Semmoinen suhde missä mies oma-aloitteisesti halaisi jne näyttäisi tunteensa. Niin ei ainakaan vahingossakaan tuu tässä suhteessa käymään. Alussa lirkutellaan ja ollaan mielin kielin, sit kun päästään vaikka saman katon alle niin parisuhteen eteen ei tehdä enää mitään. Itse yrität keksiä yhteistä tekemistä, muutakin kun himassa möllöttäminen mut minkäs tekee jos toinen ei innostu. Oisko se kohta kamojen pakkaus.
Miltäköhän tuntuisi?
n32
32768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Vaihda vaikka muhun, minä varmasti halaan jokaisella kerralla kun nähdään ja lähden ulos liikkumaan.
Kyllä se tuntuu kivalta. Halaus ja suukko vaikka illalla jos toinen menee aiemmin nukkumaan tai töihin lähtiessä jos toinenkin on yhtä aikaa hereillä. Tai ihan muuten vain, ohimennen silloin tällöin. Ota asia puheeksi ja kerro mitä haluat, nyt se kannattaa eikä enää 20 v jälkeen kun olet ehkä 3 lapsen äiti eropapereita täyttäessä kun alkaa ottaa aivoon kun toinen ei koskaan.... Mutta Huom, annatko itse halauksia ja suukkoja vai odotatko sitä toiselta? Yritä myönteisen kautta, kerro miten sinua ilahduttaa ja tuntuu mukavalta kun toinen halaa tms. Negatiivinen palaute toimii aina huonommin kuin positiivinen. Jos ei tuokaan auta niin sitten en osaa auttaa.
Itse tykkään halata jne, olisi myös kiva saada. Tuntuu että suhde on vain minun tekemisien varassa. Olen sanonut monta kertaa ja mies ottaa heti nokkiinsa, todennäköisesti hänen mielestään ei ongelmaa ole. Hän kerran tokaisi että onpa huono itsetunto jos joku puolisoaan pussailee julkisesti, toivon todellakin sen olleen vitsi. Niin ja julkisesti mies ei varsinkaan kykene tunteitaan näyttämään ja olen sen hyväksynyt mutta kai sitä voisi edes kotona kahdestaan.
Itse olen miettinyt, miltä tuntuisi sellainen suhde, jossa nainen ei kieltäytyisi hellyydenosoituksista.
Antaisi halata, suudella, pitää kiinni, olla lähekkäin, ehkä jopa suostuisi seksiinkin.
Mutta näin naimisissa olevalle miehelle, sellaisen kokeminen on varmaankin mahdotonta.
No ajattelepa itse. Eiks olisi kiva olla sellaisessa suhteessa, jossa toiselle ei tarvitsisi koko ajan vakuttaa tekemisillä, että rakastaa toista? Että vois luottaa toiseen, että niin on.
Vai ootko sä itse niin epäluuloinen ja huonon itsetunnon omaava, että jos sulle ei koko ajan vakuutella tekemisillä, niin sua ei arvosteta tai rakasteta. Taitaa sulla olla sun työelämässäkin vaikeata, jos sun pomot ja työnjohto ei koko ajan kehu sua ja osoita toimillaan, että he arvostaa sun työtä ja tekemisiäsi. :))
Mitenköhän tää liittyy tähän, eiks normaaliin suhteeseen kuulu hellyys? Tietääkseni seksisuhde ja kaverisuhde on erikseen. Nyt oli kysymys sen hellyyden puuttumisesta, miehen osoittamana kokonaan...seksi kyllä kelpaa. Ei tässä kukaan odota mitään jatkuvaa kehumista tai tekemisiä millä se rakkaus osoitetaan.
Missä mä sanoin ed. viestissäni seksisuhteesta tms. - vai sellainenko sulla ja sun miehelläs sitten onkin?
Joo, norm. suhteeseen kuuluu myös hellyys. Joku odottaa, että sitä annetaan joka tunti, toiselle riittää että sitä näytetään toisinaan. Hellyyden eri ilmenemismuotojakin on niin monia, ehkä sä oot vain kykenemätön näkee niitä pieniä asioita sun miehes osoittamina hellyydenjuttuina vaikka sä oot ottanu ne itsestäänselvyyksinä. Hellyydessäkin on nyansseja, ellet sä sitä ole vielä huomannut tai tajunnut. :)
No kerro ihmeessä niitä eri ilmenemismuotoja, jos olenkin sokea. :) Itsellä kun ei ole tapana valittaa kovin helposti.
Niitä ilmenemismuotoja on netti täynnä, kun vain viitsii tai tajuaa kirjoittaa selaimen hakukenttään vaikka esim. "erillasia hellyysmuotoja". Miksi kaikki tieto pitää etsiä keskustelupalstoilta, kun se täsmätieto on saatavilla helpomminkin.
Voihan tietysti olla, ettei sua ne asiat kiinnostakaan. Haluat vain saada säälipisteitä tai sitten muuten vain provoilla asian kanssa?
Varmaan huono suhde sellainen jossa ei halata. Minä halaisin ja pussailisin mutta ei oo tyttöystävää. Keksin tekemistäkin vaikka veneilyä. Kohta alkaa helteet niin veneilen aika paljon ja käyn kalassa.
Eipä ole minulle käynyt noin. Ei ole miestä (yhtäkään) halaamaan ym. tarvinnut kehottaa. Vaihda sellaiseen mieheen, joka näyttää tunteensa. Niitä on, ja etenkin nuoremmissa ikäryhmissä.
Naiset niitä tunteettomia,halaamattomia on.
Sen jälkeen kun pappi on sanonut aamen ja lapset on tehty, on naiselta turha odottaa mitään mielenkiintoa miestään kohtaan.
Ei kiinnosta halailu, lähellä oleminen, suutelu, seksi, hyväilyt, ei mikään.
Ainoa mihin mielenkiinto riittää, on miehen vikojen etsiminen ja niistä huomauttelu sopivin väliajoin.
Juu olen kuullut tuommoisista mutta ymmärrys ei riitä. Olen sitä mieltä että kummankin pitää tehdä "töitä" suhteen eteen tai sen ylläpitämiseen.
Tietenkin molempien pitäisi tehdä kaikkensa, jotta molemmilla olisi hyvä olla yhdessä.
Mutta jos huomaa olevansa ainoa, joka yrittää tehdä hyvää oloa toiselle ja toinen keskittyy vain haukkumaan, alkaa jossain vaiheessa mielenkiinto loppumaan.
En erotakaan haluaisi, mutta sen välttäminen alkaa vaikuttaa mahdottomalta.
Mikä estää ettet eroa?
Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Ehkä tämä vaikuttaisi vieläkin järjettömämmältä, jos tietäisit enemmän avioliitostani.
Pientä käsitystä saa, kun kerron että on ollut useiden vuosien aikoja, jolloin emme ole kertaakaan koskettaneet toisiamme (vaimo ei ole halunnut) ollenkaan, vaikka silloin vielä nukuimme samassa sängyssä, nythän nukumme eri huoneissa.
Miksen eroa?
Syitä on monia, mutta ehkä tottumus, jonkinlainen rakkaus ja omaisuuden mukanaan tuoneet mahdollisuudet itseäni miellyttäviin harrastuksiin, on tähän saakka pitänyt yhdessä.
Mukana on ollut myös toivo, että vaimoni heräisi huomaamaan tämän tilanteen ja haluaisi olla mukana korjaamassa tämän.
Toivonko turhaan?
Otan osaa. Tiedän tunteen. Ei ole motivoivaa olla vuosia se ainut voima, joka yrittää pitää suhdetta kasassa.
Se että odotat toisen "heräämistä" ei ole realistista. Olemme tapojemme orjia, emmekä niitä helposti muuta. Tuttu on noin turvallista vaikka se olisi perseestä.
Olemalla pitkämielinen et ansaitse yhtään isompaa ristiä haudallesi. Elämä on nyt, eikä sitten jonkin utopistisen heräämisen jälkeen.
Tiedät tunteen?
Olet ilmeisesti ollut samassa tilanteessa, minkälaiseen ratkaisuun päädyit?
31 vuotta yhdessä, eikä heräämistä ole näköpiirissä. Harmittaa niin vietävästi. Olisi pitänyt lähteä ajat sitten, mutta kun halusin lapset isoiksi ennen kuin teen mullistuksia.
Huonossa suhteessa sitä tappaa itseään kituuttamalla sisältä päin. Ei oikein jaksa innostua mistään eikä mikään tunnut sykähdyttävältä. Kova hinta lyhyessä elämässä maksettavaksi.
Minä olen myös ollut vaimoni kanssa yhdessä n. 30 vuotta, mutta lapset on jo omillaan, joten heistä ei enää tarvitse huolta kantaa.
Koska sinun vaimosi laittoi jalat ristiin ja mistä syystä?
Kun muutettiin omaan kotiin, saatiin ensimmäinen lapsi ja oltiin perhe. Tällöin astui kuvaan opitut mallit ja niihin sidotut tunteet ja arvolataukset.
On ikävää olla toisen valittamisen kohteena. Meillä oli vain toisinpäin tuo yhtälö.
Jos et toisen mielestä koskaan tee asioita oikein, niin ei sitä kauaa jaksa.
Onnellisempi itsekseni.
Haluaisitko kertoa enemmän, miten teillä/Sinulla asiat meni?
Tykkäisin kovasti kuulla samaa kokeneiden ajatuksia ja ratkaisuja.
Ehkä vielä tässäkin iässä voisin saada niistä jotain oppia.
Eikä yhtään haittaa, vaikka saisin jotain neuvoja naisen ajatusmaailmaan. Siinä on pari ihan pientä asiaa, jota en ihan täysi ymmärrä :))
Sellainen suhde tuntuu ihanalta!
Enkä halua mitenkään masentaa sinua, koska olen itsekin kokenut ekassa avioliitossani tuon hellyyden hiipumisen.
Otin asian monesti puheeksi ex-mieheni kanssa, että mihin halailu ja pusuttelu jäi. Ei osannut oikein itsekään vastata... muttei paluuta aiempaankaan tullut!
Kaipasin itse aina sitä alkuaikojen "lääppimistä" ja erosimme myöhemmin, vaikka liittomme oli "hyvä" ulkopuolisille (eli ei ollut alkoholia, väkivaltaa tai pettämistä).
Eron koittaessa ex-mieheni kyllä lupasi kuun taivaalta, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä.
Nykyisen aviomieheni kanssa olen ollut reilut 20v ja vieläkin päivittäin halaillaan ja pussaillaan, kyhnätään toistemme kyljessä aina kun siihen on tilaisuus.
Muistetaan kertoa, että kuinka rakas ja tärkeä toinen on.
Mieheni työ on stressaavaa ja sitovaa (viikonloppuisin ja lomallakin) ja tuntuu kivalta kun mieheni sanoo ettei jaksaisi ilman minua moista hullunmyllyä.
Eli kyllä niitä tunteellisiakin miehiä on, jotka vielä uskaltavat näyttääkin tunteensa.
Onhan se isossa määrin sitä uskaltamistakin (olla välittämättä muiden mietteistä) eikä todellakaan mitään huonoa itsetuntoa, päinvastoin!
Mukavaa jatkoa ja näytä tämä ketju miehellesi.
Jos vaikka hoksaisi jotain ennenkuin on myöhäistä!
Ihana kirjoitus halipulahali. Tuollaisia ihmisiä taitaa olla harvassa. Olen todella iloinen teidän puolestanne.
Hienoa että tuollaiset ihmiset on löytäneet toisensa.
Uskon että osaatte arvostaa suhdettanne ja toisianne.
Pysykää onnellisina :)
Kuulostat fiksulta mieheltä.
Jos oli mulle tarkoitettu, niin kiitän nöyrästi :)
Kiitos kummallekkin vastaajalle! Ja kyllä; osaamme arvostaa ja nauttia siitä, että me kaksi samanlaista kotikissaa & kyöhnääjää olemme toisemme löytäneet!
Onnea muillekin sen puuttuvan puoliskon löytymiseen!
Lienee muitakin miehiä joilla on päivnastaisia kokemuksia? Passiivinen vaimo.
Vajaan 10:n aviovuoden jälkeen aloin kyllästymään siihen, että minun täytyi aina olla aloitteellinen ja aktiivinen. Osoitin sen myös käytännössä.
Jäykistelyn ja tiettyjen järjestelyjen jälkeen asia alkoi muuttumaan.
Nyt vanhuksina olemme jo vuoisikaudet urautuneet rutiineihin. Päivittäin on koskettelua ja halailua. Milloin enemmän, milloin vähemmän eikä koskaan niin paljon, että kumpikaan kyllästyisi.
Aktiivisuuserosta johtuen ja välttääksemme vaimon turhautumista, olemme jo vuosia eläneet periaatteella, että mentyäni lounaan jälkeen makuuhuoneeseen päiväpeiton päälle lukemaan, niin vaimo päättää mitä tapahtuu. Tullessaan makkariin niin muutama kosketus häneltä riittää päästäkseen haluamaansa tulokseen.
En tiedä miten hän reagoisi jos joskus juttu ei toimisikaan.
Vaikka tuntisinkin tilanteenne niin en pystyisi neuvomaan. Luulisin tilanteen johtuvan muista kuin pelkästään fyysiseen vetovoimaan johtuvista syistä.
Olisi tosiaan mukavaa jos suhteen toinen osapuoli, tässä tapauksessa nainen, näyttäisi ne tunteensa vaikka halailemalla ja pussailemalla. Siis jos niitä oikeasti edes on. Sängyssä kaikki toimii mutta sen ulkopuolella kaikki tunteiden näyttämiset jää minun vastuulle. Tämän seurauksena tulee ihan väistämättä välillä sellainen tunne etten ole edes haluttua seuraa hänelle.
Kurjaa jos haliminen tai toisen hellittely loppuu kun muutetaan saman katon alle.Se hellyys vaikka ihan pusu ennen töihin menoa on kuin liimaa joka pitää yhdessä :) Olen saanut onnekseni miehen joka halaa ja suukottaa aian ennen lähtemistään johonkin.Ja taputtaa takalistolle,,,itse myös tykkään halata..Ollaan oltu 30v yhdessä.