elieli, olen 23v mies ja asun saman katon alla kumppanini kanssa.
ongelma on sellainen että en voi puhua kumppanini kanssa enään mistään. syynä tähän on se että hän kertoo kavereillensa eteenpäin minun HENKILÖKOHTAISET ASIAT! aina kun olen hänelle jotain vain minun henk.koht asioita kertonu jotka eivät kuulu yhtään kellekkään, niin myöhemmin sitten kuulen niistä kumppanini kavereilta. viimeisin asia taitaa nyt sit olla se kun unohdin erään laskun maksaa niin kumppanini jakeli sen tiedon sit eteenpäin hieman eri versiossa "sillä on niin huonosti ilmeisesti raha asiat ettei voinu sitä laskua maksaa" eikä toi ole näistä se pahin.
vaikka sisarusteni/vanhempieni elämäntilanteet minua toisinaan huolettaa niin en voi niistä kumppanilleni puhua koska tiedän ettei nekään asiat jäisi vain hänen tietoonsa.
olen tottakai hänelle sanonut ettei nämä minun asiat kuulu kellekkään että niitä ei *ittu eteenpäin kerrota ja vastauksen saan "en ole kertonutkaan enkä aijo kertoa" joojoo paskapuhetta. heti tuon jälkeen mun asiat ovatki muiden tiedossa myös. ei se vain osaa pitää turpaansa kiinni!
minulla on hirveästi asioita pääni sisällä jotka tahtoisin vain purkaa,mutta en enään kumppanille voi ainakaan kertoa. ennenku joku tulee kommentoimaan tyyliin "ei voi olla niin henk.koht asioita" tms niin kerron että on! nämä asiat joita kumppani on levitellyt on oikeasti niin henkilökohtaisia että niistä ei sais puhua eteenpäin! mitä mieltä olette tästä tilanteesta?
ja joo kumppanini on kertonut minulle tosi paljon hänen omiaan asioita enkä ole yhtäkään jakanut eteenpäin. piän ne vain omana tietona. ja hän kertoo myös kavereidensa asiat minulle ja nekin jäänyt pääni sisään. joten eipä ole tälläkertaa miehessä vikaa.
ongelma on sellainen että en voi puhua kumppanini kanssa enään mistään. syynä tähän on se että hän kertoo kavereillensa eteenpäin minun HENKILÖKOHTAISET ASIAT! aina kun olen hänelle jotain vain minun henk.koht asioita kertonu jotka eivät kuulu yhtään kellekkään, niin myöhemmin sitten kuulen niistä kumppanini kavereilta. viimeisin asia taitaa nyt sit olla se kun unohdin erään laskun maksaa niin kumppanini jakeli sen tiedon sit eteenpäin hieman eri versiossa "sillä on niin huonosti ilmeisesti raha asiat ettei voinu sitä laskua maksaa" eikä toi ole näistä se pahin.
vaikka sisarusteni/vanhempieni elämäntilanteet minua toisinaan huolettaa niin en voi niistä kumppanilleni puhua koska tiedän ettei nekään asiat jäisi vain hänen tietoonsa.
olen tottakai hänelle sanonut ettei nämä minun asiat kuulu kellekkään että niitä ei *ittu eteenpäin kerrota ja vastauksen saan "en ole kertonutkaan enkä aijo kertoa" joojoo paskapuhetta. heti tuon jälkeen mun asiat ovatki muiden tiedossa myös. ei se vain osaa pitää turpaansa kiinni!
minulla on hirveästi asioita pääni sisällä jotka tahtoisin vain purkaa,mutta en enään kumppanille voi ainakaan kertoa. ennenku joku tulee kommentoimaan tyyliin "ei voi olla niin henk.koht asioita" tms niin kerron että on! nämä asiat joita kumppani on levitellyt on oikeasti niin henkilökohtaisia että niistä ei sais puhua eteenpäin! mitä mieltä olette tästä tilanteesta?
ja joo kumppanini on kertonut minulle tosi paljon hänen omiaan asioita enkä ole yhtäkään jakanut eteenpäin. piän ne vain omana tietona. ja hän kertoo myös kavereidensa asiat minulle ja nekin jäänyt pääni sisään. joten eipä ole tälläkertaa miehessä vikaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Teepä koe ja osoita sen kautta kumppanillesi hänen toimintansa todellisuus.
Usko hänelle joku asia, vaikka ihan tekaistukin, ja sitten kuuntele. Jos se tulee ulos hänen kaverinsa suusta joku kerta, pysäytä tilanne siihen ja ihmettele ääneen, että hei mistäs sä olet tuon kuullut! ja jos kaveri sitten menee noloksi, että ööh tota, niin voit katsoa kumppaniasi ja paljastaa, että olit uskonut asian VAIN hänelle ihan tietoisesti, joten jäljet siis johtavat....
Sen jälkeen voitte keskustella luottamuksesta ihan oikeilla sanoilla, koska naisesi ei pääse totuutta pakoon minkään selityksen taakse. Voit kysyä häneltä ihan suoraan, että mieti miltä susta tuntuis, jos sun yksityisasiat tulis tällä tavalla ulos mun jätkäkaverini suusta.
Juoruilu on monesti tiedostamatontakin, pelkkää kavereiden välistä kilpakerrontaa jolla ei ole tarkoitus loukata ketään, kunhan vaan pälpätetään tunteella muista, jotta omat mokat yms. eivät nousisi framille. Yhdenlaista pätemistä siis, kilpailua vauhdikkailla tarinoilla muiden ihmisten töppäilyistä, jne.
Mutta ei sitä tarvitse sietää loputtomiin. Siitä voi ihan hyvällä syyllä narauttaa toisen ja osoittaa olevansa loukkaantunut. Silläkin tavalla te opitte tuntemaan toistenne sietorajat, opitte kunniottamaan niitä. Virheitä tehden ja nokille saaden, sitähän tää elämä on. :)