Nimimerkistä poiketen olen nainen. Olen 179 cm pitkä ja tunnen itseni usein hujopiksi. Tunnen olevani suurinta osaa miehistä pitempi. Opin jossain vaiheessa jo elämään pituuteni kanssa. Koko sukuni on todella pitkää ja en heidän kesken tunne itseäni mitenkään erityisen pitkäksi. Nyt ongelma on tullut uudestaan esiin. Poikaystäväni, jonka kanssa olen seurustellut jo kauan on saman pituinen kuin minä. Se piirre häiritsi jo alussa, mutta silti olemme olleet jo monta vuotta yhdessä. On semmoisia kausia kun asia ei pahimmin häiritse ja tuntuu toisarvoiselta, mutta aina jossain vaiheessa ja tilanteessa se nousee taas ongelmaksi. Olisi mukaavaa kuulla muita samanlaisia kokemuksia ja miten muut ovat käsitelleet ja hyväksyneet pituuseroja parisuhteessa.
pituuserot parisuhteessa
metriheikki
152053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ennen kuin on liian myöhäistä. Sun ei tarvitse kestää tuollaista epäinhimillistä paskaa! Kenenkään naisen ei tarvitse vajota noin alas että seurustelee samanpituisen miehen kanssa.
Pettämisestä ja perheväkivallasta voidaan vielä päästä yli terapian avulla, mutta pituusongelmaa ei pysty poistamaan mitenkään. Ainut keino on kivuliaat leikkaukset missä miehesi sääriluut katkaistaan, venytetään ja kipsataan. Sääriluita siis pidetään keinotekoisesti katkaistuina jolloin luiden päihin kehittyy uutta luuta. Tällä tavoin miehesi voisi kasvaa jopa 10cm! Toimenpide on kuitenkin hidas. Oletko valmis kestämään tuota helvettiä vielä vuosikausia?
Kaikki sinkkunaiset näyttää olevan lyhyitä :/
väliä sen on, jos homma toimii muuten.
...voi suuremmasti haitata, jos olette saman pituisia, kunhan vain rakastatte toisianne. Eri asia voisi olla, jos olisit 10cm miestäsi pidempi. Vertaa Kimi Räikköstä ja Jennyä. Jennyhän on selvästi Kimiä pidempi.
Mitä ihmettä tarkottaa, et eri asia se on jos olisit 10 cm pidempi. Mää olen 10 senttiä miestäni pidempi. Asia ei ole mua eikä ympäristöä haitannut. Mun miehenia inoastaan miettii millaset kengät meillä pitää olla sitten kun mennään naimisiin.:) Itse ajattelin, et no way lyhyempää miestä, mutta tavattuani kultani 2 vuotta sitten en ole asiaa edes ajatellut. Eikä mun ainakaan tartte ettiä julkisuudesta pariskuntia, joissa on pidempi nainen, jotta miedän suhteesta tulisi jotenkin yleisesti hyväsksyttävä. Ainut asia mitä meille jatkuvasti julkisesti sanotaan on, että olettepa rakastuneen näkösiä. Ja hyvä niin. :)
Hienoa että vielä löytyy hyvällä itsetunnolla ja asenteella varustettu Nainen!
Itselläni on itseäni 7 senttimetriä pitempi vaimo. 40 vuotta onnellista yhdessäoloa, kaksi lasta, perheauto ja koira. No ei nyt koiraa sentään. Mikäs sen mukavampaa....
Minkä ikäinen olet?
On se vakavaa kun jotkut ihmiset joutuvat koko elämänsä ajan miettimään "mitä muut ajattelevat minusta?" Noilla aatteilla sietääkin olla niin huono itsetunto että pitää ihan nettiin päästä huonouttaan purkamaan!
Itse olen 179cm nainen eikä ole koskaan ollut mitään vaikeutta lyhyempien tai pidempien miesten kanssa (172-190cm). Nämä ihmiset kun näkevät jopa jotain hieman muutakin kuin ulkokuoren ja itseäni on siunattu vahvalla persoonalla!
On se vakavaa kun jotkut ihmiset joutuvat koko elämänsä ajan miettimään "mitä muut ajattelevat minusta?" Noilla aatteilla sietääkin olla niin huono itsetunto että pitää ihan nettiin päästä huonouttaan purkamaan!
Itse olen 179cm nainen eikä ole koskaan ollut mitään vaikeutta lyhyempien tai pidempien miesten kanssa (172-190cm). Nämä ihmiset kun näkevät jopa jotain hieman muutakin kuin ulkokuoren ja itseäni on siunattu vahvalla persoonalla!
Pituudella ei ole minulle ollut ikinä mitään merkitystä. Olen sinua vain sentin lyhyempi, tosin korot jalassa 5-10 cm pidempi (ja käytän korkokenkiä AINA, paitsi lenkillä ja krapulassa). Mieheni on saman pituinen, mutta toki korkokenkien kanssa tuijottelen usein hänen päälakeaan...;) Eikä minua haittaa tippaakaan! Enkä ole koskaan huomannut, että ketään muutakaan haittaisi. Juttuhan on niin, että jos et itse kiinnitä asiaan huomiota, eivät muutkaan sitä tee. Ja jos taas häpeilet ja yrität peittää pituuttasi, vedät vain siihen erityishuomiota. Asenteestani johtuen, ihmiset eivät pidä minua erityisen pitkänä, eivätkä tuttavamme osaa sanoa ulkomuistista, kumpi on pidempi, minä vai mies.
Eli huoli pois ja keskity tärkeämpiin asioihin; rakkauteen, puhumiseen, kuuntelemiseen, ymmärtämiseen...
PS. Oletkos lehdistä huomannut, että jokaiseella jenkkien miljonäärillä on itseään päätä pidempi malli kainalossa? Pitkä nainen taitaa olla menestyneen miehen merkki...;) Heh.
Itse ajattelen myös juuri noin!!!Aikaisemmin jo kirjottelin tähän ton "Mitä ihmettä" -jutun, mutta sait ajatukseni loistavasti puettua sanoihin!!!
Eli olen myös 179cm pitkä (pari milliä vajaa 180cm)..ja nainen.
Suurin osa miehistä on minua lyhyempiä, sillä suomalaisten miesten keskipituus on 178cm.
Suurin rakkauteni on 175cm, eli minua lyhyempi. Silti käytän korkoja, sillä viihdyn niissä. Mieheni pitää minua kauniina ja ihailee korkoja..se on kuulemma seksikkään näköistä.
Minua ei häiritse pituuseromme, sillä hän on kaikin tavoin elämäni mies. Siinä ei pituus enää tunnu missään..
Kiitos kaikista vastauksista myös negatiivisista. Ne auttavat huomaamaan kuinka tyhmä ja mitätön asia oikeasti on. En usko etten ikinä enää miettisi pituuseroamme, mutta toivottavasti silloin ainakin ymmärrän oman tyhmyyteni:)
Kun näin tämän kirjoituksen, laitoin oman "ongelmani" ketjun jatkoksi. Olen 174 cm pitkä 23-vuotias nainen ja mietin tätä pituuseroa "väärään" suuntaan.
Exäni oli 177 cm pitkä ja hänelle pituuteni oli iso asia. Exä vaati, että käytän pelkkiä lenkkareita, aina ulos mentäessä pyysi etten laita mitään korkeakorkoisia kenkiä jalkaani. Muuten kulki erittäin häpeillen vieressäni, hyvä kun edes piti kädestä kiinni... Exä kovasti painosti valitsemaan yksinomaan matalapohjaisia kenkiä, murjotti jos en sitten ostanut hänen ehdottamia kenkiä. Tulin sitten jätetyksi exän toimesta, syytä hän ei kertonut, katosi vaan kuvioista eikä enää vastannut puheluihini tai ottanut yhteyttä. Nyt mulle onkin jäänyt päälle kammo suhtautuvatko kaikki miehet samalla tavalla...
Tapailen nykyään 172 cm pitkää miestä, takana vasta 4 treffit ja toivottavasti vielä lisää edessä... Mies vaikuttaa tosi ihanalta ja hyvällä itsetunnolla siunatulta. Pelkään vain että toivottavasti hänelle ei ole ongelma, että olen häntä vähän pidempi. En halua, että mies alkaa jälleen määräämään suhteessa, että millaisia kenkiä saan käyttää, on selvästi häpeissään minusta ja pituudestani. Exääni edeltänyt mies oli n. 185 cm pitkä, joten silloin sain tuntea olevani pieni ja hentoinen =) Muita n. 170-180-senttisiä miehiä mulla ei ole ollut.