Kun ajattelee miten nykyään käyttäydytään, ja ottaa esimerkiksi vaikka vastaavanlaisen tapauksen: Kiusataan ja vainotaan kohdetta, juoruillaan siitä ja pelataan sitä vastaan epäsuorasti, vailla mitään omantunnon kolkutusta, esineellistetään se, ja kaiken sen päätteeksi mitä ollaan tehty, uhriudutaan itse, ulvotaan jotain "rakkautta", vaaditaan kohdetta parantamaan tapansa, ja jossain välissä tätä käsittämätöntä sekoilua otetaan enkelin ilme naamalle ja haetaan mahdollisuutta suureen rakkaustarinaan, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut, niin mieleen nousee muutama vaihtoehto:
Joko tällaiset ihmiset ovat hirvittävän pahoja. Niin pahoja että se melkein ylittää inhimillisen käsityskyvyn. He siis tietoisesti leikkivät alusta asti vihaamansa ihmisen elämällä. Kerta toisensa jälkeen eri ihmisten kohdalla ilman että kohde tajuaa miten häiriintynyt peto on vastassa.
Tai sitten kyse on mielenterveysongelmista. Traumoista, perheväkivallasta, hyväksikäytöstä ja kaikesta siitä, mikä ihmistä vaurioittaa. Sekä omasta että muiden toiminnasta.
Tai sitten kyse todellakin on jostain "rakkaudesta", mitä se sitten onkin, tai rakkaudesta. Ja ihmiset vain ovat ujoja, itsestään epävarmoja, tietämättömiä, kokemattomia, epärealististen haavekuvien orjia ja mitä milloinkin. Erilaisuutta ymmärtämättömiä ennakkoluuloisia hölmöjä.
Tai sitten jotain muuta. Sitä ehkä, että jos kaikki ihmiset ympärillä ovat olleet aivan mätiä, niin syntyy vaikutelma, että ei kukaan voi olla mitenkään ihmisenä hyvä. Siten kun ihminen epätäydellisesti on, eli omien vajavainen periaatteidensa pohjalta pyrkii ottamaan muita huomioon.
Tai ehkä kyse on hallitsemattomista intohimoista. Addiktioista, vihanhallintaongelmista, järjettömästä mustasukkaisuudesta ynnä muusta eläimellisyydestä.
Joko tällaiset ihmiset ovat hirvittävän pahoja. Niin pahoja että se melkein ylittää inhimillisen käsityskyvyn. He siis tietoisesti leikkivät alusta asti vihaamansa ihmisen elämällä. Kerta toisensa jälkeen eri ihmisten kohdalla ilman että kohde tajuaa miten häiriintynyt peto on vastassa.
Tai sitten kyse on mielenterveysongelmista. Traumoista, perheväkivallasta, hyväksikäytöstä ja kaikesta siitä, mikä ihmistä vaurioittaa. Sekä omasta että muiden toiminnasta.
Tai sitten kyse todellakin on jostain "rakkaudesta", mitä se sitten onkin, tai rakkaudesta. Ja ihmiset vain ovat ujoja, itsestään epävarmoja, tietämättömiä, kokemattomia, epärealististen haavekuvien orjia ja mitä milloinkin. Erilaisuutta ymmärtämättömiä ennakkoluuloisia hölmöjä.
Tai sitten jotain muuta. Sitä ehkä, että jos kaikki ihmiset ympärillä ovat olleet aivan mätiä, niin syntyy vaikutelma, että ei kukaan voi olla mitenkään ihmisenä hyvä. Siten kun ihminen epätäydellisesti on, eli omien vajavainen periaatteidensa pohjalta pyrkii ottamaan muita huomioon.
Tai ehkä kyse on hallitsemattomista intohimoista. Addiktioista, vihanhallintaongelmista, järjettömästä mustasukkaisuudesta ynnä muusta eläimellisyydestä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.