain pääkaupunkiseudulla. Pienemmillä paikkakunnilla ei lähihoitajatkaan saa rangaistuksesta pahinta, eli rangaistustyössäoloehtokin mitenkään tehtyä pois.
Luulisimpa että viimeistään kymmenen vuoden viranomaisten harjoittaman sadistisen kyykytyksen jälkeen alkaa kaipaamaan eläkkeelle.
Pitkästä aika järkevien ihmisien kirjoituksia työttömyydestä, varsin syvällisiäkin ja mietittyjä.
Ihan hiljaisena ja mietteliäänä näitä täällä lukee yksi joka miettii (pitkittyneen) työttömyyden vaikutuksia yksilön elämään.
Pelkästään noiden kommenttien perusteella palkkaisin teidät kaikki, jos vain valta olisi näin toimia.
Työelämä on muuttunut 90- luvulta saakka ja varsinkin viimeisien vuosien aikana niin paljon että eipä kukaan tervejärkinen sellaista menoa kaipaa jos vaan raha-asiat jotenkin hoituu...
Itse olen vetänyt jo kolme viidensadan päivän ansiosidonnaista putkeen työpäivitykset poislukien. Nyt duunissa vielä 1kk ja sitten taas uusi neljäs 500!
Hyvin on tottunut. Ehkäpä se johtuu myös siitä ettei korkeakouluopintojen jälkeen päässyt juurikaan oikeisiin töihin kun valmistui sopivasti laman kynnyksellä. Tulotaso siis jopa nousi kun siirtyi opiskelijasta työttömäksi, onneksi ei tarvinnut opintovelkaa ottaa. Pari vuotta jaksoi tehdä ilmaistöitä oikeiden töiden toivossa mutta sen jälkeen tajusin ettei niitä oikeita palkkatöitä saa vaan se oli ihmisen hyväksikäyttöä.
Nyt olen ollut kohta 7 vuotta työttömänä ja yhdellä työllisyyskurssilla käynyt jossa todettiin että olen turhaan siellä, voisin jopa vetää sitä kurssia. Heillä ei ole minulle mitään opetettavaa.
Se että on käynyt koulut, armeijat, työharjoittelut ja kaikki mitä vaadittiin ns hyvän pohjan luomiseen oli pelkkä yhteiskunnan luoma vale. Se että teet kaikki niin sanotusti oikein ei takaa että tulet saamaan töitä tai turvatun tulevaisuuden.
täällä melkeimpä identtinen tarina, ja samat aatokset. Tämä on aivan järkkyä että kohtalot alkaa olla kuin sapluunasta työttömillä. Systeemiä ei korjaa kukaan, vaan samaa virhettä jatkuu hamaan maailman tappiin asti
Tuo ilmaistyön teettäminen saattaa olla yksi isoin syy vastavalmistuneille, miksei muillekin , työelämään vieraantumisesta ja "syrjäytymiselle". Kun sattuu usein niin että nämä ilmaistyön teettäjät käyttävät vain hyväkseen järjestelmään. Tämä aiheuttaa sen että työntekijä joka on tähän ansaan mennyt, ei enää saa oikeita töitä kun joku muu mahdollinen oikea työnantaja katsoo että tämä työntekijä on tehnyt töitä ilmaiseksi muttei ole palkattu, työntekijässä on siis jotain pahasti vialla johtopäätelmällä. Ja ei uskalla ottaa riskiä vaan palkkaa ennemmin henkilön joka vaihtaa työpaikkaa tai jonkun jolla on suhteita työnantajaan, hyvä veli verkosto tyylisesti.
Ja sairaammaksi vaan menee tää maailma,on kaavailtu et 10v sisään suomessa olisi 62milj työtöntä,murhanhimoista muslimia.