Fiktiivinen suurtalousmeijerimme ja julkisia kulkuvälineitä välttevä sankarittaremme, Luolamadonna matkustaa sulloutuneena vaatteisiinsa raitiovaunun käytävällä kohti Munkkiniemeä.
- Kivat bosat, räppiskene heittää. Kundit kävelevät ohi rintoja hipaisten. He ovat luultavasti menossa Meilahteen hakemaan apua vaivoihinsa.
Luolamadonna ei lehahda punaiseksi, vaan vetää illalla pään täyteen. On mielenkiintoinen se seikka, että vaikka kohtelu on tällaista, niin hän silti ei leikkauta itseään räppärijäbäksi, vaan pukeutuu kuin muutkin naiset. Sanat eivät lannista, koska ne ovat pohjimmiltaan hyväksyviä ja palkitsevia - noin miehen ajattelun tasolla. Naisen tasolla tapahtuu sankarittarillemme niin, että hän kokee olevansa yliolemassa. Termi on hieman vaikea, mutta sillä tarkoitetaan henkisen ulottuvuuden ja minuuden fyysisiä lisäosia, jotka ovat kuin kolonialismia: ne tunkeutuvat kauas etäisyyksiin vieraille maille aiheuttaen reaktioita. Tässä tapauksessa positiivisia. On kuin jumalolennot olisivat laskeutuneet alas taivasta kehitykseltään vaatimattomiin olosuhteisiin. Hänestä oli tullut palvonnan kohde.
Yksi pikku pointti vain jää hämärän peittoon, nimittäin se että Luolamadonna itse ei edusta äiti maata tai alkuimettäjää susilaumalle. Hän ei ollut äiti. Hän oli fiktiivinen nainen ratikassa matkalla töihinsä tässä ylenpalttisen toimettomassa todellisuudessa. Hän sisimmässään ei tarvinnut siitä kiitosta tai kunniaa, vähiten huomiota.
Ehkä
(Hihitystä )
- Kivat bosat, räppiskene heittää. Kundit kävelevät ohi rintoja hipaisten. He ovat luultavasti menossa Meilahteen hakemaan apua vaivoihinsa.
Luolamadonna ei lehahda punaiseksi, vaan vetää illalla pään täyteen. On mielenkiintoinen se seikka, että vaikka kohtelu on tällaista, niin hän silti ei leikkauta itseään räppärijäbäksi, vaan pukeutuu kuin muutkin naiset. Sanat eivät lannista, koska ne ovat pohjimmiltaan hyväksyviä ja palkitsevia - noin miehen ajattelun tasolla. Naisen tasolla tapahtuu sankarittarillemme niin, että hän kokee olevansa yliolemassa. Termi on hieman vaikea, mutta sillä tarkoitetaan henkisen ulottuvuuden ja minuuden fyysisiä lisäosia, jotka ovat kuin kolonialismia: ne tunkeutuvat kauas etäisyyksiin vieraille maille aiheuttaen reaktioita. Tässä tapauksessa positiivisia. On kuin jumalolennot olisivat laskeutuneet alas taivasta kehitykseltään vaatimattomiin olosuhteisiin. Hänestä oli tullut palvonnan kohde.
Yksi pikku pointti vain jää hämärän peittoon, nimittäin se että Luolamadonna itse ei edusta äiti maata tai alkuimettäjää susilaumalle. Hän ei ollut äiti. Hän oli fiktiivinen nainen ratikassa matkalla töihinsä tässä ylenpalttisen toimettomassa todellisuudessa. Hän sisimmässään ei tarvinnut siitä kiitosta tai kunniaa, vähiten huomiota.
Ehkä
(Hihitystä )
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lisäksi on mainittava, että välittömästi esitettyään asioiden fyysisen tilan, ihmisten poikuus alkoi kukoistaa.
Välittömästi.
( Naurua )
Keskustelupalstojen paras puoli on se, että ihmiset joutuvat katselemaan fiktiivisen sankarittaremme sanoja sen sijaan, että heidän katseensa kuljeskelisi hänen rinnoillaan. Sanat olivat tie Luolamadonna sisään. Sanat olivat kuin seksiä, niillä oli selkeä eroottinen ote lukijastaan.
Sanat olivat voimaa.
Kuunnelkaa niitä.
( Reps )
Tiedättekö tunteen, joka on kuin kuiskaus epäselviä, aivan kuin tuntemattomalla kielellä esitettyjä sanoja, ja kuiskailija itse olisi jossain ihmisyyden syövereissä syvällä? Se ei ole pelottava tunne, vaan hämmentävä.
Kävin hakemassa mahdollisimman monimutkaisen leivän, istahdin rauhallisen puiston penkille ja asetin evääni vierelläni. Olimme siinä kahden. Kauempana nainen työntää lastenvaunuja pitkin hiekkatietä. Lapsi taapertaa nurmikolla. Äiti ei näe mitään muuta kuin lapsensa, näin oletin. Hän oli kuin haukka tai kotka liitelemässä pesänsä päällä korkealla taivaalla. Oli niin vihreää ja kaunista. Niin rauhallista, että kuulin sen äänen, kun se kuiskaili minulle outoja sanoja vieraalla kielellä. Kukat heiluivat vienossa tuulessa ja aurinko lähes vaati riisumaan aurinkolasit ja sulkemaan luomet, kääntämään kasvot kohti kaukana loistavaa valoa. Tuoksut olivat lähes sietämättömän syviä ja vahvoja, täynnä elämää ja sen päättäväisyyttä ja hetkellisyyttä.
Tunsin sen kehossani, tämän kaiken.
( Hihitystä )
Vittu sä oot porno.
(Reps )
Mjaa
Onneksi olen fiktiivinen nainen. Fiktiivisen naisen kokemussisältö on mielestäni riittoisampi kuin omani. Lisäksi hän näyttää jumalattoman kauniilta kun hän ei riehu vaan on levollinen ja ajatuksissaan. Eikä minun, noin muodon vuoksi, tarvitse koko ajan tuijotella hänen tissejään. Riittää, että niiden olemassaolon tiedostaa.
- Onko hyvä leipä?
On kyllä. Tosin unohdin servetit. Ei tämä yksi riitä.
( Naurua )
Äkkiä eteen ilmestyy musta merirosvolaiva pääkallolippuineen. Tunnelma pirstoutuu. Jättimäinen varjo nielaisee auringon ja kylmyys iskee kiinni alastomana värjötteleviin raajoihin. Hänet kaapataan ja sidotaan, kuljetetaan laivan uumenien kautta kapteenin hyttiin.
Kapteeni tuijottaa fiktiivistä seikkailijatarta edessään. Tämä ottaa muutaman askeleen eteen, tarttuu kesämekosta kiinni ja kiskaisee sen vyötärön asti auki.
Sitten hän mittailee, kaivaa esiin kalkulaattorinsa ja laskee niiden arvon katukaupassa.
( Hihitystä orjamarkkinoilta)
Fiktiivisen Luolamadonnan tissit olivat niin kiinnostavat, että hän joutui niiden vuoksi naimisiin. Mies ei tule käsittäneeksi sitä, että naisilla rinnat ovat päällä koko ajan. Varsinkin silloin, kun siirrytään suurempiin suhdelukuihin. Ne olla möllöttävät siinä nenän alla ja menevät sinne minne nenä näyttää. Niistä ei pääse eroon. Ja jos jostain haluaa eroon, niin siitä on erottava.
Sellaista on kyllästyminen.
( Reps )
Ajatelkaa tilannetta, että mies nai naisen, joka avattuaan suunsa, muuttuu miehelle täysin vieraaksi olennoksi. Mies ei käsitä, että se, jota hän panee, on jonkin sortin ihminen tai persoonallisuus.
No ei helvetti sentään.
( Naurua )
Luolamadonna nousee puistonpenkiltä, heittää kahden pisteen korin roskapönttöön ja suoristaa mekkonsa. Perse oli puutunut.
- Vitut kaikelle, hän tiuskaisi ja lähti takaisin pumpputuolilleen.
( Reps )
Matkalla työpaikalle hän teki suunnitelman. Suunnitelman laatimisen yksityiskohdat kirkastuvat usein ennen varsinaista suunnitelmaa, pointtia.
Luolamadonna lähti liikkeelle aamuisesta episodista, sillä hän jos kuka oli kaupungin pitkävihaisin fiktiivinen nainen.
Suunnitelman osa A oli helppo ja yksinkertainen: hän ei vetäisi pikkarikännejä, vaan lähtisi ulos. Yöhön. Hän lähtisi yksin. Hän piti yksinäisyydestä, vaikka olikin perin juurin seurallinen. Sosiaalinen erakkorapu.
Suunnitelman toinen osa, eli osa B, oli vielä yksinkertaisempi kuin perin yksinkertainen osa A.
(Hihitystä )
Palkallista aikaa oli vielä muutama tunti jäljellä. Koko tämän ajan voisi suunnitella asukokonaisuuksia. Hän oli varsin minimalistisella päällä, sillä vitutuskäyrä oli lähes tapissa.
( Hihitystä )
Edellisestä kerrasta oli jo aikaa. Seksi, kuten elämä itse, oli raadollista kamppailua ja henkiinjäämistaistelua. Hänellä ei ollut lapsia, vain ylisiisti luksusasunto ja auto, johon hänellä oli kieroutunut eroottinen suhde. Mitään vakipanoja hän ei - fiktiivisyyttään - voinut harrastaa. Oli luovempaa asettua uhriksi ja antaa petojen kiertää kehoa. Oli valmistauduttava sietämään mukahauskuus ja pullistelu, ruikuttaminen ja politiikka, kaikenlainen nyyhkytys ja surkeat seksitaidot. Eniten häntä vituttaa miehissä verbaalinen nokkeluus ja sanamuunnokset. Myös haju toisinaan etoi häntä.
Ajatus alkoi välittömästi tuntua huonolta.
( Naurua )
Luolamadonnan katseessa oli jotain ylimääräistä, sillä häneltä juuri fiktiivisesti kysyttiin, että mikä nyt oli? Mitä oli tapahtunut?
Naiset ne näkevät kaiken. Olenko minä niin hyvin luettavissa, hän pohti.
( kotkotusta )