Tilanne on siis omalta kannaltani varsin kiusallinen. Olemme yhden tuttavani kanssa suunnitelleet lähtevämme ulkomaille töihin (Tätä projektia on suunniteltu jo vuoden päivät). Lähinnä siis englanninkieliset maat kiinnostavat ensisijaisesti. Tuttavani osaa omien sanojensa mukaan englantia puhua suhteellisen hyvin, kirjallinen kielitaito sekä luetun ymmärtäminen on huomattavasti heikompaa.
Ongelmaksi muodostuu siis se että, tuttavani ei kykene itsenäisesti verkosta etsimään työpaikkoja/kirjoittamaan hakemuksia. Itselleni työpaikkojen etsintä/hakemusten tekeminen ei ole haasteellista. Sanomattakin on siis selvää, että emme voi yhdessä lähteä mikäli hän ei heikon kielitaitonsa vuoksi kykene tehokkaasti etsimään töitä.
Minulle on tarjottu useampaakin duunia, koska olen laatinut itsestäni cv:n useammallekin rekrysivulle.
Voisin tietenkin lähteä kokeilemaan onneani yksinkin, mutta taloudellisista syistä olisi järkevää lähteä jonkin toisen kanssa, jotta esim asumiskustannukset voisi jakaa, enkä myöskää tässä iässä haluaisi enää lähteä jakamaan asuntoa ventovieraiden kanssa. Kaiken lisäksi olen nainen ja tuttavani on mies.
Jos on pakko jakaa asunto jonkun toisen kanssa, haluaisin kämppikseni olevan nainen.
Kuinka voisin kohteliaasti sanoa, etten haluakaan lähteä tämän miespuolisen tuttavani kanssa, koska kielitaito ainakin työnetsinnän kannalta ei ole riittävä ja muutenkin naisena haluaisin mieluummin naispuolisen kämppiksen?
Ongelmaksi muodostuu siis se että, tuttavani ei kykene itsenäisesti verkosta etsimään työpaikkoja/kirjoittamaan hakemuksia. Itselleni työpaikkojen etsintä/hakemusten tekeminen ei ole haasteellista. Sanomattakin on siis selvää, että emme voi yhdessä lähteä mikäli hän ei heikon kielitaitonsa vuoksi kykene tehokkaasti etsimään töitä.
Minulle on tarjottu useampaakin duunia, koska olen laatinut itsestäni cv:n useammallekin rekrysivulle.
Voisin tietenkin lähteä kokeilemaan onneani yksinkin, mutta taloudellisista syistä olisi järkevää lähteä jonkin toisen kanssa, jotta esim asumiskustannukset voisi jakaa, enkä myöskää tässä iässä haluaisi enää lähteä jakamaan asuntoa ventovieraiden kanssa. Kaiken lisäksi olen nainen ja tuttavani on mies.
Jos on pakko jakaa asunto jonkun toisen kanssa, haluaisin kämppikseni olevan nainen.
Kuinka voisin kohteliaasti sanoa, etten haluakaan lähteä tämän miespuolisen tuttavani kanssa, koska kielitaito ainakin työnetsinnän kannalta ei ole riittävä ja muutenkin naisena haluaisin mieluummin naispuolisen kämppiksen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuttava, ei edes ystävä? Tuttava ja sen perusteella olet alkanut tekemään suunnitelmia, joihin sisältyy mm. yhdessäasuminen?
Ei aleta pilkkua raiskaamaan, kyseessä on ystävä,jonka olen tuntenut vuosien ajan.
Esim. Walesissa, jossa olin vuoden, sairaala järjesti asuntolasta oman huoneen (oli soluasunto, oma huone ja yhteinen keittiö/oleskelutila), joten ei sen asuinkumppanin raahaaminen mukanaan ole välttämätöntä. Ja ihmeen hyvin tuollainen yksi pieni huonekin ajoi asiansa ja toimi ihan kivna "kotina", kun tiesi sen väliaikaisuuden.
Ja ihan huonolla kielitaidolla ei kannata ajatellakaan lähtevänsä. Jos töihin aikoo mennä, on osattava itsenäisesti vieraalla kielellä avta itselleen pankkitili, tehdä mahdolliset internet ja puhelinliittymät ja solmia sähkösopimukset sun muut käytännön asiat. Toki kilelitaito myös kehittyy sitä käyttäessä, mutta kyllä jo lähtiessä täytyy olla sellaisnen pohja, ettei ihan myydyksi tai huijatuksi tule ja käytännön asiat pystyy hoitamaan, puhumattakaan työnteosta vieraalla kielellä.
Voit sen kertoa hänelle vain yksinkertaisesti avaamalla suusi?